Alkukesän lakastujat

Kesäkuukaudet ovat useimmille Suomen luonnonvaraisille kasveille parasta kasvun ja kukkimisen aikaa. Varhain kasvunsa aloittavat kevätaspektin lajit (blogikirjoitus 23.5.2017) kuitenkin lopettavat kasvukautensa varhain. Ne ovat sopeutuneet hyödyntämään lehtipuuvaltaisten metsien kenttäkerroksessa kevään suotuisia olosuhteita, kun vielä lehdetön latvus läpäisee riittävästi valoa. Monen kevätaspektin lajin, esimerkiksi valkovuokon (Anemone nemorosa), keltavuokon (Anemone ranunculoides), kiurunkannuksien (Corydalis spp.) ja kuvassa olevan mukulaleinikin (Ranunculus ficaria) lehdet lakastuvat jo alkukesällä pian kukkimisen jälkeen. Kasvien maanalaiset osat säilyvät lepotilassa kesän yli.

Yleensä on ajateltu, että kevätaspektin lajien varhaisen lakastumisen saa aikaan valon määrän väheneminen: varjoisassa lehdon kenttäkerroksessa yhteyttäminen olisi kesällä niin vähäistä, että lehtiä ei kannata enää pitää yllä. Valon määrän vaikutusta lakastumiseen on tutkittu varjostamalla kevätaspektin kasveja kokeellisesti. Jos valon väheneminen olisi merkittävä lakastumista edistävä tekijä kenttäkerroksessa, varjostuksen pitäisi aikaistaa lakastumista. Kokeissa eri lajeilla saadut tulokset eivät ole yksiselitteisiä, ja valon määrän ohella muut tekijät voivat vaikuttaa lakastumiseen.

Kanadalainen kasvitieteilijä Line Lapointe on esittänyt, että kevätaspektin lajien lakastumisen saa aikaan sokerien kertyminen kasvin varastoiviin rakenteisiin. Lyhyen kasvukautensa aikana kevätaspektin lajit varastoivat yhteyttämisessä tuotettuja sokereita tärkkelyksenä tai muina varastoyhdisteinä. Näiden varastojen turvin kasvu käynnistyy lepokauden jälkeen. Varastot sijaitsevat lajista riippuen esimerkiksi sipulissa (käenrieskat), mukulassa (kiurunkannukset, mukulaleinikki) tai juurakossa (vuokot). Lapointen mukaan nuo kooltaan rajalliset varastot ”täyttyvät” jo alkukesästä. Silloin lehdet ovat täyttäneet tehtävänsä, ja lepokausi voi alkaa.

Vaikka monet kevätaspektin lajin päättävät kasvukautensa varhain, niiden lepokausi ei välttämättä jatku seuraavaan kevääseen asti. Esimerkiksi sipulina talvehtivilla lajeilla kasvu alkaa jo syksyllä maan alla (hypogeeinen kasvu): uusia juuria alkaa kehittyä, ja myös ensimmäiset lehdet kasvavat sipulista lähelle maanpintaa.  Tämä vuoksi kasvu voi alkaa varsin nopeasti seuraavana keväänä.

 

Lue lisää:

Lapointe, L. 2001. How phenology influences physiology in deciduous forest spring ephemerals. Minireview. –Physiologia Plantarum 113: 151-157.

Dion, P.-P., Brussières J. & Lapointe, L. 2017. Late canopy closure delays senescence and promotes growth of the spring ephemeral wild leek (Allium tricoccum) ­–Botany 95:457-467.

 

Vikkelät ja viileään sopeutuneet kevätaspektin kasvit

Kevätaspektin kasvin ovat varhain keväällä kasvunsa aloittavia ja nopeasti kukkivia lehtipuuvaltaisten metsien lajeja. Ne ovat tyypillisiä lauhkean vyöhykkeen lehtipuumetsissä ja Suomessa Ahvenanmaan ja lounaisrannikon lehdoissa. Kevätaspektin kasvien kasvu tapahtuu pääosin lumen sulamisen ja puiden lehtien puhkeamisen välisenä aikana. Keskikesällä puiden lehdet pidättävät pääosan auringon valosta siten, että kenttäkerroksessa valoa on vain alle 10 % avoimen paikan valosta. Varhain keväällä ennen puiden silmujen puhkeamista lehdetön latvus läpäisee hyvin valoa kenttäkerrokseen, ja lämpötilat ovat riittävät korkeita kasvuun. Tyypillisiä kevätaspektin lajeja ovat esimerkiksi kevätesikko (Primula veris), käenrieskat (Gagea spp.), vuokot (Anemone spp.), kiurunkannukset (Corydalis spp.) ja mukulaleinikki (Ranunculus ficaria).

Kuva: Kevätaspekti pähkinäpensaslehdossa Ahvenanmaalla (Nåtön luonnonsuojelualue, Lemland).

 

Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla kevätaspekti on näyttävimmillään toukokuun puolivälin jälkeen. Vaikka keväinen kukkaloisto aurinkoisessa lehdossa tuo mieleen tulossa olevan kesän, kevätaspektin lajit ovat itse asiassa kylmään sopeutuneita kasveja. Niiden kasvu alkaa heti lumen sulamaisen jälkeen, ja alhaisista lämpötiloista huolimatta ne ovat nopeakasvuisia lajeja. Niille on ominaista alhainen fotosynteesin optimilämpötila, ja siten ne pystyvät yhteyttämään tehokkaasti jo varhain keväällä. Nopea kasvun alhaisissa lämpötiloissa edellyttää myös muita fysiologisia sopeumia. Kevätaspektin lajit kykenevät ottamaan tehokkaasti vettä ja ravinteita kylmästä maasta ja kuljettamaan aineita juuristosta kasvaviin versoihin. Varhaisen kukkimisen jälkeen useimpien kevätaspektin lajien kasvukausi myös päättyy varhain, sillä niiden lehdet lakastuvat puiden lehtien puhjettua.

Lue lisää (katsausartikkeli kevätaspektin lajien fysiologiasta):

Lapointe, L. 2001. How phenology influences physiology in deciduous forest spring ephemerals. Minireview. –Physiologia Plantarum 113: 151-157.