Alkukesän lakastujat

Kesäkuukaudet ovat useimmille Suomen luonnonvaraisille kasveille parasta kasvun ja kukkimisen aikaa. Varhain kasvunsa aloittavat kevätaspektin lajit (blogikirjoitus 23.5.2017) kuitenkin lopettavat kasvukautensa varhain. Ne ovat sopeutuneet hyödyntämään lehtipuuvaltaisten metsien kenttäkerroksessa kevään suotuisia olosuhteita, kun vielä lehdetön latvus läpäisee riittävästi valoa. Monen kevätaspektin lajin, esimerkiksi valkovuokon (Anemone nemorosa), keltavuokon (Anemone ranunculoides), kiurunkannuksien (Corydalis spp.) ja kuvassa olevan mukulaleinikin (Ranunculus ficaria) lehdet lakastuvat jo alkukesällä pian kukkimisen jälkeen. Kasvien maanalaiset osat säilyvät lepotilassa kesän yli.

Yleensä on ajateltu, että kevätaspektin lajien varhaisen lakastumisen saa aikaan valon määrän väheneminen: varjoisassa lehdon kenttäkerroksessa yhteyttäminen olisi kesällä niin vähäistä, että lehtiä ei kannata enää pitää yllä. Valon määrän vaikutusta lakastumiseen on tutkittu varjostamalla kevätaspektin kasveja kokeellisesti. Jos valon väheneminen olisi merkittävä lakastumista edistävä tekijä kenttäkerroksessa, varjostuksen pitäisi aikaistaa lakastumista. Kokeissa eri lajeilla saadut tulokset eivät ole yksiselitteisiä, ja valon määrän ohella muut tekijät voivat vaikuttaa lakastumiseen.

Kanadalainen kasvitieteilijä Line Lapointe on esittänyt, että kevätaspektin lajien lakastumisen saa aikaan sokerien kertyminen kasvin varastoiviin rakenteisiin. Lyhyen kasvukautensa aikana kevätaspektin lajit varastoivat yhteyttämisessä tuotettuja sokereita tärkkelyksenä tai muina varastoyhdisteinä. Näiden varastojen turvin kasvu käynnistyy lepokauden jälkeen. Varastot sijaitsevat lajista riippuen esimerkiksi sipulissa (käenrieskat), mukulassa (kiurunkannukset, mukulaleinikki) tai juurakossa (vuokot). Lapointen mukaan nuo kooltaan rajalliset varastot ”täyttyvät” jo alkukesästä. Silloin lehdet ovat täyttäneet tehtävänsä, ja lepokausi voi alkaa.

Vaikka monet kevätaspektin lajin päättävät kasvukautensa varhain, niiden lepokausi ei välttämättä jatku seuraavaan kevääseen asti. Esimerkiksi sipulina talvehtivilla lajeilla kasvu alkaa jo syksyllä maan alla (hypogeeinen kasvu): uusia juuria alkaa kehittyä, ja myös ensimmäiset lehdet kasvavat sipulista lähelle maanpintaa.  Tämä vuoksi kasvu voi alkaa varsin nopeasti seuraavana keväänä.

 

Lue lisää:

Lapointe, L. 2001. How phenology influences physiology in deciduous forest spring ephemerals. Minireview. –Physiologia Plantarum 113: 151-157.

Dion, P.-P., Brussières J. & Lapointe, L. 2017. Late canopy closure delays senescence and promotes growth of the spring ephemeral wild leek (Allium tricoccum) ­–Botany 95:457-467.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.