Avainsana: syksy

Julkaistu

Nurmilaukan kasvukausi on alkanut

Nurmilaukka (Allium oleraceum ) on mm. kedoilla ja niityillä kasvava sipulikasvi. Se kukkii ja tuottaa itusilmuja kesällä.  Keskikesän jälkeen lehdet alkavat lakastua, mutta varsi voi säilyä pitkään vihreänä ja yhteyttävänä. Maan yläpuoliset osat lakastuvat kokonaan loppukesällä. Mahdolliset loppukesän kuivat kaudet nopeuttavat lakastumista.

Sipuli säilyy lepotilassa syksyyn asti, jolloin sen kasvukausi alkaa. Kasvu alkaa maanalaisena: sipuliin kasvaa uusia juuria, ja ensimmäinen lehti kasvaa kohti maanpintaa. Syksyn aikana sipulista kasvaa 1-3 lehteä. Nurmilaukka yhteyttää lehdillään talven lauhojen jaksojen aikana, ja lehdet voivat kasvaa huomattavasti ”lepokauden” aikana.

KUVA: NURMILAUKAN UUSIA LEHTIÄ JA LAKASTUNEITA EDELLISEN KESÄN VERSOJA SUOMENLINNASSA JOULUKUUSSA 2015.

Keväällä lämpötilan kohoamisen myötä nurmilaukka kasvaa nopeasti, ja kesäkuussa siihen muodostuu kukintoranka. Kukinnossa on vaihteleva määrä kukkia sekä lukuisia itusilmuja, joiden avulla nurmilaukkaa leviää kasvullisesti.

Nurmilaukka on siten aktiivinen koko vuoden lukuunottamatta talven pakkasjaksoja ja loppukesän kuivaa kautta. Nurmilaukan vuosisykli havainnollistaa hyvin, että kasvien vuoden jakaminen perinteiseen tapaan ”kasvukauteen” ja ”lepokauteen” ei ole perusteltua.

Lue lisää itusilmuista blogikirjoituksessa 24.7.2017.

Julkaistu

Ruskan punaiset sävyt – puiden suojaväri?

Näkyvä merkki lehtipuiden talveentumisesta on ruska. Lehtivihreämolekyylit hajoavat, ja puut siirtävät hajoamisessa vapautuvia yhdisteitä varteen. Toisin kuin usein luullaan, kasvit eivät siis varastoi lehtivihreää talveksi sellaisenaan, vaan ottavat talteen mm. typpeä sisältäviä hajoamistuotteita, joita voidaan hyödyntää kasvun alkaessa seuraavana keväänä. Lehtivihreän hajotessa muut lehden väriaineet tulevat näkyviin. Tällaisia väriaineita ovat esimerkiksi keltaisena näkyvät ksantofyllit ja kellanoranssit karotenoidit.

Ruskan punaiset värisävyt, jotka ovat tyypillisiä esimerkiksi vaahteralle ja pihlajalle, aiheutuvat pääosin antosyaaneista. Kesällä lehdissä on antosyaaneja vain vähän, ja niitä muodostuu vasta ruskan muodostumisen aikana. Miksi kasvin kannattaa muodostaa uusia väriaineita lakastuviin lehtiin on herättänyt keskustelua, ja antosyaanien merkityksestä lakastuvissa lehdissä on esitetty eri teorioita.

Antosyaanit ovat antioksidantteja, eli ne suojaavat toisia yhdisteitä hapettumiselta. Tällainen suoja on tarpeen alkusyksyllä, jolloin lehdet altistuvat melko voimakkaalle valolle alhaisissa lämpötiloissa. Tällaiset olosuhteet saavat aikaan lehdissä hapettumisstressiä. Ilman riittävää antosyaanien antamaa suojaa lakastuvien lehtien kyky ottaa lehtivihreän hajoamistuotteita talteen voisi heiketä, mikä olisi puun kannalta haitallista.

Antosyaanien punaisten sävyjen on myös esitetty suojaavan lehtiä tuhohyönteisiltä, esimerkiksi kirvoilta, jotka tuottavat kasvukauden lopussa talvehtimiskykyisiä munia. Kokeellisissa tutkimuksissa kirvojen on todettu välttävän punaista väriä, ja keltaisen värin on todettu houkuttelevan vihreääkin enemmän kirvoja. Punainen varoitusväri saattaa siten viestiä kirvoille elinvoimaisesta ja puolustuskykyisestä puuyksilöstä.

Edellä kuvatut kaksi teoriaa antosyaanien merkityksestä (suoja hapettumisstressiltä ja suoja tuhohyönteisiltä) eivät ole toisensa poissulkevia, vaan molemmat punertavan ruskan tuomat hyödyt voivat toteutua samanaikaisesti. Suomen lehtipuulajeilla kellertävät sävyt ovat vallitsevia värejä, ja punertava ruska on vain muutamalla lajilla. Pääosa kotimaisista lajeista pärjää siten ilman antosyaanien tuomaa suojaa.

Lue lisää:

Döring T.F., Archetti M. & Hardie J. 2009. Autumn leaves seen through herbivore eyes. –Proceedings of the Royal Society B 276: 121–127.

Lee D.W. & Gould K.S. 2002. Why leaves turn red. –American Scientist 90: 524–531.