Ulkoilua ja pisteaineistoa

Kuudennella viikolla pääsimme ulkoilemaan ja keräämään omaa dataa Epicollect5-sovelluksella. Keräsimme pistemuotoista dataa kampusta ympäröiviltä alueilta. Pohdimme muun muassa tiettyjen alueiden turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Vaikka ulkona naamaan tuiskutti räntää ja lunta ja jotain siltä väliltä, saatiin kerättyä kattava ja monipuolinen aineisto. 

Kuva 1: pistekarttaharjoitusta

Tuotimme pisteainestolle myös rasterimuotoisen interpoloinnin, jossa havainnollistimme paikkojen turvallisuutta. Aineistoa oli mielenkiintoista analysoida. Havaittiin muun muassa, että suunnilleen samasta paikasta kaksi ihmistä oli tulkinnut sen turvallisuuden eri tavalla . Aineistosta korostui myös muutama paikka, jotka oltiin merkattu muita turvattomaksi. 

Itsenäistehtävässä jatkoimme pistekarttateemalla. Tutustuimme hasardeihin maailmalla, kuten maanjäristyksiin. Valitsin voimakkaiden maanjäristysten (vähintään 6 tai 7) ja kerrostulivuorten sekä toisessa kartassa vedenalaisten tulivuorten tarkastelun. Janne Turunen muistuttaa osuvasti blogissaan (https://blogs.helsinki.fi/janneturunen/), että “tämä magnitudin kasvu tarkoittaa aina 10-kertaista maanliikkeen muutosta ja noin 32-kertaista vapautuneen energian määrän nousua numeron noustessa yhdellä”. Tällä rajauksella voidaan siis havainnoida vakavasti maanjäristysriskialttiit alueet hyvin. 

Maanjäristysaineiston lataaminen ei ollut vaikeaa, piti vain muistaa lataa se CSV tiedostona. Tulivuoriaineiston lataaminen oli hieman erilainen prosessi, sillä se ladattiin TSV tiedostona. Se toimi kuitenkin aivan yhtä hyvin, kunhan klikkasi pari lisäkohtaa QGISissä. 

Kuva 2: Kerrostulivuoret ja yli 7 magnitudin maanjäristykset 2000-2022. 

Kuva 3: Vedenalaiset tulivuoret ja 6-9 magnitudin maanjäristykset 2000-2022. 

Kuvan 2 kartasta voi mielestäni tulkita hyvin kerrostulivuorten ja yli 7 magnitudin maanjäristyksien korrelaation sekä hahmoittaa litosfäärilaattojen saumakohtia. Kuvan 3 kartasta taas voidaan hahmoittaa vedenalaisten tulivuorten sijoittuminen suhteessa 6-9 magnitudin maanjäristyksiin. Näiden kahden kartan avulla pystyy pohtimaan muun muassa sitä, missä kerrostulivuoret tai vedenalaiset tulivuoret voivat suuremmalla todennäköisyydellä aiheuttaa maanjäristyksiä alueilla. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa Etelä-Amerikan ja Nazcan laatan törmäyssaumassa on selkeästi enemmän kerrostulivuoria linjassa maanjäristysten kanssa, kun taas keskellä Tyyntä valtamerta vedenalaisia tulivuoria on hieman enemmän linjassa maanjäristysten kanssa. Ihan mielenkiinnosta tutkin myös yli 8 magnitudin maanjäristyksien sijoittumista. 

Kuva 4: Yli 8 magnitudin maanjäristysten sijoittuminen ajoilta 1900-2022. 

Kartoilla voi tehdä suuripiirteisiä tulkintoja, mutta koska valtioiden rajat peittyvät runsaiden pisteiden alle, on tarkempia tulkintoja hankala tehdä. Kartoilta myös puuttuu merkittäviäkin tietoja, kuten rajaus aktiivisista tulivuorista (tietääkseni aineistosta ei voinut tällaista rajausta ainakaan valmiiksi luokiteltuna saada?). Pedagogisesta näkökulmasta kartat toimivat mielestäni kuitenkin ihan hyvin. Ne ovat yksinkertaistettuja ja helppoja tulkita. Käytin Robinsonin projektiota, sillä se on jotenkin itselleni visuaalisesti selkeämpi ja miellyttävämpi. Karttoihin olisi voinut liittää vektoritietona litosfäärilaattojen rajat, mutta en ollut varma, mistä sellaisen saisi liitettyä. 

Loppumietteitä

Kuudes kurssikerta oli mielestäni tähän asti mukavin, koska jotkin toiminnot olivat jo jättäneet muistijäljet ja olin hivenen itsevarmempi klikkaillessani QGISissä. Koin myös aiheet hyvin mielenkiintoisiksi ja oli virkistävää päästä itse keräämään dataa. Paljon – erittäin paljon – opeteltavaa vielä on, mutta QGISin mystinen kieli ei enää tunnu niin mystiseltä, joten ilahduttavaa edistystäkin on tapahtunut! 🙂 

Viittaukset

Janne Turunen, https://blogs.helsinki.fi/janneturunen/