Viikko 4. Ruutuja ja rastereita

6.2.2019

Huh! Tämän viikkoisessa kurssikerrassa riitti haastetta kerrakseen. Tällä viikolla tutustuimme ruutukarttojen tekemiseen ja tiedon esittämiseen ruutukartan avulla. Tämän lisäksi tutustuimme rasterimuotoiseen aineistoon ja pääsimme taas vanhan tutun karttakohteiden piirtämisen pariin.

Ruututeemakartta

Ensimmäinen osa kurssikerrasta käytettiin ruutukartan tekoon. Aineistona tällä kertaa oli pääkaupunkiseudun alueen väestön eri muuttujat. Tällä kertaa minusta tuntui että oli oikeasti vaikea pysyä kärryillä ja ymmärtää mitä oltiin tekemässä. Harjoittelinkin vielä useaan kertaan kotona ruututeemakartan tekoa.

Valitsin ruututeemakartan aiheeksi pääkaupunkiseudun muunkielisen väestön osuudet. Tein tästä aiheesta kaksi ruututeemakarttaa erisuuruisilla ruudukoilla. Ensimmäisen kartan ruudukko on suuruudeltaan 1 km x 1 km. (Kuva 1.) Toisessa kartassa muunkielisen väestön jakautuminen pääkaupunkiseudulla on esitetty 0.5 km x 0.5 km ruudukolla. (Kuva 2.) Oli vaikeaa päättää kumpi näistä kartoista on parempi sillä niissä molemmissa on omat hyvät puolensa. Kuvan 1. karttaa on mielestäni miellyttävämpi katsella ja ruudut erottuvat paremmin. Kartta antaa mielestäni hyvän yleiskuvan aiheesta. Kuvan 2. kartassa pienempi ruutukoko tuo esiin rannikon muodot paremmin ja tarjoaa yksityiskohtaisempaa tietoa muunkielisen väestön jakautumisesta.

Molemmista kartoista kuitenkin erottuu samat alueet, joihin muunkielinen väestö on painottunut. Ehkä tässä tapauksessa, se kumpaa karttaa käyttäisin, riippuisi siitä missä kartta olisi tarkoitus julkaista. Esimerkiksi sanomalehdessä julkaistavan teemakartan tulee olla selkeä, koska painotekniikka aiheuttaa rajoitteita yksityiskohdille. Tällöin kuvan 1. kartta olisi mielestäni parempi sillä siinä on vähemmän yksityiskohtia kuin kuvan 2. kartassa. Jos taas kyseessä olisi tarkkuutta vaativa analyysi ja kartta julkaistaisiin vain digitaalisessa muodossa, joka mahdollistaa paremman tarkkuuden, voisi kuvan 2. kartta olla parempi vaihtoehto.

Kartan aineisto on peräisin HSY:n SeutuCD-nimisestä paikkatietoaineistojen kokoelmasta. Kyseiseen karttaan (Kuva 1.) on käytetty SeutuCD’13 aineistoja. “SeutuCD on vuosittain ilmestyvä kattava paikkatietoaineistojen kokoelma, johon on koottu keskeisimmät pääkaupunkiseudun suunnittelua palvelevat rekisteri-, kartta- ja suunnitteluaineistot“(HSY). SeutuCD:n aineistoissa on hyvä huomata mahdolliset “haamupisteet”, joita tässäkin aineistossa oli. Ne voivat huomaamatta vääristää kartan arvoja. Rajasimme nämä haamupisteet kartan ruudukon ulkopuolelle.

Kartan tekemisessä hyödynnettiin Spatial Query -toimintoa, jonka avulla on mahdollista suorittaa kohteiden sijaintiin liittyviä kyselyitä. Tämän työkalun avulla ruuduista oli mahdollista valita vain ne ruudut, jotka sisälsivät haluamaamme tietoa. Tämän työkalun käyttö olikin verrattain yksinkertaista ja helppoa.

Edelliseltä kurssikerralta tuttua Join attributes by location -toimintoa päästiin käyttämään myös tällä kurssikerralla. Kieltämättä tämän toiminnon käyttäminen tuntuu vielä itsenäisesti epävarmalta. Tässä minun oli vaikea muistaa kumpaan sarakkeeseen liitettävän- ja liitoskohteen aineisto tulee sijoittaa.

 

Pääkaupunkiseudun muunkielinen väestö

Kartoista tuli mielestäni visuaalisesti ihan miellyttävän näköiset. Yritin tehdä kartoista mahdollisimman selkeät, kuten aina.

Karttaan voisi liittää kuntien nimet (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen). Katja Pulkkinen on tehnyt näin omassa kartassaan, mikä näyttää mielestäni hyvältä.

Kritiikkiä omassa kartassa voisi antaa muuttujan epäselvyydestä. Muunkieliset on joukkona suuri ja vaihteleva. Muunkieliset ryhmänä voi olla epäselvä useimmille. Lisäsin karttaan muunkielisten määritelmän, sillä muuten kartta jäisi mielestäni epäselväksi. “Muunkieliseksi henkilöksi katsotaan henkilö, jonka äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame.” (Tilastokeskus)  Muunkielisistä voisi myös käyttää ilmaisua vieraskieliset, joka on ehkä helpommin ymmärrettävissä ilman selitystä. Lisäksi eri kielisten ihmisten jakautuminen pääkaupunkiseudun alueella voi vaihdella alueittain, jolloin eri kielisten väestöjen jakautumista voisi havainnollistaa erikseen. 

Tilastokeskuksen mukaan venäjä on yleisin vieras kieli, viro seuraavaksi yleisin kieli, jonka jälkeen tulevat arabian-, somalin- ja englanninkieli. Esimerkiksi englanninkielisten ja somalinkielisten sijoittuminen pääkaupunkiseudulla on varmasti erityyppistä. Näitä eroja kartasta ei kuitenkaan pysty tutkimaan.

Kartan perusteella muunkielisen väetön  jakautuminen on yllättävän tasaista pääkaupunkiseudun alueella. Odotin tulosten painottuvan enemmän itään, koilliseen ja pohjoiseen. Espoon luoteisosien vähäisen muunkielisten määrän selittää Nuuksion ja Luukin kansallispuistot, joiden alueella on muutenkin vähemmän asutusta. Samoin Vantaan pohjoisosissa Helsinki-Vantaan lentoaseman alue ja Seutulan ympäristö, jossa asutus on harvempaa. Myös Östersundomissa on vähän muunkielistä väestöä, ehkäpä juuri syrjäisen sijainnin takia.

Paljon muunkielistä väestöä löytyy Helsingin alueelta perinteisesti monikulttuurisesta Itä-Helsingistä; Vuosaaren, Kontulan ja Itäkeskuksen alueilta. Nämä alueet ovat kauempana Helsingin keskustasta ja ovat näin ollen hintatasoltaan alhaisempia. Kantakaupungin alueella nousee esiin mm. Kallio, Haaga ja Konala.  Vantaalla Tikkurila-Koivukylä-akselilla junayhteyksien varrella, sekä Myyrmäen alueella, myös junaradan varrella. Espoossa erottuvat Suvelan ja Suomenojan alueet, jotka ovat itselle tuntemattomia alueita. Ehkä länsimetron myötä muunkielisen väestön osuus tulee kasvamaan myös Espoossa.

Muunkielisen väestön ja tiestön välillä on mielestäni yhteys. (Kuvat 1. ja 2.) Eniten muunkielistä väestöä on pääkaupunkiseudun pääväylien ja junaratojen varrella. Suurin osa muunkielisistä sijoittuu Kehä III sisäpuolelle.

Ilona Tuovinen on tarkastellut blogissaan samaa aihetta. Tuovinen on kuvannut kahdella ruututeemakartalla vieraskielisen väestön jakautumista suhteessa koko väestön jakautumiseen pääkaupunkiseudun alueella. Tuovinen on tehnyt seuraavan, mielestäni mielenkiintoisen havainnon, tuottamistaan kartoista: “…voidaan kiinnostavasti havaita, että vieraskielisen väestön jakautuminen myötäilee melko hyvin koko väestön jakautumista pääkaupunkiseudulla. Näin ollen voitaisiin olettaa, että pääkaupunkiseudulla muunkielinen väestö sijoittuu sulavasti valtaväestön sekaan, eikä esimerkiksi jakaudu omille erillisille alueille.” 

Ruututeemakartalla pystytään havainnollistamaan muuttujien alueellista jakautumista. Ruututeemakartat perustuvat usein pistemuotoiseen aineistoon, jotka kuvaavat absoluuttisia arvoja. Ruutukartoilla voidaankin kuvata absoluuttisia arvoja toisin kuin koropleettikartoilla.  Kartoissa muuttujaa voidaan tarkastella eri ruutukoissa ( 250 m x 250 m, 500m x 500 m, 1 km x 1 km ja 10 km x 10 km ovat yleisimmät). Ruutukooksi voidaan määritellä itse halutun kokoinen aluejako.

Amanda Ojasalo on kirjoittanut blogissaan erinomaisesti ruututeemakarttojen heikkouksista: “Kartan perusteella tummimmat ruudut hämäävät, sillä ruutuaineisto ei kerro sitä, kuinka monta ihmistä ruudussa asuu. Attribuuttitaulukkoa tarkastelemalla eräässä tummassa ruudussa esimerkiksi ruotsinkielisten osuus oli 100%, sillä ruudussa asui vain kaksi ihmistä. Mitä suurempia ruudut ovat, sitä enemmän ne yleistävät, mutta pienet ruudut sen sijaan voivat tehdä suhteellisista prosenttiosuuksista hämäävän jyrkkiä. “

Rasteriaineistot

Kurssikerran toinen puolisko toikin mukanaan kokonaan uudenlaista asiaa, nimittäin rasteriaineistoista. Pääsimme Porkkalan alueen kimppuun ja harjoittelimme rastereiden yhdistämistä. Tutuksi tulivat myös rinnevarjostuksen ja korkeuskäyrien loihtiminen kartalle. Kurssikerran lopuksi pääsimme piirtämään Porkkalan kartalle teitä ja asuintaloja, joita tullaan käyttämään ensi kerralla.

Korkeuskäyrät

Kotitehtäväksi saimme harjoitella korkeusmallin luomista ja jota tuli verrata Maanmittauslaitoksen peruskarttalehden korkeusmalliin. Tehtävänä oli luoda korkeuskäyrät 5 m väleillä.

Latasin Paitulista Pornaisten peruskarttalehden (L4322L, Pornainen), joka on kuvissa pohjalla harmaasävyisenä. (Kuvat 3. ja 4.) Liilalla on esitetty rasteriaineistosta luotu korkeusmalli. Rasteriaineistosta luotu korkeusmalli on yksityiskohtaisempi kuin peruskarttalehden korkeuskäyrät. Peruskarttalehdessä korkeuskäyriä on yleistetty enemmän. Rasteriaineistosta muodostetuissa korkeuskäyrissä on myös joitain turhia korkeuskäyriä esimerkiksi pelloilla Mäkitistön alueella, jossa pienetkin pinnanmuotojen vaihtelut ovat tallentuneet tarkasti. (Kuva 4.)

 

 

Lähteet:

• Amanda Ojasalo. Ruutuja. https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/2019/02/08/ruutuja/
• HSY. SeutuCD. Luettu 8.2.2019. https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/seututieto/paikkatiedot/Sivut/SeutuCD.aspx
• Ilona Tuovinen. Viikko 4 – Rasteriruuturuuturasteri?! Luettu: 9.2.2019  https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/2019/02/07/viikko-4/
• Katja Pulkkinen. Rastereiden parissa (Kurssikerta 4) Luettu: 9.2.2019  https://blogs.helsinki.fi/kzpulkki/2019/02/09/rastereiden-parissa-kurssikerta-4/
• Tilastokeskus. Luettu 9.2.2019. http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/vieraskieliset.html