Kurssiviikko 3: tietokantapainia.

Kurssiviikolla 3 pääsimme QGIS:ssä ihmettelemään eri tietokantojen sisältämien tietojen yhdistämistä yhteen. Idean tasolla tämä kuulosti jo siltä, että tällä kertaa pääsee IT-painia suorittamaan oikein olan takaa. Tatami tulikin tällä viikolla tutuksi, mutta kehässä pysyminen oli lopulta yllättävän sujuvaa odotuksiin nähden. Tietokantojen yhdistäminen on erittäin hyvä taito, ja toivonkin että sitä pääsemme lisääkin tekemään tulevilla kurssikerroilla. Eniten harmaita hiuksia tällä kertaa aiheutti pylväsdiagrammin tekeminen karttaan ja pian ikuisuusongelmaksi kehittyvä legendan luonti, johon päätin tällä kertaa ottaa täysin eri lähestymistavan. Painittuani aikani QGIS:n legendan luonnissa pääsemättä jokaviikkoisissa ongelmissa eteenpäin, päätin ottaa yhteyttä vanhaan luotettavaan Paintiin, jolla legendasta sai selkeämmän näköisen.

Tämän kurssiviikon hienona karttatuotoksena on kartta Suomen päävesistöjen jokien tulvaindekseistä eli niiden alttiudesta tulvimiselle, yhdistettynä vesistön järvisyysprosenttiin eli yksinkertaisesti siihen, kuinka suuri osuus vesistöstä on järviä. Tulvaindeksi lasketaan jakamalla joen keskiylivirtaama sen keskialivirtaamalla, eli se on käytännössä kerroin sille, kuinka suuri vaihtelu virtaavan veden määrässä joessa on vuoden aikana.

Kartta esittää Suomen päävesistöistä kaksi tietoa: punaisen värin voimakkuus merkitsee joen tulvaindeksiä, ja sinisen pylvään korkeus vesistön järvisyyttä. Voimakkaampi punainen väri merkitsee suurempaa tulvaindeksiä eli suurempaa tulvimisalttiutta. Kartasta huomaa selkeän trendin: mitä suurempi on vesistön järvisyysprosentti, sitä pienempi on vesistön tulvaindeksi. Minulle tämä on limnologian eli sisävesitutkimuksen tenttikirjan lukeneena selkeä ilmiö: järvet toimivat vesistöissä tasapainottavina tekijöinä, jotka varastoivat vettä pitkiä aikoja. Mikäli vesistössä ei ole paljoa järviä, suuret vaihtelut vesimäärässä johtavat helposti tulviin, sillä ylimääräinen vesi ei voi kerääntyä muualle kuin joen uomien ulkopuolelle. Suomessa tulvaherkimmät joet keskittyvät rannikkoalueille, ja ne ovat useimmiten melko lyhyitä ja tasaisessa maastossa kulkevia.

Maallikkona karttaa tulkitsevana siitä pystyy tulkitsemaan sen esittävän jokivesistöjen tulvaherkkyyttä, ja että järvisyys näyttää olevan tätä ehkäisevä tekijä. Tulvaindeksin käsitettä voisi ehkä avata enemmän kartassa, jotta väärintulkinnan riski pienentyisi. Kartta on visuaalisesti oikein miellyttävä, värivalinnat ovat selkeitä ja värimaailma hyvä. Ongelma kartassa on, että pienemmillä jokialueilla pylväät peittävät taustan punaisen värin näkemistä jonkin verran, etenkin etelärannikolla. Se ei kuitenkaan merkittävästi haittaa kartan ydinviestin tulkitsemista.

Samasta aiheesta erinomainen kartta, jossa pienempienkin valuma-alueiden tulvaindeksit ovat hyvin nähtävissä, löytyy Lotta Puodinkedon blogitekstistä 3. kurssikerta: Afrikan konflikteja ja Suomen tulvia. Tässä kartassa myös tulvaindeksien kuvaamiseen käytetty sininen väri tekee kartasta mielestäni miellyttävämmän näkoisen kuin oman karttani melko hyökkäävä punainen värimaailma.

Kokonaisuutena on hienoa huomata, että viikkojen edetessä kartoista tulee sekä moniulotteisempia että visuaalisesti hienompia. Toivotaan, että sama kehitys jatkuu kurssin edetessä.

Lähteet

Puodinketo, L. 3. kurssikerta: Afrikan konflikteja ja Suomen tulvia. Lotan blogi. 2.2.2021. (Viittausta muokattu 8.3.2021)

Leave a Reply

Your email address will not be published.