Tällä kurssiviikolla pääsimme kurssikerran aluksi ulkoilemaan ja keräämään dataa puhelintemme ja Epicollect5-sovelluksen avulla. Kuten käynnissä olevan maailmanajan perusteella olettaa saattaa, aiempina kurssimaanantaina ulkoilukelit olisivat olleet lähes täydelliset, mutta juuri tänä maanantaina saimme nauttia jäätävän säteen, kovan tuulen ja näiden yhteistyön tuotoksen eli peilijäätyneen maan olosuhteista. Itse tiedonkeruusovellus vaikutti todella kiinnostavalta, ja saatan sitä hyödyntää omissa tulevissa projekteissani.  Sisälle päästyämme harjoittelimme hetken interpolointia QGIS:ssä keräämämme tiedon perusteella, mikä vaikutti myös oikein käyttökelpoiselta taidolta.

Kurssikerran toisella puolikkaalla harjoittelimme ensin teksti/taulukkomuotoisen datan hankintaa ja sen tuomista QGIS:iin, jonka jälkeen saimme tehtäväksemme hyödyntää juuri oppimiamme ominaisuuksia karttojen luonnissa. Tehtävä oli melko kiinnostava: sellaisten karttojen tuottaminen, joiden avulla voisi opettajana opettaa ja havainnollistaa hasardien esiintymistä. Päätin keskittyä omissa kartoissani maanjäristyksiin ja meteoriittitörmäyksiin, sillä niiden usein samankaltaisesta tuhovoimasta ja haittavaikutuksista huolimatta niiden syntyprosessit ovat täysin eri planeetoilta, ja tätä voisi hyvin havainnollistaa esiintyvyyskarttojen avulla. Ensimmäiseen karttaan otin kaikki NCEDC:n (Northern California Earthquake Data Center) rekisteröimät yli 6 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1940 vuoteen 2013, sekä kaikki NASA:n rekisteröimät tunnetut meteoriittitörmäykset vuoteen 2018 asti:

Kuvassa siis punaiset pisteet ovat maanjäristysten sijainteja, siniset meteoriittitörmäysten. Kuva havainnollistaa mielestäni hyvin, kuinka maanjäristykset keskittyvät litosfäärilaattojen reuna-alueille, erityisesti Tyynenmeren tulirenkaan alueelle. Meteoriittitörmäyksissä ei ole samanlaista ilmiötä havaittavissa, vaan törmäysten sijainteja on havaittu lähinnä maa-alueilta, sillä siellä kraaterit ovat helpommin havaittavissa. Lisäksi havaittujen kraaterien painotus Yhdysvaltojen alueella voi johtua siitä, että aineiston on Yhdysvaltalaisen NASA:n sivuilta, tosin heidän mukaansa kansainvälisen The Meteoritical Societyn tuottamaa. Päätin pitää kartan mahdollisimman yksinkertaisena ja helppotajuisena, joten en erotellut tähän ensimmäiseen karttaan maanjäristyksiä niiden voimakkuuden mukaan.

Seuraavissa kahdessa kartassa keskityin tarkemmin ilmiöiden alueelliseen jakautumiseen ja painottumiseen, esimerkkialueinani yhdessä kartassa Kaakkois-Aasia, Australia ja Oseania, sekä toisessa kartassa Eurooppa ja Pohjois-Afrikka.

Nämä kaksi karttaa havainnollistavat hyvin, kuinka maanjäristykset painottuvat litosfäärilaattojen reunavyöhykkeille, erityisesti alityöntövyöhykkeille, jollaisia ovat esimerkiksi ylemmässä kuvassa Australian laatan painuminen Sundan laatan alle, sekä alemmassa Afrikan laatan työntyminen Euraasian laatan alle. Ylemmän kartan alue on osa Tyynenmeren tulirengasta, jossa vulkaaninen ja seisminen toiminta on erityisen yleistä. Alemmassa kartassa on seismisesti ja vulkaanisesti verrattain hyvin rauhalliset Euraasian länsiosa & Pohjois-Afrikka, jossa ainoastaan Välimeren itäosissa ja Lähi-Idässä on ollut merkittäviä maanjäristyksiä vuoden 1940 jälkeen.  Näissä kartoissa päätin kuvata seismisen toiminnan eroja tarkemmin, kuvaamalla myös maanjäristysten voimakkuutta magnitudiasteikolla punaisen eri sävyillä. Sen avulla kartoista huomaa, että Kaakkois-Aasian ja Oseanian alueella on paitsi ollut paljon enemmän maanjäristyksiä ylipäätään kuin Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, siellä on ollut myös huomattavasti enemmän voimakkaita järistyksiä. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kartan alueella ei ole esimerkiksi havaittu voimakkaimman kategorian (8,48-9,1) järistyksiä ollenkaan tarkastelujaksolla. Kartoissa on mukana myös meteoriittitörmäysten sijainnit sinisillä pisteillä, edelleen havainnollistamassa niiden alueellisen jakautumisen satunnaisuutta verrattuna seismiseen toimintaan. Meteoriitit kun tulevat avaruudesta, niiden törmäyskohtiin eivät litosfäärilaattojen liikkeet vaikuta.

Kartat ovat mielestäni hyvin onnistuneita ja havainnollistavia. Tietoa ja tekstiä ei kartoissa ole liikaa, joten niiden sisältö on helppo sisäistää. Nyt onnistuin tekemään myös QGIS:ssä hienot legendat, joissa on ainoastaan tarpeellinen teksti ja symbolit. Teksti ja symbolit ovat myös tarpeeksi suuria, että ne pystytään lukemaan helposti. Päätin ottaa näihin karttoihin litosfääriprosesseihin liittyvistä hasardeista vain maanjäristykset selkeyden vuoksi, mutta niiden avulla voisi myös havainnollistaa hyvin muiden litosfäärilaattojen liikkeistä johtuvien hasardien, kuten tulivuorenpurkausten ja tsunamien alueellista jakautumista. Hyviä havainnollistavia kuvia ja julisteita näihin hasardeihin liiittyen on saatavilla  ITIC:n eli kansainvälisen tsunamitietokeskuksen sivuilla: http://itic.ioc-unesco.org/index.php?option=com_content&view=article&id=1672&Itemid=1075. Näiden kuvien avulla voisi paremmin havainnollistaa tulivuorenpurkausten ja tsunamien esiintymisen painottuvan vahvasti samoille alueille kuin maanjäristysten.

Opetuskäyttöön erinomaisesti soveltuvia litosfäärilaattaprosesseihin liittyviä hasardeja visualisoivia karttoja on nähtävissä esimerkiksi Heidi Syrjäläisen ja Lotta Puodinkedon blogikirjoituksissa. Syrjäläisen tekstissä 6. kurssikerta oleva kuva 5 on tähän tarkoitukseen todella hyvä, sillä tässä kartassa on nähtävissä suurimpien litosfäärilaattojen reuna-alueet. Tämän kartan tukena voisi hyvin esittää Puodinkedon kirjoituksessa 6. kurssikerta: Lenkkeilyä, interpolointia ja hasardeja löytyvän kuvan 2, jossa on visualisoituna kaikki yli 1 magnitudin maanjäristykset vuosien 1950 ja 2012 välisenä aikana. Järistyksiä kuvaavat pisteet osuvat litosfäärilaattojen reuna-alueille niin hienosti, että parempaa visualisointia maanjäristysten taustailmiön tueksi on vaikea kuvitella. Mielenkiintoinen ratkaisu, johon kartoissaan oli esimerkiksi Puodinketo ja moni muu kurssilainen päätynyt, oli etenkin pohjoisnuolen ja joissain tapauksissa myös mittakaavan jättäminen pois. Esimerkkejä tällaisista kartoista löytyy mm. Ville Väisäsen blogikirjoituksesta Interpolointia ja hasardeja, sekä Annika Innasen blogitekstistä Harjoitus 6: maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia kartalla. Monista muista kurssilaisista poiketen päätin laittaa maailmankarttaanikin sekä mittakaavan että pohjoisnuolen, maailmankartan mittakaava vaihtelee karttaprojektion mukaan ja pohjoisen suuntakaan ei ole vakio, vaikka ymmärrän yleisen käytännön vaikutuksen intuitioon olevan pohjoisnuolen kanssa vahva erityisesti täällä Pohjolassa. Perusteluinani laittaa pohjoisnuolikin näkyviin on: 1. Ei siitä ainakaan haittaa ole, ja tärkeämpänä 2: etenkin nuorten oppilaiden opetuksessa koen tärkeäksi, että pohjoisnuoli on näkyvissä jo siitäkin syystä, ettei pohjoisen suunta kartalla välttämättä ole lapselle itsestäänselvyys. Lisää litosfäärilaattahasardeista tehtyjä karttoja pohjoisnuolen ja mittakaavan kanssa, ja lisäksi erinomaista pohdintaa pedagogiikasta sekä maantieteen opetuksesta peruskoulutasolla on Henna Sanaksenahon blogissa Nykypäivän koulumantsaa!

Kokonaisuutena kurssikerta oli hyvä, vaikka kävellessä saikin Suomen vuodenaikaishasardin eli äärimmäisen liukkauden takia muutaman kerran pelästyäkin. Kävelyyn olisi voinut varata hieman enemmän aikaa. Kurssikerta tuntui kevyeltä ja kävelyä lukuunottamatta hyvin mitoitetulta, tehtäviin kerkesi keskittyä ja panostaa hyvin.

Lähteet

Innanen, A. Harjoitus 6: maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia kartalla. Annikan GIS-blogi. 25.2.2021. (Viittausta muokattu 8.3.2021)

ITIC: The International Tsunami Information Center. 2021: Global and regional hazard maps. Luettu 23.2.2021

NASA’s open data portal. 2018. Meteorite Landings. Luettu 23.2.2021

NCEDC: Northern California Earthquake Data Center. 2014. Historic ANSS Composite Catalog Search. Luettu 23.2.2021.

Puodinketo, L. 6. kurssikerta: Lenkkeilyä, interpolointia ja hasardeja Lotan blogi. 22.2.2021. (Viittausta muokattu 8.3.2021)

Sanaksenaho, H. Nykypäivän koulumantsaa! HennaBlog. 25.2.2021. (Viittausta muokattu 8.3.2021)

Syrjäläinen, H. 6. kurssikerta. Heidin blogi. 2.3.2021. (Viittausta muokattu 8.3.2021)

Väisänen, V. Interpolointia ja hasardeja. Villen GIS-blogi. 22.2.2021.(Viittausta muokattu 8.3.2021)