Raportti Jyväskylän Sosiologipäivistä

Raportti Jyväskylän Sosiologipäivistä

Teksti: Oskari Lappalainen
Kuvat: Sini Järnström ja Oskari Lappalainen

Yksi kolmasosa Kontaktin päätoimituksesta lähti suorittamaan osallistuvaa havainnointia Sosiologipäiville.

Matkani Sosiologipäiville alkoi keskiviikkona noin puolenpäivän aikaan Helsingistä. Olin päättänyt suosia rautateitä bussikyydin sijasta. Junailussa on tunnelmaa, eikä hinta hävinnyt kovin merkittävästi bussivaihtoehdolle alennusten jälkeen. Junamatkalla tajusin pitkästä aikaa, kuinka harvaan asuttu maa Suomi on. Noin muutoin matkan alkupuoli ei virittänyt kovin paljoa sosiologista mielikuvitustani. Tilanne kuitenkin muuttui noin kahden ja puolen tunnin istuskelun jälkeen.

Koska en ollut ikinä asioinut ravintolavaunussa päätin poistua junareissulta yhtä kokemusta rikkaampana. Ravintolavaunussa nauttiessani pullaa ja kaakaota vaunuun saapui Petri Ylikoski, eräs päivien pääpuhujista. Olin ollut joillain Ylikosken vetämillä kursseilla, ja olin ilmeisesti jäänyt hänelle mieleen. Päädyimme juttelemaan loppumatkan mitä erinäisimmistä teemoista kuten omista tieteellisen kiinnostuksemme kohteista sekä Ruotsin yhteiskunnan henkisestä tilasta. Saavuttuani Jyväskylään siirryin varsin ripeästi erään kaverini asunnolle, jossa myös yövyin päivien ajan. Retropelien lumot veivät uuvuttavan junamatkan jälkeen voiton varjo-ohjelmasta ja kulttuuriravintola Ylä-Ruthin tarjonta jäi itselleni mysteeriksi.

Itse päivät alkoivat torstaina armollisen myöhään ja rekisteröinti jatkui kello kahteentoista asti. Olin varsin varhain liikenteessä ja kävelin Jyväskylän yliopiston kampukselle. Jyväskylän keskusta oli varsin kompakti ja moderni. Paikalliset tuttuni olivat antaneet kaupungista ehkä hieman turhankin pikkukaupunkimaisen kuvan. Agora-rakennuksen löytäminen osoittautui haastavaksi, ja kaupungin ilmeisen autokeskeinen liikennesuunnittelu sekoitti pakkaa entisestään. Jouduin ottamaan sosiaalista kontaktia paikallisiin ja he osoittautuivat varsin avuliaiksi ja puheliaiksi. Massiivinen kahden henkilön otos ei kuitenkaan anna minulle oikeutta tehdä suuria päätelmiä jyväskyläläisten kansanluonteesta.

väkijoukko

Agorassa oli jo täysin vilinä päällä sinne saapuessani. Rekisteröitymisen yhteydessä sain oloni hyvin viralliseksi saavan nimikyltin lisäksi paperikassillisen, jossa oli ohjelmiston lisäksi mm. kynä ja suomenkielisen Le Moden Diplomatiquen numero. Löydettyäni helsinkiläiset kanssasosiologit siirryimme lounaalle, jossa totesimme Jyväskylän opiskelijaruokatarjoilun Helsinkiä paremmaksi! Sijoitin itse hieman ylimääräistä rahaa, ja nautin paistopisteen(!?) antimista: herkullisista karitsanmurekepihveistä. Ravintolatason annos vitosella! Aterioinnista ja ravitsemuksellisesta kateudesta selvittyäni siirryin kirjakojujen tarjonnan pariin. Vastapainon tarjonnasta tarttuikin mukaani ostoksena Verkostot yhteiskuntatutkimuksessa-niminen kirja. Sosiologipäivät ovatkin erinomainen (tai kamala) tilaisuus kuluttaa rahaa itsensä sivistämiseen sillä paikalla oli hyvin laaja kattaus sosiologeja varmasti kiinnostavaa kirjallisuutta.

Aloituspuheenvuoron aikana tuli pääasiallisesti ilmi se, että Jyväskylän yliopiston rehtori ei oikein ymmärtänyt sosiologisen mielikuvituksen käsitettä. Hän ei liene ainoa, ja syynä ei välttämättä edes ollut hänen luonnontieteellinen tausta. Tämä viritti osallistujat jonkinlaiseen itsepohdintaan, joka pulpahteli pinnalle muiden esitysten kommenttien aikana.

Ensimmäisenä pääesiintyjänä ollut Brooke Harrington piti eräänlaisen laadullisen tutkimuksen puolustuspuheen ja kertoi määrällisen tutkimuksen mahdollisista sokeista pisteitä. Harrington oli itse tehnyt varsin kiinnostavaa tutkimusta ihmisistä, joita hän nimitti vaurasmanagereiksi, harvalukuiseksi globaaliksi ammattikunniksi jonka vastuulla on verojen kiertäminen. Harrington oli tutkimustaan varten itse kouluttautunut vaurausmanageriksi, ja pääsi tätä kautta heidän piireihinsä. Hänen esittelemänsä tutkimus avasi globaalin tulonjaon ja veroparatiisien teemoja todella kiinnostavasta perspektiivistä.

Toisena pääesiintyjänä ollut Marja Ylönen kertoi riskienhallinnasta, ja siitä, kuinka riskienhallinta kaipaisi depolitisoiviksi koettujen käsitteiden sijasta enemmän sosiologista otetta. Monet riskienhallinnassa käytetyistä tulevat termit kun ovat lähtöisin insinööritieteistä, ja niiden soveltamista ihmisyhteisöjen toimintaan ei ole ehkä mietitty loppuun asti. Tässä vaiheessa rohkaistuin, ja kysyin häneltä tarvitsisimmeko kenties jonkinlaista kriisien tai katastrofien sosiologiaa. Minua oli viime sosiologipäiviltä jäänyt kalvamaan se, etten ollut uskaltanut kysyä kysymyksiä esiintyjiltä. Nyt en antanut tilaisuuden lipua ohitseni. Sosiologiahan on pitkälti kiinnostunut jonkinlaisesta rutiininomaisesta yhteiskunnan toiminnasta tai melko hitaista muutoksista. Ylösen mielestä emme kuitenkaan tarvitsisi varsinaista kriisien sosiologiaa.

Kolmantena esiintyjänä oli Petri Ylikoski, joka esitteli analyyttistä sosiologiaa sekä tietokonesimulaatiota. Ylikoski toivoi, että mekanismien selittämisen kautta voisimme välttää tilanteen, jossa sosiologian tulokset ovat liian vaikeaselkoisia. Lisäksi huomion suuntaaminen mekanismeihin saattaisi yhdistää sosiologiaa ja luoda yhteyksiä muihin tieteenaloihin. Nyt sosiologian kenttä on hyvin hajanainen, ja paluuta vanhan ajan suuriin teorioihin ei ole. Samaan aikaan pitäisi kyetä ottamaan huomioon muiden tieteenalojen tulokset. Tietotekniikkaa voidaan käyttää apuna näiden sosiaalisten mekanismien toiminnan simuloinnissa ja hahmottamisessa.

aloitusluento2

 

Älyllisesti stimuloivista pääpuheista oli hyvä hajaantua työryhmiin. Työryhmissä niihin esiintyjiksi ilmoittautuneet ja valitut esittelevät tutkimuksiaan, ja yleisö pääsee tutustumaan uusiin tutkimuksiin sekä esittämään kysymyksiä. Itse päätin suosia yhden työryhmän strategiaa, enkä katunut valintaani. Valitsin ryhmäksi Muotoiltu yhteiskunta-työryhmän, joka oli sijoitettu liikuntatieteellisen laitokselle. Matka ylikasvaneen liikuntasalin oloisen kompleksin läpi oli itselleni hyvin uusi kokemus.

Työryhmää piti samanniminen tutkijaverkosto, jonka kiinnostuksen kohteena on ihmisen ja materian välinen yhteiselämä. Työryhmässä oli yhteensä viisi esitystä. Mikko Jauho oli tutkinut henkivakuutusten, vielä tarkemmin vakuutuslomakkeiden, yhteiskuntaa muotoilevaa voimaa. Henkivakuutukset olivat vieneet lääkäreiltä autonomiaa, mutta tuoneet tuottavan, joskin byrokraattisen tulonlähteen. Vanha systeemi joka perustui vakuutuksen hakijoiden maineeseen ja lääkäreiden lausuntoihin ei enään toiminut kun hakemusten määrä alkoi kasvamaan. Katri-Maria Järvinen pohti kyselymittarin roolia toimijaverkostona, sekä määrällisen tutkimuksen taustalla olevia mahdollisia piileviä ongelmia.

Kaisa Kuurne (ent. Ketokivi) oli tutkinut hyvän elämän edellytyksiä kolmella eri asuinalueella Suomessa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Maantieteellisesti erillään olevilta alueilta löytyi yllättäviä yhtenäisyyksiä, ja joitain mekanismeja jotka ajoivat yhteen ”hyvän elämän ideologiaa” kannattavia ihmisiä gentrifikaation läpikäyneille asuinalueille. Riikka Matala pohti puettavan teknologian roolia ihmisten toimijuuden muokkaamisessa. Merja Kinnunen esitteli toimistotilojen muutoksia vuosikymmenten varrella, ja sitä kuinka nämä muutokset olivat muokanneet työntekijöiden käytöstä.

Olimme Kontaktin hallituksen kanssa sopineet, että käymme piipahtamassa tiedekunnan vastaanotolla ennen kuin siirrymme varjo-ohjelman sitseille. Matkalla törmäsin akatemiaprofessori Mianna Meskukseen, jonka kursseja olin suorittanut, ja jolta olin pyytänyt lyhyttä näkemystä sosiologian tulevaisuudesta Kontaktin viime numeroon. Päädyimme keskustelemaan Sosiologipäivistä noin yleisesti. Ilmeisesti sosiologien piirit ovat pieniä ja pitämällä itsestään (fiksua?) ääntä luennoilla jää mieleen. Vastaanotto oli yliopiston avarassa, modernissa ja miellyttävässä Ruusupuisto-rakennuksessa. Eteläisten rannikkoseutujen viikinkeinä kävimme ruokatarjoilun kimppuun hyvin nopeasti – tämän voisi käsitteellistää osallistuvaksi tutkimukseksi kehtaamisesta.

Tarjoilut olivat herkullisia, mutteivät niin herkullisia ettemme olisi siirtyneet sitseille. Valitettavasti jyväskyläläinen sitsikulttuuri rangaistuksineen ei oikein vakuuttanut itseäni ja hintaan kuuluneen pitsan syötyäni painelin takaisin kaverin kämpille. Päätökseen vaikutti myös se että joutuisin perjantaina heräämään aikaisin. Matkalla kohti keskustaa onnistuin eksymään ja päädyin näkemään siivun keskustan ulkopuolista Jyväskylää.

Perjantaina siirryin havainnoinnista osallistumiseen. Olin pitämässä alustusta Digitaalinen yhteiskunta-työryhmässä. Tämä oli itselleni aivan uusi ja varsin voimauttava kokemus. Suosittelen kaikkia sosiologeja rohkeasti ylittämään pelkonsa ja tuomaan itseään esille! Automaatioteknologian vaikutuksia työmarkkinoihin vuosien 1980-2015 välillä käsitellyt esitykseni sai kiinnostuneen vastaanoton. Digitaalinen Yhteiskunta-työryhmä oli todella antoisa myös kuuntelija roolissa, ja oli hienoa, että siellä oli myös uusia tutkimusmenetelmiä hyödyntäviä tutkijoita. Aika ei vain meinannut riittää kaikille esityksille!

ikkunasta

Lounaalla Otin Kontaktia™ työryhmässä mukana olleeseen tamperelaiseen opiskelijaan, ja vaihdoimme näkemyksiämme mm. kaupunkiemme sosiologian skenestä. Sosiologipäivät olivat tässä vaiheessa vienyt veronsa ja istuin Westermarck-seuran vuosikokouksen ja noin puolet Sosiologia ja maahanuutto-paneelikeskustelusta puolitehoilla. En ollut kuitenkaan ehkä aivan yhtä poikki kuin jotkut muista osallistujista sillä osalla oli ollut ilmeisen riehakas ilta sitsien jälkeen.

Päätin kuitenkin nuokkumisen sijasta painua kaverini luokse. Lähtö takaisin Helsinkiin odotti jo saman päivän iltana, ja halusin alkaa valmistautua lähtöön ajoissa. Jaksoin kuitenkin colajuomien voimin tavata vielä kahta paikallista kaveriani kevyen kaljoittelun merkeissä ennen astumista S94-pendoliinoon ja paluumatkaan Helsinkiin.

Sosiologipäivistä jäi mielikuva erinomaisena tilaisuutena päästä käsiksi siihen, mikä on sosiologiassa juuri nyt tärkeää ja pinnalla. Lisäksi päivillä on mahdollista tutustua uusiin kiinnostaviin tyyppeihin, mikäli uskallus riittää. Päivät voivatkin olla asiasta kiinnostuneille erinomainen tilaisuus verkostoitua. Lisäksi kyseisen verkostoitumisen voi hoitaa juhlavien bileiden tai opiskelijaohjelman yhteydessä. Olisi kuitenkin tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan, sillä kaksipäiväinen suhteellisen tiivis tapahtuma saattaa käydä yllättävän raskaaksi ilman kreisibailaustakaan. Päiviltä löytyy aivan varmasti jokaiselle sosiologiasta kiinnostuneelle jotain, ja niille osallistuminen kannattaakin aivan ehdottomasti.

Published by

Oskari J Lappalainen

27 years old bachelor of social sciences. I've studied sociology, science and technology studies and computer science. I'm interested in how digitalization will affect the society.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *