Gradupalsta 2/2016 – Liina Junna

Graduplasta 2/2016 – Liina Junna

Teksti: Liina Junna

Ilmoittauduin graduseminaariin hädässä keväällä 2015. Olin juuri aloittanut harjoittelun THL:ssä ja sopinut, että käyttäisin talon aineistoja; mikään muu ei ollutkaan selvää. Ilmoittautumisen yhteydessä pyydettiin tutkimussuunnitelman luonnosta. En halunnut jatkaa kandiaiheeni parissa, mutta uuttakaan aihetta ei vielä ollut. Pakersin puolivillaisen kyhäelmän. Ahdistuin.

Minulla oli tilastotiede sivuaiheena, joten kvantigradu tuntui luontevalta valinnalta. Elin kuitenkin harhaisessa uskossa, että tutkimussuunnitelma on suurin piirtein avioliittoon verrattavissa oleva sitoumus. Lisäksi kuvittelin, että gradun aiheen keksiminen on kuin löytäisi Jeesuksen. Että jossakin vaiheessa opiskeluja taivaasta tippuu aihe joka on minulle Se Oikea. Ei tippunut. Terveyssosiologia kiinnosti kyllä, mutta mistään suuresta sielunpalosta ei voi puhua rehellisesti. Ahdistuin lisää.

Nyt kun istun tässä jälkiviisastelemassa, niin viime kesän tärkein opetus oli, että vaikka on hyvä olla valmistautunut ja sitoutunut aiheeseensa ennen semman alkua, niin gradun saa kyllä määräajassa aikaiseksi muutoinkin.

Nyt pitkälle edennyt graduni käsittelee itse arvioidun terveyden pohjaa. Menetelmänä on multinominaalinen logistinen regressio, jonka avulla vertailen Terveys2000 aineiston lääkärintarkastusten dataa potilaiden omaan arvioon terveydestään. Testaan lisäksi, modifioiko koulutus indikaattoreiden välistä suhdetta. En ole siis keksinyt pyörää, vaan jatkan olemassa olevaa tutkimusperinnettä. Menetelmän ja aihepiirin takia istun väestötieteen semmassa. Käytän työssäni Stataa.

Aineiston käyttölupaan liittyvä prosessi oli jähmeä. Terveys2000:ta koskevat tutkimussuunnitelmat menevät arviointilautakunnan kautta, mikä tarkoittaa käytännössä luonnosten pallottelemista edestakaisin. Sitten seuraa aineiston tilaamisen vaihe, jonka yhteydessä esimerkiksi osa hakemuksistani hukkui bittiavaruuteen. Muun säätämisen ohessa graduaiheeni vaihtui kesken seminaarin aineistoon liittyvien ongelmien takia. Pääsin kokonaiseen dataan käsiksi vasta loppusyksystä 2015, joten nykyistä graduani olen kirjoittanut vajaat 6kk.

Itse kirjoitustyö on ollut graduprojektin nautinnollisin osa. Enää ei ahdista. Teen kahta työtä joten olen paikoin joutunut taukoilemaan, mutta samalla olen oppinut aikatauluttamista. Ainakin itseltäni menee hetki aikaa orientoitumiseen kun avaan gradun, joten yritän varata säännöllisesti useamman tunnin gradusessioita. Joskus aikaa ei kuitenkaan vain ole, joten käyn taustoittavia artikkeleita läpi ihan aakkosjärjestyksessä yksi illassa töiden jälkeen tai aamuisin bussissa. Vähän on aina parempi kuin ei mitään ja sivu kerrallaan graduni etenee kohti maaliviivaa.

Olen suhtautunut graduun kuin työhön: se on vaan tehtävä. Kun motivaatio ja luovuus ovat hukassa, pakertelen teknisten seikkojen kanssa, esimerkiksi kirjoitan ajoja tai selvitän käyttämieni biomarkkereiden ja terveysindikaattorien lääketieteellistä taustaa. Semma on ollut valtava apu. En ole niinkään käyttänyt sitä tieteellisen esittämisen harjoittelemiseen, vaan tuulettanut pokkana patoumiani ja hakenut apua editoinnin ja umpikujien kanssa. Kiitos opponenteille ja semman pitäjille tästä mahdollisuudesta!

Mitä muuta opin? Viitteidenhallintaohjelma on ystäväsi. Ole systemaattinen, eli päätä joka päivälle mitä aiot tehdä ja pysy suunnitelmassasi. Älä märehdi pitkään yksin jos on vaikeaa, vaan kysy semmassa tai graduohjaajaltasi, luetuta gradu opiskelijakaverilla. Ja lopuksi: jos ei aineistoon liittyvää byrokratiaa lasketa mukaan, gradun tekeminen on itse asiassa kivaa.

Published by

Oskari J Lappalainen

27 years old bachelor of social sciences. I've studied sociology, science and technology studies and computer science. I'm interested in how digitalization will affect the society.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *