Muslimiväestön järjestäytyminen Euroopassa ja muslimiyhteisöihin kohdistuvat haasteet

 

Muslimiyhteisöjen vakiintuminen Euroopassa alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun koloniaali valtioiden hallinto alkoi purkautua maailmansodan jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina. Euroopan maat tarvitsivat sodasta toipuakseen työvoimaa, sillä työvoimapula vaivasi varsinkin rakennusalaa, kaivoksia ja teollisuutta. Työvoimapulan paikkaamiseksi apua haettiin useasta eri maasta.

Entisistä alusmaista kohti Eurooppaa suuntautunutta muuttoliikettä pidettiin hyödyllisenä ja tarpeellisena, sillä siirtolaiset tarvitsivat pääomaa, jota voisi lähettää kotimaihin. Virtausilmiöt yleistyivät ja kotimaihinsa jääneet halusivat myös mukaan menestyäkseen muuttaneiden tavoin. Näin ollen Länsi-Euroopan maissa – islamin läsnäolo johtuu pääasiassa näistä merkittävistä muuttoliikkeistä 1960-luvulla. Vaikutus oli pysyvä, vaikka osa siirtolaistyöntekijöistä – muun muassa monet turkkilaiset, pohjoisafrikkalaiset ja pakistanilaiset maahanmuuttajat jäivät Eurooppaan vain työsopimuksen voimassaoloajaksi, jonka jälkeen he palasivat takaisin kotimaihinsa.

1960-1980-luvulla alkoivat muslimit rakentavat Euroopassa pysyvää järjestäytymistä. Järjestäytymisellä tarkoitetaan muun muassa moskeijoiden, rukoushuoneiden ja kokoustilojen perustamista sekä muslimien tarpeita palvelevia instituutioita, kuten päiväkoteja, kouluja ja kerhotiloja sekä kauppoja, joissa myytiin halal-ruokia aktiivisesti uskontoaan harjoittaville muslimeille. Myös islamilaisten vaatteiden, kirjojen ja muiden hyödykkeiden ja palvelujen tuotanto ja saatavuus lisääntyivät. Tämä kehityskulku loi yhtenäisyyttä aiemmin hajanaisen muslimiväestön keskuudessa.

1980-luvun puolivälistä lähtien muslimiyhteisöt pitkälti luopuivat ajatuksesta palata takaisin entisiin kotimaihinsa ja päättivät jäädä Eurooppaan pysyvästi. Myös oma perhe tuotiin Eurooppaan, jonka seurauksena tulonsiirrot muihin maihin vähenivät huomattavasti.

Vakiintumisen myötä alkoi islam näkyä entistä enemmän myös pukeutumisessa. Huivin käyttö ja paljastavaksi tulkitun pukeutumisen välttäminen kertovat siitä, että muslimit olivat lisääntyvässä määrin tietoisia omasta uskonnollisesta identiteetistään. Muutos on selvä verrattaessa 1970-lukuun, jolloin pukeutuminen oli vielä erilaista ja vastasi lähinnä yleistä eurooppalaista pukeutumista. Samaan aikaan erityisesti uudet sukupolvet kokivat itsensä kuitenkin muslimeinakin enemmän ranskalaisiksi, englantilaisiksi, saksalaisiksi ja belgialaisiksi ja niin edelleen – toisin sanoen samaistuivat enemmän eurooppalaisuuteen kuin entiseen kotimaahansa. Muslimi vähemmistö otti yhä enemmän “haltuun” eurooppalaisuuden käsitteen ja uudelleen määrittelivät sitä oman identiteettinsä näkökulmasta.

 

Kohti muinaisaikaiseen islamin suuntaukseen

Monet Eurooppaan syntyneistä moskeijoista olivat kuitenkin vahvasti sidoksissa islamilaisiin maihin, kuten Algeriaan, Marokkoon ja Turkkiin. Ne suuntasivat vaikutusvaltaansa uskonnollisten asiain ministeriöiden kautta, vaikuttivat moskeijoiden imaami- ja opettajanimityksiin, lähettivät moskeijoihin imaameja islamilaisista maista, toimivat islamilaisen toiminnan rahoittajina ja kävivät eurooppalaisten muslimijärjestöjen kanssa kilpailua muslimien lojaaliudesta. Alkuperämaat halusivat, että Pohjois-Afrikasta ja Turkista peräisin olevan väestön pysyvän uskonnollisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti lojaaleja ensisijaisesti omaa alkuperäismaataan kohtaan. Tämä ymmärrettävästi tuotti epäluuloa eurooppalaisia islamilaisia järjestöjä kohtaan, sillä niiden pelättiin osallistuvan alkuperäismaiden poliittiseen oppositiotoimintaan.

Vähitellen islamilaiset järjestöt ja moskeijat Euroopassa alkoivat kuitenkin irtautua siteistä, jotka yhdistivät islamin kansallisesti tai etnisesti juurtuneisiin muotoihin. Sen sijaan alettiin korostaa paluuta uskonnon peruskysymyksiin.

Irtautuminen alkuperämaiden politiikasta, kulttuurista ja etnisestä identiteetistä johti muun muassa toisen ja kolmannen polven eurooppalaisten muslimeiden vastaanottavuudelle suhteessa neofundamentalistiseen teologiaan. Ranskalainen islamin tutkija Olivier Roy viittaa neofundamentalismi-käsitteellä vanhoilliseen islamin suuntaukseen, joka korostaa kaikkien muslimien universaalia yhtenäisyyttä ja konservatiivista tulkintaa islamilaisesta shariasta jumalallisena lakina. Osa neofundamentalisteista ei kuitenkaan koe nimitystä itselleen oikeaksi, sillä he pitävät edustamaansa suuntausta yksinkertaisesti “todellisena islamina” tai kutsuvat sitä “puhtaaksi islamiksi”.

 

Auktoriteetti kriisi?

 

Asuminen ei islamilaisessa kontekstissa on kuitenkin tuonut muslimeille myös uusia haasteita, kuten islamilaisen yhteisön sisäisen auktoriteettikriisin.  Euroopan muslimiyhteisöt ovat monimuotoisia sekä etnisesti että kielellisesti, mutta tästä huolimatta Euroopassa ei ole yleisesti tunnustettuja uskonnollisia auktoriteetteja, jotka tuottaisivat muslimiyhteisöille fatwoja. Fatwalla tarkoitetaan muslimioppineen tarjoamaa perusteltua näkemystä hänelle esitettyyn kysymykseen. Fatwan on tapana toimia aina kolmiossa, jonka avulla oppinut tuottaa lausuntonsa. Kolmion muodostavat yhdessä kysyjä (mustafti), vastaaja (mufti) sekä myös kirjalliset lähteet (nusus).

Auktoriteettikriisin taustalla ovat kouluttamattomuus sekä puutteellinen osaaminen arabian kielitaidossa, koraanintuntemuksessa, Koraanin selitysopissa tafsiirissa sekä Koraania ja profeetta Muhammedia koskevien traditioiden tutkimuksessa (usul al hadith). Ne uskonoppineet joilla näitä taitoja olisi, edustavat usein vanhempia sukupolvia eikä heillä välttämättä ole länsimaalaisten yhteiskuntien ja kielten tuntemusta; esimerkiksi Ranskan moskeijoissa toimivista imaameista vain noin puolet osaa ranskaa. Imaamien on vaikeaa tehdä fatwoja, jos he eivät tunne niiden länsimaista sovelluskontekstia. Yhtenä harvoista poikkeuksista pidetään esimerkiksi islamin tutkijaa Yusuf al-Qaradawia, joka on yksi Euroopan tunnetuimmista Islamin uskonoppineista ja hänen fatwojaan ollaan muslimiyhteisössä yleensä arvostettu ja pidetty luotettavina. Iäkkäänä miehenä hän kuitenkin kuvastaa myös ongelmaa: mistä löytyisi uuden sukupolven fatwojen antajia hänen tilalleen?

Ratkaisuksi ongelmaan on tarjottu muun muassa paikalliskontekstit tuntevien integraatiomyönteisten uskonoppineiden kouluttamista Euroopassa. Monet yliopistot ovatkin aloittaneet islamilaisen teologian koulutusohjelman imaamien kouluttamiseksi, mutta niiden vaikutukset selviävät vasta seuraavina vuosikymmeninä.

 

Tietoa ylirajojen

 

Uusi sukupolvi toimii erilaisia menettelytapoja käyttäen. Heillä on tapana tehdä lähetystyötä (da’wa) ylirajojen eri toimipaikoilla muun muassa verkon välityksen kautta islamilaisilla keskustelupalstoissa, MSN-ryhmissä ja verkkolehdissä. Toimintojen kautta huomattiin järjestöjen kykyä luoda yhtenäisyyttä kielellisten, etnisten ja sukupolvien rajojen yli. Internetsivustojen keskustelupalstojen kautta on mahdollista saada vertaistukea sekä mahdollisuus keskustella uutta sukupolvea kiinnostavista ajankohtaisista ilmiöistä ja haasteista. Teknologian toimesta on mahdollista kysyä kysymyksiä muftilta paikallisesta kontekstista riippumatta ja saada häneltä vastausta esitettyyn kysymykseen. Uusi sukupolvi eroaa vanhasta, sillä on esiintynyt uusia ilmiöitä, joista ei aikaisemmin ollut tietoa ja näihin päivittäisiin pohdintoihin pitäisi saada vastauksia ja näitä vastauksia pyritään nimenomaan saamaan verkonvälityksen kautta erilaisista islamilaisista sivustoista. Verkko toimii merkittävänä tekijänä uuden sukupolven muslimiyhteisöjen keskuudessa. Sosiaalisen median kanssa toimiessa mediakriittisyys on keskeinen osa-alue nykypäivää, sillä tietoa on saatavilla runsaasti ja koska sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi luoda uutisia ja artikkeleita sekä toimia muftina.

Islamin tutkijan Qardawin mukaan: ”vaarallisinta on se, kun ihmiset antavat fatwoja, vaikka heillä ei ole siihen edellytyksiä”. Fatwojen antaminen ilman tietämystä voi johtaa marginalisoitumiseen yhteiskunnassa ja marginalisoituminen voi puolestaan ohjata syrjäytyneitä nuoria osallistumaan mukaan radikaalisiin toimiin. Radikalisoituminen voi johtua väärästä tiedottamisesta, myös Koraanin tulkitseminen ilman Koraanin selitysoppia (tafsiir) voi johdattaa väärin käsitykseen ja siitä voi seurata väärän tiedon antaminen.

Ymmärtääkseen islamin uskontoa samalla tavalla kuin muut uskonnot on pystyttävä huomaamaan islamin ja muslimin välinen ero. Ambivalenttisuus joka ei ole huomattavissa mediassa on oivallettava, jotta pystyisi ymmärtämään mitä islam todellisuudessa on.

Salaado Qasim

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *