About Deleted User

Special user account.

Torstai 9.10.2014 klo 16.12

Aimo

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston laatupäällikkö Aimo Virtanen.

Hallintorakennuksen neljännessä kerroksessa hissin kerrosta osoittava numero vaihtuu kolmoseksi. He lähtivät. Mitä jäi?

Neljän päivän mittainen tiukka haastatteluputki on takana. 27 eri haastattelutilannetta, lähes 200 haastateltavaa. Edeltävät viikot kiireistä valmistelua, haastateltavien etsimistä ja ohjelmaan sijoittamista, briiffausta, tilojen, tarjoiluiden ja kuljetusten organisointia. Mokia ohjelmassa, tiloissa … laatuako?

Auditointi huipentuu haastatteluihin, joiden avulla varmistetaan, että se, mitä on kirjoitettu, myös toteutuu käytännössä. Auditointiryhmän ja Karvin asiantuntijoiden varassa on, millainen kuva kokonaisuudesta muodostuu. Yliopisto tekee parhaansa, että kuva olisi aito, ei värittynyt, ei liian optimistinen eikä myöskään ruikuttava.

Pari vuotta valmisteltiin dokumentteja, itsearviointiraporttia ja toimintakäsikirjoja sekä koottiin muuta aineistoa. Lähes kaikki saatiin Flammaan ajallaan, englanniksi käännettynä. Dokumentaatiosta saatiin auditointiryhmältä positiivista palautetta.

Nyt odotellaan. Auditointiryhmä työskentelee pari kuukautta keräämänsä aineiston parissa ja antaa joulukuussa ensimmäisen version yliopiston johdolle tarkistettavaksi asiavirheiden varalta. Helmikuussa Karvin arviointineuvosto päättää auditoinnin läpimenosta ja helmi-maaliskuun vaihteessa on päätösseminaari, jossa käsitellään auditoinnin tulosta.

Mitä olemme oppineet? Että meidän pitää pystyä kertomaan omin sanoin, miten laatujärjestelmä toimii. Mitä laadunvarmistus on omassa arjessamme ja mihin sillä pyritään. Ellemme osaa sitä kertoa, emme sitä myöskään tunnista. Laatujärjestelmän dokumentointiin kuuluu, että se on meidän tajunnassamme.

Kuultiin monta hyvää kysymystä, oli hyviä haastattelusessioita, siitä olen varma, vaikka en kaikissa mukana ollutkaan. Auditointiryhmä keräsi arvokasta tietoa laatujärjestelmän toimivuudesta, sen ulottumisesta syvälle yliopiston ytimeen, laitoksille ja oppiaineisiin. Kokonaiskuvan hahmottuminen on parasta, mitä auditointi tuottaa. Ulkopuolinen näkee asioita, joille itse sokeudumme. Hän osaa myös kysyä niin, että heikkoudet paljastuvat.

Nyt on sinun vuorosi, haastateltu. Kerro mielipiteesi, anna oma arviosi. Meidän on syytä entistä vahvemmin pureutua laadun ytimeen, siihen, miten prosessimme varmistavat huipputulokset, joiden avulla saavutamme strategiset tavoitteemme. Miten osaamme toimia niin, että vältymme hukkatyöltä ja voimme keskittyä oleelliseen. Miten eri toiminnot saadaan osaksi kokonaisuutta, miten prosessit nivoutuvat toisiinsa saumattomasti ja miten laatujärjestelmämme varmistaa toimivuuden. Tässä tarvitaan jokaisen aktiivisuutta ja sitoutumista, niin yhteisiin tulostavoitteisiin kuin laadun varmistamiseen niihin pyrittäessä.

Laatu on yhteinen asiamme. Sitä ei ole varaa isoloida pienen joukon vastuulle, vaan, kuten ”virallinen” laatupolitiikan kuvauksemme kertoo, jokainen vastaa laadusta omassa työssään ja opiskelussaan. Minä olen vastuussa, sinä olet vastuussa. Niin omista suorituksista kuin myös palautteen antamisesta.

Tehdään yhdessä vieläkin laadukkaampi yliopisto.

How does the audit improve the quality of studies? – Johanna Riitakorpi

johannariitakorpi

This is a speech given by a student representative Johanna Riitakorpi, Board Member of HYY (Student Union of the University of Helsinki), at a discussion and information seminar in Viikki 10th September 2014 ‘Audit of the University of Helsinki Quality System’.

First I would like to thank you for the opportunity to get the voice of the students heard. My name is Johanna Riitakorpi and I began my studies at the uni in 2009 in Environmental Soil science, located at the faculty of agriculture and forestry. In 2012 I changed my major to limnology and at the same time my faculty changed to faculty of biological and environmental sciences. Limnology is, for those who aren’t familiar with it, the study of inland waters. I usually have to explain that one, when I let people guess what it means they most often think that I study body parts or something else as weird. Nevertheless I have studied in Viikki my whole academic career and have seen how this campus has evolved during the past 5 years.

The Viikki campus is the heart of biosciences and with its four faculties it is often called the green campus of the University of Helsinki. Still the imaginary (and sometimes very concrete) walls between the faculties feel too high to climb. For example, I think that there’s no reason to have four almost identical courses of basic chemistry just because of the faculty boundaries when there could be just one course planned and executed in co-ordination of the whole campus. Gladly I can say that during the last five years those boundaries have become easier to cross and there has been more and more discussion between different faculties. It has become common to share AND implement good practices with all the different actors on the campus.

During my studies I have been fortunate to be able to participate in several laboratory and field courses. We have great facilities for lab work and several interesting research stations located in different parts of Finland, for example those of Lammi, Hyytiälä and Tvärminne. Those courses have been usually well-organized and flexible. Students’ ideas are taken into account and there is real will to develop the courses to be more interesting and offer for example some insight to as of what the working life of a marine biologist could actually be like. I have felt that my feedback really matters and occasionally even leads to developing better practices.

This is, sadly, not always the case. I have experienced courses where my feedback has been regarded as irrelevant because of low feedback percent or courses where student feedback was seen just as a necessary evil to be dealt with, with no concrete effect on the actual development of the course in the future.

Students’ opinions matter and have to be taken into account. We have many different ways to influence the decision making at the university: we can talk directly to professors and student counsellors, we can give feedback during courses, work as student representatives in different administrative organs, be active in student organisations and take part in university’s own or nation-wide surveys about our studies.

I have always tried to make a difference when there has been a chance, but everyone is not like me: not everyone has time or will to act. If you can’t see the consequences of your actions or feedback, there is not much motivation to take part in the system.

And yet we should focus on activating just these slightly passive students.

The University’s own Learn feedback survey on the learning and study environment and the national Bachelor’s Graduate Survey have improved the situation somewhat, but there’s still a lot of work to do. The first priority should be developing the current system based on the collected feedback – feedback has no value if it is not used for something. Good example of when feedback has actually lead to action is the services of student psychologists, which the university acquired after demand for their services, became apparent from the student feedback. Student psychologists offer guidance for students who need help with learning skills, motivation, time management or coping with stress. Previously they were only for students on one campus, now their services are available almost on all campuses, and there is demand for more.

So, how does the audit improve the quality of studies? That was the topic of my speech, wasn’t it?

Well I won’t talk much about the fact that only a minority of the students even know what the audit means. It’s not the sexiest topic to talk about.

I have been glad to notice that the university has been more and more interested in the opinions of students while the Audit comes closer. They even made a campaign “do you have a say” where it was reminded to the students and other stakeholders of the University community that they can contribute by participating in supervision and guidance, feedback surveys and development discussions and this way play an important role in managing the quality. Us, the students have a responsibility to have a say in the quality of studies, but even though the university says it will listen, are our ideas, complaints and thoughts really being heard in the future as well?

The audit is a great way to look into the quality system of the university. It forces us to stop and evaluate good and bad practises. It is also important that this development does not stop when the audit team, hopefully, gives a green light for our university’s quality system. We need to listen to the whole academic community, including students, even when there’s no audition on our doorstep.

Last week in his speech in the University’s opening ceremony, our rector Jukka Kola said that next year, in the year 2015 the goal of our university is not only to be closer in becoming the best for the world but to become best for the students. I hope that this goal is set to be actually achieved and university will continue to improve its ways to listen to the feedback of the members of this community.

 

Palautteiden keräämisestä kehittämiseen

Mira Huusko

Mira Huusko toimii käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa jatkokoulutuskoordinaattorina.

Helsingin yliopistossa on kehitetty erilaisia palautejärjestelmiä. Palautetta kerätään opiskelijoilta kurssipalautteina, kandipalautteena, Learn-palautteena sekä satunnaisesti muina palautemuotoina. Henkilökunta saa eteensä mitä erilaisimpia tyytyväisyyskyselyitä, ja erilaisista järjestelmistä ja toiminnoista kerätään ainakin jossain vaiheessa palautetta. Ulkoiset sidosryhmät on valjastettu antamaan palautetta neuvottelukuntien ja muiden organisaatioiden kautta yliopiston toiminnasta tai maineesta, opettajankoulutuksesta ja muista toiminnoista joko keskusteluiden muodossa tai kirjallisesti. Valmistuneilta kerätään palautetta kandi-, maisteri- ja tohtorivaiheessa yliopiston sisäisillä tai valtakunnallisilla järjestelmillä. Palautejärjestelmiä on monia puhumattakaan yksittäisten opettajien tai esimerkiksi tohtoriohjelmien omista palautteiden kokoamistavoista. Esimerkiksi e-lomakejärjestelmä lienee täynnä eri tarkoituksiin kehitettyjä palautelomakkeita, joita käytetään joko kertaluontoisesti tai pitkäkestoisemmin. Myös WebOodi pullistelee erilaisten palautelomakkeiden variaatiosta.

Mitä näille kaikille kerätyille palautteille tehdään? Valitettavan usein yllättävän vähän. Kurssipalautteet saatetaan vilkaista läpi, ja jos ongelmia kurssilla ilmenee, niitä katsotaan sitten tarkemmin. Osassa yksiköistä palautteita käsitellään henkilökuntakokouksissa tai lähiesimiehen kanssa keskustellen. Jos palautteissa ei ilmene mitään kummallista, ne helposti unohdetaan. Palaute on siis kerätty ja luotetaan siihen, että homma hoituu jatkossakin. Opetus, tutkimus ja palvelut eivät kuitenkaan kehity, jos palautteiden pohjalta ei osata tehdä korjaustoimenpiteitä. ”Sika ei liho, vaikka sitä päivittäin punnittaisiin” eli kehittymistä ei tapahdu, jos sitä ei ole suunniteltukaan tapahtuvaksi tai sille ei ole varattu riittävää aikaresurssia. Pelkkä palautteiden kerääminen ei takaa vielä sitä, että ongelmakohtiin tai laatupoikkeamiin todella puututtaisiin.

Laatutyön keskeinen periaate on, että ei riitä, että palautetta kerätään ja sen pohjalta tehdään ensiavun kaltaisia muutoksia. Palautteisiin perustuvan kehittämistyön tulisi olla suunniteltua ja jatkuvaa. Kehittämistyö pitäisi myös dokumentoida selkeästi, jotta tiedetään, mistä on lähdetty liikkeelle ja mitä kaikkea on todella saatu aikaan juuri palautteiden pohjalta. Se voisi myös motivoida palautteiden antajia, jos heille näytetään, mitä palautteiden pohjalta on tehty ja miksi. Näin palauteväsymys ei vaivaisi niin helposti. Myös palautteista saatava vastine tai niin sanottu palautteen palaute auttaa motivointikeinona. Kun palautteiden pohjalta tehtävä kehittämistyö olisi systemaattista, yliopistossa olisi helppo osoittaa, että esimerkiksi ”eri henkilöstöryhmät ja opiskelijat ovat sitoutuneita ja erittäin aktiivisesti mukana toiminnan kehittämisessä. Myös ulkoiset sidosryhmät ovat mielekkäällä tavalla mukana kehitystyössä”, mikä on auditoinnin yhtenä kriteerinä edistynyt-tasolla. Tällöin voitaisiin myös osoittaa, että ”laatutyön vaikuttavuudesta on selkeää ja jatkuvaa näyttöä”. Eli sikaa pitäisi myös ruokkia eikä vain punnita.

Laatu, laatu, laatu

Rehtori Jukka Kola 18.9.2013

Jukka Kola on Helsingin yliopiston rehtori.

Laatu on yliopistojen elinehto, otsikoi emerituskansleri Kari Raivio toimittamansa tuoreen kirjan (K. Raivio toim. 2013. Laatu. laatu. laatu: yliopistojen elinehto. Suomen Toivo –ajatuspaja. 154 s.). Eikä tästä kahta kysymystä, sillä täsmälleen näin se on, kaikilta kanteilta katsottuna.

Kun tutkimuksemme, opetuksemme ja oppimisemme on huippulaadukasta, niin samalla myös yhteiskunnallinen vaikuttavuutemme on tehokasta ja konkreettista ja kansainvälinen kilpailukykymme todellista ja todistettua. Hallinnon ja tukipalvelujen työn on oltava ihan yhtä laadukasta. Yksikään osaelementti ei voi pettää tai edes huojua heikomman laadun rajalla. Laatujärjestelmällä ja laadunhallinnalla on tässä tärkeä roolinsa, jotta tavoitteet, keinot ja prosessit ovat oikein asetettuja, käytettyjä ja viritettyjä. Laatu ei synny tyhjästä eikä itsestään.

Huippulaatu syntyy arkipäivän sitoutuneella, määrätietoisella työllä laatu syntyy yhteistyöllä. Helsingin yliopistolla on yhdet yhteiset strategiset tavoitteet, joiden eteen kaikki yhdessä teemme lujasti töitä. Emme tee sitä vakavasti, mutta teemme sen erittäin hyvin, joka päivä. Emme tee sitä pakosta vaan ilosta. Emme tee sitä ulkoisesta paineesta, vaan oman menestyksekkään tulevaisuutemme eteen. Tämä koskee jokaista yliopistolaista, niin henkilökuntaa kuin opiskelijoitakin.

Yhteistyötarve ja tavoitteellisuus, kansainvälisen kilpailukykymme terävöittämiseksi, pätevät myös moniin tahoihin yliopistomme ulkopuolella. Muut yliopistot, tutkimuslaitokset, tutkimusrahoittajat, ministeriöt, poliittiset päättäjät ja etenkin elinkeinoelämä, sekä entistä enemmän kansainväliset kumppanit ja toimijat (esim. EU Horizon 2020 & ERC Grants), on otettava mukaan suunnitelmiimme ja toimintaamme entistä vahvemmin ja fokusoidummin. Proaktiivisuutta tarvitaan paljon enemmän vanhan ja virttyneen reaktiivisuuden saati stagnaation sijaan.

Kaiken yhteistyön, yliopistomme sisällä ja ulkopuolisten tahojen kanssa, taustalla ja tavoitteena on toimintojemme lisäarvon ja laadun parantaminen. Siksi joudumme myös Helsingin yliopistossa tästä eteenpäin tarkemmin arvioimaan ja tarkastelemaan toimintojamme kaikilla neljällä kampuksellamme, 11 tiedekunnassamme, 24 ainelaitoksessamme, 18 erillislaitoksessamme ja lukuisissa toimipisteissämme Hangosta Kilpisjärvelle.

Saattaa hyvinkin olla, että toimintojemme todellinen tehostaminen ja kehittäminen vaatii myös rakenteellisia muutoksia. Myös niihin on oltava halukkuutta, valmiuksia ja päätöksentekokykyä. Tässäkin tavoitteena on laadun parantaminen ja synergiaetujen lisääminen.

Laadunhallinta on tärkeä ja välttämätön osa sekä yliopiston strategista ja tavoitteellista toimintaa että jokaisen yliopistolaisen, niin opettajan, tutkijan, hallintoihmisen kuin opiskelijankin, työtä ja opiskelua. Laadunhallinnalla varmistamme kehityksemme huippuyliopistona. Tehokas ja täsmällinen laadunhallinta vähentää työmääräämme rutiinitehtävissä ja jättää enemmän pelivaraa perustehtäviimme tutkimukseen ja opetukseen.

Laadunhallinta on osa nykyaikaista, dynaamista ajattelua niin yliopistossa kuin muissakin organisaatioissa. Johtamisella on oleellinen osansa laadun hallinnassa ja parantamisessa. Kun yliopistomme johtaminen kehittyy ja vahvistuu, samalla paranee toimintojemme ja tulostemme laatu. Siten turvaamme ja vahvistamme menestysmahdollisuuksiamme tulevaisuudessa. Se on kaikkien etu. Panostetaan yhdessä tähän tavoitteeseen, samalla valmistautuen juhlimaan entistä laadukkaampaa, yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa ja kansainvälisesti kilpailukykyisempää, pian 375-vuotiasta yliopistoamme.

Huipulle ja yhteiskuntaan. Maailman parhaaksi. Me teemme sen, joka päivä, jokaisen yliopistolaisen omalla panoksella. Yhdessä ja yhteisesti.

Jukka Kola