Pedaforum järjestettiin Turussa 15-16.8.2018

Kun satoja pedagogiikan asiantuntijoita kokoontuu yhteen, saadaan aikaan innostunutta hälinää, syväluotaavia keskusteluja ja tulevaisuuteen suuntaavaa pohdintaa. Turussa 15.–16.8. järjestetty Pedaforum–seminaari oli minulle ensimmäinen laatuaan, ja siksi tuntuikin upealta huomata, kuinka suuri joukko meitä opetukseen ja pedagogiikkaan panostavia ja sitä tutkivia on. Toinen toistaan mielenkiintoisemmat työpajat, työryhmät ja aiheet seurasivat toisiaan ja välillä todella harmitti, etten voinut osallistua moneen päällekkäiseen tapahtumaan. Siksi päätinkin seurata tapahtumia oman työpajani ja ammattini näkökulmasta. Minua kiinnosti, miten vuorovaikutusosaamista opetetaan ja opitaan korkeakouluissa. Mielenkiinnolla kuuntelin myös sitä, nousevatko vuorovaikutukseen liittyvät teemat keskusteluun.

Vuorovaikutusosaamisen teema näkyi päivillä työpajoissa ja myös keynote-luennoissa. Sitä käsiteltiin kuitenkin verrattain kapeasti. Moneen kertaan kuulin sen olevan ”pehmeää” tai ”geneeristä” taitoa. Tämä näkemys on mielenkiintoinen, koska se pitää usein sisällään ajatuksen siitä, että vuorovaikutusosaamisen oppiminen ja osaaminen tapahtuu jotenkin itsestään, muun oppimisen sivussa. Toinen työpajoissa ja esitellyissä tutkimuksissa esille noussut asia olikin puhe siitä, kuinka ”vuorovaikutustaidot tässä ja tässä tutkimuksessa nousivat niiksi taidoiksi, joita tulevaisuudessa pitäisi osata” tai ”opiskelijat raportoivat oppineensa näitä huonoimmin ja tarvitsisivat niitä”. Kuunneltuani tätä kaksi päivää, kysynkin: miksi edelleen on niin, että pedagogeina toistamme tätä asiaa, muttemme pyri ratkaisemaan sitä? Kenen vastuulla tämä oppiminen ja opettaminen on?

Puheviestinnän yliopisto-opettaja Johanna Järvelin-Suomelan kanssa pidetyssä työpajassamme käsittelimme sitä, miten opimme ja opetamme vuorovaikutusosaamista. Tieteenalallamme vuorovaikutusosaaminen voidaan jaotella monella tavalla, aika usein kuitenkin niin, että se puretaan viideksi osa-alueeksi: tiedoksi, taidoksi, asenteeksi, motivaatioksi ja etiikaksi. Nämä alueet ja niiden osaaminen vaikuttavat siihen, kuinka taitavasti ja osaavasti toimimme eri tilanteissa. Vuorovaikutusosaaminen on siis kontekstisidonnaista ja opittavissa ja opetettavissa.

Pedaforumissa puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka ryhmätyötä tekemällä oppii ryhmätyötä. Tämä on toisaalta totta, opimme toimimaan eri tilanteissa ja ehkä huomaamme, millaiset toimintatavat kannattavat. Ongelma ryhmätyötaitojen opettelussa pelkästään käytännössä on kuitenkin se, ettemme usein opi kaikkia vuorovaikutusosaamisen osa-alueita. Saatamme myös tiedostamattamme toimia tai toistaa toimimattomia tapoja tai ajatusmalleja. Avain (jonka myös työpajamme osallistujat kokivat tärkeäksi) onkin tiedostaminen, sellaiset metakognitiiviset taidot, joiden avulla voimme tulla tietoiseksi vuorovaikutusosaamisestamme ja osaamattomuudestamme. Tätä voimme kaikki opettaa. Tätä myös harvoin opitaan sattumalta ja sivussa.

Tiedostaen eteenpäin

Ilokseni kuulin, että seuraava Pedaforum on Helsingissä. Toivonkin, että yksi aihe siellä olisi jo päätettyjen teemojen sisällä ja lomassa tietoiseksi tuleminen vuorovaikutusosaamisesta. Tällöin vastaisimme myös monien tutkimusten ja palautekyselyiden toiveeseen näiden taitojen kehittymisestä. Toivon todella, ettei kenenkään ensi vuonna tarvitse näyttää dioja, joissa listataan vuorovaikutustaitoja ja sanotaan ”että näillekin varmaan tarttis tehdä jotain”.  Tehdään, yhdessä!

Kuten aluksi kirjoitin, olen puheviestinnän ammattilaisena onnellinen, että vuorovaikutusosaamisen teema on noussut keskusteluun. Innoissani keskustelin ja havainnoin monialaista toimintaa ja puhetta aiheen ympärillä Pedaforumissa. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Heitänkin meille kaikille haasteen: miten omassa opetuksessani, työssäni tai opiskelussani voisin kehittää omaa vuorovaikutusosaamistani ja tukea muiden osaamisen rakentumista?

Riikka Järvelä

Puheviestinnän yliopisto-opettaja

Helsingin yliopiston kielikeskus