Course Assistant in the German course “Fortsetzungskurs 4 Land und Leute”

Theresa Emily Niklas

One of my interests as a student of political science is making education the best it can be. This may sound like an unachievable goal, but I am really curious to learn about different education systems, to compare them and to see what works well and what doesn’t work so well. I am from Germany and I already spent a year in Finland before high school, so I had already had an insight into what it is like being a student in Finland. As I entered higher education, I got more and more aware of the importance of education and of making learning easy for students, in whatever way that may be.

Another passion of mine are languages. I am a native German speaker, I speak English fluently, French, a little bit of Spanish and bits and pieces of

Russian and Chinese and while I was on exchange in Finland for the first time, I also learned Finnish. Helping others to learn my native language or another one I am familiar with, is something I am interested in and that is fun to me.

So, coming to the University of Helsinki as an undergraduate exchange student, I was really curious to learn more about the Course Assistant Programme. I had previously been tutoring people who had just started learning a language and therefore I decided to join a course for more advanced students this time. I loved the idea of having a course that really covers cultural, political, and historical issues. The discussions I have had with the students were at times really intense, the classes were fun and varied, with a lot of different elements. In a nutshell, my task was to just participate in class, to join the students when they were doing group work, to read texts out loud, to explain some grammar and to give a presentation about a political topic: the German unification. I actually learned a lot while making this presentation. I was not just talking about the historical events that led to the unification, but also how this still influences German society.

I am really happy and glad that I took the time to join this course. On the one hand, I was able to share some of my views and some of the things I know from back home. At the same time, it was really interesting to see what these students’ views were and how they interpreted these things, coming from a Finnish background. So, on the other hand, I was able to learn how these students were learning, what some good learning methods are, and once again how important it is to understand also cultural and political aspects in order to be really able to speak a language.

I can totally recommend any exchange student or foreign student coming to Helsinki to participate in the CA programme, also because it gives you the chance to get to know some locals (in the future that will hopefully work better than in this year of the pandemic). And in the end, you might even be able to learn something about your own language or country.

Text and picture: Theresa Emily Niklas, exchange student and course assistant at the University of Helsinki in autumn 2020

The first Online Multilingual Workshop

Just as most people in the autumn of 2020, the Language Centre organizes most activities on distance. Teachers have been familiarizing themselves with this since March. At OOTU, we try to continue workshops and language clubs as much as possible, despite the challenges it brings to the table. One of the biggest events taking place every semester is the popular multilingual workshop, in which the different languages taught at the Language Centre come together in a large gathering full of university and high school students, as well as teachers. After having to cancel it in spring this year, on 12 November this year the first online multilingual workshop took place on Zoom with the theme “Cultural habits & idioms, metaphors and jokes”.

Even though the event couldn’t take place at the Language Centre, we managed to give all participants a taste of what the building looks like. With the help of Thinglink we started the workshop with a walk through the building. The virtual ascend of the Centre’s stairs resulted in entering the main event hall, which was virtually filled with students.


Pictures 1 and 2. Screenshots of the Thinglink while ascending the stairs and being in the event hall of the Language Centre.



The actual programme of the workshop consisted of three parts: a quiz, language tables and a general discussion. The workshop started with the quiz as icebreaker and addressed cultural habits & idioms from a wide range of perspectives. The quiz included idioms and phrases such as the Italian “having a devil for each portion of hair” (being mad) or having Korean “wide feet” (knowing many people). Despite not having much interaction with others during the quiz, it was a good way to be acquainted with the nine different languages. In addition, the questions provided some discussion topics for later.

After the quiz, it was time for the language tables, which formed the backbone of the workshop. International students taking part in the Course Assistant Programme hosted the language tables. These students all assist in Language Centre courses, which makes them already experienced in leading small discussions. In the weeks leading up to the event, we gathered with the language table hosts to go through possible discussion topics to make sure that all hosts felt prepared.

The language tables started by opening nine different breakout rooms in Zoom. Participants could get in the breakout rooms themselves and when this was not possible, we assigned people to get into the right room. Once the discussions started, my colleague and supervisor Lasse Ehrnrooth visited half of the language tables, while I was keeping an eye on the other half. The actual discussions were great to see: every host had prepared a few slides and at the same time left space for discussion. It was fascinating to hear so many different languages as part of one workshop and great to see the curiosity of everyone who was learning one of the languages.

After about 50 minutes in the breakout rooms, it was time to go back to the main discussion to wrap up the workshop. We closed the language tables and while everyone was coming back, the language table hosts wrote the main discussion points of their table in a shared document. We transferred these discussion points to different posters on Thinglink, so that everyone could see the main points discussed in other groups. All hosts briefly shared what they discussed at the language tables, which was a great way of getting a glimpse of the discussions at other tables.

Picture 3. The poster of the Italian language table.

The poster round was followed by a few closing words from Lasse. The only thing left at this point was leaving the online event hall – which we did by showing a walk out of the Language Centre in Thinglink. All in all, the first online version of the multilingual workshop turned out to work surprisingly well, without any major technological issues. The feedback from participants also was mostly positive, with good suggestions for some fine-tuning here and there. I think the first online multilingual workshop was a good example of how an event can still go on in the corona-era and I am looking forward to the next workshop in the spring semester!

Text and pictures: OOTU unit’s international trainee, Merijn van Bruggen

Asian Language Clubs: continuing online during an exceptional time period

The Asian Language clubs have been an important part of the internationalization at home work coordinated by the Support for Learning and Teaching Unit (also known as OOTU). International exchange students from China, Japan and Korea have organized amazing, relaxed and informal language workshops for local students who are eager to learn a variety of aspects related to Chinese, Japanese and Korean language and culture. There is another post in this blog titled Hands on internalization that covers topics and feedback from previous face-to-face Asian Language Clubs in more detail. I recommend reading that article if you are not familiar with the club events.

In spring 2020, it was not possible to carry out the Asian Language Clubs the usual way, due to the coronavirus epidemic and the limitations that followed. The University of Helsinki was forced to declare an exceptional situation, which meant that people could not meet at the Language Centre and share their thoughts in a physically shared place such as a classroom. Therefore, there was an obvious need to get people connected online, but also some troubling questions: Would international students have the energy and the will to host the meetings? How many would participate the online meetings? Which ways of sharing information, ideas and materials might work best online? Despite the preliminary anxiety about taking on the challenge, I was fairly optimistic in finding answers to the above questions together with the Asian club leaders.

Firstly, I approached the active club leaders who had already carried out two face-to-face meetings with the local students at the Language Centre before the exceptional situation. I was very pleased to hear when Shengyu Wang, Sayaka Fukada and Hyemin Park were willing to try out hosting a meeting online in Microsoft Teams. We set up a testing meeting in Teams and I showed them some basic functions that they could do both on their laptops or mobile phones: e.g. how to share the screen, use the chat during a video call and share files if needed. We also discussed possible themes or topics for the meeting, but in the end I gave the hosts and hostesses the freedom to make the final choice independently.

Secondly, it was time to invite participants to the Chinese, Japanese and Korean online language clubs. The Teams scheduled meetings proved to be helpful in this process, so I created one main channel and three sub-channels to enable simultaneous video calls. In picture one below you can see the Chinese groups’ scheduled meeting in Teams.

Picture 1. Screenshot from Teams.Picture 1. Screenshot from Teams.

I filled in the participants’ emails to each scheduled meeting and after typing in a brief description of the event created the event. This way all active participants of the previous Asian Language Clubs received an automatic calendar invitation to the meetings. Two days before the meeting I sent a reminder, just wanting to make sure students had received the invitation and understood that the meeting would be online for the very first time. By the time I sent the reminder I could see from the scheduled meetings’ details who had accepted, declined or not responded to the invitation. I was again pleased to see that many local students were willing and had time to participate.

Thirdly, it was time for the big day everyone had been waiting for, 3 April 2020 at 14:15 local time (GMT+2) we were ready to start the video calls. I was lucky to have the OOTU unit’s long-time assistant and trainee Anna-Lena Krug assisting me in starting the events. She joined the Korean group and helped keeping small talk going on until the Korean meeting could start after some technical difficulties with Hyemin Park’s laptop microphone. While Anna-Lena stayed in the Korean group, I visited the Chinese and Japanese groups’ online calls. The latter group had quite experienced Japanese speakers among them, so they were able to both discuss and write in the chat during their call. The Chinese group was hosted not only by Shengyu Wang but also his volunteering Chinese friend Qin Yu. Their idea was to first show the participants a number of short videos describing Chinese cities with narration, and the possibility to turn on or off subtitles, and then discuss them in more detail.

Picture 2. Screenshot from the Chinese video call chat.Picture 2. Screenshot from the Chinese video call chat.

However, sharing the screen did not work with a participant, so we decided to move the meeting to Zoom. Both the main host and the participant had used Zoom before, so the transition did not take too long and they could continue with the original topic, even though the focus turned more on the host telling about the cities (e.g. their climate and population).

After a while I headed back to the Korean and Japanese video calls in Teams and wrapped up the meetings together with the hosts/hostesses and participants around 15:45 local time (GMT+2). I asked the participants how they felt about the online meeting and the response that I got from them was encouraging. I had a short chat or talk with the hosts/hostesses too and they had positive feelings about the meetings. It was also great to hear that the last Asian Language Club meeting, 17 April 2020, could be arranged in Teams or Zoom (Chinese group).

Asian Language Club, Japanese online chat and feedback
Picture 3. Screenshot from the Japanese group’s chat.

Text and pictures: Lasse Ehrnrooth


What is internationalization at home?

This is an important question and happens to be the title of chapter 1.1.1 in a research article by Leasa Weimer, David Hoffman and Anni Silvonen published in 2019. Their publication, Internationalisation at Home in Finnish Higher Education Institutions and Research Institutes, addresses a need to understand how international contacts, communication and collaboration can be made an integral part of a higher education institution.

According to the aforementioned publication, the term internationalization at home (IAH) is relatively new and used in 1998 to refer to “intentional intercultural learning between domestic and international students”. Researchers have then pursued to develop the definition of IAH to differentiate it from traditional internationalization, e,g. in the form of exchange programmes like Erasmus in the EU, as well as include formal and informal aspects. Weimer et al. (2019, 19) give their reader a checklist of key elements of IAH:

– Offers all students global perspectives in their program of study;
− IAH elements are systematically integrated into compulsory curriculum;
− International and/or intercultural perspectives are included in learning outcomes;
− Classroom diversity is integrated into learning;
− Opportunities for informal co-curricular activities to engage with international perspectives (both on campus and in the local community);
− Opportunities for international virtual mobility;
− Purposeful engagement of and with international students; and
− All staff (including international officers, teachers, administrative
staff, and university leadership) support IAH practices (Jones & Reiffenrath 2018).



KIMPASSA! – Kokemuksia Kielikeskuspäiviltä 2019

Kesäinen koivumetsä

Kuva: Nina Dannert

Yliopistolla käynnistellään jo syksyä, mutta kesän alun Kielikeskuspäivät eivät ole unohtuneet. Kurkistus kesäkuun helteiseen konferenssiin lieneekin paras tapa aloittaa syksyyn valmistautuminen. Samalla tulee itseä muistutetuksi siitä, mikä jäi kesäksi muhimaan. Kiitos siis kaikille Kielikeskuspäivillä opetus- ja kehitystyönsä satoa jakaneille ja tuota satoa kommentoineille konferenssivieraille! 

Kielikeskuspäivät 2019 järjestettiin pääkaupunkiseudulla kolmen yliopiston yhteistyöllä. Mukana päiviä järjestämässä olivat Aalto-yliopiston, Hankenin sekä Helsingin yliopiston kielikeskukset. Ensimmäinen päivä vietettiin Aalto-yliopistossa, uuden kampuksen kupeessa Otaniemessä. Toisena konferenssipäivänä kokoonnuttiin Hankenilla Etu-Töölössä. 

Kielikeskuspäivien teema oli Kimpassa  Tillsammans – TogetherEsitelmien ja työpajojen pitäjät olivat huomioineet teeman hyvin ja korostaneet yhteistyön merkitystä eri projekteissa ja opetuksen kehittämisessä. Tässä blogikirjoituksessa nostamme keskiöön vain muutaman konferenssikokemuksen, paljon mielenkiintoista ja tarpeellista jää kattamatta.  

Muistiaan voi virkistää tutustumalla vielä näin jälkikäteenkin Kielikeskuspäivien ohjelmaan ja abstrakteihin. 

Pääpuhujat hyvinvoinnin, tulevaisuuden kielikoulutuksen ja tekoälyn äärellä 

Kielikeskuspäivien ensimmäinen plenaaripuhuja Liisa Postareff käsitteli opettajien tunteita, hyvinvointia ja pedagogista kompetenssia. Esityksessä täsmennettiin, miksi korkeakouluopettajien hyvinvointiin liittyviä ilmiöitä kannattaa tutkia. Esityksessään Postareff ohjeisti yleisöä muodostamaan pienryhmät ja pohtimaan menneisiin opetustilanteisiin liittyviä tunteita: positiivisia ja negatiivisia sekä niiden luonnetta joko aktivoivina tai deaktivoivina tunteina. Tutkija jatkoi esittelemällä HowUTeach -itsearviointityökalua, jota korkeakouluopettajat voivat tulevaisuudessa käyttää pedagogisten taitojensa ja hyvinvointinsa kehittämiseen. Esityksessä korostui oman työyhteisön merkitys yksilön hyvinvoinnin tukena, joista esimerkkeinä mainittiin kannustava vertaistuki ja joustavat jatkokoulutukset.  

Seminaarin toisen päivän plenaristina oli opetusneuvos Armi Mikkola, joka esitti pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan vision Suomen kielikoulutuksesta. Esityksessä korostui, miten kielten opiskelun varhentamisohjelman hyödyt tulevat toivottavasti näkymään suomalaisten korkeakouluopinnoissa noin kymmenen vuoden kuluttua. 

Konferenssin kolmas pääpuhuja oli tietokirjailija, kauppatieteiden maisteri Antti MerilehtoMerilehto on tullut tutuksi Tekoäly  Matkaopas johtajalle –kirjan kirjoittajana. Merilehdon puheenvuoro murskasi onnistuneesti paljon tekoälyyn liitettyjä uhkakuvia ja myyttejä. Esitys korosti, että opettajien kannattaa tulla tutuiksi tekoälyn kanssa, sillä se on merkittävä työelämän ja tulevaisuuden yhteiskunnan ilmiö. Kuitenkaan se ei voi eikä yritä korvata työelämän keskeistä inhimillistä osaamista: empatiaa.  

Yhteistyö ja digitaaliset oppimisympäristöt 

Ensimmäisenä seminaaripäivänä esiteltiin myös kielikeskusten yhteiset valtakunnalliset digihankkeet. Turun yliopiston kielikeskuksen johtajan Michael Nelsonin esittelemässä 2DIGI-hankkeessa on luotu vieraiden kielten korkeakouluopettajille (ja osin lukio-opetukseen) soveltuvia materiaaleja. Opettaja voi valita omaan opetuskontekstiinsa sopivia prosessi-, kurssi- tai oppituntimateriaaleja ja muokata niitä kohderyhmälle sopiviksi.   

Kuvio, jossa oppituntitasot ja kurssitasot visualisoituina.

Kuvakaappaus DIGI2-hankkeen opetusresurssit-sivulta.

Kuvakaappaus DIGI2-hankkeen opetusresurssit-sivulta. 

Aalto-yliopiston johtaja Heidi Rontu esitteli DIGIJOUJOU-hanketta. Projektissa on tuotettu mm. kaikille avoimia webinaareja (mm. miten Seppo-peliä voi käyttää osana kielten opetusta) sekä videoita, jotka liittyvät opetussovellusten käyttöön. Kattavimmalta projektissa tuotetulta yksittäiseltä kokonaisuudelta vaikutti Puhutsä suomee? -verkkokurssi. Viimeisenä valtakunnallisen hankkeena esiteltiin vuonna 2018 aloittanut KiVAKO, jonka lähtökohtia ja tulevaisuuden suuntia esitteli Aalto-yliopiston espanjan kielen lehtori Pasi Puranen. Hanke on saanut OKM:n rahoituksen vuoden 2020 loppuun ja sen tavoitteena on vahvistaa kieliopintojen monipuolisuutta korkeakouluissa. 

Konferenssin rinnakkaissessiot jakautuivat viiteen teemaan: joustavat ja monimuotoiset oppimisympäristötnäkökulmana työelämäkansainvälinen yhteistyömonenlaiset oppijat ja käännös- ja kielentarkistuspalvelut. Kohti työelämäorientoitunutta vuorovaikutusosaamista -esitelmässä Lapin yliopiston Sinikka Vuonokari-Kämäräinen, Pia Eriksson ja Maija Paatero kertoivat Step2Job-hankkeestaan. Tässä hankkeessa kolmikko on kehittänyt muun muassa digitaalisia osaamismerkkejä akateemisten maahanmuuttajien suomen- ja englanninkielentaitojen havainnollistamiseksi. Projektisivulta ei löydy varsinaisia esimerkkejä osaamismerkkien hyödyntämisestä, mutta yhteystiedot löytyvät. 

Online Co-teaching and Collaboration over University Boundaries otsikolla esitelmöivät Sofia Sevón (Aalto), Tomi Ylkänen (JAMK) sekä Maria Åhman-Nylund (Centria). Edellä mainitut opettajat esittelivät viihdyttävällä, ja samalla hyvin täsmällisellä tavalla kolmen korkeakoulun yhteistyönä toteutettua ruotsin verkkokurssia. Moni pystyi todennäköisesti samastumaan sekä yhteisopettajuuden hyötyihin että haasteisiin. Ylkänen korosti, miten hänen ja muiden verkkokurssin opettajien kielelliset ja taidolliset erot olivat vahvuus, kun he esimerkiksi antoivat opiskelijoille palautetta. Kurssin suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin liittyvä työ tuntui myös kevyemmältä, kun sen saattoi jakaa kollegoiden kanssa. Lähinnä erilaiset käytännön ratkaisut, kuten yhteisen oppimisalustan valitseminen tai opintopisteiden rekisteröinti, olivat esitelmöijien mielestä tuntuneet haastavilta. 


Integrointi ja joustava oppiminen 

Meiltä ja muualta esiteltiin runsaasti opetuskokeiluja sekä kehitys- ja tutkimustyötä, joka tarkasteli integroitua oppimista sekä joustavia ja monipuolisia oppimisympäristöjä. 

Integroimalla paremmaksi -hanke: oikeustieteet, ruotsi ja englanti -nimisessä esityksessä Susanna Kohonen ja Sinikka Kettunen Itä-Suomen yliopistosta kertoivat kieliä ja oikeustieteitä yhdistävästä kurssista.  Kurssilla työelämän haastavat esiintymistilanteet oli huomioitu sekä opiskelijoiden että opettajien mielestä onnistuneesti. Kurssilla oli muun muassa toteutettu oikeusistuntoon liittyvä simulaatio ja hyödynnetty flipped classroom -menetelmää. 

Konferenssissa esiteltiin monia joustavan oppimisen ratkaisuja Helsingin yliopiston kielikeskuksesta. Yliopisto-opettajat Hanna Vänskä ja Anna-Maria Peltomäki esittelivät finskan Moodle-kotitentin, eli joustavan, digipohjaisen ja pedagogisesti perustellun tavan suorittaa toisen kotimaisen kielen (suomi) korvaava koe. Katariina Hollanti, Janne Niinivaara ja Maiju Ranta taas esittelivät yhteistoiminnallisen ja monimuotoisen käänteisen luokkahuoneen puheviestinnän kurssin. Digitaalisuudella, opiskelijakeskeisyydellä, joustavilla oppimisympäristöillä ja uudenlaisilla ohjausratkaisuilla yhden opintopisteen puheviestinnän kurssi on pyritty saamaan tehokkaaksi, mutta myös linjakkaaksi ja monipuoliseksi. Heini LehtonenTia Patenge ja Suvi Kotkavuori esittelivät lukuvuonna 2020-2021 pilotoitavaa kaksikielistä saksan ja ranskan kurssia.  

Edellä mainittujen lisäksi päivillä esiteltiin runsaasti uusia, luovia, opiskelijalähtöisiä tapoja ohjata ja opettaa. Valtakunnallisten digihankkeiden sato oli näyttävästi esillä työpajoissa ja konferenssiesityksissä. Kieli- ja oppiainerajojen välinen yhteistyö, laajat ja ennakkoluulottomat oppimisympäristöt sekä viestintä- ja kieliopetuksen tärkeä tulevaisuudentehtävä. Siinä Kielikeskuspäiviltä mukaan otettuja mietteitä, joita kohti on hyvä suunnata uuden lukuvuoden kynnyksellä. 


Teksti: Lasse Ehrnrooth ja Janne Niinivaara 


OOTU:n asiantuntija ICOP-L2-konferenssissa Ruotsin Västeråsissa

Mälardalenin korkeakoulussa järjestettiin vuorovaikutustaitojen ja vuorovaikutuksen toimintamallien tutkimukseen keskittyvä konferenssi ICOP-L2 toukokuun 29. – 31.5.19. Osallistuin konferenssiin väitöstyöhöni liittyvällä esitelmällä Self- and Other-Repairs in FUSE – The Finnish Upper Secondary School Corpus of Spoken English.

Aineiston taustoitus meneillään. (Kuva: Pauliina Peltonen)

Esimerkki aineistosta. Lisää esimerkkejä täällä:

Konferenssiin osallistui huomattava määrä tutkijoita Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistoista. Seuraamieni esitelmien perusteella keskustelunanalyysi ja multimodaalinen keskustelunanalyysi näyttävät vakiinnuttaneen asemansa suomalaisessa vuorovaikutuksen tutkimuksessa.

Mutta ja Peltonen Turun yliopistosta esittelemässä LALI-projektia. Linkki projektin kotisivulle:


Konferenssiohjelmaa riitti aamusta pitkälle iltapäivään, mutta onneksi illalla ehti käydä tutustumassa Västeråsin keskustaan sekä tuomiokirkkoon.

Lilja ja Kananen Tampereen yliopistosta esittelemässä otsikolla Learning How to Learn a Second Language In-The-Wild

Konferenssin abstraktit löytyvät täältä:!/Menu/general/column-content/attachment/ICOP-L2-2019-abstracts.pdf

Teksti ja kuvat: Lasse Ehrnrooth


Maailma muuttuu, vuorovaikutus… niin, mitä?

Puheviestinnän tieteellisen yhdistyksen Prologoksen järjestämät Puheviestinnän tutkimuksen päivät muuttivat vuonna 2016 nimeään Vuorovaikutuksen tutkimuksen päiviksi. Nimenvaihdos oli perusteltu monestakin syystä: puheviestintä käsitteenä oli vanhahtava ja rajasi viestinnän tarkastelua, vuorovaikutusosaaminen oli noussut tutkimuksen ja keskustelun keskiöön, ja uusi nimi mahdollistaa tiederajojen yli keskustelun.

Vuonna 2018 Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät pidettiin syksyllä Jyväskylässä. Osallistuimme päiville esityksillä ja työryhmillä opetuksen ja nimenomaan vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta. Halusimme tuoda omalla panoksellamme esille vuorovaikutusosaamisen opettamisen tilaa ja merkitystä, digitaalista viestintäosaamista ja ruotsinkielisen opetuksen näkökulmaa.

Tässä nostamme esiin lyhyitä päivien aiheuttamia pohdintoja ja välähdyksiä. Ne voivat toimia keskustelun avauksina tai vaikkapa lähtökohtina tulevalle yhteistyölle tai ehkäpä uudelle näkökulmalle vuorovaikutukseen.

Vuorovaikutuksen digitalisaatio on vahvasti läsnä, ja vuorovaikutustutkimuksen tulee erittäin nopeasti vastata tähän tilanteeseen. Esimerkiksi tekoäly ja viestintä- ja johtamisammattilaisten somekäyttäytyminen olivat vahvasti esillä konferenssissa. Onkin tärkeä pohtia, miten tämä näkyy vuorovaikutusosaamisessa ja –opetuksessa. Millaisia osaamisvaatimuksia mullistunut vuorovaikutusmaailma luo, ja onko opetus tässä mielessä ajantasaista? Kannustan syvälliseen itsereflektioon jokaisen puheviestinnän opettajan, erityisesti itseni.

– Janne

Jyväskylän yliopiston rehtori kiteytti vuorovaikutuksen merkityksen kaikilla tasoilla: tutkittaessa hiukkasia tai tutkittaessa ihmisiä, tärkeintä on vuorovaikutus.

– Janne

Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät ja niitä edeltävät Puheviestinnän päivät ovat perinteisesti keskittyneet nimensä mukaisesti puheviestinnän tutkimuksen esittelyyn. Onkin mielenkiintoista, miten kaukana jonkin asian tutkijan ja kielikeskusopettajan maailma tuntuu edelleen olevan. Lyhyet puheenvuorot eri tutkimusaloista toivat innostusta ja uutta tietoa opetuksesta. Mutta miten koko tiedeyhteisö (sekä tutkijat, tutkija-opettajat että opettajat) voisivat yhdessä kehittää vuorovaikutusosaamisen opettamista yliopistoissa? Miten tutkimus tukee päätöksiä opetuksen sisällöstä? Miten vastataan opetuksen integrointiin ja siihen, että usein vuorovaikutusta opettaa joku muu kuin puheviestijä?

– Riikka

Ensimmäinen plenaristi, emerita professori Linda Putnam toi oivallisesti esille, että organisaatiot ja työelämä itsessään ovat täynnä ristiriitoja ja paradokseja. Näistä ei suinkaan kuulu päästä eroon, vaan näihin kietoutuu työelämämme vuorovaikutuksen ydin. Tarvitaan tutkimusta ja ymmärrystä työelämän epätasaisesta, dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Eikä ikinä kannata sortua ajattelemaan, että prosessit olisivat suoria, paperisia ja ihmiskokemuksesta vapaita. Koska ne eivät ole.

– Janne



Vuoden vuorovaikutusteko –kunniamaininta jaettiin päivien lopuksi nuorelle Samu Kempille, joka oli yhdessä muiden nuorten kanssa perustanut monissa medioissa toimivan matalan kynnyksen tukiporukan, jossa nuoret antavat nuorille tukea. Ehkä päivän ja vuoden sanat ovat empatia ja kuunteleminen vuorovaikutuksessa?

– Riikka

Teksti: Riikka Järvelä ja Janne Niinivaara

Suomalaiset kielikeskukset vahvasti esillä CercleS-konferenssissa

Eurooppalaisten kielikeskusten CERCLES -konferenssi pidettin syyskuussa Puolassa. Konferenssi järjestettiin kaikkiaan 15. kerran, ja isännöivä yliopisto oli tänä vuonna Poznanin teknillinen yliopisto (Poznan University of Technology). Konferenssin motto ”Broad Perspectives on Language Education in the Globalized World” kuvasi konferenssin tarjontaa sangen hyvin. Erityistä painoarvoa annettiin kielikeskustoiminnalle itselleen: miten kielikeskuksia johdetaan, miten henkilöstöä koulutetaan, millainen rooli kielikeskuksille annetaan.

Suomalaisesta näkökulmasta konferenssi oli merkittävä: suurin maakohtainen edustus oli nimittäin Suomesta, ja se oli enemmän kuin isäntämaan edustus. Mutta mikä suomalaisia vetää sankoin joukoin CercleS-konferenssiin? Ainakin suomalaisten kielikeskusten kehitys- ja tutkimusmyönteisyys voidaan lukea yhdeksi syyksi. Helsingin yliopiston kielikeskuksen edustajat osallistuivat konferenssiin omin posterein tai esitelmin.  Täten suomalainen ääni kantautui erinomaisesti eurooppalaisiin korviin.

Suomalaiset olivat suurin yksittäinen maaedustus CercleS-konferenssissa Puolan Poznanissa.

Konferenssi tarjoaa foorumin institutionaaliseen itsereflektioon

Konferenssin tärkeimpänä antina kielikeskusopetuksen ja –kehittämisen kannalta voidaan pitää käsitystä siitä, mihin suuntaan yliopistotasoista kieltenopetusta missäkin päin Eurooppaa kehitetään. Millaisia nousevia makrotrendejä on ilmassa, ja millaisia pedagogisia taustaoletuksia kehitykseen liittyy? Entä mitä vallitseva tilanne kertoo meistä ja Suomesta?

Kautta tarjonnan esitelmissä ja postereissa näkyi suurta variaatiota niin tutkimusaiheissa, -asetelmissa kuin -intresseissäkin. Vallitsevaa tilannetta voi pitää merkkinä siitä, että opettajien ja kehittäjien kiinnostukset ovat moninaiset. Mitä suurempi on variaatio, sen suurempi on myös vapaus tutkia ja kehittää itsenäisesti, ylhäältä tulevan käskyn sijaan. Tässä asiassa tilanne on myös kotikielikeskuksessamme kunnossa.

Kieltämättä erilaisia lähestymistapojakin näkee yksilöiden ja yhteisöjen tekemisissä.  Yksi Suomen selkeä vahvuus kieltenopetuksessa on digitalisaation jalkauttaminen. Uudet avaukset ja yksilöllisesti räätälöidyt lähestymistavat ovat meillä vahvasti keskiössä: prosessi, oppiminen, merkityssuhteet – ei vain se, mitä joku on tehnyt. Kieltenopetuksen digitalisoitumista ei tule yksinkertaistaa yhdeksi isoksi saavutukseksi, joka itsessään lisää rimakauhua. Sitä pitää tarkastella suhteessa useampiin eri ulottuvuuksiin ja nähdä siirtymä monimerkityksellisempänä. Tätä näkökulmaa käsiteltiin esimerkiksi Niinivaara, Wallinheimo & Pitkäsen esitelmässä, joka sai laajaa kiinnostusta ja kiitosta konferenssiväeltä.

On tärkeää pysyä itse ajan tasalla muunkin kuin oman tekemisensä kohteiden kanssa. Parhaimmillaan löytää ne paikat ja toimijat, joiden kiinnostuksenkohteet seurailevat samoja latuja. Näistä voi tulla yhteistyökumppaneita!

Kielikeskuslaisia Poznanin teknillisen yliopiston edustalla.

Johtaminen ja henkilöstön kielikoulutus näkyväksi

Kielikeskuslaiset jalkautuivat yleisöksi eri teemojen esitelmiin. Opetuksen kehittäminen, globaalistuva maailma, työelämävalmiudet ja digitalisaatio puhututtivat erityisesti ja edelleen. Tänä vuonna oma aiheensa oli kielikeskusten johtaminen.

Monet kielikeskukset etsivät tai määrittelevät uudelleen paikkaansa muuttuvissa taloudellisissa ja poliittisissa olosuhteissa; mikä on kielikeskuksen rooli, miten se näkyy yliopistossa vai näkyykö? Voiko kielikeskus tai kielikeskusopetus ottaa kantaa oman maan ja maailman poliittisiin tapahtumiin?

Euroopan kielikeskukset ovat hyvin erilaisia rahoitukseltaan ja johtamiseltaan, osaksi myös tehtäviltään. Johtamisessa toisaalta halutaan edistää ja käytetään jaettua johtamista (esim. Shared leadership as a management practice in Finnish university language centres, Antti Hildén, Tampereen yliopisto), toisaalta esimerkiksi henkilöstön ammatillinen kehittyminen saatetaan nähdä varsin tarkkaan määriteltynä ja ylhäältä seurattavana toimintana (Continuing Professional Development-workshop).

Henkilöstön kielikoulutuksesta oli ohjelmassa vain vähän, mutta esitelma Towards a bilingual university: helping staff to develop communicative competence in English (Jitka Hlouskova, Pavel Brebera, Language Centre, University of Pardubice, The Czech Republic) kertoi, miten Pardubicen yliopistossa (henkilöstöä n. 1100) Tsekeissä oli erillisen projektin puitteissa tutkittu henkilöstön englannin kielen kielikoulutustarpeita sekä -tasoja ja tulosten perusteella käynnistetty erisisältöisiä ja -muotoisia koulutuksia. Esiin olivat nousseet muun muassa koulutusten aikataulutusongelmat ja huoli työajan riittävyydestä sekä vähäinen kiinnostus online-kursseihin. Samansuuntaista tuloksia nousi esiin vuonna 2008 HY:n henkilöstölle tehdyssä kielikoulutustarvekyselyssä. Projektin puitteissa oli onnistuttu saamaan tarjolle kattavasti kursseja eri tarpeisiin, ja myös kielivalmennuksesta oli saatu positiivisia kokemuksia perinteisemmän kielikoulutuksen rikastuttajana.

Kun tarkastelemme muuttuvaa maailmaa ja sen tuomia haasteita, keskiöön nousee, luonnollisesti ja onneksi, oppiminen. Konferenssin ensimmäinen plenaristi Jens Ocksen, Volkswagen Poznanin toimitusjohtaja, herätti mielipiteitä esitelmällään, jonka aiheena oli muuttuva (yritys)maailma ja kulttuurikysymykset. Yksi hänen ajatuksistaan, johon lienee helppo yhtyä, oli, että meidän tulee auttaa nuoria ihmisiä kulkemaan läpi maailman, jota kuvaavat sanat ”volatility, uncertainty, complexity, ambiguity”. Pyrkikäämme sitä kohti!

Teksti: Janne Niinivaara, Kari Pitkänen, Sinikka Karjalainen, Leena Evesti ja Tuula Lehtonen

Kielikeskus edusti konferenssissa seuraavasti:


Language skill level tests for applicants to the University of Helsinki

– a case study

Leena Evesti, Päivi Vetsch

Translators and revisers as agents of bilingualism and multilingualism at the University of Helsinki

Marjukka Heinonen


Twenty years of unit development discussions – lessons learned

Sinikka Karjalainen, Ulla-Kristiina Tuomi, University of Helsinki, Finland


“Scientific writing in English is new to me”: University students’ reflections on self-efficacy and writing skills

Laura Mendoza, Aalto University, Tuula Lehtonen, University of Helsinki


How students learn academic writing autonomously

Åsa Mickwitz, Marja Suojala, University of Helsinki


The dark side of digitalization: How to build on worries and fears

Janne Niinivaara, University of HelsinkiJanne, Kari, Kirsi


Towards communication competence with student-centered digital learning environments

Katariina Hollanti, Janne Niinivaara, Tuuli Nilsson, University of Helsinki


Three doors to digitalized teaching

Janne Niinivaara, Kari K. Pitkänen, Kirsi Wallinheimo, University of Helsinki


Mitä Pedaforum 2018 kertoi vuorovaikutusosaamisen opettamisen ja oppimisen tilasta

Pedaforum järjestettiin Turussa 15-16.8.2018

Kun satoja pedagogiikan asiantuntijoita kokoontuu yhteen, saadaan aikaan innostunutta hälinää, syväluotaavia keskusteluja ja tulevaisuuteen suuntaavaa pohdintaa. Turussa 15.–16.8. järjestetty Pedaforum–seminaari oli minulle ensimmäinen laatuaan, ja siksi tuntuikin upealta huomata, kuinka suuri joukko meitä opetukseen ja pedagogiikkaan panostavia ja sitä tutkivia on. Toinen toistaan mielenkiintoisemmat työpajat, työryhmät ja aiheet seurasivat toisiaan ja välillä todella harmitti, etten voinut osallistua moneen päällekkäiseen tapahtumaan. Siksi päätinkin seurata tapahtumia oman työpajani ja ammattini näkökulmasta. Minua kiinnosti, miten vuorovaikutusosaamista opetetaan ja opitaan korkeakouluissa. Mielenkiinnolla kuuntelin myös sitä, nousevatko vuorovaikutukseen liittyvät teemat keskusteluun.

Vuorovaikutusosaamisen teema näkyi päivillä työpajoissa ja myös keynote-luennoissa. Sitä käsiteltiin kuitenkin verrattain kapeasti. Moneen kertaan kuulin sen olevan ”pehmeää” tai ”geneeristä” taitoa. Tämä näkemys on mielenkiintoinen, koska se pitää usein sisällään ajatuksen siitä, että vuorovaikutusosaamisen oppiminen ja osaaminen tapahtuu jotenkin itsestään, muun oppimisen sivussa. Toinen työpajoissa ja esitellyissä tutkimuksissa esille noussut asia olikin puhe siitä, kuinka ”vuorovaikutustaidot tässä ja tässä tutkimuksessa nousivat niiksi taidoiksi, joita tulevaisuudessa pitäisi osata” tai ”opiskelijat raportoivat oppineensa näitä huonoimmin ja tarvitsisivat niitä”. Kuunneltuani tätä kaksi päivää, kysynkin: miksi edelleen on niin, että pedagogeina toistamme tätä asiaa, muttemme pyri ratkaisemaan sitä? Kenen vastuulla tämä oppiminen ja opettaminen on?

Puheviestinnän yliopisto-opettaja Johanna Järvelin-Suomelan kanssa pidetyssä työpajassamme käsittelimme sitä, miten opimme ja opetamme vuorovaikutusosaamista. Tieteenalallamme vuorovaikutusosaaminen voidaan jaotella monella tavalla, aika usein kuitenkin niin, että se puretaan viideksi osa-alueeksi: tiedoksi, taidoksi, asenteeksi, motivaatioksi ja etiikaksi. Nämä alueet ja niiden osaaminen vaikuttavat siihen, kuinka taitavasti ja osaavasti toimimme eri tilanteissa. Vuorovaikutusosaaminen on siis kontekstisidonnaista ja opittavissa ja opetettavissa.

Pedaforumissa puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka ryhmätyötä tekemällä oppii ryhmätyötä. Tämä on toisaalta totta, opimme toimimaan eri tilanteissa ja ehkä huomaamme, millaiset toimintatavat kannattavat. Ongelma ryhmätyötaitojen opettelussa pelkästään käytännössä on kuitenkin se, ettemme usein opi kaikkia vuorovaikutusosaamisen osa-alueita. Saatamme myös tiedostamattamme toimia tai toistaa toimimattomia tapoja tai ajatusmalleja. Avain (jonka myös työpajamme osallistujat kokivat tärkeäksi) onkin tiedostaminen, sellaiset metakognitiiviset taidot, joiden avulla voimme tulla tietoiseksi vuorovaikutusosaamisestamme ja osaamattomuudestamme. Tätä voimme kaikki opettaa. Tätä myös harvoin opitaan sattumalta ja sivussa.


Tiedostaen eteenpäin

Ilokseni kuulin, että seuraava Pedaforum on Helsingissä. Toivonkin, että yksi aihe siellä olisi jo päätettyjen teemojen sisällä ja lomassa tietoiseksi tuleminen vuorovaikutusosaamisesta. Tällöin vastaisimme myös monien tutkimusten ja palautekyselyiden toiveeseen näiden taitojen kehittymisestä. Toivon todella, ettei kenenkään ensi vuonna tarvitse näyttää dioja, joissa listataan vuorovaikutustaitoja ja sanotaan ”että näillekin varmaan tarttis tehdä jotain”.  Tehdään, yhdessä!

Kuten aluksi kirjoitin, olen puheviestinnän ammattilaisena onnellinen, että vuorovaikutusosaamisen teema on noussut keskusteluun. Innoissani keskustelin ja havainnoin monialaista toimintaa ja puhetta aiheen ympärillä Pedaforumissa. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Heitänkin meille kaikille haasteen: miten omassa opetuksessani, työssäni tai opiskelussani voisin kehittää omaa vuorovaikutusosaamistani ja tukea muiden osaamisen rakentumista?


Riikka Järvelä

Puheviestinnän yliopisto-opettaja

Helsingin yliopiston kielikeskus

Hands on internalization

Cultural Mythbusters in Action!

After the huge success of the first Language Centre workshop “Talking Cultures” in March, a second one was organized. At “Cultural Myth Busters” on 19th of April participants gathered at specific language tables, hosted by international students, and discussed stereotypes from different angles. A multitude of fascinating, confusing and funny stereotypes and myths about different countries were gathered on posters around the room. They were then debated at the language tables in Chinese, English, Finnish, French, German, Italian, Japanese, Korean and Spanish and placed in categories ‘true’, ‘false’, and ‘partly true’. OOTU assistant Ignacio Valero Rodenas gave some inspiration with his presentation about Spanish myths and their explanations. (Did you know that one origin of the siesta is that people had to work two different jobs during the war to make ends meet? So much for the stereotype of lazy Spaniards!) At the end of the session participants finished with a poster walk to see each other’s results. These posters are also currently exhibited in the Language Centre (Fabianinkatu 26) on the second floor and have already been curiously inspected by many students and staff members.

The workshop is part of a new event series from the Language Centre that started this spring. The idea of these events is to bring international and local students together, brush up language skills and to learn more about intercultural communication and different cultures. They also help international students integrate into the university community while providing internationalization at home for local students.

LC events are organized by OOTU (Support for Teaching and Learning) specialists Nina Sulonen and Janne Niinivaara, trainee Sina Timme and international OOTU assistants Ignacio Valero Rodenas and Zi Yu. Workshops will continue the following academic year and are open for all University of Helsinki students and staff.

Asian Language Clubs

Due to the past success, Asian language clubs were organised once again by the language centre during the spring semester 2018. In five bi-weekly meetings participants got together with international hosts to practice speaking Chinese, Japanese and Korean. Thanks to motivated hosts, partakers got to not only practice their language skills but also experience a variety of cultural activities and internationalisation at home. The clubs are great for students that do not have the possibility of attending other language classes or simply wish to extend their knowledge beyond what they learn in lessons.

The informal and relaxed atmosphere made for a great learning environment, and the feedback speaks for itself: “I had so much fun in language club! I wish to attend next semester as well!” & “I really like this language club. Glad to know some people who also want to learn Mandarin. And it’s much easier for me to make friends with them.”& “Five stars to all staff and student helpers.”

For the hosts, the clubs enabled them to better integrate into the university community, make new friends and get to know the local culture better. It was also a way to feel at home away from home by being able to speak their language and share their culture. Or as one host wrote: “Thank you for arranging this language club activities! Every two weeks on Friday, when I meet you two, I feel very happy!!! Having chances to meet someone who can speak Chinese is the luckiest thing in my exchange life!”

The hosts really went above and beyond in preparing fun activities and conversational topics. One club participant described their host as “very supportive and involved” and making sure they had fun practicing the language. During the sessions hosts introduced the club participants to writing haiku (a type of poetry) and folding origami, and even a chance to practice calligraphy with authentic materials. The topics of conversation varied from food to recent events. Traditional games were played, such as Ddaki, where players first fold paper into little square tiles and then try to throw them in such a way that the other player’s square is flipped over. Not only made it for great entertainment, it was also quickly learned how to cheer or complain in another language. A visit to the botanical garden and different museums in Helsinki were also part of the program. During the last session, club coordinator Nina Sulonen and language centre trainee Sina Timme also introduced some Finnish culture: sima and donuts in a small pre-vappu celebration.

Internationalisation specialist Nina Sulonen was very satisfied with the clubs: “Thanks to all participants and our really great hosts, we will continue the Asian language clubs after the summer break.”

Text and photos: Sina Timme