Maailma muuttuu, vuorovaikutus… niin, mitä?

Puheviestinnän tieteellisen yhdistyksen Prologoksen järjestämät Puheviestinnän tutkimuksen päivät muuttivat vuonna 2016 nimeään Vuorovaikutuksen tutkimuksen päiviksi. Nimenvaihdos oli perusteltu monestakin syystä: puheviestintä käsitteenä oli vanhahtava ja rajasi viestinnän tarkastelua, vuorovaikutusosaaminen oli noussut tutkimuksen ja keskustelun keskiöön, ja uusi nimi mahdollistaa tiederajojen yli keskustelun.

Vuonna 2018 Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät pidettiin syksyllä Jyväskylässä. Osallistuimme päiville esityksillä ja työryhmillä opetuksen ja nimenomaan vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta. Halusimme tuoda omalla panoksellamme esille vuorovaikutusosaamisen opettamisen tilaa ja merkitystä, digitaalista viestintäosaamista ja ruotsinkielisen opetuksen näkökulmaa.

Tässä nostamme esiin lyhyitä päivien aiheuttamia pohdintoja ja välähdyksiä. Ne voivat toimia keskustelun avauksina tai vaikkapa lähtökohtina tulevalle yhteistyölle tai ehkäpä uudelle näkökulmalle vuorovaikutukseen.

Vuorovaikutuksen digitalisaatio on vahvasti läsnä, ja vuorovaikutustutkimuksen tulee erittäin nopeasti vastata tähän tilanteeseen. Esimerkiksi tekoäly ja viestintä- ja johtamisammattilaisten somekäyttäytyminen olivat vahvasti esillä konferenssissa. Onkin tärkeä pohtia, miten tämä näkyy vuorovaikutusosaamisessa ja –opetuksessa. Millaisia osaamisvaatimuksia mullistunut vuorovaikutusmaailma luo, ja onko opetus tässä mielessä ajantasaista? Kannustan syvälliseen itsereflektioon jokaisen puheviestinnän opettajan, erityisesti itseni.

– Janne

Jyväskylän yliopiston rehtori kiteytti vuorovaikutuksen merkityksen kaikilla tasoilla: tutkittaessa hiukkasia tai tutkittaessa ihmisiä, tärkeintä on vuorovaikutus.

– Janne

Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät ja niitä edeltävät Puheviestinnän päivät ovat perinteisesti keskittyneet nimensä mukaisesti puheviestinnän tutkimuksen esittelyyn. Onkin mielenkiintoista, miten kaukana jonkin asian tutkijan ja kielikeskusopettajan maailma tuntuu edelleen olevan. Lyhyet puheenvuorot eri tutkimusaloista toivat innostusta ja uutta tietoa opetuksesta. Mutta miten koko tiedeyhteisö (sekä tutkijat, tutkija-opettajat että opettajat) voisivat yhdessä kehittää vuorovaikutusosaamisen opettamista yliopistoissa? Miten tutkimus tukee päätöksiä opetuksen sisällöstä? Miten vastataan opetuksen integrointiin ja siihen, että usein vuorovaikutusta opettaa joku muu kuin puheviestijä?

– Riikka

Ensimmäinen plenaristi, emerita professori Linda Putnam toi oivallisesti esille, että organisaatiot ja työelämä itsessään ovat täynnä ristiriitoja ja paradokseja. Näistä ei suinkaan kuulu päästä eroon, vaan näihin kietoutuu työelämämme vuorovaikutuksen ydin. Tarvitaan tutkimusta ja ymmärrystä työelämän epätasaisesta, dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Eikä ikinä kannata sortua ajattelemaan, että prosessit olisivat suoria, paperisia ja ihmiskokemuksesta vapaita. Koska ne eivät ole.

– Janne

 

 

Vuoden vuorovaikutusteko –kunniamaininta jaettiin päivien lopuksi nuorelle Samu Kempille, joka oli yhdessä muiden nuorten kanssa perustanut monissa medioissa toimivan matalan kynnyksen tukiporukan, jossa nuoret antavat nuorille tukea. Ehkä päivän ja vuoden sanat ovat empatia ja kuunteleminen vuorovaikutuksessa?

– Riikka

Teksti: Riikka Järvelä ja Janne Niinivaara

Suomalaiset kielikeskukset vahvasti esillä CercleS-konferenssissa

Eurooppalaisten kielikeskusten CERCLES -konferenssi pidettin syyskuussa Puolassa. Konferenssi järjestettiin kaikkiaan 15. kerran, ja isännöivä yliopisto oli tänä vuonna Poznanin teknillinen yliopisto (Poznan University of Technology). Konferenssin motto ”Broad Perspectives on Language Education in the Globalized World” kuvasi konferenssin tarjontaa sangen hyvin. Erityistä painoarvoa annettiin kielikeskustoiminnalle itselleen: miten kielikeskuksia johdetaan, miten henkilöstöä koulutetaan, millainen rooli kielikeskuksille annetaan.

Suomalaisesta näkökulmasta konferenssi oli merkittävä: suurin maakohtainen edustus oli nimittäin Suomesta, ja se oli enemmän kuin isäntämaan edustus. Mutta mikä suomalaisia vetää sankoin joukoin CercleS-konferenssiin? Ainakin suomalaisten kielikeskusten kehitys- ja tutkimusmyönteisyys voidaan lukea yhdeksi syyksi. Helsingin yliopiston kielikeskuksen edustajat osallistuivat konferenssiin omin posterein tai esitelmin.  Täten suomalainen ääni kantautui erinomaisesti eurooppalaisiin korviin.

Suomalaiset olivat suurin yksittäinen maaedustus CercleS-konferenssissa Puolan Poznanissa.

Konferenssi tarjoaa foorumin institutionaaliseen itsereflektioon

Konferenssin tärkeimpänä antina kielikeskusopetuksen ja –kehittämisen kannalta voidaan pitää käsitystä siitä, mihin suuntaan yliopistotasoista kieltenopetusta missäkin päin Eurooppaa kehitetään. Millaisia nousevia makrotrendejä on ilmassa, ja millaisia pedagogisia taustaoletuksia kehitykseen liittyy? Entä mitä vallitseva tilanne kertoo meistä ja Suomesta?

Kautta tarjonnan esitelmissä ja postereissa näkyi suurta variaatiota niin tutkimusaiheissa, -asetelmissa kuin -intresseissäkin. Vallitsevaa tilannetta voi pitää merkkinä siitä, että opettajien ja kehittäjien kiinnostukset ovat moninaiset. Mitä suurempi on variaatio, sen suurempi on myös vapaus tutkia ja kehittää itsenäisesti, ylhäältä tulevan käskyn sijaan. Tässä asiassa tilanne on myös kotikielikeskuksessamme kunnossa.

Kieltämättä erilaisia lähestymistapojakin näkee yksilöiden ja yhteisöjen tekemisissä.  Yksi Suomen selkeä vahvuus kieltenopetuksessa on digitalisaation jalkauttaminen. Uudet avaukset ja yksilöllisesti räätälöidyt lähestymistavat ovat meillä vahvasti keskiössä: prosessi, oppiminen, merkityssuhteet – ei vain se, mitä joku on tehnyt. Kieltenopetuksen digitalisoitumista ei tule yksinkertaistaa yhdeksi isoksi saavutukseksi, joka itsessään lisää rimakauhua. Sitä pitää tarkastella suhteessa useampiin eri ulottuvuuksiin ja nähdä siirtymä monimerkityksellisempänä. Tätä näkökulmaa käsiteltiin esimerkiksi Niinivaara, Wallinheimo & Pitkäsen esitelmässä, joka sai laajaa kiinnostusta ja kiitosta konferenssiväeltä.

On tärkeää pysyä itse ajan tasalla muunkin kuin oman tekemisensä kohteiden kanssa. Parhaimmillaan löytää ne paikat ja toimijat, joiden kiinnostuksenkohteet seurailevat samoja latuja. Näistä voi tulla yhteistyökumppaneita!

Kielikeskuslaisia Poznanin teknillisen yliopiston edustalla.

Johtaminen ja henkilöstön kielikoulutus näkyväksi

Kielikeskuslaiset jalkautuivat yleisöksi eri teemojen esitelmiin. Opetuksen kehittäminen, globaalistuva maailma, työelämävalmiudet ja digitalisaatio puhututtivat erityisesti ja edelleen. Tänä vuonna oma aiheensa oli kielikeskusten johtaminen.

Monet kielikeskukset etsivät tai määrittelevät uudelleen paikkaansa muuttuvissa taloudellisissa ja poliittisissa olosuhteissa; mikä on kielikeskuksen rooli, miten se näkyy yliopistossa vai näkyykö? Voiko kielikeskus tai kielikeskusopetus ottaa kantaa oman maan ja maailman poliittisiin tapahtumiin?

Euroopan kielikeskukset ovat hyvin erilaisia rahoitukseltaan ja johtamiseltaan, osaksi myös tehtäviltään. Johtamisessa toisaalta halutaan edistää ja käytetään jaettua johtamista (esim. Shared leadership as a management practice in Finnish university language centres, Antti Hildén, Tampereen yliopisto), toisaalta esimerkiksi henkilöstön ammatillinen kehittyminen saatetaan nähdä varsin tarkkaan määriteltynä ja ylhäältä seurattavana toimintana (Continuing Professional Development-workshop).

Henkilöstön kielikoulutuksesta oli ohjelmassa vain vähän, mutta esitelma Towards a bilingual university: helping staff to develop communicative competence in English (Jitka Hlouskova, Pavel Brebera, Language Centre, University of Pardubice, The Czech Republic) kertoi, miten Pardubicen yliopistossa (henkilöstöä n. 1100) Tsekeissä oli erillisen projektin puitteissa tutkittu henkilöstön englannin kielen kielikoulutustarpeita sekä -tasoja ja tulosten perusteella käynnistetty erisisältöisiä ja -muotoisia koulutuksia. Esiin olivat nousseet muun muassa koulutusten aikataulutusongelmat ja huoli työajan riittävyydestä sekä vähäinen kiinnostus online-kursseihin. Samansuuntaista tuloksia nousi esiin vuonna 2008 HY:n henkilöstölle tehdyssä kielikoulutustarvekyselyssä. Projektin puitteissa oli onnistuttu saamaan tarjolle kattavasti kursseja eri tarpeisiin, ja myös kielivalmennuksesta oli saatu positiivisia kokemuksia perinteisemmän kielikoulutuksen rikastuttajana.

Kun tarkastelemme muuttuvaa maailmaa ja sen tuomia haasteita, keskiöön nousee, luonnollisesti ja onneksi, oppiminen. Konferenssin ensimmäinen plenaristi Jens Ocksen, Volkswagen Poznanin toimitusjohtaja, herätti mielipiteitä esitelmällään, jonka aiheena oli muuttuva (yritys)maailma ja kulttuurikysymykset. Yksi hänen ajatuksistaan, johon lienee helppo yhtyä, oli, että meidän tulee auttaa nuoria ihmisiä kulkemaan läpi maailman, jota kuvaavat sanat ”volatility, uncertainty, complexity, ambiguity”. Pyrkikäämme sitä kohti!

Teksti: Janne Niinivaara, Kari Pitkänen, Sinikka Karjalainen, Leena Evesti ja Tuula Lehtonen

Kielikeskus edusti konferenssissa seuraavasti:

Posterit:

Language skill level tests for applicants to the University of Helsinki

– a case study

Leena Evesti, Päivi Vetsch

Translators and revisers as agents of bilingualism and multilingualism at the University of Helsinki

Marjukka Heinonen

Esitelmät:

Twenty years of unit development discussions – lessons learned

Sinikka Karjalainen, Ulla-Kristiina Tuomi, University of Helsinki, Finland

 

“Scientific writing in English is new to me”: University students’ reflections on self-efficacy and writing skills

Laura Mendoza, Aalto University, Tuula Lehtonen, University of Helsinki

 

How students learn academic writing autonomously

Åsa Mickwitz, Marja Suojala, University of Helsinki

 

The dark side of digitalization: How to build on worries and fears

Janne Niinivaara, University of HelsinkiJanne, Kari, Kirsi

 

Towards communication competence with student-centered digital learning environments

Katariina Hollanti, Janne Niinivaara, Tuuli Nilsson, University of Helsinki

 

Three doors to digitalized teaching

Janne Niinivaara, Kari K. Pitkänen, Kirsi Wallinheimo, University of Helsinki