Johanna Manner-Kivipuro (vas), Anu Matarma, Matias Koponen, Kaarina Tuokko ja Jacqueline Chávez Turro alustivat arviointi-HILCiä paneelikeskustelulla.
Nelisenkymmentä kielikeskuslaista kokoontui arvioinnin äärelle torstaina 17.11 järjestetyssä HILC-seminaarissa. Seminaarin avasi Kielikeskuksen Opetuksen kehittämisryhmän puheenjohtaja Carola Rewell-Heikkinen, joka muistutti arviointia koskevien kysymysten keskeisyydestä osana Iso Pyörä prosessia. Iltapäivän ytimenä oli keskustella kriittisesti Kielikeskuksen ja yleisemminkin yliopistomme arviointikulttuurista, jolle annettiin seminaarin alkajaisiksi avoimella lappuäänestyksellä arvosana Bolognan asteikolla 0-5. Karkean kartoituksen perusteella keskiarvo näytti asettuvan 3+ tuntumaan, eli heti alkajaisiksi saatettiin todeta, että läsnäolijat olivat saapuneet seminaariin kehittämisen hengessä – arviointikäytänteissä nähtiin vielä monipuolistamisen mahdollisuuksia.
Seminaari alkoi paneelikeskustelulla. Paneeliin osallistui kolme opiskelijajäsentä ja kaksi opettajajäsentä. Opiskelijoita edustivat ansiokkaasti Kielikeskuksen opiskelijaneuvostolaiset Anu Matarma (käyttäymistieteellinen tdk) ja Kaarina Tuokko (valtiotieteellinen tdk) sekä Kielikeskuksen johtokunnassa jäsenenä toiminut Matias Koponen (teologinen tdk). Opettajajäseninä paneelissa keskustelivat ruotsin yliopisto-opettaja Johanna Manner-Kivipuro ja espanjan yliopisto-opettaja Jacqueline Chávez Turro. Paneelia moderoi pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara.
Panelistit kertoivat omista arviointikokemuksistaan opiskelijoina ja opettajina ja maalasivat kuvaa ihanteellisista arviointikäytänteistä. Opiskelijoiden osallistaminen sekä työelämätaitoja tukevat käytänteet nousivat opiskelijoiden puheenvuoroissa keskiöön. “Itsearviointi on yhtäältä tuttua, mutta toisaalta opiskelijoille voisi olla tähän liittyvää opiskelutaito-ohjausta”, totesi valtiotieteellisen opiskelija Kaarina Tuokko käsiteltäessä itsearvioinnin merkitystä oppimisessa.
Keskustelussa nousi esiin myös, miten tärkeää opiskelijoita on tiedottaa mahdollisuuksista saada opettajilta tarkempaa palautetta. Jatkuvan ja monimuotoisen arvioinnin tarpeellisuus korostuu entistä enemmän, ja opiskelijat ovat siihen valmiita.
Paneelin jälkeen pöytäryhmissä työstettiin kysymyksiä liittyen suullisen kielitaidon arviointiin (pj. Heidi Mäkäläinen), kirjoittamisen ohjaukseen ja arviointiin (pj. Marja Suojala), sähköisen arvioinnin haasteisiin ja mahdollisuuksiin (pj. Janne Niinivaara), arvioinnin työnjakoon ja valtasuhteisiin (pj. Nina Dannert) sekä elinikäisen oppimisen tukemiseen arvioinnin keinoin (pj. Frédéric Nozais). Keskustelu oli vilkasta, ja asiaa olisi riittänyt käsiteltäväksi pidemmällekin iltaan. Kaksi asiaa keskustelusta voidaan kuitenkin yhteenvetona todeta. Ensinnäkin arviointi on ottamassa isoja askelia dialogiseen, elinikäistä oppimista tukevaan suuntaan. Toiseksi jokaisella opettajalla on omassa opetuksessaan mahdollisuus – ja tällä porukalla myös intoa – kehittää näitä käytäntöjä.
Opiskelijat kiittivät seminaarin jälkeen Kielikeskuksen henkilöstöä avartavasta kokemuksesta ja kiinnostuksesta arviointiin ja opiskelijan kokemukseen. Osallistuneet opettajat puolestaan kiittelivät sitä, että opiskelijat kutsuttiin mukaan tuomaan omaa kokemusasiantuntijuuttaan opetuksen kehittämistyöhön.