IAH?

What is internationalization at home?

This is an important question and happens to be the title of chapter 1.1.1 in a research article by Leasa Weimer, David Hoffman and Anni Silvonen published in 2019. Their publication, Internationalisation at Home in Finnish Higher Education Institutions and Research Institutes, addresses a need to understand how international contacts, communication and collaboration can be made an integral part of a higher education institution.

According to the aforementioned publication, the term internationalization at home (IAH) is relatively new and used in 1998 to refer to “intentional intercultural learning between domestic and international students”. Researchers have then pursued to develop the definition of IAH to differentiate it from traditional internationalization, e,g. in the form of exchange programmes like Erasmus in the EU, as well as include formal and informal aspects. Weimer et al. (2019, 19) give their reader a checklist of key elements of IAH:

– Offers all students global perspectives in their program of study;
− IAH elements are systematically integrated into compulsory curriculum;
− International and/or intercultural perspectives are included in learning outcomes;
− Classroom diversity is integrated into learning;
− Opportunities for informal co-curricular activities to engage with international perspectives (both on campus and in the local community);
− Opportunities for international virtual mobility;
− Purposeful engagement of and with international students; and
− All staff (including international officers, teachers, administrative
staff, and university leadership) support IAH practices (Jones & Reiffenrath 2018).

 

 

Rajat ylittävää yliopistopedagogiikkaa

Kielikeskuksen kulunut lukuvuosi on ollut yliopistopedagogisten kokeilujen: sekä YP5 että YP2 -kurssi toteutettiin tällä kertaa aivan uudella tavalla. YP5-kurssi Opetuksen tutkimuspohjainen kehittäminen / Evidence-based development of teaching oli muodoltaan ”autonominen” eli kurssilla mallinnettiin Kielikeskuksen englannin yksikössä jo pitkään sovellettua, yksilöllisesti räätälöitävää kurssimuotoa. YP2 Kielenopetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi puolestaan toteutettiin valtakunnallisena kielikeskusten välisenä monimuotokurssina.

 

Opettajat autonomisina – mutta yhdessä
Lokakuussa 2015 käynnistyneellä YP5-kurssilla oli mukana toistakymmentä opettajaa, jotka työstivät kurssin aikana omia kehittämisprojektejaan. Olennainen etu kurssimuodossa oli, että kaikki saivat työskennellä kurssilla omalla äidinkielellään.
Tahti ja intressit olivat kullakin omat, mutta kurssilaisten kesken syntyi useita vertaistukitiimejä, jotka auttoivat itse kunkin prosessia eteenpäin.

”Henkilökohtaisissa ohjaustapaamisissa pääsi opettajien ajattelun äärelle aivan toisella tapaa kuin tavallisella kurssilla. Koen itsekin olleeni yhtä lailla oppijan asemassa tällä kurssilla ja kuvittelen kasvaneeni ohjaajana. Sain itse counsellointi-tukea omaan prosessiini Leena Karlssonilta,” kurssin ohjaajana toiminut pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara kuvaa.
Kurssi huipentui 13.5.2016 pidettyyn avoimeen kehittämispäivään, jossa kurssilaiset esittelivät kehittämishankkeitaan. Kaikissa hankkeissa oli mukana tutkimuksellinen juonne.
Päätösseminaarin esitysten materiaaleihin voi tutustua Kielikeskuksen Porealtaassa (Jacuzzi) eli kehittämisideoita ja -materiaaleja kokoavalla Moodle-alustalla (ensimmäisellä kirjautumiskerralla salasana on: Pore).

YP5_paneeli

YP5-kurssilaisia kehittämispäivän loppupaneelissa kuvaamassa omia kehittämishankkeitaan ja kokemuksistaan autonomisella yliopistopedagogiikan kurssilla.

 

Ainutlaatuista yhteistyötä

YP2 – Opetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi toteutettiin valtakunnallisena monimuotokurssina. Kurssille osallistui runsaat parikymmentä kieltenopettajia yhteensä viidestä eri kielikeskuksesta. Kurssi käynnistyi kasvokkaistapaamisella tammikuussa ja päättyi yhteiseen kokoontumiseen Helsingissä 20.5. Kevään mittainen kurssi sisälsi monivaiheista ryhmätyöskentelyä verkossa yli organisaatiorajojen sekä oman opetuksen ja työyhteisön kehittämistä paikallistiimeissä. Maaliskuussa tavattiin AC:n välityksellä, jolloin paikallistiimit esittelivät ideoitaan Osaamisen jakamistehtäviksi. Tämä oli yksi kurssin isommista, paikallisten verkostojen yhteistoimintaa aktivoivista tehtävistä.

”Verkon monipuolisia mahdollisuuksia sekä kannustettiin että pehmeästi jopa pakotettiin tällä kurssilla käyttämään. Uudet työvälineet vaativat tietysti aluksi totuttelua ja rohkeuttakin, mutta sitä ei tältä porukalta puuttunut. Paikallistiimeissä oli toteutettu muun muassa vertaispalautetta, videoiden käyttöä ja verkkoympäristöjä tukevia hankkeita. Kurssin puolivälikatsaus toteutetiin valtakunnallisena webinaarina”, kurssin verkkopedagogisen tukena toiminut Janne Niinivaara kertoo.

Päätöstapaamisessa paikallistiimit kertoivat, miten osaamisen jakamistehtävä meni. Kaikkia kokeiluja yhdisti läpinäkyvyyden ja vuorovaikutuksen parantaminen opetusyhteisössä sekä innostuksen leimahtaminen. Tehtävät herättivät kaikkialla kollegiaalista mielenkiintoa, ja toiveita uusista vastaavista kohtaamisista.

Valtakunnallinen kurssi toi yhteen eri kielten ja eri kielikeskusten opettajia ainutlaatuisella tavalla.

”Kurssi onnistui yli odotusten, vaikka kehitettävääkin jäi. Olo on haikea, sillä ei ole odotettavissa, että vastaavanlaisiin kielikeskuslaisia valtakunnallisesti yhdistäviin kursseihin on jatkossa resursseja”, Johanna harmittelee.

Toisaalta kun tulitikku on heitetty, palopesäkkeitä on luvassa varmasti jatkossakin. Palautteissa kiiteltiin voimaantumisen tunnetta ja mahdollisuutta verkostoitua yhdessä tekemisen kautta.

”Kurssilla ollut heti vaikutusta omaan opetukseen: olemme heti alkaneet tehdä pieniä muutoksia omilla kursseilla. Tämä prosessi ei ole valmis, vaan jatkuu! Olemme saaneet työvälineitä omaan kehittymiseen.”

YP2_Hanken

Hankenin paikallistiimi aloittamassa Osaamisen jakamistehtävänsä esittelyä – interaktiivinen posteri kahvihuoneessa, joka matkustaa seuraavaksi Vaasaan ja pääsee keskusteltavaksi laajempaan kehittämispäivään.

Vertaispalautetta ja simaa

Vappu vaihtui sujuvasti kielten opettajien yhteiseen työpajailuun, kun kolme Helsingin yliopiston kielikeskuksen opettajaa järjesti maanantai-illan ratoksi työpajan vertaispalautteesta. Hanna Saloranta, Anna Peltomäki ja Lauri Haapanen fasilitoivat vilkasta keskustelua, jossa keskityttiin vertaispalautteen antamiseen ja saamiseen niin suullisen kuin kirjallisenkin viestinnän sekä monimuoto-opiskelun kontekstissa. Osallistujat saivat vapaasti keskustella aiheesta sima- ja hedelmätarjoilun äärellä.

 
”Järjestimme työpajan, koska kokemuksemme oli, että vertaispalautetta hyödynnetään ja voidaan hyödyntää hyvin monenlaisessa opettamisessa. Mutta se, miten vertaispalaute käytännössä järjestetään eritasoisilla kielenoppijoilla, erilaisilla kursseilla ja yhtäältä suullisen kielitaidon ja toisaalta kirjoittamisen opetuksessa, vaihtelee paljon. Aihe näytti kiinnostavan, sillä osallistujia oli sekä Helsingin yliopiston kielikeskuksesta ja humanistisesta tiedekunnasta että Aalto-yliopiston kielikeskuksesta”, Lauri kommentoi työpajan jälkeen.

 
Työpaja oli osa järjestävien opettajien yliopistopedagogiikan opintoja. Valtakunnallisen yliopistopedagogiikan YP2: Kielenopetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi -kurssin yhtenä suorituksena on Osaamisen jakamistehtävä. Tehtävän tavoitteena on keskusteluttaa omaa työyhteisöä sellaisesta opetuksen ja oppimisen alueesta, jota paikallistiimi pitää keskeisenä, ja josta tiimi itsekin haluaa oppia lisää kollegiaalisen jakamisen kautta.

YP2_työpaja_HKI_1 YP2_työpaja_HKI_2
”Vertaispalautteesta kannattaa ottaa hyöty irti, koska varsinkin silloin, kun ryhmäkoot ovat isoja ja kurssit suhteellisen lyhyitä, että opettaja ehdi antamaan kovin yksilöityä palautetta montaa kertaa kurssin kuluessa. Kanssaopiskelijoilta saatava palaute ei korvaa opettajalta saatavaa palautetta, mutta se täydentää sitä. Kurssipalautteiden perusteella vertaispalautteesta tykätään ja sitä pidetään hyödyllisenä”, Lauri kertoo.

 

”Tuota en ole tullut ajatelleeksi”

Työpajassa ei ollut tarkoitus luennoida, vaan jakaa toimiviksi osoittautuneita käytäntöjä ja kunkin kokemuksia siitä, millaisia asioita tulee ottaa vertaispalautetta opetusmuotona käytettäessä huomioon. Keskustelu kävikin kaikissa pöytäkunnissa erittäin vilkkaana, ja toteamukset kuten ”Tuota täytyy kokeilla itsekin”, ”Tuota en ole tullut ajatelleeksi” tai jopa ”Minä olen tuosta eri mieltä” kuuluivat toistuvasti ryhmistä.

Lauri toteaakin, että vertaispalautteen ilosanoma tuntui leviävän hienosti niin osallistujien kuin järjestäjien keskuudessa. ”Osallistujat tuntuivat pitävän siitä, että vertaispalautetta pohdittiin pienryhmissä ja hyvin konkreettisten opetustilanteiden näkökulmasta. Näin keskustelu pureutui hyvin pieniinkin yksityiskohtiin. Vertaispalaute tulee olemaan keskeisessä osassa jatkossakin meidän kolmen järjestäjän opetuksessa, eikä työpajassa tuntunut tulevan esiin mitään sellaisia seikkoja, etteikö näin olisi muidenkin osallistujien kohdalla.”

Työpajaan osallistunut yliopistopedagogiikan kurssin opettaja, Kielikeskuksen pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara kehui myös työpajaa:

“Tämä oli erinomaisen mallikas esimerkki siitä, millaista jakamista Osaamisen jakamistehtävällä tavoiteltiin!”