Mitä Himasen raportti voisi tarkoittaa viestinnän ammattilaisille?

Tartuin jo viikkoja sitten työpöydälleni ilmestyneeseen Siniseen kirjaan. Mediassa Himasen raportiksi kutsuttu paperinivaska oli viime aikoina muuttunut kovin kiinnostavaksi.

Raportti on kieltämättä monella tapaa kutkuttava, mutta yritin nyt miettiä sen antia viestinnän ammattilaisille.

  1. Raportissa yksi keskeinen keino kestävyysvajeen kiinni kuromiseen on uuden teknologian parempi hyödyntäminen ja samanaikainen johtamis- ja työkulttuurin uudistuminen. Eli uusista teknologista vimpaimista ei juurikaan ole hyötyä, jos johto ja vallitsevat toimintatavat eivät tue niiden käyttöä tai ne ovat käytettävyydeltään surkeita. Hyvä, muttei mikään uusi havainto. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi organisaatioiden sisäinen viestintä on suunniteltava entistä tiiviimmin viestintä-, IT- ja HR-osastojen sekä johdon kanssa.
  2. Työhyvinvointi on nostettava keskeiseksi tuottavuuden lähteeksi, hehkuttaa raportti. Olen samaa mieltä ja jatkan, että viestinnällä on keskeinen rooli hyvinvoinnin kokemisessa. Osallistuminen, kannustaminen, luottamus ja yhteisöllisyys rakentavat työhyvinvointia. Niitä voidaan tukea -tai nakertaa- sisäisellä viestinnällä (mm. Pekkola, Pedak ja Aula 2011). Taas töitä viestinnän ammattilaisille.
  3. Paperin sanoma sinänsä on hyvä. En silti sanoisi ainutlaatuinen. Lauserakenteet ja sanavalinnat varmistavat kuitenkin sen, että suuren yleisön mielenkiinto ei kohdistu sisältöön, vaan tapaan, jolla raportti on hankittu. Jos aika tai kyvyt eivät riitä suomenkielisen, luettavan tekstin tuottamiseen, kannattaisi kääntyä jonkun viestinnän ammattilaisen puoleen. Viestinnän ammattilaisten tehtävä on huolehtia, ettei organisaatisaatiosta pääse julkisuuteen Sinisen kirjan kaltaista kielihirviötä.

Ps. Uusista toimintatavoista, johtamisesta ja kilpailukyvystä puhutaan muuten toukokuussa Lahdessa.