Kävin taannoin muutamien kuntavaikuttajien kanssa keskustelua siitä, pitääkö kuntien olla somessa. Kannatin ajatusta. Mielestäni se lisää avoimuutta ja on edullinen tapa viestiä ja keskustella kuntalaisten kanssa. Vastapuolen mielestä kunnissa on muutakin tekemistä kuin twiittailu ja se on muutenkin turhaa, koska kaikki eivät ole somessa. Tämä keskustelu muuten käytiin sosiaalisessa mediassa.

Totta viekööt kunnan virkamiehillä on muutakin tekemistä kuin twiittailu. Kaikkea työtä en lähde edes arvailemaan. Hallinnollinen työ näkyy paitsi satunnaisesti mediassa, päätöksentekoelinten esityslistoissa ja pöytäkirjoissa. Ne julkaistaan kuntien verkkosivuilla ja tiedotus on hoidettu. Vai onko?

Hollolan sivistyslautakunta käsitteli maaliskuun alussa yhden koulurakennuksen kohtaloa. Pitkähkö esitysteksti alkoi: ”Sivistystoimessa on ollut valmisteilla Kalliolan kouluhankkeen tarveselvitys, jota on tehty vuodesta 2011 lukien. (Tarveselvitys liitteenä). Kalliolan koulua on laajennettu useaan otteeseen eri vuosina, mikä on tuottanut koulukiinteistölle ja sen käytettävyydelle toiminnallisiin tarpeisiin erityisen haasteen. Kalliolan koulun hankeselvityksen haasteena on ollut ennusteita voimakkaampi oppilasmäärän kasvu sekä kiinteistön kunnon kokonaisarvion muodostaminen saneerauksen asteen määrittelyä varten.”

Käsi ylös, kenelle asia selvisi yhdellä kertaa. Tästäkö kuntalaisen pitäisi päätellä, miltä pohjalta Kalliolan koulun purkamista tai täysremonttia suunnitellaan? Anteeksi Hollola, en erityisesti halua osoittaa juuri teitä. Lausesekamelskoja löytyy kaikkialta.

Hallintolaki edellyttää viranomaisilta asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä, julkisuuslaki velvoittaa aktiivisesti edistämään hallinnon avoimuutta. Voisiko sosiaalisella medialla helpottaa kuntalaisten tiedon saantia, asioiden ymmärrettävyyttä ja vuorovaikutusta? Yhteen Twitter-viestiin mahtuu 140 merkkiä. Siinä olisi pakko tiivistää asian ydin.

Kieltämättä kuntien perustehtäviin ei kuulu lörpöttely kuntalaisten kanssa somessa. Keskustelu voisi silti edistää asioiden valmistelua, kuntalaisten sitoutumista ja osallistumista. Etenkin kaava-asioissa olisi suotavaa, että kuntalaiset käyttäisivät mieluummin etu- kuin jälkikäteistä oikeussuojaansa.

Viestintäihmiset ovat harvassa, kun mennään isojen kaupunkien ulkopuolelle. Sosiaalisen median aikakaudella viestintä ei kuitenkaan ole vain viestintäosaston tehtävä. Liikuntatoimi voi päivittää latutilanteen ja päivähoitotoimisto kesän aukioloaikansa Facebookiin. Veikkaan, että ne ovat helpommin ja nopeammin tehtävissä kuin vastaavan tiedon vieminen kunnan verkkosivuille. Sitä todennäköisesti päivittää kunnan atk-vastaava, joka on tänään muissa tehtävissä ja tekee päivitykset sitten kun ehtii.

Mutta palatakseni saamaani vasta-argumenttiin: kaikki eivät tosiaan ole somessa. Se ”kaikki” ei myöskään lue sanomalehteä tai käy ikinä kunnan virallisella ilmoitustaululla (nähtävillä kunnanvirastossa virka-aikana klo 9-15). ”Kaikki” ei käy verkkosivuilla lukemassa niitä monipolvisia pöytäkirjoja. Onneksi kuntien tehtävä ei ole varmistaa, että kaikki kuntalaiset lukevat pöytäkirjat. Kuntien tulee vain huolehtia siitä, että tieto on saatavilla helposti käytettävissä olevilla keinoilla.

Suomi hyväksyttiin Avoimen hallinnon kumppanuusohjelmaan huhtikuun lopussa. Avoimen hallinnon yhteisissä periaatteissa, jotka myös Kuntaliitto on allekirjoittanut, todetaan mm. “Käytämme sekä erilaisia perinteisiä toimintatapoja että sähköisiä kanavia osallistumiseen ja tiedon tarjoamiseen.” Tämähän kuulostaa lupaavalta.