Tag Archives: Lahti

Kuinka joukkovoima siirretään valittamisesta haravanvarteen?

Lumien lähdön jälkeen Lahden aikuiskoulutuskeskuksen piha-alue ei juuri houkutellut talossa asioivia ja työskenteleviä. Aiemmin edustavan piha-alueen hoitaminen oli kai jäänyt jonnekin kiinteistön omistaja- ja henkilöstövaihdoksien jalkoihin. Lehtokotilot, voikukat ja horsmat olivat ottaneet vallan istutusalueista.

Tilanne ei parantunut kahvipöytävalituksella eikä käytäväkeskustelulla. Toukokuussa me talossa työskentelevät palmenialaiset kysyimme kiinteistön omistajalta, sopiiko omatoimiset pihatalkoot. Sopihan se, työvälineitä ja virvokkeitakin luvattiin.  Johtajan kanssa sovittiin, että henkilökunta voi käyttää yhden iltapäivän tyky-toiminnan nimissä pihan rapsuttamiseen.

Oma työympäristö ja arkkitehtuurisesti arvokas rakennus koettiin niin tärkeiksi, että parisenkymmentä yliopistolaista vaihtoi näppäimistön ja istumisen pihatöihin. Parissa tunnissa ison talon toinen pääsisäänkäyntialue oli siivottu. Tuloksena hikinen porukka, siisti piha ja valtava kasa rikkaruohoja*.

Mutta eihän voikukkien kitkeminen varsinaisesti kuulunut talon henkilökunnalle. Joskus vain on niin, ettei parhaaseen lopputulokseen päästä etsimällä vastuullisia ja syyllisiä. Talkoopäivän jälkeen kiinteistön omistajan taholta tuli kiitosviesti, jossa luvattiin hoitaa loput piha-alueet kuntoon ja ottaa asiaksi pihan ylläpitäminen. Tämä oli paras palkinto siivousryhmälle.

Loppujen lopuksi yhteinen parituntinen pihatöiden parissa oli oikeasti virkistävää ja voimaannuttavaa. ”Green carea” pienoiskoossa. Paljon kuluttavampaa olisi ollut jatkaa valittamista ja ärsyyntyä repsottavasta pihasta aina ohi kulkiessaan.

Rikkaruoholöydöksien perusteella talon oma kasviasiantuntija Antti Hovi laati vielä listan pihan kasveista. Yksi harvinaisuuskin löytyi.

 

* Rikkaruohojen sijasta olisi kuulemma poliittisesti korrektia puhua viljelykasvien seuralais-, kumppanus- tai luonnonkasveista.

Kirkkokatu 16 luonnonkasveja – rikkakasveja 2013
Suunnittelija Antti Hovi, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
Pohjois- ja itäpuolella pihaa:
valkovuokko (ei Heinolasta koilliseen)
maitohorsma (”rentun ruusu”)
voikukka (tulee hyvää viiniä)
vaahteran taimia (vaahterasiirappia vain Kanadassa)
amerikanhorsma (uustulokas)
hiirenporras (”naissaniainen” eli pitsimäinen, lehtokorvissa, saniaislehdoissa)
rönsyleinikki
orvontädyke (kestää tallausta)
ahomansikka
ukkomansikka (vanha viljelykarkulainen)
lehtohorsma (metsissä ym.)

Lähinnä talon itäpuolella:
kivikkoalvejuuri (”miessaniainen” eli roteva, rinnelehdoissa)
pelto-ohdake (peltorikka)
vuorijalavan taimia (luonnonvaraisena uhanalainen)
puistolemmikki (myös koristekasvi, viljelykarkulainen)
ruotsinpitkäpalko (parempi nimi olisi: suomenpitkäpalko)
juolavehnä
linnunkaali
nurmilauha (tuoreilla niityillä)
kyläkellukka (pidetty harvinaisena Lahdessa; juurakko vatsalääkkeenä)

Itsenäisiä tunnelmia

Huomenna on Suomemme itsenäisyyspäivä. Onnea Suomi! Meillä kotona on itsenäistyvä esiteini. Eläköön lähestyvä murrosikä!

10 vuotta täyttävä poikamme on monen ison muutoksen kynnyksellä. Voima, taidot ja tiedot ovat kasvaneet ja kasvavat kaiken aikaa, ja sitä myötä päätäntävalta omista asioista myös lisääntyy. Hän on suloisesti pienen ja ison välissä: Mieluiten tietenkin niin, että velvollisuudet ovat pienen pojan velvollisuuksia ja vapaudet ovat ison pojan vapauksia. Kirjoitan tästä viestintäblogiin, sillä murrosikää lähestyvän lapsen kanssa saa olla viestintänsä kanssa varpaillaan kaiket päivät. On osattava viestiä juuri sopivasta kulmasta, sopivalla hetkellä ja tilanteeseen sopivalla “latauksella”.

Teinit ovat ihania. He ovat rakastettavuuden ja rasittavuuden suloinen yhteenliittymä. Suloisella kauhulla odotan, mitä seuraavat 10 vuotta tuovat tullessaan.

Meillä oli tässä vähän keskustelua itsenäisyydestä ja omasta päätäntävallasta. Että kun Suomikin on itsenäinen ja silleen, niin että josko me kaikki voitaisiin käyttää omat rahamme ihan niin kuin me itse halutaan ja parhaaksi harkitaan. (Taustalla saattoi kummitella muuan Prismassa viikonloppuna käyty keskustelu Ninjago-korttien ostamisen järkevyydestä, mutta ei mennä nyt siihen). Pojan ilme värähti, kun kerroin, että en minä todellakaan saa käyttää rahojani miten itse haluan, vaan minun rahani on sidottu tämän perheen hyvinvointiin, ja että niin sen asian kuuluu ollakin.

Keskustelu mutkitteli ja yritin siinä parhaani mukaan kiteyttää asian ydintä (sanomatta ääneen, että nuo Ninjagot ovat markkinamiesten kehittämää ylihintaista humpuukia). Tällaiseen vertaukseen ylsin, ja tämä tuntui ymmärrettävältä myös esiteinille: “Vaikka lapsi heitettäis veteen, niin ei se lapsi oppis siellä itsekseen uimaan. Lapsi tarvitsee isän ja äidin apua että oppii. Ja sitten kun lapsi osaa uida ja osaa harkita voimiensa riittävyyden, niin sitten lapsi voi itse päättää että missä voi uida ja kuinka kauas rannasta. Rahan kanssa on sama juttu: Lapsi ei voi tietää asioiden mittasuhteita, että mikä on paljon ja mikä on vähän. Että mikä on järkevä ostos ja ja milloin kannattaa jättää ostamatta. Jos lapselle annettais rahat käteen ja sanottais, että ota tuosta ja opi käyttämään rahaa, niin ei se oppis. Lapsi tarttee vanhempien apua rahankäytön opettelussakin.”

Niin että iloista itsenäisyyspäivää vaan Suomi, ja paljon hyvää harkintaa ja viisaita päätöksiä yhteiseksi parhaaksemme!

Terveisin Marianne Valola, CleanDesign maineen rakentaminen -hankkeen suunnittelija

(kuva lainattu Ilta-Sanomien nettisivuilta, kuvaajana Mikko Stig)