Huomenna on Suomemme itsenäisyyspäivä. Onnea Suomi! Meillä kotona on itsenäistyvä esiteini. Eläköön lähestyvä murrosikä!

10 vuotta täyttävä poikamme on monen ison muutoksen kynnyksellä. Voima, taidot ja tiedot ovat kasvaneet ja kasvavat kaiken aikaa, ja sitä myötä päätäntävalta omista asioista myös lisääntyy. Hän on suloisesti pienen ja ison välissä: Mieluiten tietenkin niin, että velvollisuudet ovat pienen pojan velvollisuuksia ja vapaudet ovat ison pojan vapauksia. Kirjoitan tästä viestintäblogiin, sillä murrosikää lähestyvän lapsen kanssa saa olla viestintänsä kanssa varpaillaan kaiket päivät. On osattava viestiä juuri sopivasta kulmasta, sopivalla hetkellä ja tilanteeseen sopivalla “latauksella”.

Teinit ovat ihania. He ovat rakastettavuuden ja rasittavuuden suloinen yhteenliittymä. Suloisella kauhulla odotan, mitä seuraavat 10 vuotta tuovat tullessaan.

Meillä oli tässä vähän keskustelua itsenäisyydestä ja omasta päätäntävallasta. Että kun Suomikin on itsenäinen ja silleen, niin että josko me kaikki voitaisiin käyttää omat rahamme ihan niin kuin me itse halutaan ja parhaaksi harkitaan. (Taustalla saattoi kummitella muuan Prismassa viikonloppuna käyty keskustelu Ninjago-korttien ostamisen järkevyydestä, mutta ei mennä nyt siihen). Pojan ilme värähti, kun kerroin, että en minä todellakaan saa käyttää rahojani miten itse haluan, vaan minun rahani on sidottu tämän perheen hyvinvointiin, ja että niin sen asian kuuluu ollakin.

Keskustelu mutkitteli ja yritin siinä parhaani mukaan kiteyttää asian ydintä (sanomatta ääneen, että nuo Ninjagot ovat markkinamiesten kehittämää ylihintaista humpuukia). Tällaiseen vertaukseen ylsin, ja tämä tuntui ymmärrettävältä myös esiteinille: “Vaikka lapsi heitettäis veteen, niin ei se lapsi oppis siellä itsekseen uimaan. Lapsi tarvitsee isän ja äidin apua että oppii. Ja sitten kun lapsi osaa uida ja osaa harkita voimiensa riittävyyden, niin sitten lapsi voi itse päättää että missä voi uida ja kuinka kauas rannasta. Rahan kanssa on sama juttu: Lapsi ei voi tietää asioiden mittasuhteita, että mikä on paljon ja mikä on vähän. Että mikä on järkevä ostos ja ja milloin kannattaa jättää ostamatta. Jos lapselle annettais rahat käteen ja sanottais, että ota tuosta ja opi käyttämään rahaa, niin ei se oppis. Lapsi tarttee vanhempien apua rahankäytön opettelussakin.”

Niin että iloista itsenäisyyspäivää vaan Suomi, ja paljon hyvää harkintaa ja viisaita päätöksiä yhteiseksi parhaaksemme!

Terveisin Marianne Valola, CleanDesign maineen rakentaminen -hankkeen suunnittelija

(kuva lainattu Ilta-Sanomien nettisivuilta, kuvaajana Mikko Stig)