Category Archives: Joulukalenteri 2012

Don’t let these fake photos of Hurricane Sandy fool you

Thanks to Twitter and other social media outlets, it’s easier than ever to share stories. For example when Hurricane Sandy begun to pummel the East Coast, numerous dramatic pictures flooded Twitter and Facebook. Only problem was, many of the pictures making the rounds were entirely fake. Here are gathered some of the most glaring examples of purportedly “real” Sandy viral photos. One of them is real, but didn’t happen during Sandy.

The images of destruction in New York and New Jersey were stunning. Some were photoshopped, some of the photos were real, but had nothing to do with Sandy. These pictures spread extremely quick and caused also a lot of panic. While tens of journalist were producing stories about real situation by risking their lives, some were having fun in social media by designing more and more those striking photos. Was this occasion citizens’ art or irresponsibility of social media users?

Images of istwitterwrong

Harjoittelu tekee kirjoittajan

Jos joku vaatisi meiltä pianonsoittoa ilman harjoittelua ja opettelua, sanoisimme oitis: en mä osaa, en mä pysty. Ja se hyväksyttäisiin. Ei tietenkään voi osata, jos ei ole saanut oppia. Miksi sitten kirjoittamisen pitäisi sujua tuosta vain? Miksei kirjoittamista saisi harjoitella ja opetella?

Työpaikalle perustettiin blogi ja jokaiselle työntekijälle annettiin velvoite kirjoittaa siihen jotain. Päätettiin, että tehdään joulukalenteri niin, että joka päivälle tulee jonkun kirjoitus.  Minulle sattui viimeinen vuoro, eli jouluaatto.

Tuttava kauhisteli kokeiluamme ja puuskahti, että hän ei suostuisi kirjoittamaan. Sanoisi itsensä vaikka irti.

Nykyisin kirjoittaminen kuuluu semmoisillekin työntekijöille, joiden tehtäviin se ei ole aiemmin kuulunut. Ja ne tekstit ovat julkisia. Milloin pitää päivittää organisaation verkkosivuille joku esittelyteksti, kirjoittaa uutiskirjeeseen omasta hankkeesta tai sitten päivittää blogia. Osaat tai et, kirjoittaminen on osa työtä.

Verkkokirjoittaminen on ihan kuin mikä tahansa kirjoittaminen. Siihen on olemassa ohjeita ja opasteita. Niitä saa kirjoista, verkkoteksteistä tai sitten menemällä koulutukseen.  Sen lisäksi pitää vain harjoitella, pyytää palautetta ja ottaa opikseen.

”Harjoitus tekee mestarin:
miten mantelista olisi
muuten tullut persikka
tai kukkakaalista
lehtisalaattia.”

 

Tiina Rintala-Siira, suunnittelija.

Aatonaaton mietteitä

Huomenna on jouluaatto. Kodeissa odottaa saajaansa valtava määrä lahjapaketteja piilotettuna komeroihin, vintille ja sänkyjen alle. Osa niistä on toivottuja ja tarpeellisia, osa unohtuu heti joulun jälkeen käyttämättöminä kaappeihin.

On laskettu, että suomalaisessa kodissa on keskimäärin 10000 esinettä. Luin äskettäin mielenkiintoisen jutun naisesta, joka oli onnistunut vähentämään tavaramääräänsä 80 prosenttia. Hän lahjoitti niitä ystävilleen, vei kierrätykseen, myi kirpputorilla. Artikkelin yhteydessä oli kuvia naisen kodista: lähes tyhjiä keittiön tasoja, olohuoneessa vain välttämättömät huonekalut. Siistiltä näytti, joskin myös hieman persoonattomalta ja steriililtä. Ihmeellistä oli, että nainen oli saanut teini-ikäiset poikansakin innostumaan minimalismista. 15-vuotias oli kauppakeskuksesta tultuaan tokaissut tyytyväisenä: ”En taaskaan ostanut mitään”.

Tulee mieleen myös erään miespuolisen kolumnistin – en valitettavasti muista, kenen – hauska kirjoitus siitä, kuinka hän oli kyllästynyt hävittämään talosta vieraiden tuomia tarpeettomia tuliaisesineitä. Hän oli alkanut viestittää tuttavilleen ennen vierailua: ”Älkää tuoko mitään tullessanne, älkääkä viekö mitään mennessänne”. Sen jälkeen ei turhaa roinaa enää ilmestynyt.

Oman huushollimme käyn nykyään läpi vähintään kerran vuodessa. Rikkinäiset tai muuten käyttökelvottomat tavarat lähtevät kaatopaikalle, hyväkuntoiset, mutta tarpeettomat vien kierrätykseen ja kuluneet vuodevaatteet ja pyyheliinat saa Kodittomien kissojen yhdistys. Suosittelen muillekin. Sen jälkeen on vapautunut olo ja hyvä mieli.

Lahjakortit erilaisiin palveluihin, kuten hierontaan, kauneushoitolaan tai vaikkapa hyvään ravintolaan, ovat mainioita lahjoja. Moni ilahtuisi myös teatteri- tai konserttilipusta. Aineettomat lahjat hyödyttävät kansantaloutta siinä missä tavaratkin, eikä tule jätettä.

Hyvää joulua toivottaa

Tarja Inkinen, koulutussihteeri

Leivinuunin lämmityksen viestinnälliset haasteet

Meillä on kotona leivinuuni. Sellainen pieni takan yhteydessä oleva, mutta oikein sopiva tällaiselle penninvenyttäjälle. Hoituu nimittäin lämmitys ja ruoanlaitto samoilla puilla.

Leivinuunissa voi paistaa vaikka rönttösiä, kainuulaisia perinnepiirakoita. Kuva: Sari Niemi.

Viestintä tuon kivimöhkäleen kanssa on vähän haasteellista. Uunin aktiivisin viestintäaika on alkusyksystä, ensimmäisillä lämmityskerroilla. Viestintämenetelmät ovat hyvin perinteiset: savumerkkejä. Jos kukaan ei ole huomaavinaan, uuni viestittää lisää ja sitten soi palovaroitin. Sitten tuuletetaan.

Viestinnällistä vaikeuskerrointa lisää se, jos satumme lämmittämään uunia mieheni kanssa yhdessä.

Vaimo yläkerrassa: “Laitoitkos uuniin tulet?”
Mies alakerrassa: “Joo laitoin yhden pesällisen.”

(Vaimo miettii: Niin että paljonko niitä puita sinne meni?!)

Mies puolen tunnin kuluttua: “Kävin vähän lisäämässä puita.”
Vaimo: “Ai kuinka vähän?”
“No muutaman klapin heitin.”
“Siis paljonko?!”

Arvuuttelua, saisiko noilla muutamalla klapilla ja yhdellä pesällisellä uuniin reilun 200 astetta… Laitanpa vielä varmuuden vuoksi pari puuta.

“No mä laitoin vielä pari puuta niin saadaan nuo leivät paistettua.”
“Ai jaa, no ne oli kyllä koivuklapeja mitä mä äsken laitoin, eiköhän niillä olisi jo lämminnyt.”

Lopulta uunissa on 300 astetta ja vuokaleipätaikina kohoaa pöydällä yli äyräiden. Uuni ei sano sanaakaan.

Tästäkin huolimatta lämmitämme uunia mielellämme. Viime jouluiseen tapaan uuni saa paistaa joulukinkun ja laatikot. Tarvitseeko edes mainita, että imelletystä perunalaatikosta tulee parasta juuri leivinuunissa?