Category Archives: Joulukalenteri 2012

21.12.2012 – Lopun alkua?

Tänään perjantaina 21.12.2012 klo 13.12 on talvipäivänseisaus. Se tarkoittaa sitä, että Aurinko on Suomesta katsottuna alimmillaan Jousimiehen tähdistössä ja 23° taivaanpallon ekvaattorin eteläpuolella. Päivä on lyhimmillään ja yö pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla. Tästä hetkestä lähtien alkaa päivä taas pidetä ja kohta onkin sitten kesä. On ja on, jos…

Nimittäin talvipäivänseisauksen lisäksi saamme tänään mahdollisesti kokea myös sen, miten maailma loppuu. Tänään on SE päivä, jolloin EHKÄ tapahtuu yksi niistä aikojen saatossa todistetusti ainakin 246 kertaa ennustetuista maailmanlopuista. Siis loppuuko maailma oikeasti tänään? Kirjoittelua eri medioissa sekä puolesta että vastaan on piisannut eri puolilla maailmaa:

“Pelastuksen vuori suljetaan maailmanlopun ajaksi!” uutisoidaan Ranskasta. “Halti-tunturin korkuinen Pech de Bugarach -niminen vuori Ranskassa kätkee uskomusten mukaan sisäänsä avaruusaluksen, jolla voi matkata turvaan maailmanlopun koittaessa…”

José Funes Vatikaanin observatoriosta kumoaa arvelut tuomiopäivän mahdollisesta tulemisesta juuri joulukuun 21. päivänä: “Asiasta on turha edes keskustella! Maailmankaikkeus on kyllä laajentumassa ja mikäli jotkut mallinnukset osuvat oikeaan, se saattaa hajotakin joskus – mutta ei vielä miljardeihin vuosiin,” kiteyttää Funes.

Myöskään Venäjällä maailmanlopun uhka ei ole jäänyt huomaamatta. Naapurimme ovat peloissaan keränneet varastoihinsa muun muassa kynttilöitä, tulitikkuja, taskulamppuja ja suolaa, raportoi The Guardian -sanomalehti. Venäjä on kylläkin virallisesti ilmoittanut, että maailmanloppu ei tule 21.12.2012. Valtakunnan virallisen lehden Rossiiskaja Gazetan mukaan asian on vahvistanut niinkin korkea-arvoinen henkilö kuin Venäjän hätätilaministeri Vladimir Putskov.

Guatemala vauhdittaa turismia maailmanlopulla – ja maya-ryhmä paheksuu”, tiedotetaan Väli-Amerikasta. Mayat syyttävät suoraan valtiota ja matkailuyrityksiä totuuden vääristelystä, sillä tämänpäiväinen maailmanlopun ennuste perustuu juuri mayojen tekemiin laskelmiin erään ajanjakson päättymisestä heidän omassa kalenterissaan, ei suinkaan maailmanlopusta. Guatemalan kulttuuriministeriö suunnittelee kaikesta huolimatta maailmanloppujuhlaa ja matkailuyritykset järjestävät teemamatkoja.

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA puolestaan ampuu alas väitteet maailmanlopun koittamisesta vuonna 2012 ja Euroopassakin saksalaistutkijat lyttäävät ennusteen tämänpäiväisestä maailmanlopusta kertoen sen olevan laskuvirhe.

Niin tai näin, jatkakaamme iloisin mielin jouluvalmisteluitamme ja nauttikaamme kauniista lumisesta juhlamaisemasta. Jos maailmanlopun odotus saa perhoset lepattamaan vatsanpohjassa, voi tänään liittyä muiden tuomiopäivää odottavien seuraan Kohtalon Päivän Kalenterivalvojaisissa, jotka järjestetään Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä.

 

Iloista joulun aikaa kaikille ja erityistervehdys Minna-Mayalle merkkipäivänsä johdosta. Nähdään taas ensi vuonna – aivan varmasti!

Sari Kullaa, suunnittelija, joka ei lähde tänään jonottamaan Pech de Bugarach-vuorelle.

Pätkäduuni 2.0

Kaija Pöystin mukaan Työpaikka 2.0:ssa yrityskulttuuri on jopa tärkeämpää kuin johtaminen.  Ja millainen kulttuuri?

Pöysti kirjoittaa kirjassaan Kilpailukyky 2.0 näin:

”Yrityskulttuuri toimii liimana organisaation eri osien ja eri ihmisten välillä. Yrityskulttuurin pitää olla vahva ja haluttu. Sen pitää myös luoda yhteisön perusta. Yrityksen pitää olla vastaavanlainen yhteisö kuin esimerkiksi Wikipedian yhteisö, joka nopeasti korjaa virheellisiä tai epäasiallisia tietoja. Yrityskulttuuri muodostaa yritysyhteisön itsekurin ja itsesäätelyn perustan. ”

On totta, että asiantuntijuus on tiedon jakamista, eikä sen pihtaamista. Asiantuntijoiden kohtaamat ongelmat ovat niin monimutkaisia, että niiden ratkaisuun tarvitaan laajasti eri alojen asiantuntemusta. Siispä somen työkalut käyttöön ja tietoa jakamaan.

Mutta kuka näinä yt-neuvottelujen, määräaikaisuuksien ja pätkätöiden aikana haluaa tai uskaltaa jakaa omaa osaamistaan kollegalleen? Eikö mieluummin kannattaisi pantata tietoa ja yrittää tehdä itsestään korvaamaton? Projekteissa työskentelevän on aloitettava uuden projektin tai hankkeen haku jo ennen kuin entinen on päättynyt. Ihmiset sitoutuvat oman osaamisensa kehittämiseen,  mutta harvoin työpaikan kehittämiseen. Toisaalta eivät työnantajatkaan juuri sitoudu työntekijöidensä pitämiseen talossa.

Samaan aikaan EK ehdottaa, että työtunteja lisätään, työuria pidennetään ja vapaita vähennetään. Osaamiseen ja luovuuteen perustuvilla aloilla työajan pidentäminen ei tuota tippaakaan enempää.

“Jos luovuutta ja tuottavuutta haluaan lisätä, työnantajien on huolehdittava työssä viihtymisestä, työhyvinvoinnista ja palkitsevasta henkilöstöpolitiikasta”, toteaa johtaja Maria Löfgren Akavasta.

Ratkaisut, joita ehdotetaan tämänhetkisen tilanteen korjaamiseen, ovat vanhanaikaisia ja lyhytnäköisiä. Pöystin kuvaamaa Työpaikka 2.0 on vielä kaukana.

Tiina Rintala-Siira, suunnittelija

Viestintää koko päivä

Jaa että joulukalenteriblogi ja aiheena viestintä. Kaikkea ne keksivät. Mitäpä minä osaisin kirjoittaa, kun en ole viestinnän ammattilainen, vaikka viestinnän tiimissä olenkin. Alan miettiä tyypillistä koulutussihteerin työpäivääni.

Aamulla avaan sähköpostin. Viestejä on tullut eri kurssien osallistujilta. Yksi on kadottanut Moodle-verkkoympäristön tunnuksensa. Toinen pyytää lisäaikaa kehittämistyönsä palauttamiseen. Kolmas kysyy ajo- ja pysäköintiohjeita koulutuspaikalle.

Sähköposteihin vastattuani laadin e-lomakkeelle palautekyselyn päättyvän kurssin osallistujille. Jaaha, sillä välin Maritalta on tullut Kansainvälisen yritysviestinnän koulutuksen lähijakson ohjelma. Stilisoin sen ja lähetän osallistujille. Muistuttelen heitä samalla kurssitehtävän lähestyvästä deadlinesta. Lähetän ohjelman ja muut tarvittavat tiedot myös jakson luennoitsijoille ja toivotan heidät tervetulleiksi kouluttamaan.

Puhelin soi. Soittaja on kiinnostunut viestinnän johtamisen koulutusohjelmasta saatuaan uutiskirjeemme. Kerron kurssin sisällöstä ja lupaan lähettää paperiesitteen, josta hän saa lisätietoja. Heti perään soittaa kollega ja pyytää apua laskutusohjelmaan liittyvässä ongelmassa. Neuvon parhaani mukaan.

Varaan koulutustilat keväällä alkavalle kurssille ja tilaan kahvitarjoilut ohjausryhmän kokoukseen. Pidän suunnittelijan kanssa lyhyen markkinointipalaverin. Luen esimiehen Yammeriin laittaman infon. Vastaan uusiin sähköpostiviesteihin.

Sitä rataa. Viestintää koko päivä…

Tarja Inkinen, koulutussihteeri

Blogikirjoittamisen sietämätön avoimuus

“Menossa on blogirenessassi.”

Suunnilleen näin sanoi digitaalisen median asiantuntija Antti Leino Tiedottajakoulutuksen marraskuisella lähijaksolla. Minun puolimaallikkokorvissani tämä kuulosti mukavalle.

Blogikirjoittamisen uudessa nosteessa blogien tavoitteisiin ja sisältöihin kiinnitetään enemmän huomiota. Ei riitä, että on blogi – siinä pitää olla sisältöä ja sen pitää kuvata kirjoittajan tai kirjoittajaryhmän asiantuntijuutta tai persoonaa.

Jos organisaation blogia kuvattaisiin työpaikkailmoituksen tavoin, muotoilu voisi olla:

“annat  mahdollisimman edustavan, tyylikkään, ajan tasalla tai vähän edellä olevan mutta samalla rennon letkeän, pohdiskelevan kuvan yhteisöstä. Viihdytät ja annat lisäarvoa lukijoillesi. Kaihdat tylsyyttä ja täytät kieliopilliset vaatimukset.”

Ilmoituksen laatija ja lukijat tietävät, ettei kaikkia ehtoja pystytä täyttämään.

Bloggaamisessa suosittu keskeneräisten ajatusten avaaminen ja vapaamuotoinen pohdiskelu ei ole kovin tuttua ainakaan julkishallinnolle, todettiin Sosiaalisen median seminaarisarjan tilaisuudessa 30.11. Valtiovarainministeriön finanssineuvos Katju Holkerin puheenvuoron aikana käytiin mainiota keskustelua ryhmäbloggaamisen haasteista. Se ei ole vain sukupolvikysymys vaan myös laajemmin johtamis- ja organisaatiokulttuurikysymys.

Bloggaamisessa, kuten muuallakin sosiaalisessa mediassa, kyse on urautuneen yksintekemisen kulttuurin murtamisesta ja uusien viestintätapojen opettelussa. Avainsanalistan kärjessä on avoimuus.

Seminaarissa blogikirjoittamisen hyvinä vauhdittajina pidettiin myös järjestelmällisyyttä, ennakkosuunnittelua, johdon kannustusta ja koulutusta. Blogikirjoituksen pitäisi kannustaa vuorovaikutukseen eikä olla (puolitieteellinen) monologi. – Haasteellista suurimmalle osalle työelämän sukupolvista, joita on opetettu tuhertamaan tietonsa ja ajatuksensa ruutupaperille vain opettajan luettavaksi.