Kansanterveyden rappion myötä kukat ovat puhjenneet kukoistukseensa määrittelemättömien tätien hatuissa. On siis väistämätöntä, että sanan terveys alle tunkeutuu yli äyräiden kuplivaa jaahas –ja jassoo –asennoitumista.
Toisin sanottuna: maailman terveysjärjestö WHO voisi suvereenisti mahduttaa nykyisen terveyden määritelmän (täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila) kylkeen seuraavasti: terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen asennevammaisuuden runtelema. Kärjistän toki, mutta tiedostan samalla länsimaisen ruoka –ja ruokailutottumuskulttuurin ja olen varma, ettei jäärä ole ainoastaan Suomessa elävä haukka.
Voimakkaan vastareaktiivisuuden vallitessa on siis perin haasteellista eli hyvin hankalaa eli lähestulkoon mahdotonta viestiä terveydestä mielekkäästi eli niin, että viesti menisi perille. Terveysviestintä toki uppoaa heihin, jotka jo valmiiksi ovat aktiivisia. Jäärät, joita joutava terveyshömpötys ei sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään liikuta, kuuluvat suureen ongelmaluokkaan.
Kunnossa kaiken ikää –ohjelman tiedottaja Katri Väisänen esitteli Terveysviestintä ja media –seminaarissa Suomimies seikkailee –kampanjaa, joka osaltaan yrittää käännellä jäykkäniskaisten päitä. Alun perin Pirkanmaan paikallishankkeesta vuonna 2004 kasvamaan lähtenyt kampanja kannustaa suomalaisia miehiä terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan pariin: elintasovatsan kutistuminen kohottaa sisäelintasoa.
Suomimies seikkailee –kampanjan metsästämä kohdeyleisö ei ole räikeän heterogeeninen. Imagomainonta on oikeastaan lähes stereotyyppisen miehekästä ja puree ennen kaikkea keski-ikäistyviin ja perheellisiin miehiin – jos on purrakseen. Esitekansio iskostaa karskia äijäenergiaa verkkokalvoille ytimekkäällä visuaalisuudella: kampanjan logo ei tämän jämäkämmin voisi tuoda mieleen minkä tahansa lätkäjoukkueen kotisivuja. Kuvissa jämerät miehet urheilevat ja syövät jopa kasviksia: maissin paikka onkin pallogrillissä tirisevän dominoivan lihakasan vieressä. Onko olemassa grillaamista harteikkaampaa tapaa laittaa ruokaa?
Esitteen tekstin toisaalta leppoisan jutustelevassa ja toisaalta suorastaan sotilaallisen käskevässä kirjossa niin ikään äijämäisyys saa kosolti jalansijaa. Joviaalin sävyisästi kehotetaan: ”Huolla itseäsi, sillä sinusta on vaimolle paljon iloa, kun et päästä itseäsi rapakuntoon – mieskunnosta puhumattakaan.” Pupujen ruoasta puhuttaessa militaristikin vakavoituu, sillä on ”turha luulla C-vitamiinitabletin tai E-vitamiinilisän tuottavan mitään iloa terveydelle ja korvaavan kasviksia.”
Rekkakiertue on osa Suomimies seikkailee –kampanjaa. Jo useamman vuoden ajan testirekka on kiertänyt eri paikkakunnilla muutaman kuukauden kerrallaan. Sattumaa tai ei, mutta perävaunussa suoritettavat kestävyys – ja lihaskuntotestit ovat omiaan muistuttamaan tupakkaa suppeassa hammasvarastossaan roikottavasta maanteiden mestarista, joka ei raskaan työn takia turhia voihki.
Toivottavasti Suomimies seikkailee –kampanja tavoittaa löyhästi rajatun kohderyhmänsä. Ainakin rekkakiertueen testeihin osallistui vuonna 2011 yi 10 000 miestä. Kuitenkaan kaltaistani urheilullisesti lahjatonta höyhensarjalaista nuorta herraa riuska kampanja ei juuri puhuttele, mikä on toisaalta ymmärrettävää: kaikkiin kohdistuva terveysviestintä ei lopulta tavoita ketään. Poden kuitenkin välilevyn pullistumaa, mutta toisaalta suhtaudun penseästi lääkkeiden käyttöön ja motivoidun liikkumaan ennemmin fyysisen kivun kuin yhdenkään kampanjan sysäämänä. Mitä tulee viestinnän näkökulmaan, nuorison kunnosta ollaan syystäkin huolestuneita: fyysisten töiden vähentyessä on muistettava, että ihminen on pohjimmiltaan kone eli tarvitsee huoltoa.
Riku Lehtoranta
Kirjoittaja opiskelee Lahden kansanopiston journalistiikan linjalla. Hän osallistui 10.4.2013 Liikettä!-hankkeen “Terveysviestintä ja media” -seminaariin tarkkailijana ja ideoi Amazing Race -työpajassa uusia tapoja viestiä terveestä elämästä.