Mistähän sitä kirjoittaisi? Nyt on kollegat käsitelleet kännykkäriippuvuuden ja keski-ikäistymisen, niistäkään en pysty juttua rustaamaan. Lastenkasvatuskin on aihe, josta jokaisella on oma vahva mielipiteensä (varsinkin muiden lastenkasvatus 🙂 – en nyt siitäkään taida kirjoittaa. Kun on tuo oma kasvatustyökin ihan kesken. Jotakin ajankohtaista sen pitäisi olla. Mitäköhän jos kirjoittaisi rohkeudesta? Tai sen puutteesta? Luin tänään lehdestä, että moni kuluttaja ostaa aina samoja elintarvikkeita. Tuttuja ja turvallisia. Kolahti myös minuun, ruokakaupassa eivät tieni ole tutkimattomat. Tallaan aina samat hyllyt lävitse ja ostoskärryihin päätyvät aina samat tuotteet (=tylsä ihminen).

Sitäkö se on elämä muutenkin – tuttua ja turvallista? Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, mukavuudenhalu kasvaa. Silloin on hyvä pitäytyä kaikessa tutussa ja turvallisessa. Jos uuden leikkeleen kokeileminen on viikon rajuin irtiotto, kannattaisi ehkä tehdä elämälleen jotain. On hyvä aina välillä rikkoa rajoja, huomaan sen itsekin. Poistua mukavuusalueelta, eikä pelkästään ruokakaupassa.

Mitäpä jos työpaikalla juttelisin ihmiselle, jolle en aiemmin ole paljoakaan puhunut? Voisin löytää aivan uudenlaisia ajatuksia ja mielenkiintoisen persoonan, jolla on paljon sanottavaa. Tai ottaa vastaan uudet työtehtävät mukisematta, niin että ne ovat haasteita ja jotakin uutta mielenkiintoista. Ettei ensimmäiset kommenttini ole “ei onnistu”. Huomaan, että moni asia onnistuu mainiosti, kunhan vain kääntää ajatuksensa ja asenteensa päälaelleen.
Joka viikolle voisi ottaa yhden uuden asian, jota ei ole ennen kokeillut tai ajatellutkaan. Sellaisen, joka vaatii edes vähän rohkeutta. Itse valitsen tälle viikolle sen leikkeleen, ensi viikolla voin sitten revitellä.jollakin muulla…

Noh, leikki leikkinä. Rohkeus on myös paljon muutakin. Rohkeutta puuttua asioihin. Puuttua epäkohtiin, siihen miten ihmiset kohtelevat toisiaan tai itseään. Pelkäämättä sitä, että jos puutut asioihin, et ole enää se “mukava mies”. Asioihin puuttuminen on vaikeaa. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että jos kukaan ei koskaan puutu mihinkään, eivät tilanteet ikinä parane. Ehkä mielestäni kuitenkin kaikkein tärkeintä on se, että meillä olisi rohkeutta puuttua oman elämämme kulkuun. Mikäli elämme elämämme tyytymättöminä tekemättä mitään muutoksia asioiden parantamiseksi, tulee meistä todennäköisesti katkeria (vanhoja akkoja). Ja niinhän ei kukaan halua itselleen käyvän. Muista siis ottaa elämääsi rohkeuskuuri. Nauti viikottain kohtuullisesti riskejä ja mene aika ajoin tuulta päin suorin vartaloin kerien. Miettimättä huomista. Voin vannoa, että paranet tylsyydestä. Meillähän on kuitenkin vain tämä hetki. Se on hyvä muistaa.

Rohkeutta keräten, Elisa