Havahdun aamu valoisuuteen ja varisten vaakkumiseen niiden kuuluttaessa reviirejään ja taistellessa pesäpaikoista. Astuessani ulko-ovesta tervehtii tikan koputus onton puun runkoa vasten. Sekin haluaa sanoa sanansa! Pysäkille kävellessäni kuuntelen varpusten sirkutusta pensasaidan sokkeloista. Kylmä on ollut niidenkin yö. Lähestyessäni virran vartta lentää kaksi joutsenta ylitseni ilmoittaen töräytyksellä tulostaan. Ovat ehkä menossa katsomaan sopivaa pesäpaikkaa sieltä missä viime vuonnakin asustivat.  Jos jatkaisin matkaani keskustaan, kuulisin todennäköisesti vielä sorsien ja naakkojen kevätaamuista torailua niiden hakiessa paikkaansa laumassa.  Lähellä voisi olla myös törmäys siltarummulta lentoon syöksähtävän pulun kanssa. Käännyn kuitenkin pysäkilleni ja hetken odottelun jälkeen astun bussiin. Tervehdin kuljettajaa, joka ei tervehdi takaisin ja istahdan vapaaseen penkkiin muiden hiljaisten matkustajien joukkoon. Luonto sakeana sinkoilevine viesteineen jää ikkunan taakse.

Marita Parkkonen