Alussa oli aihe: työelämän muutos. Siitä kehittyi kevään mittaan idea aihetta käsittelevästä  seminaarista.  Mietimme sen ajankohtaa ja paikkaa. Pohdimme näkökulmaa, puhujia ja otsikoita. Suunnittelun luulisi olleen helppoa, kun aihetta käsitellään päivittäin eri medioissa milloin mistäkin näkökulmasta. Mutta siinäpä sitä oltiinkin. Eri asiantuntijoiden puheenvuoroin kyllästettyjä tilaisuuksia löytyy maksuttomina ja maksullisina ihan riittävästi. Päädyimme miettimään, mikä voisi olla toisenlainen tapa tehdä seminaari.

Työelämän muutoksista puhuttaessa huomio kiinnitetään usein työuran alku- ja loppupäihin. Nuoriin, joiden olisi päästävä työmarkkinoille ja ikääntyviin, jotka haluavat päästä eläkepäivien viettoon sen sijaan, että jatkaisivat työelämässä muutaman vuoden pitempään. Miltä tilanne heistä tuntuu ja mitä he voisivat kertoa toisilleen työstä ja työelämän muutoksesta? Toisaalta miten rakentaa sellaista työyhteisöä, jossa kaikenikäisten on hyvä työskennellä?

Sosiaalisesti kestävä työelämä -seminaarissa kanadalaiset Judie ja Michael Bopp puhuivat aamupäivän kestävän yhteisön rakentamisesta Sujuva dialogi sisälsi tarinoita, kokemuksia ja sopivasti teoreettista viitekehystä. Esityskalvoja oli ehkä neljä. Kolme tuntia meni huomaamatta.

Iltapäivän aikana joukko nuoria esitti tarinateatterin keinoin välähdyksiä työelämän muutoksesta ja omista kokemuksistaan. Työelämän muutoksesta he olivat keränneet tietoa haastattelemalla palvelutalossa asuvia eläkeläisiä. Nuorten ja eläkeläisten kohtaamiset olivat jo sinällään olleet kummallekin osapuolelle avartavia. Keskustelujen tuloksena syntyneet teatterikohtaukset koskettivat niin niitä kommentoineita panelisteja kuin seminaariyleisöäkin.

Ehkä tämä seminaari ei lisännyt tietoamme työelämän muutoksesta, mutta havainnollisti sitä. Saimme myös mielikuvaa siitä mitä muutokset ovat eri sukupolvien elämään vaikuttaneet ja vaikuttavat. Seminaarin jälkeen päässä pyöri miljoonia ajatuksia ja tuntemuksia, jotka ovat jatkossa läsnä, kun seuraan mitä työelämän muutoksesta kirjoitetaan ja puhutaan. Tästä kokemuksesta oppineena voin myös suositella ”erilainen seminaari” –ajattelua muillekin seminaarien organisoijille ja avointa mieltä kaikille ”erilaiseen seminaariin” osallistuville.

(Sosiaalisesti kestävä työelämä –seminaari järjestettiin 30.10.2013  Lappeenrannan teknillisen yliopiston Lahti School of Innovationin ja Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian yhteistyönä)

Marita Parkkonen