“Voisko joku tehdä mulle ruokaa?” kysyy lapsi keittiössä ja toinen huutaa suihkusta: “Voisko joku tuoda mulle pyyhkeen?!”. Minä harmittelen, kun joku on tuhlannut rahat minun kukkarosta ja se joku on kai tuhlannut kuntien ja valtioidenkin rahat.

Jos nyt joku lukee tämän kirjoituksen, niin ole ystävällinen ja ilmianna itsesi minulle. Sinä joku olet varastanut polkupyöräni, naarmuttanut autoani ja olet syönyt jääkaapista sen viimeisen vanukkaan, vaikka nimenomaan sanoin, että se on minun vanukas. Sen lisäksi me, koko maailma, me haluamme, että sinä maksat enemmän veroja, jotta me saamme ylläpidettyä elintasoamme. Jonkun on maksettava!

Tämän lisäksi sinun, arvoisa joku, on autettava vanhuksia, köyhiä, lapsia ja kaikkia apua tarvitsevia (ja vie se pyyhe lapselleni kylppäriin, sillä minulla on nyt kiire). Jonkun on autettava ahdinkoon joutuneita ja nälkäisiä lapsia maailmalla ja keittiössäni.

Mielenkiintoinen ja aikaansaava tyyppi tämä joku. Hänestä on paljon harmia, mutta samalla hänen odotetaan pelastavan meidät monesta pulasta. Kumpa joku laittaisi minulle lohduttavan voileivän ja kuuman kaakaon kun maailma on romahtanut niskaani. Kun asiat ovat huonosti, mutta eivät ihan niin huonosti, että korkeampia voimia apuun huutaisin, huudan yleensä Jokua auttamaan.

Näin joulun alla ehdottaisin ansaittua lomaa myös jolle-kulle. Joku on lomansa ansainnut! Ehdotan, että jouluna meillä olisi vain kaksi subjektia ja objektia: Sinä ja minä. Minä teen sinulle lohduttavan voikkarin ja minä autan perille sinut, jonka auto on sammunut tienposkeen. Ja kun minä tarvitsen apua, kysyn apua sinulta. Voisitko sinä auttaa minua lastenhoidossa tänään? Kun minä olen yksinäinen, voisitko sinä tulla käymään luonani?

Suloista joulun odotusta juuri sinulle <3

Kuva on lainattu Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan nettisivuilta

Terveisin Marianne Valola, CleanDesign maineen rakentaminen -hankkeen suunnittelija