Helsingin yliopiston kirjasto – Helsingfors universitets bibliotek – Helsinki University Library
Kaisa-talossa (Fabianinkatu 30) avautui eilen 100-vuotiasta Suomea juhlistava näyttely Suomi-neito oppii lukemaan.
Poikkea paikalla ja jätä oma tervehdyksesi merkkipäiväänsä juhlivalle Suomelle! Näyttely on esillä 9.12. saakka ja sinne on vapaa pääsy.
Lue lisää näyttelyn teemasta:
https://blogs.helsinki.fi/librarynews/suomi-neito-oppii-lukemaan/
Avoin tiede opetuksessa, kirjaston lokakuisen #OAhaaste-kampanjan teema oli hyvin esillä myös Avoimen tieteen iltapäivässä viikko sitten. Avoimen tieteen iltapäivä oli osa kansainvälistä OA Week 2017 -teemaviikkoa, ja Tiedekulmassa aiheesta olivat keskustelemassa historiantutkija ja yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen, kulttuurimaantieteen professori Markku Löytönen ja Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen.
Mirkka Lappalainen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa erityisesti opetuksen ajoituksen kannalta (videolla ajassa 20:40–22:30).
“Opetan enimmäkseen ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita. Avoimen tieteen aineistot tulevat siinä vaiheessa, kun ohjaan kanditutkielmia ja proseminaareja. Olen miettinyt, millä tavalla avoimesta tieteestä kerrotaan opiskelijoille ja missä vaiheessa. Se on kuitenkin vähän mystinen asia eikä se suoranaisesti liity ihan alkuvaiheen opiskeluun”, Lappalainen toteaa.
Toisaalta, samalla, kun avoin tiede voi olla opiskelijoille etäinen asia, he voivat kokea sen myös itsestäänselväksi asiaksi: näinhän tieteen kuuluisi toimia.
“Luulen, että se on fukseille paljon helpompi asia kuin monille, jotka ovat olleet vuosikymmeniä tutkimuksessa”, Lappalainen arvelee.
Lappalainen pohti myös lähdekritiikin merkitystä. Kun tietoaineistot ovat entistä paremmin saatavilla, tiedonhakijan kyky seuloa olennainen korostuu.
“Avoimien aineistojen käyttö on oikeastaan aika vaikeata. Pitää opettaa opiskelijoita etsimään oikeita resursseja, ja miettimään niitä periaatteita, joilla löytää luotettavan aineiston. Kyllä me tiedämme, ettei netissä kaikki ole luotettavaa. Digitaalisen lähdekritiikin vaatimus on noussut erittäin keskeiseksi”, Lappalainen sanoo.
Kun professori Markku Löytöseltä kysyttiin, onko avoimen tieteen näkökulma relevantti näkökulma opetuksen kannalta, vastaus tuli välittömästi (videolla ajassa 1:02:50–1:04:20):
“On, ilman muuta. Maantieteessä meillä on ollut jo toistakymmentä vuotta sellainen verkko-osoite kuin Paikkatietolainaamo (nykyisin Paikkatietoikkuna), jossa on hyvin monipuolista paikkatietoa opetuksen käyttöön”, Löytönen sanoo, ja jatkaa:
“Omilla kursseillani teetän sellaisia tehtäviä, joissa opiskelijoiden on käytettävä avointa tiedettä hyväkseen. Veikkaan, että nimenomaan Meilahdessa, Kumpulassa ja Viikissä, luonnontieteissä, biotieteissä ja lääketieteessä, käytetään hyvin paljon avointa dataa. Keskustakampuksella ei ehkä niin paljon, koska täällä on se on pitkälle korpuspohjaista, ja datan digitoiminen on vielä aika lailla kesken”, Löytönen arvioi.
Kustannusjohtaja Leena Kaakinen on mukana Gaudeamuksen ja Helsingin yliopiston osin yhteisessä avoimen julkaisemisen hankkeessa, jossa rakennetaan Helsinki University Press -julkaisusarjaa (HUP). Kaakinen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa käynnissä olevan hankkeen ja tiedekustantajan näkökulmasta (videolla ajassa 1:04:20–1:05:50).
“Tietysti avoimia julkaisuja voi käyttää opetuksessa hyvin moninkin tavoin. Myös avointa dataa voi opetuksessa hyödyntää nimenomaan sillä tavalla, että miten dataa tulkitaan. Aikaisemmin tässä (keskustelussa) mainittiin opiskelijalehdet, jotka myös voisivat olla aika hyvä opetuksen väline, vertaisarviointi ja muu. Sitten ovat myös oppimateriaalit – monenlaisia digitaalisia materiaaleja voidaan opetuksessa käyttää”, Kaakinen sanoo, ja summaa:
“Mahdollisuudet on monet. Projekti on hyvin alkuvaiheessa, ja kaikkea ei olla ehditty vielä kovin tarkasti miettiä. Mutta tämä opetusnäkökulma on sellainen, että se on monesti tullut esille. Olemme miettineet, miten voisimme olla siinä vielä enemmän yliopiston avuksi”, Kaakinen sanoo.
Keskustakampus
Ti 24.10.2017 11.00-13.00 Porthaniann aula, Yliopistonkatu 3
Meilahti
Ti 24.10.2017 11.00-13.00 Biomedicum Helsinki 1 aula, Haartmaninkatu 8
Kumpula
Ti 24.10.2017 11.00-13.00 Physicumin aula, Gustaf Hällströmin katu 2
Viikki
Pe 27.10.2017 11.00-13.00 Biokeskus 3, Viikinkaari 1
Kenelle?
Tutkijat, lehtorit ja opiskelijat ovat kaikki tervetulleita keskustelemaan ja kyselemään avoimeen tieteeseen liittyvistä asioista.
Miksi?
Koska toisinaan ORCID –tutkijatunnisteeseen tai sen linkittämiseen omaan profiiliin Tuhatissa tarvitaan lisäneuvoja. Kun julkaiset tutkimuksesi tai opinnäytteesi avoimesti verkossa huomioitavaksi tulee monia asioita – näissä voimme auttaa. Kirjasto on myös neuvotellut kustantajien kanssa alennuksia Open Access –kirjoittajamaksuihin, haluat ehkä kuulla niistä lisää? Myös datanhallintasuunnitelmien laadinnassa on omat niksinsä, jotka mielellämme jaamme kanssanne.
Tule paikalle kysymyksinesi, ratkaistaan ne yhdessä!
Tapahtuma: Avoimen tieteen iltapäivä
Paikka: Tiedekulma, Stage (Yliopistonkatu 4)
Aika: 23.10.2017 klo 13-14.30
Miten avoin julkaiseminen, avoimet oppimateriaalit tai avoin data näyttäytyvät ja näkyvät tutkijoiden työssä? Muuttaako avoin tiede tutkimuksen tekoa ja julkaisumaailmaa perustavanlaatuisesti? Millaiselta näyttää tiedejulkaisemisen ja avoimen tutkimuksen tulevaisuus?
Tiedekulman lavalle aiheesta keskustelemaan nousevat yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen, Helsingin yliopiston tutkimushallinnon asiantuntija Eeva Nyrövaara, professori Markku Löytönen sekä Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen.
Helsingin yliopiston kirjasto palkitsee tilaisuudessa myös yliopiston avoimen tieteen edistäjän. Tule siis paikalle kuulemaan, keskustelemaan ja innostumaan!
Tapahtuma on osa Helsingin yliopiston kirjaston kansainvälisen Open Access -viikon 
juhlintaa, maksuton ja avoin kaikille. Tiedekulma Cafe palvelee koko tilaisuuden ajan.
Tiedot viikon (23.-29.10.) aikana järjestettävistä tapahtumista löytyvät kirjaston Open Access –viikon tapahtumasivulta.
Kaisa-talossa on avautunut kuvanveistäjä ja kuvataideopettaja Riikka Mäkikoskelan näyttely Pohjoinen rokokoo. Näyttely on esillä kirjaston näyttelytilassa pääsisäänkäynnin tuntumassa 2.-15.10.2017
Mäkikoskela on opettanut kaksi vuotta Helsingin yliopiston HyArtissa, Porthanian Piirustuslaitoksella. Opetusdialogin hän on kokenut työssään kaksisuuntaisena: opiskelijoiden ja opettajan kuvataiteellinen työskentely vaikuttavat molemmat toisiinsa. Tämä runsaus on Pohjoinen rokokoo -näyttelyn veistoksia yhdistävä tekijä.
Rokokoon hengessä Mäkikoskela yhdistää käsityön ja taiteen. Hän käyttää perinteisiä materiaaleja ja tekniikoita, kuten keramiikkaa, mutta yhdistää myös materiaaleja ennakkoluulottomasti, esimerkiksi keramiikkaan akryylimuovin. Sekä työskentelymateriaalin että sen työstötavan valinta ovat Mäkikoskelalle tärkeitä, sillä molemmilla luodaan kulttuurisia merkityksiä ja viittauksia eri aikoina syntyneisiin tottumuksiin ja tapoihin. Mäkikoskelan tavoite on vuoropuhelun löytäminen teoksen sisällön, työskentelymateriaalin ja sen työstötavan välille.
Mäkikoskelan taiteellisen työskentelyn teemoja ovat materiaalisen ja kulttuurisen sekoittuminen, materiaaliset merkitykset ja käsitteet sekä tradition tulkinta. Hän käsittelee teoksissaan sitä, miten toimitaan ja eletään yhdessä sekä miten tavat ja tottumukset muotoutuvat sukupolvesta toiseen. Mäkikoskela kuvaa nykyajan yhteiselon kokemuksia ja kertoo useille tulkinnoille avoimia paikallisia tarinoita. Niitä värittävät esimerkiksi Lähi-idässä syntynyt kristinusko ja Keski-Eurooppaan painottunut taidehistoria. Mäkikoskelan teokset avautuvat pohjoissuomalaiseen sielunmaisemaan, jossa kaamoksen rinnalla on usein seuraavaan kevääseen kantavaa valoa, eloa ja leikillisyyttä. Näyttelyn veistokset juhlistavat kokemuksellista ajattelemista sekä elämän runsautta ja monimuotoisuutta – niiden nurjia puolia unohtamatta.
• TaT Riikka Mäkikoskela (s. 1975) on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutissa, Taideteollisessa korkeakoulussa sekä Aalto-yliopistossa. Hän on Kuvanveistäjäliiton ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen. Mäkikoskelan teoksia ja tutkimusta on esitelty useissa tapahtumissa, konferensseissa, julkaisuissa, gallerioissa ja museoissa sekä Suomessa että ulkomailla. Taiteellisen työn ohella hän toimii tällä hetkellä vierailevana tutkijana Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Taiteen laitoksella.
Tervetuloa osallistumaan Helsingin keskustakirjasto Oodin istuinkyselyyn Kaisa-talon aulassa 19.9.–30.9.2017.
Kaupunginkirjasto on kiinnostunut, millaisissa istuimissa Kaisa-talon kävijät haluavat opiskella ja työskennellä. Mielipiteenne on tärkeä, sillä Kaisan aulassa koeistuttavien tuolien ominaisuudet antavat suuntaviivoja Oodin sisustussuunnitteluun. Testattavat tuolit ovat esimerkkejä erilaisista tuolityypeistä.
Toimi näin:
Kaisa-talon (Fabianinkatu 30) sisääntuloaulassa on esillä 13 erilaista tuolia.
Nämä tuolit ovat kovia, pehmeitä, värikkäitä, yksivärisiä – ja kaikkea siltä väliltä.
Käy koeistumassa ja arvioimassa tuolit. Vastaa sen jälkeen Oodin istuinkyselyyn verkkolinkin kautta joka heti paikan päällä Kaisassa tai ota linkki talteen ja vastaa kyselyyn myöhemmin.
Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 10 kpl kahden hengen elokuvalippupaketteja.
Oodin kalusteiksi tullaan valitsemaan kauniita, käytännöllisiä, paloturvallisia ja kulutuksen kestäviä julkisen tilan kalusteita.
Kiitos, että autat uutta kirjastoa löytämään arvoisensa istuimet!
Kirjastoon saapuu kansainvälinen tuotantoyhtiö kuvaamaan henkilöhaastattelun perjantaina sulkemisajan jälkeen klo 18-20. Kuvausryhmä saapuu paikalle jo n. klo 16 ja aloittaa valojen yms. pystyttämisen 4. kerrokseen, kierreportaiden ja avauksen väliseen tilaan. Asiakkaat voivat oleskella ja työskennellä kerroksessa kuten tavallista.
Pahoittelemme mahdollista häiriötä!
Mitä tapahtuu arktiselle luonnolle ilmastonmuutoksen seurauksena? Miten erottaa luonnollinen muutos ihmisen aiheuttamasta muutoksesta? Textile Stories about Climate Change -näyttely esittelee yleisölle tutkimustietoa lämpenevältä Arktikselta ekologisen tekstiilitaiteen tulkintoina.
Kaisa-talossa 29.5.-4.6. esillä oleva näyttely syntyi Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan ja Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen tutkimusyksikön (ECRU) yhteistyön tuloksena. Teokset ovat luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia ECRU:n tieteellisistä tuloksista ja tutkimusaineiston syntymisestä. Ihmisen näkökulma pohjoiseen muutokseen näkyy saamelaisten duodji-käsityökulttuuria huokuvissa teoksissa esteettisesti: väreinä, materiaalivalintoina ja perinteisinä tekniikoina.
Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa toimivan ECRU:n tekemä tutkimus tarkastelee muutoksia Arktiksella ajan pitkissä mittakaavoissa ja hyödyntää järvien, merten ja soiden geologisissa kerrostumissa säilyvää aineistoa. Teoksissa kaivaudutaan fossiiliarkistojen välittämään viestiin tämän hetken keskeisistä prosesseista kuten merijään sulamisesta ja hiilinielujen kohtalosta.
”Kaikissa teoksissa on viesti siitä, että ilmasto lämpenee ja sillä on perustavanlaatuisia vaikutuksia. Teokset ovat kysymyksiä: mitä siitä seuraa, onko mitään tehtävissä ja mikä on meidän vastuumme?” sanoo projektia vetänyt yliopisto-opettaja Miia Collanus Tampereen yliopistosta.
Taideteosten toteutuksessa on mietitty materiaali- ja tekniikkavalintoja kestävän kehityksen näkökulmasta. Esimerkiksi vähäpäästöistä huovutusta on käytetty paljon. Kasvivärjäys taas välittää luonnonympäristön värejä omimmillaan.
Collanus suosittelee käsitöitä tiedon prosessoinnin ja oppimisen välineenä: ”Käsityö on hidasta, siinä ehtii ajatella. Materiaalien tuntu käsissä tuo kohteen lähelle”, hän kuvaa.
Runomuotoiset näyttelytekstit tuovat myös näyttelyn kokijalle ilmaa pohtia omaa suhdettaan ilmastonmuutokseen.
Maija Heikkilä, akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
maija.heikkila@helsinki.fi, 029 4157838
Miia Collanus, yliopisto-opettaja, Tampereen yliopisto
miia.collanus@uta.fi, 050 318 6801
Helsingin yliopiston kirjasto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjestivät 9.5.2017 seminaarin Digitaaliset resurssit – vapaat ja lisensoidut – tutkimuskäytössä: mitä kaikkea aineistoilla voi tehdä ja mitä niillä on tehty? Seminaari kokosi runsaan määrän digitaalisten aineistojen käytön mahdollisuuksista innostuneita kuulijoita Kaisa-taloon. Seminaarissa ääneen pääsivät niin tutkijat, kirjastot kuin arkistotkin. Seminaarin kaikki esitykset ja tallenne löytyvät nyt verkosta.
Seminaarin yhteydessä julkaistiin myös Helsingin yliopiston kirjaston asiantuntijoiden laatima Digital Resources -opas digitaalisiin resursseihin. Opas on suunnattu erityisesti humanistis-yhteiskunnallisten alojen digitaalisia lähdeaineistoja tutkimuksessaan tarvitsevien tutkijoiden tueksi. Pääpaino on tällä hetkellä lisensoitujen lähdeaineistojen esittelyssä.
Lisätiedot ja palaute: e-library@helsinki.fi
Kuvat: Jussi Männistö
Helsingin yliopiston henkilökunnan taidekerho Hyart esittäytyy Kaisa-kirjastossa 16.-27.5.2017. Kerhon näyttely Lukemattomia kuvia, värien kirjoja on esillä pääkirjaston aukioloaikoina Kaisa-talon näyttelytilassa (Fabianinkatu 32). Pääoven viereiseen tilaan kootut työt ovat vuosilta 2015-2017, jolloin kerho on työskennellyt TaT Riikka Mäkikoskelan johdolla.
Opetussisältöinä ovat olleet muun muassa valon ja varjon sävyt, väririnnastukset, -kontrastit ja -harmoniat. Innoitusta on haettu sekä taidehistoriasta että nykytaiteesta, mutta pääasiana on korostettu kunkin tekijän henkilökohtaista ilmaisua.
Rakkaus kuvalliseen ilmaisuun, ennakkoluuloton kokeilu, uskaltautuminen itse kunkin mukavuusalueiden ulkopuolelle ja yhteisöllisyys ovat kantaneet taidekerhoa jo 33 vuotta. Lukuisat tunnetut suomalaiset taiteilijat ovat jakaneet osaamistaan kerhon opettajina. Periaatteena on, että ohjaaja vaihtuu parin vuoden välein, jotta uudet ja erilaiset näkökulmat sekä tekniikat pääsevät rikastuttamaan hyartilaisten tekemistä ja taiteellista ilmaisua.
Töitä tehdään omien mieltymysten mukaan joko akvarelli-, akryyli- tai öljyväreillä sekä toisinaan myös hiilellä, tussilla tai liiduilla. Välillä kokeillaan myös perinteistä poikkeavia ilmaisutapoja. Porthanian Piirustuslaitos on ollut alusta asti paikka, johon viikoittaisiin maalausiltoihin kokoonnutaan. Niiden lisäksi hyartilaiset tutustuvat aktiivisesti taidenäyttelyihin sekä järjestävät maalausretkiä ja matkoja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Traditioksi on muodostunut muun muassa keväinen maalausviikonloppu Tvärminnessä.
Tällä hetkellä kerhossa on noin 30 jäsentä yliopiston eri kampuksilta ja ammattiryhmistä. Hyartilaisten joukossa on opettajia ja tutkijoita eri tiedekunnista sekä kirjasto- ja hallintohenkilökuntaa. Hyartin toiminnan tarkoituksena on tukea henkilöstötavoitteita; edistää työkykyä, työssäjaksamista ja työhyvinvointia sekä verkostoitumista. Ryhmän toimintaan voivat osallistua kaikki taidoista ja kokemuksesta riippumatta. Toiminta on tasa-arvoista yhdessä tekemistä yli tiedekuntarajojen.
Lisätietoja: Hyart ja Riikka Mäkikoskela
Teksti Eeva-Liisa Viitala
University of Helsinki