Kumpulan kampuskirjastossa siirretään ja karsitaan kokoelmia alkuvuodesta 2018. Työstä saattaa aiheutua ajoittaista meluhaittaa. Pahoittelemme mahdollisia häiriöitä.
Muutolaatikot saapuvat jälleen Kumpulaan
Kokoelmasiirroilla valmistaudutaan kesällä 2018 kirjaston tiloissa tapahtuvaan remonttiin. Kampuskirjaston toisen kerroksen tiloista noin puolet siirtyy matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tutkijoiden käyttöön. Kirjaston nykyisiin tiloihin suunnitellaan myös uudenlaisia opiskelijoiden neuvontapalveluja ja erityistenttitiloja (Guidance Hub).
Kumpulan kampuskirjaston viimeinen aukiolopäivä ennen remonttia on pe 18.5.2018. Kirjasto avataan uudistuneena syksyllä 2018. Aikataulu tarkentuu myöhemmin.
Loppukeväästä lähtien Kumpulan kampuskirjaston kirjoille annetaan pitkät, yli kesän yltävät laina-ajat.
Kirjaston kuukauden kasvo kesäkuussa on kirjastonhoitaja Kati Tuunanen. Katin tehtäviin kirjastossa kuuluvat oppimisympäristöasiat. Toimipaikkana hänellä on Kumpulan kampuskirjasto mutta työkenttänä koko kirjasto.
Kati Tuunanen, kirjaston oppimisympäristöjen asiantuntija
Katin tie kirjastotyöhön poikkeaa tavanomaisesta. Koulutukseltaan englannin kielen kääntäjä ajatui kesätöihin silloiseen Nokia Telecommunicationsiin 90-luvun puolivälissä. Nokiassa vierähti viitisen vuotta teknisenä kääntäjänä. Dokumentaatio oli yrityksessä tärkeässä roolissa, ja koska noina vuosina dokumentaatiota tehtiin myös suomeksi, oli englantia työkielenä käyttävässä firmassa kääntäjille kysyntää.
Kääntämiseen liittyyvää taustatietoa ja rinnakkaisdokumentteja etsiessään Kati oivalsi että itse asiassa tiedon hakeminen ja hallinta onkin kiinnostavampaa kuin kääntäminen. Kun käännöstoiminta ulkoistettiin vuosituhannen vaihteessa, Kati siirtyi Nokian sisällä asiakasdokumentoinnin julkaisutiimiin, jossa tiedonhallinta oli keskeinen osa työtä.
Samoihin aikoihin alkoi Dipolissa Knowledge Asset Management- tietopalvelukurssi. Vaikka sinänsä kiintoisa työ Nokiassa jatkui, ajatus tietopalvelutyöstä jossakin muualla oli mielessä. Perhevapaalla ajatus uudesta suunnasta vahvistui, ja Kati ryhtyi opiskelemaan informaatiotutkimuksen perusopintoja verkkokurssina Tampereen yliopistossa. Niiden jälkeen tuli vielä Palmenian informaatiotutkimuksen aineopinnot (2011), ja äkkiä Kati olikin muodollisesti pätevä myös kirjastoalan asiantuntijatehtäviin.
Aineopintoihin liittyi harjoittelu ja seminaarityö Kansalliskirjaston FinELib-palveluyksikössä. Helsingin yliopiston kirjastoon Kati tuli syksyllä 2012 kehittämään Kumpulan kampuskirjaston e-kirjastopalveluja. Kumpulan kirjaston tilauudistus, 2013-2014, toi tehtäviin myös fyysisten oppimisympäristöjen kehittämisen.
Digitaalinen tulee kirjastotilaan
Kirjastotiloja uudistettaessa yksi keskeinen kysymys on digitaalisten palvelujen ja fyysisen oppimisympäristön naittaminen yhteen; se miten digitaalinen näkyy ja on käytettävissä fyysisessä työympäristössä.
Yksikertaisimmillaan opiskelijoiden digitaalisen työskentelyympäristön tarpeet ovat riittävän nopea langaton verkko, ja riittävän tiheästi asennetut sähköpistokkeet, – ainakin niin kauan kuin hyppysähköä ei tarjolla ole. Kirjastossa halutaan kuitenkin tuoda digitaalisia palveluja opiskelijoiden työskentely-ympäristöön niin, että ne auttavat opiskelijoita hallitsemaan opiskeluaan.
Opiskelijat kaipaavat enemmän tilaa ryhmätöille ja rennolle oleskelulle, unohtamatta sitä, että tärkeitä ovat edelleen tietokoneet, hiljaiset tilat, tilavat työpöydät ja hyvät työtuolit. Mitään vallankumousta ei siis välttämättä kaivata siihen, mitä kirjasto jo tarjoaa.
Toki olisi hienoa kehittää jotain uutta ja ennen näkemätöntä, mutta usein digitaalista oppimisympäristöä voidaan palvella pienilläkin keinoilla: Aineistojen digitaaliseen markkinointiin satsaamalla. Esimerkkeinä Kati mainitsee QR-koodit kirjastotiloissa ja Kumpulan tarjoamat tabletit, joihin on koostettu suoria linkkejä tarjolla oleviin elektronisiin aineistoihin eri tutkimusaloilta. Sisällöt ratkaisevat!
Minervaan uusi oppimisympäristö syksyllä
Katin viimeisin oppimisympäristöprojekti on osallistuminen Minervan oppimisympäristön suunnitteluun. Suuntaviivat ovat samantyyppiset kuin Kumpulassa: Työasemiin ja latausmahdollisuuksiin kiinnitetään uudessa tilassa huomiota. Lisäksi oppimisympäristöön on tulossa muunneltavia ryhmätyöiloja, joihin saa tarvittaessa siirrettäviä digitaalisia näyttöjä. Tiloja voidaan muunnella eri tarpeisiin ääntä eristävillä verhokehillä.
Minerva-projekti on haastava, koska tila on suhteellisen pieni, ja erilaisilla työskentelijätyypeillä on hyvin erilaisia tarpeita ja odotuksia esimeriksi tilan äänimaiseman suhteen. Minervassa opiskelijoiden toiveita on huomioitu niin opiskelijafoorumeiden kuin palautelaatikon avulla. Suunnittelutiimissä on ollut myös pari opiskelija-aktiivia. Katin mukaan on mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin syksyllä avautuva tila käytännössä näihin toiveisiin vastaa.
Asiakkaiden tyytyväisyys ja palaute toimivista palveluista onkin olennainen motivaatiotekijä monille kirjastolaisille, myös Katille. Oppimiympäristöjä kehittäessä kiehtoo myös työn konkreettisuus ja vaihtelevuus.Vaikka kirjastotyö onkin digitalisoituvassa yliopistossa ja asiakkaiden arjessa jatkuvassa muutoksessa, kirjastot ovat Katin mielestä edelleen olennaisia työskentely-ympäristöjä, ja siksi niiden eteen tuntuu hienolta tehtä työtä. Eivät asiakkaat syyttä aamuisin yliopistokirjastojen ovelle jonoa muodosta.
Kirjaston kuukauden kasvo on huhtikuussa Lauri Bang, geologian ja maantieteen tieteenalayhdyshenkilö Kumpulan kampukselta.
Taustallaan Laurilla on ympäristöekonomian tutkinto Helsingin yliopistosta. Hetken aikaa tutkijana työskenneltyään Laurilla alkoi takaraivossa elää jo opintoaikoina syntynyt ajatus, että kirjastoala voisi kuitenkin olla se oma juttu.
Lauri Bang, geologian ja maantieteen tieteenalayhdyshenkilö Kumpulan kampuskirjastossa
Ura kirjastoissa alkoi Kouvolassa musiikkikirjastonhoitajana, ja jatkui sen jälkeen Lahdessa ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen informaatikkona. Yleisessä kirjastossa työn monipuolisuus oli kyllä hauskaa, arkipäivässä oli enemmän erilaisia asiakkaita ja kasvokkaista henkilökohtaista tietopalvelua, jonka aihepiiri saattoi olla mitä tahansa: sukujen vanhoista rajariidoista juuri oikean partituurin etsimiseen.
Yhteinen nimittäjä yleisen ja tieteellisen kirjastotyön välillä on tietenkin juuri se tyytyväinen asiakas, joka saa sen, mitä tarvitsee ja haluaa. Tosin nykyään suurin osa tietopalvelutyöstä tapahtuu sähköpostilla, sillä opiskelijat ja tutkijat osaavat ottaa suoraan yhteyttä. Näin myös tietoasiantuntijalla on enemmän aikaa selvitellä juttuja etukäteen
Bibliometriikalla vaikuttavuutta
Huomattava osa Laurin työstä on viime aikoina ollut bibliometristen analyysien tekemistä. Kyse on viittausanalyysien lisäksi muustakin tutkimuksen arviointia tukevasta metriikasta. Kirjastossa bibliometriikasta on ollut apua mm. kokoelmatyössä kun kokoelmia on karsittu tai vastaavasti hankittu tiettyjä takautuvia vuosikertoja sen perusteella, mihin kampuksen tutkijat ovat viitanneet.
Maaliskuussa 2015 Lauri osallistui Leidenin yliopiston vuosittain järjestämään bibliometriseen koulutukseen. Kurssilla kasvoi ymmärrys erityisesti erilaisten bibliometristen indikaattoreiden ominaisuuksista ja niiden käytöstä. Myös keskustelut ympäri maailmaa kotoisin olevien kollegoiden kanssa olivat antoisia. Kuten olettaa saattaa, Suomen ilmainen koulutusjärjestelmä ja hyvät Pisa-tulokset olivat asioita, joita sai avata uteliaille useanakin iltana.
Metriikan käytön lisääntyessä kirjasto koetaan puolueettomana toimijana, jolla on osaamista siitä, miten eri viittaustietokannat ja muut analyysivälineet eroavat toisistaan. Mittaaminen yleistyy, ja pyynnöt kirjaston metriikkatiimille lisääntyvät koko ajan, kun laitokset haluavat bibliometristä tietoa toiminnanohjauksensa tueksi. Myös yliopiston hallinnosta tutkimuksen toimialalta tulee paljon pyyntöjä esimerkiksi yritysyhteistyöhön liittyen.
Rakkainta Laurille työssä on kuitenkin informaatiolukutaidon opetus kandiseminaareissa. Opiskelijayhteistyö on työn ydin, ja suurin tyydytys työssä syntyy siitä, että asiakas ymmärtää jonkun itselleen uuden asian, ja osaa sen sen jälkeen niin, että opiskelijan oma työ helpottuu. Se on se, mistä asiakkaat myös kirjastoa palautteessaan eniten kiittävät. Olennaista on, että kandiseminaarin yhteydessä tapahtuvan tietopalveluun perehtymisen lisäksi kirjaston tieteenalayhdyshenkilö käy näyttämässä naamaansa esimerkiksi ainejärjestöjen kokouksissa, sillä se laskee opiskelijoiden kynnystä ottaa yhteyttä kirjastoon.
Kumpulan kampuskirjastossa tarjotaan maantieteen ja geologian opinnoissa aivan kandintutkielmaseminaarin alussa tiedonhaun opetusta, joka koostuu tiedonhankintaan ja alan keskeisiin tiedonlähteisiin pureutuvasta luentokerrasta ja sitä seuraavasta pienryhmäopetuksesta. Pienryhmään osallistuu maksimissaan kymmenkunta opiskelijaa sekä näiden ohjaaja ainelaitokselta. Jokaisen osallistujan tutkimusaiheen perustiedonhakuun käytetään kymmenisen minuuttia. Seminaariohjaajan läsnäolo ja ohjaus on tässä vaiheessa tärkeää, sillä usein opiskelija kaipaa tukea aiheensa rajaukseen.
Yksilöllinen ohjaus aiheen rajauksessa ja tiedonhaussa auttaa opiskelijoita työssään hyvään alkuun. Jo se auttaa yleensä opiskelijoita rajaamaan aihettaan tarkoituksenmukaisemmaksi. Samalla muut opiskelijat oppivat aihealueen tiedonlähteistä, ja tieteenalayhdyshenkilön substanssituntemus karttuu. Laitoksen ohjaava opettaja pysyy lisäksi jatkuvasti kärryillä viimeisistä tiedonlähteistä ja tiedonhakutavoista.
Kumpulan kampuksella kehitetty malli* on yliopistoyhteisölle todellinen win-win-win-win.
* Virrankoski, Antti; Kakkonen, Anne (2012). Tieteellisen tiedon lähteillä : kirjaston ja ainelaitoksen opetusyhteistyö opiskelijoiden tutkimus- ja työelämävalmiuksien parantamiseksi. Terra 124 (2012) : 3, s. 199-203.
University of Helsinki
