Tekijä: Petra P Pulli

OTR-tuokiossa keskiviikkona 14.11. jaoimme mietteitämme tutkijatentin ja kurssin annista, tutkimuksesta ja tutkimuksen tekemisestä, kurssin tavoitteiden toteutumisesta, omista ennakkokäsityksistämme sekä nimikkotutkimuksiemme sisällöistä.

Koska nimikkotutkijamme Heikki Ruismäen tutkimusten teemana on taito- ja taideaineiden merkitys opetuksessa, halusimme kirjallisen tekstimme lisäksi sisällyttää blogiimme myös vapaamuotoisempia ja taiteellisempia ilmaisunkeinoja. Innostuimmekin aikalailla ja toteutimme tehtävänantoa mukaillen oman rap-kappaleen ja kuvituksen! Toivottavasti kommentoitte alle mitä mieltä olette tuotoksistamme!

Tutkijatentin anti – nimikkotutkijana Heikki Ruismäki
Tutkijatentti  Ruismäen kanssa oli ensimmäinen tapaamisemme tutkijan kanssa. Tästä johtuen meillä oli paljon kysymyksiä odottamassa vastauksia. Puolituntinen tentti hujahti hetkessä ja olisimme voineet jatkaa keskustelua huomattavasti pidempäänkin tutkimuksien kantavasta teemasta (taito- ja taideaineet). Painopiste tutkijatentissämme ei lopulta ollut niinkään tarkasteluun nostettujen tutkimusten rakenteessa tai sisällössä, vaan enemmänkin yleisellä tasolla tutkimustyön merkityksessä.

Ruismäki painotti tentissä, että niin opiskeluissa kuin elämässäkin tulisi tehdä niitä asioita jotka ovat itselle merkityksellisiä. Hän kehotti jokaista meistä miettimään omia vahvuuksiamme. Tämä oli monelle ryhmäläisistä erityisen inspiroiva ja jopa lohdullinen ajatus tulevien opintojen kannalta: kandidaatin ja pro gradu -tutkielmassa oleellista ei ole täydellinen tieteellinen toteutus vaan oman ymmärryksen lisääminen ja vahvistaminen.

Sekä tutkijatentissä että artikkeleissaan Ruismäki toi esille kokonaisvaltaisen ihmisenä kehittymisen. Edes akateemisessa maailmassa ajattelun ja älyllisyyden kehittäminen ei ole ihmiselle ravitsevaa, ellei samalla kehitä myös tunnetaitoja ja toimintaa (katso kuva 1!). Ruismäki esitti ajatuksen, että nykykoulussa painopiste on lähinnä ajattelun taidoissa, jolloin toiminta ja tunteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Kun kysyimme Ruismäen näkemystä taito- ja taideaineiden nykytilasta ja tulevaisuudesta, hän esitti näkemyksen, jonka mukaan yhteiskunnassa on valloillaan eri painotukset eri aikoina. Heikki epäili, että huolimatta taito- ja taideaineiden merkitysten muutoksista on kuitenkin varmaa, että taito- ja taideosaamisen merkitys ei tule tulevaisuudessa katoamaan. Saattaa jopa hyvinkin olla, että niiden merkitys ihmisenä kasvamisen rakennusmateriaalina tulee korostumaan.

Viimeistään tutkijatenttimme myötä ymmärsimme, ettei tutkijoita tai tutkimuksia voi laittaa yhteen muottiin eikä se ole tarpeellistakaan. “Valtavirtatutkimus” (sellainen jota Tutkimuksen voimasanat käsittelee) ei ole ainut tapa tehdä tutkimusta. Nimikkotutkijamme auttoi meitä ehkäpä jopa oivaltamaan tutkimuksen teon syvimmän luonteen: tutkimusta ei tehdä siteerauksien saavuttamisen vuoksi, sitä tehdään palvelemaan hyvää, merkityksellistä elämää.

Kurssitavoitteet ja kurssin anti tutkimuksesta ja tutkimuksen tekemisestä
Otimme viimeisimmässä yhteisessä tapaamisessa uudestaan esille kurssitavoitteet ja keskustelimme siitä, olivatko ne toteutuneet ja miten. Alta löytyvät viralliset tavoitteet kursivoituna ja perässä kommenttimme tavoitteen toteutumisesta:

• Ymmärtää kasvatustieteiden suhde lähitieteisiin. – 1 x OSITTAIN: Tutkimukset, joihin perehdyimme olivat vahvasti kasvatustieteen ja ainedidaktiikan piirissä. Koemme, että lähitieteiden ymmärrys suhteessa kasvatustieteisiin jäi pintaraapaisun tasolle tässä kohtaa. Emme ole kuitenkaan kovin huolissamme tästä, koska varmasti tulevilla kursseilla pääsemme maistelemaan myös lähitieteitä.
• On saanut valmiuksia kasvatustieteen  tieteenfilosofisten perusteiden ja yhteiskunnallisen merkityksen tarkasteluun.
• Ymmärtää kasvatustieteellisen tiedon rakentumisen lähtökohtia.
• Ymmärtää kasvatustieteellistä tutkimusta ja sen peruskäsitteitä.
• Ymmärtää kasvatustieteellistä tutkimusprosessia.
• tutkimuksen ongelmanasettelua sekä menetelmällisiä ratkaisuja.
• On saanut valmiuksia akateemiseen opiskeluun ja tutkimuksellisen ajattelun kehittämiseen.
• On tutustunut käytännössä kasvatustieteelliseen  tiedeyhteisöön ja sen tutkimukseen omassa tiedekunnassaan.
  → 6 x KYLLÄ;

  Kurssin alussa moni meistä eli käsityksessä, että kasvatustieteellinen tutkimus on suoraan yhteydessä koulumaailmaan. Kuitenkin kurssin aikana ryhmätyön ja muiden ryhmien esityksien kautta avautuivat silmämme näkemään kasvatustieteiden tieteenalan laajuutta.

  Alun optimistinen kuva taidoistamme ja kurssin virtaviivaisesta suorittamisesta mureni nopeasti tartuttuamme ryhmämme ensimmäiseen artikkeliin (Ruismäki 2008). Koska artikkeli ei vastannut perinteistä kvalitatiivista eikä kvantitatiivista tutkimusta, jouduimme miettimään kurssitehtävien kysymykset meille toimiviksi. Optimistinen asenteemme auttoi meitä haasteissa, ja toisaalta jopa koimme jopa inspiroivana sen, että kurssitehtävät tarjosivat vapauden mukauttaa tehtävät ryhmän tarpeisiin. Kriittisen ajattelun merkitys tuntui korostuvan.

  Tutkimusten sisältö
  Molemmissa tarkastelluissa artikkeleissa (Ruismäki, 2008; Ruokonen & Ruismäki, 2010) kerätty laadullinen aineisto tuki teoriaa. Molemmat artikkelit tuntuivat kuitenkin poikkeavan melko paljon akateemisen maailman perinteisinä pidetyistä käytännöistä:

  Artikkeleissa metodologiset valinnat esiteltiin melko suppeasti. Tutkimuksen osallistujien statistiikka, metodologinen viitekehys ja datan keräysmenetelmät (miten aineisto kerättiin, millainen kysely on, mitä kyselypatteristoa hyödynnettiin) oli jätetty pois artikkeleista.

  Ruismäen (2008) tutkimuksen analyysi ja johtopäätökset jäivät myös osaltaan mietityttämään meitä. Oliko joitakin vastauksia rajattu pois? Entä olivatko lasten oikeusturvajulistukset tutkijan omia luomuksia vai tutkimukseen osallistuneilta saatuja vastauksia? Johtopäätökset eivät olleet pelkästään tutkimuksen tuloksien yhteenvetämistä, vaan molemmat tekstit tarjosivat lopussa vielä merkityksellisiä sanoja elämää varten. Ruismäen (2008) teksti esitteli lopussa Kolmetasoisen hyvän oppimisen kehikon (kuva 2) ja puhui rakkauden merkityksestä. Ruokonen & Ruismäki (2010) puolestaan puhui loppukappaleessa julistuksellisesti taiteen puolesta.

Mitä tulee teoriaan, Ruokonen & Ruismäki (2010) tarjosivat kattavan kirjallisuuskatsauksen taito- ja taideaineiden opetukseen. Käsitteet esiteltiin molemmissa teksteissä selkeästi lukijalle. Sen sijaan Ruismäen (2008) toisessa artikkelissa teorian osuus oli vähäisempi. Mietimme, mikä oli artikkelin teoreettinen viitekehys, tutkimuskysymys ja  miten tutkimusongelma rajautui. Teorian vähäisyyttä ja muita yllä mainittuja rajauksia puoltaa kuitenkin se, että ymmärtääksemme kyseinen teksti on tarkoitettu opetuskäyttöön, ei tieteelliseksi artikkeliksi.

Molempien artikkelien tutkimusaihe – taito ja taideaineiden merkitys opetuksessa – on tärkeä ja se oli myös selkeästi perusteltu teksteissä. Ryhmäläisemme ovat voineet peilata näitä aiheita ja tutkimusten sisältöä myös omiin opintoihinsa esimerkiksi käsityötaitojen opetuksessa.

Olisimme halunneet tutkijatentissä kuulla lisää tutkimuksen rajoitteista ja jatkotutkimusaiheista. Omissa pohdinnoissamme aiheen jatkotutkimuksen avulla voisi esimerkiksi selvittää, kuinka tieteet ja taiteet voidaan yhdistää opetuksessa nykyistä paremmin. Esimerkiksi: mikä merkitys musiikilla on matemaattisten taitojen  tukemisessa tai miten taideprojekti luonnossa auttaa ymmärtämään biologiaa? Nämä aiheet liittyvät vahvasti myös uusimpaan perusopetuksen opetussuunnitelmaan ja paljon puhuttuun ilmiöoppimiseen.

Lopuksi todettakoon, että tämä kurssi ja erityisesti Ruismäen tutkimukset antoivat haasteista huolimatta – tai ehkä niiden takia – uutta kipinää  taito- ja taideaineiden oppimiseen ja tutkimiseen!

Lähteet:
Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S., & Paavilainen, E. (2011). Tutkimuksen voimasanat. Helsinki: WSOYpro Oy.
Ruismäki, H. (2008). Taito-ja taideaineiden oikeusturvajulistukset. Teoksessa Karppinen, S.
Ruokonen, I. & Ruismäki, H. (2010). Taito- ja taideaineet akateemisessa opettajankoulutuksessa – haikuja opettajankouluttajilta. Akateeminen luokanopettajakoulutus: 30 vuotta teoriaa, käytäntöä ja maistereita. Kasvatusalan tutkimuksia, Nro 52, Suomen kasvatustieteellinen seura, Helsinki, Sivut 271-294.

Ryhmä 12:  Aino Saari, Akipekka Alanko, Elia Nissinen, Evi Ekroos, Joonas Junttila, Matilde Pelkonen, Meri Vainio, Otso Saano, Petra Pulli, Tommi Mäntysalo, Veera Ojajärvi

 

Blogiteksti toteutettiin ryhmässämme keskustelun kautta. Ryhmämme jakautui kolmeen pienempään ryhmään keskustelemaan annetuista kysymyksistä. Kukin pienryhmä taltioi keskustelunsa tuotokset haluamallaan tavalla, kuten äänittämällä vastaukset nauhurille ja myöhemmin litteroimalla ne kirjalliseen muotoon. Kaikista vastauksista koostettiin yksi yhteinen puolifiktiivinen keskustelumuotoinen blogiteksti. Valitsimme kyseisen lähestymistavan tehtävälle, jotta kaikki pääsivät tasapuolisesti miettimään kurssin tavoitteita. Halusimme myös välttää tilanteen, jossa yksi tai muutama ryhmäläinen olisi vastannut yksin koko tehtävästä. Koimme ryhmänä onnistuneemme tehtävän tekemisessä.

 

Minkälaista on hyvä kasvatustieteellinen tutkimus?

– Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on muun tieteellisen tutkimuksen tapaan esimerkiksi poliittisesti neutraalia ja puolueetonta. Se on itsenäistä ja riippumatonta kaikkeen ulkopuoliseen nähden, eli esimerkiksi tutkimuksen rahoittaja ei voi vaikuttaa tutkimuksen tulokseen.

– Tutkimuksen tulee myös olla ennakkoluulotonta, eikä saa antaa omien subjektiivisten mielipiteiden vaikuttaa lopputulokseen.

– Kyllä! Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on puolueetonta ja ei arvolatautunutta ottaen mahdollisimman paljon huomioon kasvatuksen eri osa-alueita ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

– Sen tulisi myös olla ajankohtaista ja se pyrkii vastaamaan ajan tarpeisiin.

– Laajemmin tarkasteltuna hyvä tutkimus luo uutta tietoa ja ymmärrystä. Näen, että parhaassa tapauksessa tutkimus voi myös luoda käytäntöön sovellettavia taitoja esimerkiksi opettajan opetusta tukemaan.

– Uskon, että käytännön vinkkejä on aika vaikea saavuttaa, koska oppiminen on niin yksilöllistä.

– Minua kiinnostaa ainakin tehdä tutkimusta jolla on käytännön merkitystä. Mutta ymmärrän, että se ei ole edellytys hyvälle tutkimukselle.

– Uskoisin, että kasvatustieteellisen tutkimuksen tutkimuskohteen otoksen tulee olla tarpeeksi laaja, jotta tutkimus on merkittävä.

– Minä koen, että kasvatus tieteellisen tutkimuksen tulisi vastata kasvattajien tarpeisiin. Laadukkaasta tutkimuksesta tulisi olla apua käytännön tilanteisiin ja ongelmiin antaen alan ammattilaisille enemmän tietoa ja ymmärrystä. Hyvällä kasvatustieteellisellä tutkimuksella on mahdollisuus kehittää koulutusjärjestelmiämme entistä toimivammiksi.

– Uskoisin, että kasvatustieteen alalla tutkimuskysymykset voivat olla hyvin konkreettisia. Aihe voi olla selkeä, kuten esimerkiksi vierailleen tutkijatohtorin motivaatiota käsittelevä tutkimus.

– Se mitä tutkii voi olla hyvinkin rajattu aihe. Hyvä tutkimus löytää aiempien tutkimuksien pohjalta kohteen, jota ei ole aiemmin tutkittu tai on tutkittu vain vähän tai eri asetelmassa.

– Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus pohjaa yksilön ja yhteiskunnan väliselle vuoropuhelulle korostaen yksilön näkemysten sekä ajattelun merkitystä traditionaalisessa kontekstissa.

 

Mihin tutkimusta tarvitaan?

– Kasvatustieteellinen tutkimus on merkittävää, koska kasvatus ja koulutus koskee kaikkia. Tutkimus tukee kasvatuksen ja koulutuksen kehitystä, jota tarvitaan ihmisten ja yhteiskunnan jatkuvan muutoksen vuoksi. Ihmisten ja maailman muuttuessa kasvatusalan on muututtava niiden mukana.

– Tutkimusta tarvitaan mielestäni kehittämään kouluinstituutiota sekä opetusta ja päivittämään vanhoja tutkimustuloksia.

– Ja vielä laajemmin tarkasteltuna, jotta voidaan kehittää ihmiskuntaa.

– Lapset ovat kasvaneet ja lapsia on kasvatettu aina ja monet oletukset lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta on yhä vain oletuksia. Tutkimuksella voidaan päästä eroon virheellisistä olettamuksista ja sitä kautta huonoista käytännöistä. Samoin voidaan todeta myös toimivien käytänteiden ja tapojen toimivuus tieteellisesti. Myös aiempaa tutkimuspohjaa tulee pitää yllä uusimalla tutkimuksia. Tieto, joka aiemmin oli totta ei ehkä päde sellaisenaan nykypäivänä.

 

 

Millaista uskot kasvatustieteen tutkijan työn olevan?

– Monipuolista koska se on niin monialaista, siihen kun liittyy myös esimerkiksi psykologiaa, sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa ja aineopintoja.

– Uskon, että kasvatustieteellisen tutkimuksen tekeminen on haastavaa. Eri ikäisille ja eri kehitysvaiheissa oleville lapsille ja nuorille suunnatuissa tutkimuksissa toimivien tutkimusolosuhteiden luominen voi olla erittäin hankalaa. Varsinkin eri ikäryhmiltä saatujen vastausten ja reaktioiden vertailu vaatii vahvaa tieto ja kokemus pohjaa.

– Palkitsevaa, koska voi viedä ihmisten osaamista eteenpäin.

– Mietin, että nykyään kasvatustieteen tutkijalle voi olla hankalaa se, että tänä aikana, jolloin tutkimusten teko voi edelleen viedä useamman vuoden, yhteiskunta, opetus- ja oppimistavat muuttuvat ehkä entistä nopeammin esimerkiksi siksi, että tietotekniikkaa käytetään yhä enemmän niin koulussa kuin arjessakin. Voi olla haastavaa saada tutkimustulos, joka on ajan tasalla ja joka koskee useampaa ikäryhmää myös silloin kun se vihdoin saadaan julkaistuksi.

– Avartavaa, sillä varmasti uutta tutkimustietoa tulee kasvatustieteellisissä tutkimuksissa jatkuvasti, jota sitten voidaan hyödyntää käytännössä.

 

 

Aiheesta kummunnutta keskustelua

– Aloin miettimään mikä on se koko kasvatustieteen perusta? Miksi me ylipäätään kasvatetaan?

– Halutaan kehittyä ja tehdä asiat paremmin kuin aikaisemmin. Elää paremmin ja onnellisemmin.

– Onko se sitten se onnellisuus mitä kasvatuksella haetaan?

– Ehkei onnellisuus, vaan pikemminkin merkityksellisyys.

– Niin mikä on se elämän tarkoitus…

 

– Kuinka kääntää teknologia opetuksen voimavaraksi, eikä pelottavaksi asiaksi, joka tuhoaa meidät?

– Niinpä. Minuakin kiinnostaisi tutkia teknologiaa osana opetusta, kuinka aikaansaada parempaa oppimista hyödyntäen teknologiaa. Ja mielellään ilman niitä ikäviä sivuvaikutuksia.

– Lisäksi tunne- ja vuorovaikutustaitojen hallitseminen korostuu nyt tänä teknologisena aikana.

– Erityisesti se, että osaa lukea muita ihmisiä ja ylipäätään kiinnostuu muista ihmisistä muodostuu erityisen tärkeäksi voimavaraksi.

 

 

Ajatuksia ja odotuksia kurssin pedagogisesta lähestymistavasta ja opiskelusta yliopistossa

– Lähtökohtaisesti on tosi hyvä, että tämä kurssi lähtee liikkeelle siitä, että meidät laitetaan pohtimaan kurssin sisältötavoitteita sekä sitä mihin kurssilla pyritään. Eihän niitä sisältötavoitteita muuten välttämättä edes lukisi, saati että ajatuksella miettisi mitä ne tarkoittavat.

– Yllätyin positiivisesti myös siitä kuinka tutkimuslähtöisesti tämä kurssi heti käynnistyi. Onhan se kuitenkin yliopiston päällimmäinen tehtävä tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä maailmasta, meidän alalla tietoa kasvatuksesta.

– Se tuli mullekin positiivisena yllätyksenä. Odotin, että tämä olisi jotain muuta, enemmän ehkä laulu- ja leikkikoulua.

– Tosi hyvä myös, että heti alusta alkaen painotetaan kriittisen ajattelun merkitystä.

– Taustalla minulla on se kokemus mitä nyt lukiosta on saanut. Tietenkään lukiossa ei tehdä tutkimusta. Lukiossa ei myöskään kyseenalaisteta olemassa olevaa tietoa. Mielestäni sitä pitäisi tehdä jo lukiossa. Toki ymmärrän, että tiedon kyseenalaistaminen vaatii melko laajan tietopohjan taustalle.

– Lukiossa oppimistapa oli hyvin opettajajohtoista. Tässä tieto, opi se.

– Jonkin verran yliopistokokemusta omaavana tämän kurssin pedagoginen ote yllätti, koska olen tottunut perinteiseen ‘luennoitsija luennoi ja muut kuuntelee’ -opetukseen. Tiivis ryhmätyöskentely täysin uusien ihmisten kanssa tuntuu jännittävältä mutta on parhaimmillaan hyvin antoisaa.

– Minun on vaikea uskoa, että kurssin sisältö tavoitteet tulisi edes täytettyä perinteisellä opettajajohtoisella lähestymistavalla. Pääsemme todella harjoittelemaan tieteellisessä tutkimusympäristössä ja -yhteisössä vaadittavia taitoja.

– Aiemmissa opiskeluissani ryhmätöitä oli myös paljon. Kuitenkin siellä yleinen tapa oli mennä sieltä mistä aita on matalin, eli kurssin alussa jakaa ryhmätyöt osiin siten, että jokainen tekee itsenäisesti oman palasensa. Toivonkin, että nyt täällä pääsen oppimaan erilaisia ryhmätyöskentelytapoja.

– Odotan, että tulevaisuudessa voin hyödyntää täällä oppimiani ryhmätyöskentelytaitoja ja pedagogisia menetelmiä esimerkiksi oman luokkaopetukseni apuvälineinä.

– Ryhmätyöskentelyssä opitaan parhaimmillaan myös erilaisten konfliktitilanteiden hoitamista. Esimerkiksi, että osataan ja uskalletaan ottaa puheeksi jos joku ei toimi. Konfliktien ratkaisutaito tulee varmasti olemaan tosi tärkeä myös tulevaisuudessa elämässämme.

– On kivaa, että tuntuu että meidän ryhmässämme ollaan kaikki aidosti kiinnostuneita annetusta aihealueesta ja päästään käymään dialogia sen ympäriltä.

– Motivaatio opinnoissa on nyt ihan eri kuin esimerkiksi lukiossa. Tämä lähtee nyt sisäisestä motivaatiosta ja tähtäimessä on korkeat tulokset

– Saadaan varmasti parempia tuloksia aikaiseksi kun kaikilla on hyvä ja turvallinen olo ryhmässä.-

– Oppimisen kannalta on myös hyvä, että emme arvostele kriittisesti pelkästään aihettamme vaan myös ryhmätyöskentelyämme.

– On myös tosi kiinnostavaa, että päästään haastattelemaan tutkijaa.

– Tutkija esittelyt ovat kyllä minunkin mielestäni erittäin hyvä tapa päästää meidät lähemmäs tieteenalamme yhteisöä ja tutkimusta. Avaa oven kohti alan syvempää tuntemusta.

– Mielestäni kurssi on mielenkiintoinen, pääsemme jo opintojen alkuvaiheessa käsiksi siihen, miten tutkimustyötä yliopistossa toteutetaan. Se, että isossa ryhmässä tutustutaan tähän ja päästään oman alan ammattilaisten kanssa keskustelemaan aiheesta, on todella mielenkiintoista.

 

– On myös tosi hyvä, että piilotavoitteet on kirjoitettu auki.

– Odotan yliopistolta, että tulen oppimaan kaikki piilotavoitteissa määritellyt kohdat.

– Piilotavoitteet tuntuvat melko kovilta vaatimuksilta yhdellä kurssilla omaksuttaviksi.

– Se on totta, esimerkiksi argumentointitaitojen kehittyminen on mitä luultavammin koko elämän mittainen prosessi.

– Ehkä olennaista kurssille merkittyjen tavoitteiden kohdalla on löytää omaa opiskelua ja kehittymistä palvelevat tavoitteet ja sitten edistää niitä. Ei kannata pelästyä että kaikki ulkopuolelta annetut tavoitteet eivät omassa työskentelyssä täyty. Miettii, mikä on itselle tärkeää.

– Pikkuhiljaa luultavasti ymmärretään myös mitä kasvatustiede ihan oikeasti on.

 

Ryhmän jäsenet: 

Elia Nissinen, Aino Saari, Petra Pulli, Tommi Mäntysalo, Veera Ojajärvi, Matilde Pelkonen, Joonas Junttila, Evi Ekroos, Meri Vainio, Akipekka Alanko ja Otso Saano