Neljännellä kurssikerralla päästiin taas hieman syvemmälle QGIS:n ihmeelliseen maailmaan. Alkuun testailtiin, kuinka ruudukon luominen onnistuu ja tämän jälkeen ruudukkoon tuotiin dataa ja ruudukkoa myös karsittiin, jotta QGIS toimisi edes jotenkin siedettävässä ajassa. Kurssikerralla tuli myös painotettua tallentamisen tärkeyttä, jotta aikaa vieviä operaatioita ei tarvitsisi kovin montaa kertaa toistella turhan takia. Lopuksi luotiin vielä ruututeemakartta, kun oltiin saatu rajattua ja valittua esitettävä tieto. Kurssikerran aikana tuotettiin 1 km x 1 km ruudukolla esitettäväksi ruotsinkielisten lukumäärä (kuva 1).
Itsenäisenä tehtävänä oli tarkoitus tuottaa samalla tavalla ruututeemakartta, mutta käyttää havainnollistettavana tietona jotakin toista muuttujaa. Valitsin muuttujaksi naisten lukumäärän pienen Pks_vaki -tietokannan tutkiskelun jälkeen. Tehtävää tehdessä huomasin, että opittu tieto oli jäänyt todella pinnalliseksi enkä ollut sisäistänyt tietoa tarpeeksi, jotta soveltaminen onnistuisi hyvin. Jouduinkin lukemaan ohjeita hyvin tarkkaan, jotta ymmärsin, miksi olen mitäkin työvaihetta tekemessä. Muutamien mutkien jälkeen ja toistojen kertyessä alkoi myös ymmärrys kasvaa ja rutiinia syntyä. Lopulta sain tuotettua ruututeemakartan, joka kuvaa mielestäni sitä, mitä halusinkin.
Tarkoitus oli kokeilla erikokoisia ruudukkoja ja löytää mahdollisimman hyvä lopputulos. Ensimmäisen kartan tein 250 m x 250 m kokoisilla ruuduilla (kuva 2). Ruutukoko on tarkka ja näin kartasta on mahdollista saada suhteellisen tarkkaa tietoa. Koin kuitenkin, että ruutukoko on jopa liian pieni. Se sai kartan näyttämään hieman sekavalta. Seuraavaksi kokeilin esittää samaa tietoa 1 km x 1 km kokoisilla ruuduilla. Tällä ruudukolla tieto ei kuitenkaan ollut enää tarpeeksi informatiivista, joten pienempi ruudukko oli tässä tapauksessa mielestäni kuitenkin parempi. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut hyvä kokeilla samaa vielä 500 m x 500 m ruudukolla. Esimerkiksi Annika Innanen on käyttänyt juuri tätä ruutukokoa muunkielisten osuuden kuvaamisessa ja ainakin omaan silmääni tuotos näyttää todella hyvältä (Innanen 2021). Huomasin tehneeni myös erään toisen merkittävän virheen karttoja laatiessa. Karttani ovat nimittäin punavihersokeiden painajaisia. Päätin siis muokata vielä väritystä (kuva 3).
Kartasta voi huomata, että naisten lukumäärä on pääkaupunkiseutua kuvaavassa kartassa painottunut varsinkin Helsingin alueelle. Vantaalla ja Espoossa luvut ovat pienempiä varsinkin kaupunkien raja-alueilla. Tämä johtuu kyseisten kaupunkien erilaisista asukasmääristä ja myös kaupunkien sisäisestä asutuksen jakautumisesta. Karttaa tulkitessa päätin, että se on hieman liian itsestäänselvä (suuri asukasluku = paljon niin naisia kuin miehiäkin), joten päätin mielenkiinnosta tuottaa vielä uuden kartan, jota voisin tarkastella enemmän. Viimeisenä tuotoksena syntyi ruututeemakartta 1 km x 1 km kokoisilla ruuduilla kuvaamaan asukkaiden keski-ikää (kuva 4). Siitä voi jo tehdä vähän enemmänkin tulkintaa eikä vain pelkästään todeta, että eri kaupungeissa on eri asukasluvut.
Keski-ikää kuvaavassa kartassa on nähtävissä pientä jakautumista iän suhteen. Korkeampi keski-ikä painottuu enemmän Helsingin ulkopuolelle Espooseen, Vantaalle ja Kauniaisiin. Myös nuorinta luokkaa näyttäisi esiintyvän eniten Helsingin ympäryskunnissa. Helsingissä keski-ikä taas on lähes kokonaan keskimmäiseen luokkaan kuuluva. Tämä voisi selittyä sillä, että perheet ja vanhemmat ikäluokat viihtyvät paremmin kauempana vilkkaasta kaupunkielämästä ja arvostavat enemmän luontoa, ja sen tarjoamaa rauhaa sekä suurempia asuntoja ahtaiden yksiöiden ja kaksioiden sijaan. Työikäiset taas usein asuvat mielellään hyvien yhteyksien ja palveluiden alueella.
Lukijaa ajatellen luomastani kartasta olisi saanut vielä paremman käyttämällä pienempää ruudukkoa. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani 500 m x 500 m olisi toiminut varmasti hyvin. Näin olisi saatu vielä tarkempaa ja kuvailevampaa tietoa keski-iän jakautuneisuudesta. Myös kuntien rajat voisivat tuoda lisäarvoa sellaiselle, joka ei niitä ennestään osaa hahmottaa.
Ruututeemakartan hyvä puoli on siinä, että sillä voi esittää absoluuttisia arvoja, kuten kuvasin esimerkiksi naisten lukumäärää. Tasakokoiset ruudut mahdollistavat tämän. Pienillä ruuduilla voi myös saada tarkempaa tietoa verrattuna esimerkiksi kuntien mukaan jaettuun koropleettikarttaan, koska ruuduilla saadaan selville myös kuntien sisällä tapahtuvaa vaihtelua. Tämä toki riippuu ruutujen koosta.
Neljännellä kurssikerralla käsiteltiin myös rasterimuotoista aineistoa, jonka päälle luotiin esimerkiksi rinnevarjostuksia ja korkeuskäyriä. Lotta Mattilan blogista löytyy hyviä havainnollistavia kuvia korkeuskäyristä ja myös niiden vertailua Maanmittauslaitoksen sivuilta ladattuun vastaavaan karttaan, joka sisälsi jo valmiiksi korkeuskäyrät (Mattila 2021).
Aivan kurssikerran lopussa päästiin takaisin digitoinnin ihmeelliseen maailmaan, kun loimme teitä ja taloja kartalle seuraavaa kurssikertaa varten. Siinä tulikin sitten klikkailtua muutaman kerran (kuva 5). En tietenkään ollut vieläkään ostanut hiirtä, kun klikkailin taloja kartalle, mutta nyt se on onneksi ostettu ja koneella sekä QGIS:n parissa työskentely on hieman ergonomisempaa.
Lähteet:
Innanen Annika (2021) https://blogs.helsinki.fi/anninnan/ (vierailtu 11.2.2021)
Mattila Lotta (2021) https://blogs.helsinki.fi/lottmatt/2021/02/09/rasterikartat/ (vierailtu 11.2.2021)
One Reply to “4. kurssikerta: Ruutuja ja rastereita”