Helsingin yliopisto
Ryhmämentorointiohjelman päätöstilaisuus tarjosi ryhmille mahdollisuuden kokoontua vielä kerran yhteen. Samalla osallistujat pääsivät kiteyttämään tärkeimpiä oppejaan ja oivalluksiaan puolivuotisen matkan varrelta.
Inspiroiva, innostava, opettavainen, kannustava. Nämä neljä sanaa toistuivat suuren sanapilven keskellä painokkaimpina, kun aktorit ja mentorit kuvailivat kokemuksiaan ryhmämentorointiohjelman päätösillassa toukokuussa.
Ryhmät, jotka vielä marraskuussa tervehtivät toisiaan varovasti, valitsivat nyt luentosalista itselleen pöydän rennosti ja epäröimättä. Tuntemattomista oli tullut tuttuja, osasta kenties ystäviäkin.
Opiskeluarjen muutos yllätti mentorin
Englanninkielisen tilaisuuden alkupuolella kuultiin kokemuksia mentori Akseli Huhtaselta, joka osallistui ohjelmaan ensimmäistä kertaa. Kahdeksan työelämässä vietetyn vuoden jälkeen hänet toi mentoriksi ennen kaikkea halu kokea olevansa jälleen osa yliopistoyhteisöä.
Huhtanen summaa mentoroinnin olleen opettavainen kokemus. Suurimpana yllätyksenä tuli se, miten hätkähdyttävän paljon opiskelijaelämä muuttunut hänen omista opiskeluajoistaan. Monet ryhmän keskusteluissa esiin nousseista muutoksista liittyvät koronapandemian aiheuttamiin myllerryksiin.
– Pandemia iski todella lujaa nykyisten opiskelijoiden opiskeluun ja opiskelijaelämään: se muutti opiskelijajärjestöjen toimintaa, muita opiskelija-aktiviteetteja ja tietenkin opetusta etäopetuksen tulon myötä. Erot aiempaan ovat niin suuria, että minun oli joskus jopa hieman vaikea samaistua aktoreiden kokemuksiin – ja heidän puolestaan minun. Silti tämä kaikki oli erittäin mielenkiintoista, Huhtanen kertoi.
Huhtanen itse ottaa mentorointikokemuksesta mukaansa ennen kaikkea oivalluksen siitä, miten arvokasta on luoda yhteyksiä eri elämäntilanteissa olevien ja taustoiltaan erilaisten ihmisten kanssa.
– Ryhmämme oli taustoiltaan monipuolinen, sillä lähes kaikki aktorit opiskelevat eri tiedekunnissa. Se rikasti keskustelujamme ja loi itsellenikin tilaa sellaiselle reflektoinnille ja ajatusten herättelylle, jota en ollut osannut odottaakaan.
Arvokasta vertaistukea ja elämänmakuisia keskusteluja
Tilaisuuden yhteisen osuuden jälkeen Huhtasen seurassa istuu tyytyväisen oloinen opiskelijakolmikko. Kauden alussa ryhmä valitsi omiksi teemoikseen asiantuntijatyön konkretian, oman suunnan löytämisen keinot, osaamisen sanoittamisen sekä työelämään liittyvät pelot ja toiveet. Niihin on päästy pureutumaan kuukausittaisissa lähitapaamisissa.
– Parasta ovat olleet vertaistuki, ajatusten jakaminen ja muiden opiskelijoiden tapaaminen, koska etäaikana olen opiskellut paljon itsekseni, Sonja Nyblin kertoo.
Henrik Hynninen puolestaan kertoo suorittaneensa tutkintoon kuuluvan harjoittelun ohjelman aikana.
– Se ja mentorointi ovat vahvistaneet fiilistä omasta osaamisestani ja siitä, että teen oikeita asioita, Hynninen toteaa.
Oman twistinsä ryhmän keskusteluihin toi se, että Huhtasen työsuhde päättyi kevättalvella yllättäen. Siitäkin ryhmä keskusteli tuttuun tapaansa hyvin avoimesti, osana elämää.
– Jos itselle käy joskus samalla tavalla, niin me tiedämme, että hei: Akselikin selvisi siitä, Nyblin sanoo lämpimästi.
Selvät sävelet, tai ehkei sittenkään
Myös mentori Anne Rahikan ryhmä tapasi kasvotusten läpi mentorointikauden. Heidän mukaansa Mentoroinnin työkirjan (pdf) tehtävät tarjosivat hyvän pohjan yhteisille keskusteluille, jotka keskittyivät muun muassa hyvinvoinnin ja stressinhallinnan sekä osaamisen ja työnhaun kysymyksiin.
Väitöskirjaansa tekevälle Ellinoora Ekmanille mentorointi toi selkeyttä suunnasta.
– Mentorointi vahvisti ajatusta siitä, että tutkimustyö voisi olla sitä, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessakin, hän kiteyttää.
Työelämästä maisteriopintoihin tullut Saara Hannula odotti, että selkeän tuntuiset suunnitelmat kirkastuisivat entisestään. Toisin kuitenkin kävi.
– Tämä laajensikin vaihtoehtojani, ja tosi hyvä niin. Ajatukseni ovat avartuneet, ja sain rauhallisen fiiliksen siitä, etten tarvitsekaan ihan superselkeää suunnitelmaa, hän kertoo.
Hannulan tavoin maisterivaiheessa opiskeleva Vilma Turunen kuvailee mentorointia kaiken kaikkiaan mielenkiintoiseksi matkaksi ja hienoksi mahdollisuudeksi tärkeiden teemojen käsittelyyn.
– Tärkeää oli myös huomata, että muutkin painivat samojen epävarmuuksien kanssa. Etten olekaan ainoa.
Molempiin ryhmiin kuuluivat myös neljännet opiskelija-aktorit, jotka eivät olleet paikalla haastatteluhetkellä.
Suurkiitos kaikille ohjelmaan tällä kaudella osallistuneille mentoreille ja aktoreille. Ryhmämentorointiohjelma jatkuu lukuvuonna 2024–2025 uudistetulla aikataululla. Lisätietoa on luvassa syksyn alussa, joten seuraathan viestintäämme!
Teksti ja kuvat: Johanna Ruhanen
