Viikon kurssiharjoituksen tarkoituksena oli vielä syvemmin tutustua QGIS-ohjelmiston sekä -tietokantojen perushallintaan. Perehdyin myös erilaisiin projektioihin ja siihen, miten ne konkreettisesti vaikuttavat karttojen pinta-alojen esityksiin sekä minkälaisia eroja projektioissa on havaittavissa. Karttaprojekteissa pyritään esittämään kolmiulotteinen Maapallo kaksiulotteisesti, jolloin ne ovat vääjäämättä vääristyneitä. Esityksessä siis automaattisesti joko välimatka, pinta-ala, muodot tai suunnat vääristyvät. Yleisesti projektiot ovat joko oikeapintaisia, oikeakulmaisia- tai oikeapituisia. Onkin käyttötarkoituksesta riippuvaista, mitä projektia olisi sopivinta soveltaa.
Aloitin harjoituksen tutustumalla valinta- sekä mittaustyökaluihin. Mittasin Suomi-neidon päähän piirretyn ”hatun” pinta-alan sekä Vaasan kohdalle piirretyn itä-länsi-suuntaisen pituuden erilaisin projektion. Vertailuun valikoitui Mercatorin projektio, Cassini sekä Lambertin tasoprojektio (Taulukko 1).
Kuten taulukosta näkee, projektioiden esityksissä on eroja, jotka vaikuttavat osaltaan niiden luotettavuuteen. Hyödynsin Tissot’n indikaattoria kuvastamaan näitä eroja (Kuva 1). Tissot’n indikaattori kuvaa kartalle piirrettyjen soikioiden avulla esiintyviä vääristymiä, mikä mielestäni helpottaa karttaprojektioiden vertailua (Buckley 2011).
Seuraavaksi tuotin kartan, jossa ilmenee projektioiden väliset erot pinta-alojen esityksissä. Aineistona hyödynsin Suomen 2015 kuntapohjaa, jonka avulla eroavaisuuksia oli mahdollista tarkastella alueellisesti koko Suomen osalta. Ensimmäinen tuotokseni vertaa pinta-alan vääristymiä Lambertin oikeapintaisen tasoprojektion ja Mercatorin oikeakulmaisen projektion välillä (Kuva 2).
Tämän jälkeen vertailin Winkel Tripel-projektiota Lambertin karttaprojektioon (Kuva 3). Winkel Tripel pyrkii minimoimaan aiemmin mainitut kolme vääristymää luoden alueesta jonkinnäköisen kompromissin. Molemmissa kartoissani pinta-alan vääristymät kasvavat kohti pohjoista, vaikkakin kartat näyttävät erilaisilta projektioidensa esitystavan johdosta. Kuten Iina Rusanen blogitekstissään tuo esiin, olisin voinut valita värimaailmat karttoihin paremmin. Karttaesitykset näyttävät vääristävät pinta-alaa yhtä paljon, vaikka Winkel Tripel-projektio tosiaan kompromissiprojektiona vääristää huomattavasti vähemmän.
Kaiken kaikkiaan harjoitukset tarjosivat runsaasti toistoa, jolloin QGIS-sovellus tuntuu jälleen tutummalta ja helppokäyttöisemmältä. Projektio-asiat ovat myös vähän tuoreemmassa muistissa. Lienee tärkeää muistaa, että eri projektioiden ominaisuudet muovaavat aina karttaesityksen visuaalista lopputulosta, jolloin alueellista tietoa esittäessä on tärkeää kiinnittää huomiota projektion valintaan.
Lähteet:
Aileen Buckley (2011). Tissot’s indicatrix helps illustrate map projection distortion. 30.1.2019
Winkel.org. Winkel Tripel Projections. 30.1.2019
http://www.winkel.org/other/Winkel%20Tripel%20Projections.htm
Iina Rusanen (2019). Karttaprojektiot QGIS:ssä. 30.1.2019