ASIAKASTARINA: Ajattelin aina, etten tule koskaan pitämään urheilemisesta – toisin kävi!

Asiakkaamme Sonja Kaijanen kertoi hieronnassa ollessaan oman tarinansa siitä, kuinka UniSportin avulla liikunnasta tuli tärkeä osa hänen elämäänsä. Tästä innostuneena pyysimme häntä laittamaan tarinansa paperille ja saimme luvan jakaa tekstin. Tässä se on – kiitos Sonja!

Käytän aktiivisesti Unisportin palveluja ja liikunnasta on tullut tärkeä osa elämääni Unisportin jäseneksi liityttyäni. Ostin ensimmäisen kausikorttini lähes 10 vuotta sitten aloittaessani HY:n opiskelijana, mistä alkoi vähitellen lisääntynyt innostus liikuntaan. Lukuun ottamatta parin vuoden taukoa opiskelusta ja Unisportin jäsenyydestä, liikuntaharrastukseni on monipuolistunut ja lisääntynyt pikkuhiljaa vuosien varrella. Olen vaihtelunhaluinen, joten olen kokeillut erilaisia liikuntamuotoja ja harrastan edelleen monipuolisesti eri lajeja. Eniten kokemusta minulla on erilaisista ryhmäliikuntatunneista, joista suosikkejani ovat olleet varsinkin tanssilliset ja kehoa huoltavat tunnit sekä nykyään enemmän myös lihaskuntopainotteiset tunnit.

Sonja Kaijanen_lumienkeli_kuvaaja Tuukka ToijonenNykypäivänä keskivertoviikkooni kuuluukin kaksi lihaskuntoon painottuvaa treeniä, yleensä Body-tunti  sekä yksi kehoa huoltava ja keskivartaloa vahvistava pilates-tunti. Tämän lisäksi harrastan vuodenajasta, kavereiden ehdotuksista ja mielentilasta riippuen myös juoksemista, suunnistusta, sulkapalloa  ja tanssia. Yksittäisten ryhmäliikuntatuntien lisäksi tavoitteenani olisi osallistua jollekin tanssikurssille tänä keväänä. Lisäksi aion löytää itselleni sopivan kamppailulajin, kokeilla Bodycombat-tuntia  ja mennä kaverin kanssa kiipeilyn alkeiskurssille.

Sonja Kaijanen_istuu ulkona_kuvaaja Tuukka ToijonenKoululiikunnasta minulla on lähinnä ikäviä muistoja. Opettajat suosivat seuroissa urheilevia oppilaita ja ajattelin aina, etten tule koskaan pitämään urheilemisesta.

”Lapsena luulin myös, että liikuntaharrastus täytyy aloittaa mahdollisimman nuorena, eikä liikunnasta voi oppia pitämään aikuisena. Toisin kävi ja tästä voi kiittää Unisportia.”

Ostin silloisen Yliopistoliikunnan kausikortin tarkoituksena kokeilla monipuolista ryhmäliikuntatarjontaa kaverin kanssa. Ryhmäliikunta oli jo silloin vuonna 2007 jaoteltu aloittamisen helpottamiseksi niin, että tarjonnasta löytyi helposti aloittelijoille sopivia kevyitä tunteja. Pikkuhiljaa uskaltauduimme myös rankemmille tunneille ja aloin käydä niissä myös yksin. Valikoimasta alkoi löytyä suosikkeja ja aloitin puoli vuotta myöhemmin myös kuntosaliharjoittelun, jonka aloittamista helpotti kuntosalistartti.

Sonja Kaijanen_panta päähän peilin edessä_kuvaaja Tuukka Toijonen”Treenimäärä lisääntyi pikkuhiljaa ja pian huomasin, etten voi enää elää ilman säännöllistä liikuntaa.”

Löysin Unisportin kautta myös sulkapalloharrastuksen uudestaan.

Muutaman vuoden kuluttua valmistuin enkä jatkanut Unisportin jäsenenä, kunnes palasin pari vuotta myöhemmin opiskelemaan. Tauon aikana huomasin, kuinka olin Unisportin avulla saanut liikunnasta oleellisen osan elämääni ja löytänyt sekä uusia että vanhoja suosikkilajeja.

”Palatessani parin vuoden tauon jälkeen suosikkiohjaajani tanssitunnille olin ratketa riemusta, kun iloiset muistot ja liikunnan tuoma energia ja ilo valtasivat mieleni.”

Ajattelin, etten halua enää koskaan lopettaa jäsenyyttäni. Siitä lähtien olen edelleen kohottanut kuntoani ryhmäliikuntatunneilla ja osallistunut lisäksi muutamalle kurssille.

Pilateksesta tuli tärkeä lisä muun liikunnan rinnalle ja säännöllisestä harrastamisesta sain helpotusta pitkään jatkuneisiin selkävaivoihini. Viime kevään juoksukoulu-kurssi auttoi ylläpitämään pari vuotta aiemmin aloittamaani juoksuharrastusta ja sen avulla juoksin viime syksynä elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Palkitsin itseni käymällä Unisportin hieronnassa, josta sain lihashuollon lisäksi hyviä vinkkejä ja kannustusta selän kuntoutukseen.

DSC_0289Erityisen tyytyväinen olen ollut Late Night with Unisport -tapahtumiin. Niihin osallistuessa ymmärtää, kuinka hyvän olon liikunta voikaan saada aikaan, eikä oloaan tunne yksinäiseksi vaikka ei olisikaan saanut kaveria mukaan. Eräässä Late Night -tapahtumassa kävin liikuntatuntien lisäksi InBody-mittauksessa , jonka tulokset lisäsivät motivaatiota treenaamiseen.

”Unisportin tunneille ei ole koskaan ollut ”pakko mennä, koska täytyy liikkua” vaan on ollut pakko päästä liikkumaan, koska siitä tulee niin hyvä mieli!”

Teksti: Sonja Kaijanen
Kuvat Sonjasta: Tuukka Toijonen
Alimmainen kuva: Kati Manner

Linkit tekstiin on lisätty Sonjan luvalla. Jos haluat tietää enemmän muista UniSportin palveluista ja miten sinä pääset mukaan, lue kuinka aloittaa UniSportissa.

 

1 thought on “ASIAKASTARINA: Ajattelin aina, etten tule koskaan pitämään urheilemisesta – toisin kävi!

Leave a Reply

Your email address will not be published.