Lentisfanitusta Katowicessa

Kun isPeruukkipäät Katowicetuu keskellä mylvivää suomalaiskatsomoa, tuntee kokevansa jotakin ainutlaatuista. Fanikatsomon kokeminen Katowicessa oli yhtä suuri elämys kuin maajoukkueen upea peli kentällä. Fanitus tarttuu taudin tavoin. En olisi ikinä uskonut, että annan pistää sinisiä raitoja valkoiseen tukkaani. Tajusin, että nimenomaan maajoukkueen fanittaminen sopii patrioottiselle luonteelleni.

Koris- ja lentisjoukkueiden menestys on murtanut myytin siitä, että voimme menestyä vain yksilölajeissa. Tässä todisteita: jos lasketaan viimeisten neljän olympialaisten mitalimäärä yhteen, Suomi on maatilastossa sijalla 32. Koripallossa olemme maailman 24 parhaan joukossa, lentopallossa jo 16 parhaan. Sijoitusta arvioitaessa on hyvä pitää mielessä, että lentopallo ja koripallo ovat suosikkipelejä ympäri maapalloa.

Uutta on myös suomalaisten käsittämätön fanitusinto. Seurajoukkueet voivat vain kadehtia koris- ja lentismaajoukkueiden fanien määrää ja laatua. Fani ei ole vain katsomossa istuva Katsomo Katowicessakannattaja, vaan hän tekee itse työtä joukkueen menestyksen eteen. Kunnon fani valmistautuu otteluihin huolellisesti. Kynnet lakataan sinisiksi, poskiin maalataan Suomen lippu ja päälle puetaan asiaankuuluva paita.

Meidän fanijoukkueemme aherrus alkoi jo viikkoa ennen kisoja, kun naisväki rupesi ompelemaan sinisiä ja valkoisia peruukkeja. Fanit tekevät urheilutapahtumasta myös pukujuhlan, jossa otatutetaan kuvia omasta asusta ja ihaillaan muiden luomuksia.

Itse ottelussa fanin tehtävänä on luoda tunnelmaa kannustamalla omaa joukkuetta huudoin ja taputuksin. Kun jokainen aloitussyöttö saatetaan matkaan rytmikkäin taputuksin, pelkästään näitä perussettejä kertyy yhdessä erässä viitisenkymmentä. Tämän lisäksi jokaisen voitetun pallon jälkeen on erilaisia kannustustaputuksia, -huutoja ja -eleitä riippuen siitä, miten piste on saavutettu.

Syöttötaputukset ovat erilaisia riippuen siitä, kumpi joukkue syöttää. Kun vastustaja syöttää, kannustetaan Suomi-huudoin, kun me syötämme, jyskyttävillä taputuksilla yritetään saada syöttöön tehoa ja vastustajan vastaanottajiin pientä epävarmuutta. Parhaimmillaan tämä toimii. Tunisia-ottelussa Ojansivun hyppysyöttö kolmannen erän lopussa saatettiin matkaan huumaavalla taputusryminällä. Pallo kirposi vastaanotosta katsomoon – sen jälkeen Tunisia ei saanut enää pelistä kiinni.

Kunnon fani ei moiti omien suorituksia, vaan ajattelee, että epäonnistuminen on kollektiivista: siihen ovat syypäitä myös fanit itse. Saksa-ottelussa 5000-päinen suomalaisyleisö oli selvästi jännittynyt. Se tiesi yhtä hyvin kuin pelaajat, kuinka tärkeä ottelu oli kyseessä. Katsomon kieli kertoi: ”Tämä matsi täytyy voittaa”. Brasilia-ottelun katsomo viestitti: ”Tulossa on nautittavaa lentopalloa. Ja Suomi panee parastaan”. Tunisiaa vastaan pelattaessa katsomo oli vapautunut ja innostunut.

Katsomon fiiliksen näki aalloissa. Jännittynyt katsomo Saksa-ottelussa ei syttynyt aaltoilemaan. Tunisia-ottelussa vapautuneisuus näkyi monta kierrosta kestävinä aaltoina. Kentällä fiilis oli sama. Kumpi synnyttää kumman? Varmaan katsomo vaikutti pelaajiin, mutta myös pelaajien ilme ja olemus vaikutti katsojiin.

Katowicen urheiluhallin käytävillä kuului laaja kirjo Suomen murteita. Se oli muistutus siitä, että lentopallo on Suomessa maakuntien peli. Huippupelaajat tulevat eri puolilta Suomea, ei juuri stadista. Onko niin, että suomalainen hurtti voittajahenki tulee pääkaupunginseudun ulkopuolelta?

Suomen joukkue on tehokas sekoitus erilaisia tyyppejä.  Olli Kunnari on vaatiNimmareita Katowicessamattoman, suorastaan ujon oloinen. Ojansivu, Sivula ja Siltala antavat itsevarman vaikutelman, kuten hakkureiden ja kapteenin tuleekin. Kentällä kaikki ovat rautaa. Jaloistaan ja käsistään vikkelät passarit ja libero ovat toista maata, se kuuluu heidän rooliinsa. Kaikki muut täydentävät joukkuetta omilla persoonallisilla ominaisuuksillaan.

Suomalaiset vetoavat usein maan pienuuteen kun puhutaan urheilumenestyksestä. Perusteltua se onkin. Mutta liikaan röyhistelyyn ei ole varaa. Koripallossa pääsi 16 parhaan joukkoon kaksi asukasluvultaan selvästi Suomea pienempää maata: Slovenia ja Liettua. Lentopallossa suurmaat jylläävät. Olemme piskuisin jatkoon päässyt.

Pelasin itse koripalloa mestaruussarjassa, mutta perheen ja suvun parissa lentopallo on ollut ykköspeli. Kun miniä- ja sulhaskandidaatit tulivat ensivisiitille Ilmajoen pappilaan, heidät pantiin heti testiin lentopallokentälle. Jostain syystä äitini, joka pelasi (siis oli kentällä) vielä 70-kymppisenä, oli keksinyt, että kovat iskulyönnit ovat rumia. Niinpä pallot elivät pitkään, kun pisteet tuli saada sijoituksilla. Osallistuimme monena kesänä perhejoukkueella pihakisaankin, josta kerran taisi tulla SM-pronssia.

Lastemme joukossa on entisiä sarjapelaajia ja 35-vuotiaitten naisten Suomen mestari. Näin taktista asiantuntemusta oli tarjolla jälkipeleihin. Perinne jatkuu perheessä: lastenlapsissa on tulevia mestareita.

Kun kirjoitan tätä, Suomen joukkue on alkamassa otteluja jatkosarjassa. Siellä ei taistella vain jatkoon pääsystä, vaan Euroopan ranking-pisteistä. Kuten Sammelvuo totesi, kaikki on auki taivaan ja maan välillä. Suomi lähtee otteluihin altavastaajaikalisä Katowicessaana, mutta kaikki joukkueet ovat voitettavissa. Hyvä asetelma Suomelle. Enemmistö fanitiimistämme veikkasi, että Suomi voittaa kaksi ottelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *