Co Co Girls’it vauhdissa

Lavalle astuu karismaattinen puhuja, joka ei säästä sanoja mainostaessaan oppiaan toisista ihmisistä välittämisestä. Puhujat vaihtuvat mutta sanoma säilyy samana. Mennessään areenalle puhujat halailevat ja kehuvat toisiaan vuolaasti. Yksi puhujista kehottaa rakastamaan toisiaan. Olemmeko hurmosliikkeen uskonnollisessa tilaisuudessa? Ei sinnepäinkään. Kuulijoina istuu yliopiston, tiedekunnan ja laitosten johtoa ja aiheena ovat uudet tutkinnot ja niiden johtaminen. Co Co Girls’it ovat yliopiston oma myyntituote, Anne Birgitta Pessin myötätuntoa markkinoiva tutkimusryhmä.

Anne Birgitta aloittaa tapansa mukaan tutkimusryhmän englanninkielisestä nimestä CoPassion. ”CO on mainio alku sanassa. Se tarkoittaa mukana elämistä, jakamista ja kohtaamista. PASSION on paljon osuvampi sana kuin suomen kielen myötätunto, kyse ei ole vain lempeästä silittelystä, kyse ei ole säälistä. PASSION tarkoittaa sekä kärsimystä ja surua mutta myös intohimoa, suurta iloa, innokkuutta.”

”Mitä myötätunto on konkreettisesti”, Anne Birgitta kysyy. Ja vastaa kolmen T:n ohjelmalla. Se on tietoisuutta, kykyä havaita toisen tilanne, kykyä jakaa. Se on tunnetta, halua ja motivaatiota eläytyä toisen tilanteeseen. Se on toimintaa, toisen parhaaksi toimimista.

Anne Birgitta on itse teologi, mutta hänen ryhmässään on tutkijoita monilta muilta tieteenaloilta. Vaikka tutkijoiden sanoma ei ole kaukana siitä, mitä Raamattu kertoo lähimmäisenrakkaudesta, he vetoavat systemaattisesti aivan muuhun. Takana on vankkaa tutkimustietoa, kyse on evidence based -ajattelusta, jota akateeminen väki kovasti peräänkuuluttaa.

Kun kuuntelee Co Co Girls’ien lennokasta, ylitsevuotavan empaattista ja suorastaan päällekäyvää esitystä, ei voi olla miettimättä, olisiko tämä ollut mahdollista yliopistolla viisi vuotta sitten. Tai olisiko se nytkään mahdollista, jos kuulijat eivät tietäisi, että tutkimusryhmällä on miljoonarahoitus Tekesiltä ja Hesari on kirjoittanut heistä? Tai olisiko se mahdollista näillä reunaehdoilla edes nyt, jos kuulijana olisivat kuusikymppiset keskivertoprofessorit? Moniko heistä livahtaisi muihin töihin jo ensimmäisten kalvojen simppelien totuuksien jälkeen ajatellen, että kaikkihan tuon jo tietävät?

Niin, kaikkihan sen tietävät, että näillä asioilla on valtava vaikutus, mutta se ei auta, että sen tietää. Tiedon pitää muuttua toiminnaksi, pieniksi eleiksi ja yleiseksi toimintakulttuuriksi. Pessi on porukoineen jäätävän oikeassa. Näillä asioilla on valtava merkitys sille, miten Suomi menestyy tulevaisuudessa. Patentit ja tekniset innovaatiot kalpenevat merkityksessä tämän empatian hyökyaallon rinnalla.

Keskustakampuksen tiedekunnissa on valtava määrä tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja sen motiiveista, asioista, jotka viime kädessä ratkaisevat maamme ja maapallon tulevaisuuden. Isot ihmiskunnan haasteet, sellaiset kuin ilmastonmuutos, energiapula, saastuminen ja epätasa-arvo, voidaan ratkaista vain, jos mukana tutkimuksessa on human factor. Pessi on onnistunut paketoimaan tämän tiedon myytäväksi tuotteeksi. Hän on tehnyt sen poikkeuksellisen taitavasti. Hän on oivaltanut tuotteen arvon ja kerännyt ympärilleen monitieteisen intohimoisen tutkijaryhmän.

Kun olen tutkinut väärinymmärtämistä, olen törmännyt hyvin samantapaiseen tekijään kuin myötätunto. Kommunikaatio-ongelmien suurimpana syynä on kykenemättömyys ottaa huomioon kuulija (recipient design). Puettuna copassion-kielelle se on kykenemättömyyttä eläytyä toisen maailmankuvaan. Sen jälkeen kun tämä on oivallettu, tutkijan on esitettävä kysymys: miksi tämä ei onnistu? Tällöin mukaan tulevat ihmisaivojen rajalliset resurssit. Tutkittavaa riittää. Mutta onneksi ei yhden tutkijan tarvitse tehdä kaikkea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.