Tekijä: ECI

Tarja Halonen toimi Suomen tasavallan  presidenttinä vuosina 2000-2012. Hän oli yhdestoista tasavallan presidentti ja ensimmäinen nainen virassa. Sitä ennen hän toimi mm. sosiaali- ja terveysministerinä, oikeusministerinä sekä ulkoasiainministerinä.

Presidentti Tarja Halonen on kansainvälisen naisjohtajien neuvoston Council of Women World Leaders:in jäsen ja entinen puheenjohtaja. Neuvosto koostuu nykyisistä ja entisistä naispresidenteistä ja -pääministereistä. Neuvoston tavoite on verkostoida korkeimman tason naisjohtajia kansainvälisessä yhteistyössä ja pitää esillä naisia koskevia tärkeitä aiheita, kuten kehityksen oikeudenmukaista jakaantumista.

Presidentti Tarja Halonen, mitä opiskelitte Helsingin yliopistossa ja milloin?

Opiskelin vuosina 1963 -1968 oikeustieteen kandidaatiksi. Sen jälkeen jatkoin jonkin aikaa lisensiaattia silmällä pitäen, samaan aikaan kun olin töissä  juristina Suomen ylioppilaskuntien liiton sihteeristössä.

Millaisia mielikuvia teillä on opiskeluajalta Porthanian tiloista?

Porthaniassa oli hyvin modernia, erityisesti verrattuna yliopiston päärakennukseen.

Kävittekö luennoilla vai puursitteko mieluummin yksin kirjatenttejä läpi? Mikäli seurasitte luentoja, onko mieleenne jäänyt vaikuttavia opettajia?

Meillä oli hyvin vähän luentoja. Opiskelu oli pääasiassa juuri puurtamista kirjastossa: Tiedekunnan omassa Porthaniassa, Richardinkadun lukusali ja hätätilanteessa Domus Academica. Monet kirjoista oli aikoja sitten loppuunmyyty ja kirjastossakin sai joskus olla salapoliisi. Kirjaston harvat ainoat lukukappaleet oli säännönmukaisesti väärissä paikoissa, jotta edellinen lukija olisi ollut etuoikeutettu löytämään sen.

Oliko teillä naisia opettajina? 

Professori Inkeri Anttila oli ainoa minulle sattunut naispuolinen luennoija. Hän oli hyvä. Hänellä olisi lisäksi tutkinto myös valtiotieteellisen tiedekunnan puolelta. Syynä oli kriminologia. Koska pääaineeni oli rikosoikeus, minulla oli ilo olla hänen kanssaan enemmänkin tekemisessä. Graduni käsitteli nuorten rikoksentekijöiden valvontaa ja ohjausta. Myös jatko-opinnot olisivat olleet tästä. Anttila oli ehdoton suosikkini.

Työelämä vei teitä merkittäviin kansainvälisiin tehtäviin, edustitte Suomea presidenttinä EU:ssa, YK:ssa, ja monissa muissa monen- ja kahdenvälisissä konteksteissa. Mitä valmiuksia oikeustieteen opiskelu Helsingin yliopistossa oli antanut näihin tehtäviin? Kuuluiko opintoihinne kansainvälistä oikeutta?

Että asioihin pitää ja voi perehtyä, vaikka aihe olisikin aikaisemmin tuntematon. Suoritin tentin kansainvälisessä oikeudessa.

Lopuksi, mitä lähettäisitte terveisiksi tänään Porthaniassa opiskeleville oikeustieteen ylioppilaille?

Vaatikaa muutoksia, jos opinnot eivät vastaa yliopiston ulkopuolisen maailman tarpeisiin esim. kestävä kehitys. Ottakaa mahdollisimman paljon irti opiskeluajastanne.

Suomalainen yhteiskunta, Helsingin yliopisto ja sen oikeustieteellinen tiedekunta ovat viime vuosikymmeninä käyneet läpi merkittäviä muutoksia, jotka heijastavat laajempia muutoksia Euroopassa ja globaalisti. Oikeustieteen tutkijat, opettajat ja opiskelijat tiedekunnassa ovat entistä useammin muita kuin ’miespuolisia’, ’valkoihoisia’ ja ’syntyperäisiä’ suomalaisia. Muutos tämän listan ja tiedekunnan kotisivuilla esitellyn tutkijakunnan välillä on silmiinpistävä.

Ylipäätään sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai alkuperän ymmärtäminen kaksinapaisilla luokitteluilla ja identiteettimääreillä (mies-nainen, kotimainen-vieras, jne.) on siirtymässä menneisyyteen. Sekä oikeustiede että tiedekunta ovat avautuneet tai avautumassa monitasoiselle ja joustavalle sukupuolisuudelle sekä monikielisille, mobiileille ja globaaleille tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille. (Kuten oikeushistorian harrastajat epäilemättä tässä vaiheessa jo haluaisivat huomautettavan, oikeustiede on ylipäätään rajallisesti  ’kansallista’. Kotimaisilla kielillä Suomessa kirjoitetun oikeustieteen historia on lyhyt, vaikkakin usealla tavalla tärkeä.)

Tiedekunnan tilat  Porthania-rakennuksessa ovat monelle tiedekunnassa opiskelleelle ja työskennelleelle täynnä muistoja. Oikeustieteen hierarkiat ja perinteiset arvostukset kuvallistuvat Porthanian käytävillä, luentosaleissa ja tiedekuntahuoneessa.

Niitä koristavat muotokuvat vaalivat oikeustieteen professorien ja tiedekunnan johdon muistoa ja alan merkkihenkilöitä. Samalla ne voimakkaasti rakentavat visuaalisia mielikuvia oikeuden ja oikeustieteen pitkistä juurista jatkumossa, jossa merkkihenkilöt esiintyvät maskuliinisen, patriarkaalisen valtarakenteen edustajina. Naisten näkymättömyys oikeustieteen kuvallisuudessa on edelleen voimakas symboli, joka kertoo eriarvoisuudesta.

Tiedekunnassa käynnistyi 15.11.2020 keräys muotokuvan lahjoittamiseksi tiedekunnalle. Tarkoituksena on lahjoittaa tiedekunnalle taideteos, josta tulee arvokas lisä tiedekunnan kokoelmiin.

Samalla herätellään keskustelua muotokuvista, visuaalisesta kulttuurista julkisissa tiloissa, oikeustieteen ammattien historiakuvista, ammatillisesta arvostuksesta ja muistamisen politiikasta. Tarkoitus ei ole kritisoida tai uudelleen kirjoittaa tiedekunnan historiaa, vaan positiivisessa mielessä avata mielikuvia oikeustieteestä,

erilaisista rooleista sen tutkimuksen ja opetuksen parissa ja ylipäätään Suomessa toimivista juristeista. Julkaisemme myös lyhyitä haastatteluja ja muisteluita.

Keräyksestä saa lisätietoja näiltä sivuilta, joilla seurataan hankkeen etenemistä ja keskustellaan sen taustoista. Tutustumme myös hankkeen edetessä taideteoksen valintakriteereihin ja vaihtoehtoihin. Voit seurata myös englanninkielistä blogia: https://blogs.helsinki.fi/portrayingtheinvisiblelawyers/
Tervetuloa mukaan!

Keräyksen ensimmäinen kierros on päättynyt 14.2.2021.  Kiitos kaikille lahjoittajille. Aloitamme keräyksen toisen kierroksen alkukesästä.

Blogissa käytetyt valokuvat ovat Immi Tallgrenin tai Anna van der Velden, mikäli ei toisin mainita. Kuvatut teokset ovat esillä Porthanian julkisissa tiloissa. Tarkemmat tiedot muotokuvista saa Immi Tallgrenillta.