Ajatteletko, että tieteen ja käytännön sovellusten suhde on seuraavanlainen:

Tieteellinen tutkimus -> tieteelliset löydökset -> soveltaminen käytännön toimintaan (“translaatio”)

Jatko-opintojeni keskivaiheilla luin kirjan, joka viimeistään vakuutti siitä, miksi tutkijoiden pitää olla alusta asti tiiviissä yhteistyössä käytännön toimijoiden kanssa, kun tehdään ongelmia ratkaisevaa interventiotutkimusta. Intervention Mapping -lähestymistavan mukaan interventio-tutkimusprojektia ei voi aloittaa oma lempiteoria edellä, vaan sen mukaan, mi(t)kä teoria(t) on/ovat tarkoituksenmukaista käyttää kuhunkin ongelmaan, kohderyhmään ja kontekstiin – ja sen jälkeen kun on perinpohjaisesti tutustuttu ihmisiin ja käytäntöihin, heidän tarpeisiinsa ja resursseihinsa.

Pidän nykyään niin itsestäänselvänä kohderyhmän osallistamista ja stakeholder-verkoston yhdistämistä tutkimusprojekteihin, että välillä unohdan mainita siitä. Muistan sen aina silloin, kun joku vihjailee tutkimuksen olevan norsunluutornista huutelua, käytännöstä irrallaan. Vaikka kansainvälisistä tutkimuskatsauksista voi saada laajaa ymmärrystä ja suuntaviivoja, tutkijana minun on välttämätöntä viedä tämä käytännön kokeiluiksi ja interventioiksi yhdessä käytännön asiantuntijoiden kanssa. Esimerkiksi valmennusvuorovaikutuksesta en unelmoisi tekeväni konkreettista interventiotutkimusta ilman (a) vankkaa käytännön kokemusta omaavaa tutkimushenkilöstöä ja (b) kentän toimijoiden, ml. valmentajien edustajia.

Ilman tällaista yhteistyötä kehitettävien ratkaisujen hyväksyttävyys, implementoitavuus (toimeenpantavuus) ja siten vaikuttavuus olisi lähtökohtaisesti uhattuna.

Esimerkiksi ammattiin opiskelevien liikuntaa koskevassa Let’s Move It -hankkeessa interventiokokonaisuuden kehittämiseen v. 2013-14 vaikutti suoraan ja välillisesti satoja nuoria, opettajia, muun henkilöstön edustajia ja käytännön toimijoita kentältä.

Sen lisäksi itse Let’s Move It -interventiokokonaisuuden henkeen kuuluu toimenpiteiden osallistavuus, muokkautuvuus ja valinnanvara sen raamien sisällä. Omiin tarpeisiin ja preferensseihin räätälöitävyys (sekä yksilö- että koulutasolla) siis kuuluu sekä opettaja- että oppilas-interventiopaketin periaatteisiin.

Käytännöstä tieteeksi

Entä mitenkäs käytännön toiminnasta syntyneet ja nousseet erinomaisesti toimivat keinot? Tuttava kerran kysyi, miksette tutki huippuhyviä personal trainereita ja sitten sisällytä heidän käytäntöjään interventioihinne. Tällaisia periaatteita laadukas interventiotutkimus oikeastaan hyödyntääkin, eli opitaan myös käytännön menestyksistä.

Niin ihmisten osallistaminen ja kuuleminen tutkimuksen kehittämisvaiheessa että käytännön menestysten ottaminen tieteellisen tarkastelun kohteeksi usein luetaan “käänteiseksi translaatioksi” (Reverse Translation).

Laajasti ottaen kyse on siis sen perinteisemmän ideaalin vastakohdasta, että tieteellinen tutkimus kehittää idean joka viedään käytäntöön (kliinisessä lääketieteessä “From Bench to Bedside” vs “From Bedside to Bench”, esimerkiksi kun halutaan ymmärtää odottamattomia tuloksia saaneita tapauksia kenttäkokeissa, ja lähteä rakentamaan tästä uusia testattavia hypoteeseja).

Käänteisen translaation käsitteen alle voi lukea myös paljon muuta (ks. Health Psychology -lehden uuden Reverse Translation -sarjan tavoitteet täältä), mutta johtavana ideana on, että tutkijoiden pitäisi aktiivisesti hankkia tutkimustaan varten vaikutteita kentältä.

* * * * * * * * * * * * * *

“Researchers can have a strong impact on evidence-based practices only if their research goals are guided by the real-world needs of patients, practitioners, and other stakeholders in the practice of evidence-based clinical health psychology.

Thus, health psychology researchers need input from practicing health psychologists, from their patients, and from others who are involved in multidisciplinary health care services.”
(Health Psychology -lehden Reverse Translation -sarja)

* * * * * * * * * * * * * *

Tämä kytkeytyy osaksi maailmanlaajuista kehitystä saada tiede lähemmäksi käytäntöä, (joka on saanut joskus myös ylilyöntejä).

Useissa tilanteissa nähdäkseni kaikki pääsääntöisesti hyötyvät, kun tiede ja käytäntö kietoutuvat toisiinsa syklisenä prosessina.

Argumenta-hankkeemme puitteissa järjestämme symposion tästä aiheesta erityisesti käyttäytymiseen vaikuttamisen interventioiden kontekstissa: “Reverse Translation: Practice-Based Evidence“, 21. helmikuuta 2020. Symposio on jo lähes täynnä, mutta se livestreamin kautta voi seurata tilaisuutta myös etänä.

Tervetuloa keskustelemaan näistä asioista yhdessä!