University of Helsinki
Sopivien opetustilojen puute on varmasti yksi suurimmista opetuksen kehittämisen esteistä monissa Helsingin yliopiston yksiköissä. Kotikampukseni Viikin rakennuksissa on paljon pitkiä, kapeita käytäviä, mutta itse opetustilat ja opetusmateriaalien säilytystilat ovat pieniä. Monesti arkkitehtuurisesti mielenkiintoiset ratkaisut tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin tilojen tarkoituksen mukainen käyttö.
Nykyaikaiseen opettamiseen kuuluu kuitenkin olennaisesti joustavuus, myös tilojen osalta. Opetuksessa käytetään paljon ryhmätöitä, joiden osaamistavoitteiden saavuttamiseksi opiskelijoille annetaan usein vapaus toteuttaa ryhmätyöt ja niiden purku haluamallaan tavalla. Tämä edellyttäisi monipuolisia, helposti muunneltavia tiloja, jotka ovat opetusyksikön hallinnassa ja siten joustavasti varattavissa. Joillakin kampuksilla on valloitettu käytäviä opetuskäyttöön, mutta aina ne eivät sijaintinsa tai meluisuutensa vuoksi sovi opetuskäyttöön.
Viikin Opettajien akatemian jäsenten järjestämässä ideointikilpailussa, jossa opiskelijat etsivät koko kampusta hyödyttäviä oppimisideoita, kiinnitettiin useilta tahoilta huomiota siihen, että kampukselta puuttuu myös yhteinen kohtaamispaikka. Epävirallinen, usein kaikkein kriittisimpään ajatteluun perustuva oppiminen ja vuorovaikutus eri tiedekuntien opettajien ja opiskelijoiden kesken voisi toteutua ruokapaikassa tai kahvilassa, jossa myös vierailijat voisivat verkostoitua viikkiläisten kanssa ”virka-ajan” jälkeenkin.
Hiljattain avattu Helsinki Think Companyn tila on tervetullut avaus verkostoitumiseen, mutta myös opetukseen soveltuva kohtaamispaikka tarvittaisiin. Vaikka pidän suuresti vanhanaikaisista, hiljaisista lukukirjastoista, näen kirjastojen tilaratkaisuilla olevan suuri merkitys tulevaisuuden poikkitieteellisinä opetustiloina.
Myös kampusten piharatkaisut vaatisivat ihmisläheisempää, spontaaniin vuorovaikutukseen kannustavaa otetta. Kirjastojen, ravintoloiden ja kahviloiden pitäisi olla keskellä kampusta, jotta eri tiedekuntien opiskelijat ja opettajat voisivat liikenteeltä rauhassa tavata, oppia ja ideoida. Nyt ainakin Viikin kampuksen sydämessä on vain teitä ja parkkipaikkoja.
Kirjoittaja on eläinlääketieteellisen anatomian yliopistonlehtori ja Opettajien akatemian jäsen.
Tervetullut avaus! Olen jo pitkään pohtinut että milloin alkaisi muutos myös opetustiloissa. Ilmeisesti fyysinen tila on viimeinen “perinteisen” tietoja jakavan ja opettajalähtöisen opetuksen linnake. Missä tahansa yliopiston opetustilassa olen aina kummastellut miten ensin liitutaulun päälle tulee valkokangas, miten valkotaulun päälle tulee valkokangas, miten kaikki opetustilassa osoittaa vain siihen kohtaan missä opettaja seisoo. Pöydät pitää olla aina riveittäin ja opetuksen jälkeen ne on palautettava takaisin riveihin. Tähän pitää saada muutos! Esimerkiksi pöydät voisi maalata taulumaalilla, jolloin niihin voisi kirjoittaa, opetustiloissa voisi olla liikuteltavia tauluja tilojen jakajina, sohvia, helposti pyöriteltäviä ja muunneltavia huonekaluja, pöytiä, tuoleja… Kaikki seinät voisivat olla käytettävissä havainnollistamiseen, älytauluja, valkotauluja, paikkoja mihin voi kirjoittaa, piirtää… Opetustilojen tulisi olla sellaisia että siellä ajatukset lentävät, ideat syntyvät, että siellä on oppimista ja iloa oppimisesta.
Meillä Oulussa on (tutkimus)käytössä juuri tuollainen opetustila. Olin mukana suunnittelemassa Learning & Observation Forum -tilaa ja vaikka olenkin koulutusteknologi, vaadin ehdotomasti että esim. seinien tulee olla tussitauluja + magneettisia (voi ripustaa esim. papereita)
Nyt meillä on kolmesta siirtoseinillä erotettavasta opetustilasta rakentuva vuorovaikutuslabra. Siellä on täydellinen BYOD varustelu, erilaisia älypöytiä/interaktiivisa tykkejä jne, mutta ennenkaikkea muuntojoustava kalustus ja sotkettavat seinät.
Labramme löytyy netistä: http://leaforum.fi/
Ainakin peruskoulussa lapset ja erityisesti pojat tykkäävät jättää pulpetit ja mennä erillisiin pöytiin työhön. Vapautta hieman kaipaa nuori mieli. Myös yksi ainoa pehmeä sänky on kova juttu karussa koululuokassa. Tosin siivous haluaisi heittää kaikki pehmusteet pois. Viihtyisyys voi auttaa oppilasta motivoitumaan ja rentoutumaan ja jaksamaan. Luovuus syntyy rennossa hengessä lapsellakin.