University of Helsinki
Opetin ruotsalaisten kollegoitteni kanssa syys-lokakuussa Göteborgin yliopiston kauppakorkeakoulussa kuluttajakäyttäytymistä (Konsumentbeteende 7,5 op). Kurssin vetäjänä toimi Dr. Ulrika Holmberg (Företagsekonomiska institutionen, Handelshögskolan, Göteborgs universitet), joka opettaa kuluttajatieteitä yhdessä kollegojensa Dr. Maria Fuentesin ja Dr. Lena Hanssonin kanssa. Minä liityin joukon jatkoksi opettamaan Ulrikan, Marian ja Lenan kanssa kolmannen vuosikurssin opiskelijoita.
Omalla kotilaitoksellani kuluttajakäyttäytymisen kurssi (5 op) on suunnattu 1. vuoden opiskelijoille. Kurssin sisältö poikkesi vaativuustasoltaan meidän kurssistamme, koska göteborgilaisopiskelijat harjoittelivat projektityössään jo tutkimuksen tekoa. Heidän kurssinsa oli myös 2,5 opintopistettä laajempi. Kurssin peruskirjallisuus oli tosin pääosin sama kuin meillä Helsingin yliopistossakin.
Diskuteerausta ja rentoa tunnelmaa
Aloitimme elokuussa kurssin suunnittelun. Lähinnä pohdimme sitä, mikä roolini on uutena opettajana kurssilla. Ensimmäisen oman luentoni pidin Hållbar konsumtion -teemasta. Kielitaitoni ei lyhyellä valmistautumisajalla taipunut opettamiseen ruotsiksi, joten sain käyttää kurssilla opetuskielenäni englantia. Ruotsalaisopiskelijat ovat kielitaitoisia, ja osa heistä vastasi sekä kirjoitti minulle suoraan englanniksi, osa taas ruotsiksi. Keräsin kurssin aikana omaan yliopistopedagogiseen tutkimukseeni liittyvää aineistoa eli opiskelijoiden käsityksiä tieteen luonteesta (ks. kuva 1).
Kurssin alku ja koko tunnelma oli ruotsalaista – asioita suunniteltiin, niistä keskusteliin ja niitä tehtiin yhdessä. Ulrikan toiveesta kaikki kurssin opettajat olivat ensimmäisellä luentokerralla paikalla. Hän myös esitteli meidät opiskelijoille. Valmistelemani opetus yksin tai yhdessä Ulrikan kanssa otettiin myönteisesti vastaan. Tuntui hyvältä huomata, että oma opetuspanos istui saumattomasti osaksi kurssia. Myös opiskelijat olivat kiinnostuneita uudesta opettajasta, vaikka alussa jännitin, miten vuorovaikutus uudessa ympäristössä, uusien kollegojen ja uusien opiskelijoiden kanssa toimisi. Pelko oli turha. Länsiruotsalaiseen menoon kuuluu kansainvälisyys ja rento ote. Tämä näkyi myös yliopiston palvelukulttuurissa, kuten koko kaupungissa. Göteborg on helposti lähestyttävä kaupunki.
Opetustyylien erot
Opetin pääosin Ulrikan kanssa kahdestaan. Opetuksen järjestimme niin, että Ulrika avasi jokaisen yhteisen luentokertamme. Sen jälkeen vuorottelimme Ulrikan suunnitelman käsikirjoituksen mukaisesti koko 3 tunnin opetusjakson ajan. Minut yllätti se, että ruotsalaisopiskelijat – naapurimme diskuteerausmaineesta huolimatta – eivät olleet tottuneet vuorovaikutteiseen, keskustelevaan opetustyyliin, toisin kuin omat opiskelijamme. Kun pyysin opiskelijoita pareittain tai pienryhmissä tekemään pohdintatehtäviä, kaikkien saaminen mukaan ei onnistunut.
Väliajalla kysyin opiskelijoilta, miksi he eivät keskustelleet. He kertoivat, että luento-opetukseen ei liity heidän opinnoissaan vuorovaikutteisuutta. Kurssin vetäjä vahvisti opiskelijoiden näkemyksen. Tämä johtikin siihen, että päätin viedä vuorovaikutteisuutta myös osaksi Ulrikan opetustilannetta. Pyysin esimerkiksi opiskelijoita pohtimaan ja keskustelemaan oman haastatteluaineiston kautta Ulrikan heille juuri teoreettisesti opettamia laadullisen tutkimuksen analyysitapoja (Kuva 2). Ruotsalaiskollegani haluavat jatkossa myös itse oppia ja toteuttaa vuorovaikutteista opetusta.
Minä puolestani opin ruotsalaisilta uuden tavan opettaa laadullista tutkimusta substanssikurssiin integroituna. Kurssilla opiskelijat valitsivat kolmesta tutkimusteemasta (Hem och inredning, Second-hand, Gör-det-själv) yhden, johon liittyen he harjoittelivat haastattelumenetelmiä. Kurssin teemoihin liittyen annettiin artikkelilukupaketti, johon empiiristä aineistoa peilattiin. Ulrika opetti analyysintekoa eli antoi työkaluja siihen, miten päästä alkuun tutkimuksenteossa.
Käytännössä opiskelijat laativat parityönä haastattelurungon ja tekivät kaksi haastattelua. Kun toinen haastatteli, toinen kuunteli ja teki samalla muistiinpanoja. Seuraavaksi pareista muodostettiin neljän hengen ryhmiä, jotka laativat suullisen esityksen ja kirjallisen raportin. Kurssin jälkeen opiskelijat aloittavat kandidaatintutkielmansa tekemisen. Näin kurssi valmistaa heitä omaan tutkimustyöhön. Tähän asti olen itse kursseillani antanut opiskelijoiden vapaasti päättää harjoitustöittensä teemat ja toteutustavat. Tämän kokemuksen jälkeen voisin kuitenkin kokeilla ohjatumpaa ja ohjeistetumpaa toimintamallia.
Rohkeasti uuteen ympäristöön
Opettaminen oman kulttuurin ulkopuolella ja samalla oman alan kollegojen kanssa on ollut yksi tärkeimpiä kokemuksiani opettajuuden kehittymisessä. Minulla oli mahdollisuus viedä yliopistopedagogista osaamistani eteenpäin ja oppia samalla uudenlaisia työskentelytapoja. Opiskelijat sen sijaan ovat kovin samanlaisia. Luennon jälkeen he olivat aina Ulrikan ympärillä kyselemässä ohjeita.Olikin jännä katsoa ulkopuolisen silmin opetustilanteita, joissa on itse päivittäin läsnä. Sain olla tarkkailijana kurssin vetäjän kantaessa päävastuun.
Kannustan kaikkia lähtemään opetus- ja oppimiskokeiluihin maailmalle. Tarjosin osaamistani Ulrikalle tavatessani hänet konferenssissa. Hän kiinnitti minut heti kurssille, etenkin kun kuuli, että minulla on rahoitus omasta takaa. Kiitos opettajien akatemian rahoituksesta sekä tack för Ulrika, Maria och Lena!
Minna Autio
Kirjoittaja on kuluttajaekonomian yliopistonlehtori, Opettajien akatemian jäsen sekä Associate member of Centre for Consumer Science (Centrum för konsumtionsvetenskap – CFK), Handelshögskolan vid Göteborgs universitet.