Categories
Sekalaista

Opiskelijoita varten

Photo: Kasia
Photo: Kasia

Opetan ja ohjaan yliopistossa. Minulla on opiskelijoita fukseista väitöskirjantekijöihin. Tykkään opiskelijoistani ja välitän heistä. Huolehdinkin. Ainakin siinä määrin kuin ehdin.

Opiskelijoista välittämistä ja huolenpitoa on kaivattu mediassakin. Anna-Sofia Berner kirjoitti  Helsingin Sanomissa 8.3.2015, kuinka Suomessakin yliopiston opettajien pitäisi kysellä opiskelijoiden perään. Yliopiston tulisi olla enemmän koulu.

Bernerin ajatuksille oli antanut kipinän suomalainen MIT:ssä toimiva taloustieteen professori Bengt Holmström näkemyksineen eurooppalaisista yliopistoista verrattuna yhdysvaltalaisiin. Suomessa yliopisto ei kuitenkaan voi olla aivan Bernerin kirjoituksessaan esittämän yhdysvaltalaisen yliopiston kaltainen.

Meillä on paljon vähemmän opettajia suhteessa opiskelijoiden määrään. Minullakin on useita kymmeniä ohjattavia maisteri- ja tohtoriopiskelijoita. On selvää, etten voi käyttää yhteen opiskelijaan niin paljon aikaa kuin kollegani Amerikassa. Jos voisin, ottaisin  enemmän selvää opiskelijani toiveista ja vahvuuksista ja ohjaisin häntä tarkemmin yliopiston ja työelämän poluilla.

Suomalaisia opiskelijoita ohjataan ja heistä huolehditaan kuitenkin paljon enemmän kuin omana opiskeluaikanani. Nyt on henkilökohtaista hops-ohjausta, on opiskelijatuutoreita ja opiskelijaneuvontaa.

Ylipäänsä opetusta ja ohjausta arvostetaan tutkimuksen rinnalla, mistä  Helsingin yliopistossa – ainoana suomalaisena yliopistona – on  merkkinä mm. Opettajien akatemia. Sen tehtävänä on viedä hyviä pedagogisia käytäntöjä laajemmalle omassa  yliopistossa ja muulla. Nämä ovat erinomaisia asioita, mutta eivät tietenkään riitä siihen, että suomalainen opiskelija saisi yliopistossa yhtä paljon henkilökohtausta ohjausta kuin Yhdysvalloissa.

Yliopistojen opiskelijat ovat jo vuosia kutsuneet omaa opinahjoaan kouluksi. He käyvät koulua ja heillä on koulutehtäviä. Vanhemmat polvet ovat saattaneet hämmästellä tätä “arvonalennusta” ja itse kieltäytyä kutsumasta yliopistoa kouluksi.

Olisiko kuitenkin niin, että kouluksi kutsuminen kertoo siitä, että yliopisto on opiskelijoille koulu? Tuttu, läheinen ja myös turvallinen. Ja myös paikka, jossa opitaan yhdessä vertaisten kanssa sekä saadaan tukea ja ohjausta opettajilta.

Kyselin omilta opiskelijoiltani – nykyisiltä ja entisiltä -, kaipaavatko he enemmän Amerikan-mallin kaltaista huolenpitoa. Maisteriksi valmistunut opiskelijani sanoi, että sai minulta sellaista tukea ja ohjausta gradua tehdessään, että se edisti kokonaisvaltaisesti hänen valmistumistaan ja että hänellä oli huolehdittu olo. Ihan Amerikan mallia hän ei kaipaisi, koska vapaus ja vastuu ovat myös hyvästä. Samankaltaisia olivat nykyistenkin opiskelijoiden vastaukset.

Pidetään siis opiskelijoista yhä huolta mutta annetaan heille myös riittävästi vapautta ja vastuuta.

Maamme tuore hallitus päättää pian yliopistojenkin rahoituksesta. Me kaikki toivomme pitkäjänteisiä ja ennustettavia ratkaisuja, joista keskeisimpiä on turvattu rahoitus. Kun voimme luottaa siihen, että rahoitus pysyy suunnitellun kaltaisena ja ennustettavana, voimme suunnitella opetusta ja ohjausta pitkäjänteisesti. Opiskelijat voivat  luottaa siihen, että opetusta annetaan monipuolisesti ensi lukuvuonnakin.

Terhi Ainiala

Kirjoittaja on Suomen kielen yliopistonlehtori ja Opettajien akatemian jäsen.

Kirjoitus on julkaistu myös HYT:n jäsenlehdessä 2/2015.

By Terhi T Ainiala

Suomen kielen yliopistonlehtori. Tutkii ja ihmettelee nimiä ja niiden käyttöä. Innostunut myös opetuksesta, ohjauksesta ja yhteisöllisyydestä.

2 replies on “Opiskelijoita varten”

Aika jännää on ollut tosiaan kuulla, että yliopistosta puhutaan kouluna. Moniakin nuoria seuratessani olen kyllä mielestäni löytänyt selitystä tälle siitä, että yläaste ja varsinkin lukio ovat mahdollisimman vähän koulumaisia. Itse asiassa olen saanut sen vaikutelman, että yliopistossa opiskelijoista huolehditaan enemmän kuin lukiossa, jossa usein tapahtuu niin, että niiden, jotka eivät ole päämäärästään tietoisia, annetaan vapaasti pudota kelkasta. Vaaditaan itsenäisyyttä lukioikäisiltä, mutta huolenpitoa yliopistossa opiskeleville – kertonee asenteistamme nuoria kohtaan.

Tuli myös mieleen, että olisi mielenkiintoista tietää, miten suomalainen suht vapaa opiskelu ja amerikkalainen läheltä ohjaus vaikuttavat tieteenalan syvälliseen (myös historian) hallintaan ja esim. valmiuksiin poikkitieteellisyyteen.

Kiitos kommentistasi, Pirkko. On melko ikävää, jos lukiossa opiskelijoista ei aina huolehdita tarpeeksi.

Comments are closed.