Orientaatiosta orientoitumiseen

Vaihtokohde: Wollongong, Australia
Vaihtoaika: 5 kk
Saapumispäivä: 12.2.2016

IMG_2411

Luennot alkoivat tällä viikolla. Olin toki käynyt pääkampuksella jo monta kertaa edellisillä viikoilla, muun muassa orientaatiota varten. Yliopistolle pääseminen on helppoa. Pääkampukselle kulkee kaupungin ilmainen bussi, The Gong Shuttle, sekä yliopiston ilmainen bussi. Sen sijaan pääkampuksella navigointi on hieman hankalampaa. Kampus on suuri ja rakennukset levittäytyneet alueelle hujan hajan. Rakennus numero 18 ei välttämättä ole lähelläkään rakennusta numero 17, sen sijaan rakennukset 23 ja 67 saattavat istua kylki kyljessä. Onneksi kampuksella on paljon viittoja, joiden avulla suunnistaa.

Sen sijaan yliopiston kirjastoon eksyin kaksi kertaa, ennen kuin opin kulkemaan siellä. Kirjasto ei oikeastaan ole edes sokkeloinen (toisin kuin esimerkiksi Cambridgen yliopiston kirjasto), mutta portaikot on onnistuttu piilottamaan pylväiden ja kirjahyllyjen taakse ja seinien sisään. Tultuani sisään 2. kerroksen sivusisäänkäynnistä yritin etsiä katutason pääovea, mutten meinannut löytää edes portaita.


Orientaatiosta

Orientaatio oli yhteinen kaikille vaihto-opiskelijoille. Tapasin toisen suomalaisen, tanskalaisen sekä 6 amerikkalaista. Vaihto-opiskelijoista suurin osa on amerikkalaisia. Kiinalaisia oli yllättävän vähän, ottaen huomioon maantieteellisen etäisyyden.

Orientaatioon kuului ohjeistus kursseille ja pienryhmätunneille ilmoittautumisesta, yliopiston tukijärjestelmien (esim. Student Support Advisers) esittely ja viisumeihin, terveydenhuoltoon ja työntekoon liittyvä luento. Opiskelijoiden jakamattoman huomion saivat kuitenkin Australiassa matkustelusta (erityisesti pienellä budjetilla), surffaamisesta (virallisesti surffausturvallisuudesta), ja Australian (suloisista tai myrkyllisistä) eläimistä kertovat osiot. Surffiopettaja onnistui myyntipuheessaan, koska varasin hänen puheidensa jälkeen itselleni paikan opiskelijoiden surffiviikonlopusta. Siitä lisää, kun sen aika koittaa…

Kategoriaan "suloinen" kuuluva Australian eläjä.
Kategoriaan “suloinen” kuuluva Australian eläjä.

Ilmastoidussa luentosalissa tapahtuneen orientaation jälkeen oli vuorossa kampuskierros ja opiskelijakortin hakeminen. Koska olin kuitenkin tehnyt näistä molemmat jo edellisellä viikolla, siirryin suoraan karnevaaliosioon. Yliopiston palvelut, seurat ja järjestöt esittäytyivät HY:n avajaiskarnevaaleja vastaavassa tapahtumassa. Juttelin yliopiston turvallisuustiimille, yliopiston ympäristöpalveluille, retkeilyseuralle, ranskalaiselle kerholle, LGBTI-järjestölle, matkatoimistolle ja liikuntapalveluille. Kuuntelin livemusiikkia ja söin ilmaisen kasvispurilaisen. Ensi viikolla on vielä Clubs’ Day, jossa opiskelijaseurat pääsevät esittelemään toimintaansa laajemmin.

Orientoitumiseen
Ensimmäinen luentoni oli psykologiaa. Valitessani kursseja totesin, että minun kannattaa lukea psykologiaa vaihdossa. Ensinnäkin, psykologia on yleismaailmallinen tiede, toisin kuin oikeustiede, joka on suurelta osin kansallista. Siten psykologian osaaminen on helpommin siirrettävissä maasta toiseen. Toiseksi, uskon, että psykologian perusteiden hallitseminen on juristille sekä hyödyllistä että tärkeää. Ajan kulumisen vaikutus todistajan muistikuviin, tekijän mielentilan vaikutus syyntakeisuuteen ja jopa tuomarin nälkäisyyden vaikutus tuomion ankaruuteen ovat aihepiirejä, joita psykologia voi valottaa. Psykologian perusteet -kurssin koordinaattori sanoi opettaneensa aiemmin kurssia, jolla oikkarit oppivat käyttämään hyväksi psykologista tietämystä – ihmisten heikkouksia ja epävarmuuksia – oman kantansa pönkittämiseksi oikeudessa. En ole ihan varma, oliko hän tosissaan. Kolmanneksi, lukemalla psykologiaa vaihdossa vältän pääsykokeen, joka on välttämättömyys psykologian opiskelemiseksi HY:ssa.

Psykologian lisäksi opiskelen Australian oikeutta ja kansainvälistä oikeutta. On jossain määrin absurdia istua samassa luentosalissa 18-vuotiaiden kanssa, opiskelemassa asiaa, joka liippaa läheltä Oikeudellisen ajattelun perusteet -kurssin sisältöä. Jopa metodi on samanlainen kuin Suomessa: oikeusjärjestelmän syvärakenteita ja ristiriitaisuuksia hahmotetaan tutkimalla sopivia oikeustapauksia. Tarkoitus on argumentoida puolesta ja vastaan ja huomata politiikan ja arvomaailman vaikutus oikeudenkäyttöön. Tai sitten tulkitsen kurssin tavoitteita omaa taustatietoani ja mielenkiintoani vasten.

Läksyjä ropisee heti ensimmäisestä viikosta alkaen. Jo ensimmäiselle oikeustieteen luennolle meidän tuli lukea oppikirjan 1. luku sekä oikeustapaus McBain v Victoria. Luennon jälkeiselle pienryhmätunnille (tutorial) piti lisäksi pohtia oikeustapaukseen liittyviä kysymyksiä. Psykologian kurssiin kuuluu viikottaisia tehtäviä, jotka tehdään Moodle-alustalla. Opiskelua ei voi jättää tenttiä edeltävän illan pänttäämiseen. Kurssit noudattavat aika lailla samaa kaavaa: viikossa on
1) 0-2 luentoa, joissa viikon aihe esitellään, sekä
2) 1 pienryhmätunti tai seminaaritapaaminen, jota varten on luettavaa sekä tehtäviä, jotka syventävät luennolla opittua.
Kurssien arvosteluun kuuluu osallistuminen pienryhmätapaamisissa (10-20%), välitehtävät (20-40%) sekä lopputentti tai pitkä essee (50-60%).

Pikkuhiljaa pääkoppa tottuu taas elämän aikatauluttamiseen.

Oikeustieteen laitos
Oikeustieteen laitos rakennuksessa 67.

Ensiaskeleita

Vaihtokohde: Wollongong, Australia
Vaihtoaika: 5 kk
Saapumispäivä: 12.2.2016

Wollongongin yliopisto on tehnyt saapumisesta helppoa. Sähköpostiini tuli useita viestejä kursseille ilmoittautumisesta, erilaisia checklistejä matkavalmistelujen suhteen ja enemmän tietoa Australiasta, yliopistosta ja surffaamisesta kuin ehdin lukea. Sähköpostitse lähettämiini kyselyihin vastattiin hetimiten, aikaero huomioiden.

Kansainvälisille opiskelijoille oli ilmainen kuljetus Sydneyn lentokentältä Wollongongiin. Lisäkseni bussissa oli kaksi intialaista ja kaksi amerikkalaista. He alkoivat heti jutella toisilleen, joten minä juttelin kuskin kanssa. Australialaisille tyypilliseen tapaan hän oli hauska ja puhelias tyyppi, ja koska aikaa oli, pysähdyimme jopa näköalapaikalle ihastelemaan auringossa paistattelevaa Illawarraa ja Tyyntä valtamerta. Kuljetukseni jätti minut muutaman kilometrin päähän asunnostani, sillä asun asuntolassa, jossa ei ole omaa respaa. Saatuani avaimeni respassa ollut kiinalainen mies, joka on asunut Wollongongissa 27 vuotta, heitti minut autollaan kotiovelleni. Hän saattoi minut sisälle asti.

IMG_2390
Illawarran alueen rannikkoa. Oikeassa reunassa näkyy juuri ja juuri Mt Keira, jonka juurella yliopiston pääkampus sijaitsee.


Home sweet home

Olin pitkällisen harkinnan päätteeksi päätynyt kampusasuntoon (ne ovat Australiassa hyvin kalliita. Opiskelijasolun huoneen hinnalla saisi Helsingistäkin yksiön). Asuntolassa asumista puolsivat kuitenkin helppous eli stressittömyys, mahdollisuus tutustua muihin opiskelijoihin sekä hyvä sijainti. Asuntolani on tarkoitettu “graduate studenteille” eli käytännössä muille kuin kandivaiheen opiskelijoille. Australiassa se voi tarkoittaa maisterintutkintoa, “diplomaa” tai tohtorintutkintoa. Suomalaiselle itsenäiselle opiskelijalle ulkomaalaisten kandiopiskelijoiden keskuudessa asuminen voi olla suuri shokki. Olen kokenut sen aiemmin englantilaisessa yliopistoasuntolassa, vaikka vältyinkin pahimmilta tapauksilta. En silti halunnut 18-vuotiaiden innokkaaseen mutta vasta kotoa muuttaneeseen joukkoon, joten saamani asuntotarjous vanhempien opiskelijoiden asuntolasta sopi minulle erinomaisesti.

Näkymiä opiskelija-asuntolan keittiössä.
Näkymiä opiskelija-asuntolan keittiössä.

Asunnossa on opiskelija-asuntoloille tyypillinen ominaishaju: vähän tunkkaista (kokolattiamatot), nurkissa ja hankalasti siivottavissa paikoissa vuosikausien likaa (jota ei kuitenkaan siivota, koska se ei suoranaisesti ole hometta) sekä paljon vahvoja kemikaaleja (jostain syystä ihmiset tuntuvat ajattelevan, että jos keittiön tason puhdistaa oikein kovalla kemikaalilla, se puhdistaa myös keittiönkaapin). Asukkaat ovat itse vastuussa siivoamisesta, ja asuntola tarkastetaan kahden viikon välein. Paljon riippuu siis siitä, millaisia kämppikseni ovat. Suurin osa heistä on vasta asuntoon muuttaneita, mikä on hyvä, koska vasta muuttaneiden kanssa on helpompi sopia yhteisistä säännöistä kuin asunnossa jo pitkään asuneiden, tapansa vakiinnuttaneiden kanssa.


Uuden elämän prioriteetit

Minulla oli ensimmäisille päiville muutama prioriteetti. Olen todennut, että muuttaessa on parasta yrittää saada mahdollisimman paljon aikaiseksi ensimmäisinä päivinä. Jos jokin asia, esimerkiksi opiskelijakortin hankkiminen, lykkääntyy, se lykkääntyy yleensä kohtuuttoman kauan. Jotkut asiat saattavat jopa jäädä tekemättä. Esimerkiksi keittiön kaapin peseminen kannattaa tehdä jo ensimmäisen viikon aikana: silloin siisteydestä saa itse nauttia mahdollisimman pitkään ja jos siivoamista lykkää, voi pian tuntua siltä, ettei sitä kannata tehdä laisinkaan. Tämä pätee erityisesti silloin, kun asuu jossain vain viisi kuukautta.

Ykkösasia oli pankkitili. Olin tutkinut eri vaihtoehtoja ennen lähtöäni, mutta loppujen lopuksi valintani päätti se, mikä konttori lähellä asuntoani oli auki klo 16 jälkeen. Suurin osa pankeista tarjoaa ainakin opiskelijoille maksutonta tiliä, jolla saa olla rajattomasti ilmaisia tilitapahtumia per päivä (tämä ei ole itsestäänselvyys Australiassa) ja johon liittyy ilmainen pankkikortti. Myös käteisen nostamiseen liittyvien maksujen suhteen kannattaa olla tarkkana. Valitsemallani pankilla ei ole erityisen laajaa maksuttomien pankkiautomaattien verkostoa, joten tulen varmasti suosimaan käteisen nostamista ostosten yhteydessä vaikka ruokakaupassa. Nettipankki kuuluu pakettiin ja saan elektroniset tiliotteet, joten olen tyytyväinen (esimerkiksi Englannissa kaikki pankit eivät vieläkään kykene elektronisiin tiliotteisiin). Rahan siirtäminen suomalaiselta tililtä Australiaan kesti kaksi pankkipäivää.

Sim-kortista päättäminen oli odotettua hankalampaa. Paljon riippui siitä, millaisen datayhteyden halusin. En käytä älypuhelinta Suomessa, joten minulla ei ollut mitään käsitystä tarvitsemani datan määrästä. Arviointia hankaloitti se, että yliopiston tarjoamaan langalliseen yhteyteen liittyy muuhun kuin opintoihin liittyvää dataliikennettä koskeva rajoitus, 3GB per 6 kuukautta. Yliopiston langattomaan verkkoon, joka on käytössä pääkampuksella, ei liity datarajoitusta, mutta käyttöä seurataan ja ylikäyttö voi johtaa rajoituksiin. Käsittääkseni ylikäyttötapauksia arvioitaessa yliopiston johto voi saada nähtävilleen listan sivustoista, joilla kyseinen opiskelija on käynyt. Minun yksityisyyden suojan tajuni on tietysti pöyristynyt, mutta anglo-amerikkalaista (yliopisto)kulttuuria tunteva minäni ei ole kovin yllättynyt. Oma datayhteys voi siis olla mukavin vaihtoehto joka tapauksessa. Dataliittymät eivät kuitenkaan ole halpoja. Australia on suuri ja harvaan asuttu maa, jossa puhelinverkkojen ylläpitäminen on järjettömän kallista (Australian asukastiheys on vain neljäsosa Suomen asukastiheydestä, ja erot kaupungin ja maaseudun, tai outbackin, välillä ovat suuremmat). Onneksi en ole älypuhelimeen kiintynyttä tyyppiä, sillä pohdiskelin sim-korttiin liittyvää päätöstä viikon verran.

Jotain hyödyllistä, jotain hauskaa luettavaa.
Jotain hyödyllistä, jotain hauskaa luettavaa.

Sen sijaan kirjastokortin saaminen oli helppoa. En puhu nyt yliopiston kirjastosta, vaan kaupunginkirjastosta, joka on 10 minuutin kävelymatkan päässä asunnoltani. Päätin heti, että haluan lukea muutakin kuin oikeustieteellisiä kirjoja, joten kysäisin, olisiko mahdollista saada kirjastokortti. 10 minuuttia myöhemmin lainasin ensimmäiset kirjani, kaksi australialaiskirjailijan romaania sekä Australian historian pähkinänkuoressa. Toisen romaaneista, Kerry McGinnisin Mallee Skyn, ahmaisin kahdessa päivässä. Palasin kirjastoon hakemaan lisää.

Myös opiskelijakortin saaminen oli yksinkertaista, mutta sen aktivoitumista piti odottaa yön yli. Sen jälkeen saatoin ladata itselleni tulostussaldoa, tulostaa ja skannata papereita sekä lainata kirjoja myös yliopiston kirjastosta.

Nyt kun elämän perusasiat ovat kunnossa, voi lähteä rannalle ja ruveta elämään kuin australialainen.

IMG_2406