“Tämä on ensimmäinen kohdalleni osunut kurssi, jolla opiskelijoiden ääni sai oikeasti kuulua”, kommentoi eräs osallistuneista opiskelijoista omaa kokemustaan opiskelijat opettajina- kurssien loppugaalassa 26.3. Helsingin yliopiston Minervatorilla. Loppugaalaan kerääntyivät opiskelijat ja opettajat Sibeliuslukiosta, Helsingin kielilukiosta ja Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Loppugaalassa opiskelijat esittelivät kurssien aikana pitämiään oppimiskokonaisuuksia ja saivat mahdollisuuden keskustella kurssin aikana heränneistä ajatuksista asiantuntijoiden ja muiden opiskelijoiden kanssa. Ilta huipensi Helsingin ylipiston, WWF:n ja kolmen helsinkiläisen lukion yhdessä järjestämät lukion kestävyyskurssit.
Toteutuneiden opiskelijavetoisten kurssien ideana on luottaa opiskelijoihin. Opiskelijoille annettiin valtaa ja vastuuta suunnitella sekä toteuttaa innostavinta ja tarpeellisinta kestävän kehityksen opetusta omasta näkökulmastaan. Opiskelijatiimit valitsivat kurssilla käsiteltävät kestävän kehityksen teemat ja tavat käsitellä aiheita. Tiimejä rohkaistiin käyttämään ohjaavien opettajien lisäksi asiantuntija-apua ja kutsumaan haluamiaan asiantuntijoita vierailemaan kurssikerroilla. Kursseilla pureuduttiin kestävän kehityksen teoriaan käytännöllisten ongelmien avulla. Kurssien näkökulmaksi oli valtakunnallisen teemakurssin opetussuunnitelman mukaan valittu monitieteinen ainerajat ylittävä ajattelu, joka on välttämätöntä kestävyysongelmien ratkaisemiseksi.
Opiskelijoiden kursseille valitsemat aiheet vaihtelivat konkreettisista ilmiöistä kuten jätteenpoltto, tyttöjen koulutus tai Itämeren tila hyvin laajoihin kysymysten asetteluihin ja analyyseihin kuten yhteiskunnan infrastruktuurin vaikutus kestävään kehitykseen tai ilmastonmuutoksen vaikutus talouskasvuun. Opiskelijat kutsuivat kursseilleen asiantuntijavieraita mm. Sitrasta, Unicefista ja Kirkon ulkomaanavusta. Kursseilla vierailtiin Vantaan jätteenpolttolaitoksella ja Linnanmäen Sea Life:ssa. Kurssilaiset halusivat mukaan myös omaa kurssiaan laajemman yleisön. Opetustuokioita järjestettiin kurssien aikana läheisen päiväkodin lapsille, oman lukion biologian kurssilaisille sekä koko koululle aamunavauksen välityksellä. Kursseista kirjoitettiin myös blogi kirjoituksia. Opetusmenetelmänä opiskelijat käyttivät pääsääntöisesti esitelmöivää tyyliä, johon yhdistettiin osallistavia tehtäviä ja yhteisiä keskusteluja. Opetuksen välineinä käytettiin myös itse tehtyjä videoita ja blogia.
Opiskelijat luonnehtivat kurssilla oppimaansa seuraavilla tavoilla:
“Opin, että vaikuttaminen on todella mahdollista jo nyt.”
“Opin eniten siitä, miten ihanaa yhdessä oivaltaminen voi olla.”
“Luulen, että tartun helpommin samankaltaisiin projekteihin (jo nyt kurssin ansiosta tiedossa pari)”
” Hyödyllisimpiä oppimistilanteita kurssilla olivat: sosiaalisuus, vuorovaikutus ja jännityksen hallinta”
“Opin ilmastonmuutoksen syistä, seuraamuksista ja niiden lieventämisestä.”
“Tutustuin ympäristöaktivismiin ja kiinnostuin urasta kestävän kehityksen parissa”
Opettajat kommentoivat kurssin vaikuttaneen omaan ajatteluunsa ja asenteisiinsa seuraavilla tavoilla:
“Opin luottamaan opiskelijoihin ja antamaan koko kurssin ja aiheen suhteen opiskelijoille vapaat kädet. – Vapaa tekeminen kunniaan.”
“Olen vapautunut oppimiskäsityksestäni entisestään”
“Panostus parempaan ja kestävämpään tulevaisuuteen kannattaa. Ja yhä edelleen kannattaa tukea nuorten optimismia ja luottamusta, että asioille voidaan tehdä jotain”
YK:n mukaan kestävyyskasvatuksen perimmäinen päämäärä on muuttaa yhteiskuntaa kestävämmäksi. Kestävän kehityksen pedagogiikassa yhteiskunnalliseen muutokseen pyritään vahvistamalla opiskelijoiden aktiivista toimijuutta kestävän kehityksen rakentamiseksi. Opiskelijoiden ja opettajien kommentit kuvastavat, että kurssi on herättänyt, innostusta ja vahvistanut ainakin hetkellisesti opiskelijoiden halua ja kykyä toimia kestävämpien toimintamallien toteuttamiseksi. Voidaan siis sanoa kurssin täyttäneen ainakin osittain kestävyyskasvatuksen kunnianhimoisia tavoitteita. Kurssit olivat ensimmäiset laatuaan ja kurssimallissa on vielä paljon kehittämisen varaa. Opiskelijat esittivät mm. seuraavanlaisia toivomuksia ja kehittämisehdotuksia:
“Olisin kovasti toivonut saavani enemmän konkreettisuutta ja ratkaisuläheisempää lopputulosta”
“Toivoisin enemmän selkeää rakennetta, jossa työn etenemistä tarkkailtaisiin.”
Selkeämmän rakenteen ja ohjauksen lisäksi toivottiin lisää yhteistyö mahdollisuuksia muiden lukioiden opiskelijoiden kanssa sekä enemmän toimimista. Palautekyselyissä opiskelijoiden ja opettajien kurssikokonaisuudelle antamien kouluarvosanojen keskiarvo oli 9. Palautteen perusteella kurssin järjestäjät voivat olla tyytyväisillä mielillä, koska jotain uudenlaista, innostavaa ja opiskelijoiden osallisuutta tukevaa on selkeästi laitettu liikkeelle. Kehittämistyölle on kuitenkin vielä paljon sijaa, jotta kurssien aikana päästäisiin nopeammin asioiden ytimeen, käytettäisiin monipuolisempia opetusmenetelmiä, vaikutettaisiin asioihin konkreettisesti ja kaikille löytyisi varmasti itselle mielekäs tapa haastaa itsensä kestävän kehityksen rakentajana. Tästä on hyvä jatkaa!