Posts

Posted on

Joulukiireitä

Kävin tällä viikolla vaikuttamassa näillä sivuilla bloggaamiseni kautta tuleviin avoimen yliopiston opiskelijoille suunnattuihin verkkosivuihin, joita uudistetaan. Minusta oli hienoa, että opiskelijoille annetaan mahdollisuus sanoa ”oma sanansa” sivuihin eli valittakaa sitten minulle jos ne ovat huonot.. 😉. Ei vaan, itselleni merkitsee paljon se, että yleensäkin nettisivut ovat ns. ”simppelit” ja tiedon löytää nopeasti, sutjakkaasti eikä asioita kierrellä ja kaarrella, vaan faktat löytyy hyvin. Omaan varmaankin tässä kohtaa paljolti miehistä ”putkiajattelua” ;-), kiitos hyvien geenieni eli varsinkin matemaattisesti/rationaalisesti lahjakkaan isäni. 🙂

Joulua pukkaa päälle ja tässä vaiheessa omaa arkea siivittävät niin lasten joulujuhlat kuin perheemme omatkin joulukiireet. Joululahjat on hankittava ja paketoitava jne. Ainakaan ei tarvitse toimettomana olla. 🙂

Samalla on tullut vilkaistua tulevaa ensi vuoden alun opiskelua. On hommattava tenttikirjoja ja sitten tietysti tutustuttava muuhun tulevan kurssin materiaaliin sekä verkko-oppimisympäristöihin vaikka asiaa helpottaakin huomattavasti se, että verkko-opiskelu on tullut ajan mittaan tutuksi. Joten uusia opiskelijoita rohkaisisin:

–          Kyllä se siitä. Jotensakin sen oman kalenterin saa aina järjestettyä ja hommat hoidettua.

Yleensä loppuvuoden bloggaamisissa käydään läpi mennyttä vuotta. Niinpä käyn minäkin. Eli opiskelin hoitovapaalla aiemmin erityispedagogiikkaa, sitten opiskelut oli tauolla ja jatkuivat tänä syksynä 2013 sosiaalityön opinnoilla. Muutoksia opiskelukäytäntöihin on tullut jonkin verran tänä aikana. Arvosanoja viedään WebOodiin ja Moodlekin on tullut käyttöön. Siinä on ollut jonkin verran opettelua, mutta eteenpäin mennään:

–          Yksi askel menee eteen, joskus takaisin tulee kaksi, muttei se ole niin vaarallista. 😉

Eli uuteen vuoteen 2014 astellaan hyvillä mielin, mitä kaikkea se tuokin tullessaan. Nautin kun saan opiskella, mutta olla perhepäivähoitajana vielä paljon kotona lasteni kanssa. Aktiivisella ihmisellä täytyy olla aivot käytössä.. ei narikassa. 😉

Toivotankin sinulle blogini lukija oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! Lisäksi haluan myös kiittää tästä vuodesta aivan loistavia opettajia yliopistolla, joihin olen saanut tutustua ja käydä luennoilla mielenkiintoisia keskusteluja, jotka ovat ainakin minulle avanneet aivan uusia näkökulmia ajatusmaailmaan sekä omaa “blogi-emoa” Päiviä, joka on meitä turvallisesti kaitsenut. Tavataan ensi vuoden puolella taas!!

– Maria –

 

 

 

 

Posted on

Takaisin lähtöruutuun

Punnersinpa ensimmäisen tenttini kasviksessa, “Orientaatio kasvatustieteisiin”, kokonaiset 3 op, ja huomasin että joudun reivaamaan tuota opintosuuntaani hieman.  Luokanope-opinnot ei vie oikeaan suuntaan vaan haen uutta vauhtia aikuis-kasvatustieteistä. YO oli joustava, palautti ilmoittautumismaksuni tuota jo suoritettua kurssia lukuun ottamatta.

Sen sijaan suoritettua tenttiä en saa mukaani:  Aikusi-kasvis vaatii omat orientaationsa.

Näin käy kun hätäilee lähdössä eikä tee kotiläksyjään kunnolla. Tätä punnitessani nousee esiin eräs seikka, joka lienee sukupuoliriippuvainen. Juttu menee näin – silläkin uhalla että tämä herättää intohimoja, mutta näinhän pitääkin.

Naiset motivaattori opiskeluun on itsensä kehittäminen, siis opiskelua rakkaudesta taiteeseen. Suora hyöty ammatillisesti ei ole primääri motivaattori.

Miesten kannalta opiskelu on väline, kun tavoitellaan ammatillisesti pätevyyden kasvattamista. Huvikseen opiskelua miehet pitävät ajanhukkana – näin lievästi kärjistäen.

Minun kohdallani tämä meni juuripa näin: näen kasvatustieteitten opintoni välineenä löytää itselleni uusi ammatillinen suunta itselleni. Jos huvikseni opiskelisin, valitsisin itselleni aineeksi jotain aivan muuta, vaikkapa modernin historian.

Syksy on tuonut uusia töitä ja tehtäviä. Vapaana konsulttina on toimeksiantoja alkanut siunaantua. Koulutussektoriltakin on töitä löytynyt, olkoonkin ettei kokonaisen viikon täytteeksi eikä suoranaisesti pedagogisiin tehtäviin. Tästä on seurannut se, että päiväni ovat yhtä tilkkutäkkiä ja sälää. Ja siitä taas seuraa se, että määrätietoiseen, kurinalaiseen opiskeluun on hankala löytää aikaa. Motivaatiossani ei uskoakseni ole vikaa, vaan moodin vaihtaminen yhdestä toiseen ja vielä kolmanteen päivän sisällä on yllättävän hankalaa.

Uskonkin, että opiskelu työn ohessa on helpompaa kun struktuurin antaa  8-16 työpäivä. Sen perään on helpompi sovittaa sitten tietty kiintiö opiskelua.

Nähtäväksi siis jää millaisen muodon tämä aikuisopiskeluni saa, kun keväällä jälleen opiskelu alkaa kohdallani, uusista lähtökohdista.

Lopuksi havainto siitä missä lukeminen parhaiten sujuu: oma sohva on täysin toivoton, siihen nukahtaa. Yleinen kirjasto sopivan taustamelun ympäröimänä hyvä, mutta hankala. Kompromissi löytyy oheisesta kalusteesta – oma oppituolini.

oppimisen iloa kaikille,

t. Piparjuuri

Oppituoli

Posted on

Mikä motivoi opiskeluun?

Mikä motivoikaan opiskelemaan avoimessa yliopistossa? Opiskelujen motivoiminen vaatii jo jonkin verran varsinkin aikuisopiskelijalta, joka on kenties jo työelämässä ja perheellinen ja jonka täytyy sovitella opiskelu monen muun vastuun ja velvollisuuden keskelle.

Tutkinto haaveena. Se on varmaan joidenkin “motivaattori” opiskeluun. Jonkinmoista “irtiottoa” arjesta sekä heittäytymistäkin opiskelu aikuisiällä vaatii. Heittäytymistä tuntemattomaan. Jonnekin kauemmaksi kuin omilla raiteilleen kulkeva arki. Pientä “bonusta” elämään kenties näin liiketaloudelliselta kantilta katsottuna ;-)?

Minä valitsen usein jonkun “motivaattorikohteen”, kuten tunnettu tv-psykologi Dr.Phil voisi asian ilmaista. Jonkun joka on tehnyt jo sen ennen minua. Julkisuudessa on tällaisia henkilöitä esimerkiksi. Norjasta löytyy hyvä esimerkki yksinhuoltaja Mette-Maritista, joka löysi rakkauden vaikeista oloista ponnistaneena ja meni naimisiin kruununperijä prinssi Haakonin kanssa. Opiskelijaelämää lähempänä itse olen samaistunut näin perhepäivä*hoitajana* työskentelevänä kuuluisan tv-sarjan Teho-osaston lempeään Abby Lockhartiin, joka opiskeli, perheellisenä hänkin (tosin hänelläkin “selviämisen” moninkertainen momentti -yksinhuoltajuus- mukana kuten Mette-Maritilla), sairaanhoitajasta lääkäriksi. Minä haluan opiskella sosionomi AMK:sta sosiaalityöntekijäksi. 🙂

Motivaationi nousi entisestään, kun sain juuri viimeisimmän tenttini tuloksen. Sain todella hyvän numeron. Pärjään nyt jopa paremmin opiskeluissani kuin nuorena tyttönä AMK-opiskeluissa, eli motivaationi on kasvanut, kun ymmärrän jo paremmin opiskelun merkityksen työelämän moninaisten haasteiden keskellä. Tällä motivaatiolla oli ihana ilmoittautua taas kevään 2014 kursseille, sosiaalipsykologiaa sekä ammattiini myös liittyvä “Kasvun haasteet nuoruudessa” -kurssi. Valitsin HOPS:in (Henkilökohtainen opintosuunnitelma) tekemisessä myös ammattiani päivähoitotyössä tukevia opiskeluja. HOPS kannattaa tehdä, kävin hakemassa apuja vielä sen tekemiseen opintojen ohjaajalta. Opiskeluja tukevia palveluita kannattaa oikeasti hyödyntää. Tsemppiä opiskeluihinne ystävät, joulu lähestyy! 🙂

 

Posted on

Vihdoinkin!

Vihdoinkin pääsin oikeustieteen johdantokurssille; olin jonossa muistaakseni 19. ja siitä huolimatta pääsin niiden joukkoon, jotka verkkokurssin pääsevät aloittamaan. En ole koskaan ennen pelkästään verkossa tapahtuvaa opetusta kokeillut, mutta fiilikset ovat siitä nyt jo positiiviset. Aluksi olemme kaikki esitelleet itsemme ja näin tiedämme paljon paremmin ketä kurssilla on kuin tavallisilla luennoilla, joissa yleensä juttelee ehkä yhden tai kahden kanssa. Muutenkin kurssin aikana on tarkoitus keskustella paljon (tämä tapahtuu siis moodlessa) kurssin tehtävistä sekä  niiden herättämistä ajatuksista ja kysymyksistä. Innokkaana aloitin jo tekemään ensimmäistä sivun pituista esseetä oikeuslähteistä, ja kysymyksiä kyllä heräsi vaikka muille jakaa.. Ennen aloittamistani olin ajatellut sivun pituisen esseen olevan ihan läpihuutojuttu..Mutta täytyy sanoa, että vaikuttaa haastavalta! Mutta kiehtovalta!

Muuten olen tehnyt Naiset, miehet ja talous -kurssin tentin jälkeen kirja-arviota Suomen talouspolitiikan pitkä linja -teoksesta. Tentaattori onneksi antoi minulle mahdollisuuden tehdä kirja-arvion, sillä tentissä en vain pystynyt vastaamaan kirjasta tehtyyn kysymykseen. Olin keskittynyt enimmäkseen Suomen talouden suhdannepolitiikkaan, mutta kysymykset eivät liipanneet läheltäkään aihetta. Kirjoitan siis 12 sivua kirja-arviota, jossa pitäisi olla pari muutakin lähdettä.. Täytyy sanoa, että ainakin minusta tehtävä tuntuu aika haastavalta, vielä kun nämä pari muuta lähdettä pitäisi löytää itse!

Nyt tosin olen pitänyt vapaata opinnoista jo pari päivää, en nimittäin edes muista, koska viimeksi olisin pitänyt vapaata. Eilen olin katsomassa Hurjaruuthin Kosmosta; sirkusta, jossa akrobaatit tekivät huimia temppuja. Suosittelen kaikille, joilla on lapsia tai kummilapsia jne.. Tänään taas olisi tarkoitus mennä illalla ulos. On tätä kyllä odotettukin!

Posted on

Kolkyt ja risat

Olen opiskellut aiemmin ollessani hoitovapaalla nuorimman lapseni kanssa niin täällä avoimessa yliopistossa erityispedagogiikkaa. Halusin silloin täydentää ammatillista osaamistani päivähoidon saralla. Olen palvellut Espoon kaupunkia perhepäivähoitajana vuodesta 2007 alkaen ollen välillä siis hoitovapaalla ja tehden yhden ”matkan” päiväkodin puolellekin virkavapaani aikana.

Tänä syksynä 2013 mahdollistui oiva tilaisuus jatkaa näitä yliopisto-opintojani. Olen löytänyt tämän syksyn aikana polun ihan tutkinto-opiskeluun asti eli tähtäimessä on maisterinpaperit sosiaalityöstä, valtiotieteellisestä. Mutta matkaa on sinne vielä ja avoimessa sosiaalityön opinnot jatkuvat, taidanpa mahduttaa joukkoon vielä sosiaalipsykologiaakin.

Olen ollut tämän syksyn ihan innoissani…juu hämmentävää se todella on, mutta opiskelu työn ohessa ei aina vain kuormita vaan oikeasti voi myös tukea omaa työssäjaksamista. Minä annan perheenäitinä perheelleni sekä rakkaassa työssäni (totta sekin on, että rakastan perhepäivähoitajankin työtä, koti voi olla myös mitä mainioin työympäristö) muille niin paljon (vaikka sekin kuuluu asiaan ja antaa myös minulle paljon), mutta kuitenkin olen halunnut itselleni jonkinlaisen ”oman henkireiän”, jotain ihan omaa:

– Voin uppoutua opiskelun maailmaan iltaisin: avata koneen, surffailla avoimen yliopiston sivuille katsomaan, josko sinne olisi jotain juuri käytävästä kurssista päivitetty, hörpätä kulauksen kahvia ja miettiä taas esim. seuraavaa opiskeluviikkoa. On ihanaa kävellä yliopiston kirjaston ovista sisään iltaisin, käydä lainaamassa kirjoja ja olla opiskelijan ”roolissa”. Kauan on aikaa siitä, kun viimeksi olin opiskelija, tai no, ei nyt niin kauan, kymmenisen vuotta, mutta sinä aikana on tapahtunut PALJON: raskauksia, vaipanvaihtoa ja …no vaipanvaihtoa. Eli olen nyt hieman eri ihminen kuin silloin kymmenisen vuotta sitten.

Eli kolkyt ja risat, se on ikäni, 34 – vuotta ja aikuisopiskelija. En ajatellutkaan, kuinka aikuisenakin voi löytää ”oman tiensä” tai no.. ainakin jatkaa sitä ”omaa tietään” eteenpäin. Ja että se voi olla näinkin mukavaa… toki myönnän, ei tentteihin lukeminen ole aina herkkua, kun olisi parempaakin tekemistä. Ja kun en ole aiemmin yliopistossa opiskellut, oli jo erityispedagogiikan kursseilla olo uutta minulle. Edellisen tein siis verkkokurssina ja yksinäistähän hommaa se oli. Joitakin opiskelutovereita kohtasin ryhmätöiden yhteydessä ihan livenäkin. Se on se avoimen yliopiston harmillinen puoli, ettei meillä juuri ”opiskelijarientoja” ole. Juu.. en tarvitse perheellisenä mitään ”yöjalassa oloja”, mutta jonkinmoinen opiskelun ”oheistoiminta” voisi antaa meille opiskelijoille ihan uutta tsemppiä.. toivottavasti joskus sellaista tulee..

Mutta kiitos lukija! Olet nyt siis lukenut ensimmäisen postaukseni avoimen yliopiston bloggaajana lähes loppuun..mutta se ei jää siihen..jääthän kuulolle, palataan! 🙂
– Maria –

Posted on

Back to School

Aloitin kasvatustieteiden opinnot Avoimessa tänä syksynä. Takana on kohta kolme vuosikymmentä työuraa – uraa jonka aikana en useinkaan ajatellut tosissani ryhtyväni opiskelemaan uudestaan. Ei-ei. Kun on töissä, niin on töissä. Ja sikäli kun vapaa-aikaa on, se käytettäköön visusti mukaviin harrastuksiin ja perheen kanssa oleiluun, sen tunsin ansainneeni. Elämäntapa-opiskelijat ovat epäilyttävää porukkaa, joilla ei ole muuta sisältöä elämässään.

Suunnilleen näin kulkivat ajatukseni, kunnes oma urani alkoi puuroutua ja oli aika miettiä mitä tekisin eläkeikään saakka, tehokasta peliaikaa kun vielä on jäljellä n. 10 vuotta. Seurasi tiukkaa henkistä jaakobinpainia, kun tosissani mietin mitä osaan ja mistä nautin – ja mistä voi myös elantonsa saada vaikka ikää on mittarissa reippaasti päälle viidenkymmenen.

Tuota iterointia kesti aikansa, jonka tuloksena siis kirjoittaudun lukemaan kasvista Avoimessa. Sen ohessa haen aktiivisesti työtä niin vanhalta osaamissaraltani, rahoitus & talous kuin myös kouluttajana tuon alan koulutuslaitoksista. Ja siis hännän huippuna ryhdyn bloggaamaan – pääteemana ”aikuisopinnot uranvaihdon fasilitaattorina”.

Tästä ehkä löytyy blogini punainen lanka: kokemukset ja tuntemukset, vaikeudet ja voitot, ahaa-elämykset ja turhautumat kun elämän tässä vaiheessa jälleen tarttuu tenttikirjaan. Opiskelu Avoimessa on yksinäistä puuhaa ja vertaiskokemukset ovat siksikin tervetulleita ja kannustavia.

Miten tutulta tuntuukaan kulkea arjet farkuissa, jonottaa tenttikirjoja lainaksi, syödä opiskelijakuppiloissa ja liikkua julkisilla. Tutulta tuntuu, silti moni asia on muuttunut. YO:n järjestelmissä pitää osata navigoida. Sovellusten kirjo on toki työelämästäkin tuttua mutta nämä tulevat päivittäin käytettyinä hyvinkin tutuiksi ja tukea on työkavereiden kautta aina saatavilla. Nyt satunnainen kurkistelu YO:n järjestelmiin tuntuu kammottavalta, mutta taipuu sekin tahtooni kun jaksaa punnertaa.

Opiskelu on nyt niin paljon konkreettisempaa, määrätietoisempaa. Ei iloista opiskelijaelämää oheisharrastuksineen, ei märkiä iltoja ja krapulaisia aamuluentoja. Aika lailla puurtamistahan tämä on.

Ja tuttua on sekin, miten mielenkiintoiselta esim. imurointi saattaa tuntua kun vaihtoehtona on kirjan avaaminen. Tästä ja paljon muusta tuonnempana.

Opiskelun iloa!
t.Piparjuuri

Posted on

Uupumusta

Minun piti tänään herätä kuudelta, sillä tänään olisi Naiset, miehet ja talous -kurssin tentti. En siis ole valmistautunut läheskään tarpeeksi tenttiin, mutta ajattelin mennä kokeilemaan onneani. Tai ainakin katsomaan, millaisia kysymykset ovat. Onnistuin kuitenkin heräämään vasta seitsemältä. Aamupalaksi söin palan marjapiirakkaa, sillä kaipasin jotain piristävää. Olen nimittäin todella väsynyt. Olen lukenut joka päivä viime postaukseni jälkeen Suomen talouspolitiikan pitkää linjaa minulle pitkiä päiviä. En siis ole pitänyt yhtään vapaapäivää, sillä minusta tuntuu, että en ymmärrä Suomen talouspolitiikasta hölkäsen pöläystä. Teksti on täynnä termejä, joita pitäisi tarkistaa sanakirjasta ja siihen ei aikani, eikä kärsivällisyyteni, riitä. Olen käytännössä kirjoittanut koko kirjan uudestaan tehdessäni muistiinpanoja, sillä kaikki tuntuu niin tärkeältä.. Kirjasta tulee luultavasti ainoastaan yksi kysymys, sillä se on vain 1 opintopisteen laajuinen osa yhteensä 6 opintopisteen tenttiä. Eli todennäköisesti stressini on ylimitoitettua!

Kiroan kuitenkin joka päivä mielessäni kaikkia niitä kertoja, kun lintsasin lukiossa. Tai menin muuten vaan helpoimman kautta. En siis koskaan oppinut opiskelemaan lukioaikoina. Ja vaikka olenkin opiskellut aikaisemmin yliopistolla italialaista filologiaa, valtio-oppia, naistutkimusta, viron kieltä ja kulttuuria sekä käännöstiedettä, en voi sanoa oppineeni opiskelemaan yliopistollakaan. Jotain teen kuitenkin oikein, sillä Valta modernissa poliittisessa ajattelussa -kurssin tulokset tulivat tällä viikolla, ja olen tulokseeni enemmän kuin tyytyväinen! Varsinkin kun unohdin vastata yhteen tenttikysymykseen..

Elämäni on siis aikalailla opiskelua, vaikka toki teen työhakemuksiakin. Mol:in ilmoituksiin vastaaminen vain on erittäin turhauttavaa. Yhteenkin paikkaan, johon hain, haki melkein 400 hakijaa.. Eikä vaikuta siltä, että italialaisen kielen tai kulttuurin tuntijoita tarvittaisiin Suomessa ollenkaan. Eikä valtio-oppikaan kuulemma oikein työllistä. Niin mielekästä kuin sen opiskelu onkin, täytyy ehkä miettiä opiskelualaa mikä työllistäisi varmemmin. Tässä iässä sitä kuitenkin kaipaisi jotain työtäkin, ja varsinkin työnteon sosiaalisia puolia sekä rutiineja. Opiskelu on kuitenkin aika yksinäistä puurtamista, varsinkin kun minulla ei tällä hetkellä ole luentojakaan.

IMG_0132

 

Posted on

Kansantaloustiedettä!

Edellisestä tentistä on jo melkein kaksi viikkoa ja nyt odotan jännittyneenä tentin arvosanaa. Olihan kyseessä ensimmäinen noin laaja tentti, minkä olen koskaan tehnyt.

Tentin jälkeen lähdimme parin kaverini kanssa Pietariin rentoutumaan, ja pieni rentoutuminen mojitojen merkeissä olikin todella paikallaan.
Valtio-opin kurssit ovat siis paljon laajempia kuin mihin olen tottunut italialaisen filologian laitoksella. Muistettavaa on paljon enemmän ja täytyy todella tehdä töitä tenttien eteen.

Tänään aloitin vihdoinkin lukemaan Naiset, miehet ja talous -kurssin tenttiin. Onneksi minulla on ruhtinaalliset viisi viikkoa aikaa lukea siihen. Koska olen työtön, en voi opiskella täysipäiväisesti, vaan minun on panostettava myös töiden hakuun. Luku-urakkani aloitin tänään Suomen talouspolitiikan pitkä linja -teoksen ensimmäisistä 25 sivusta. Täytyy sanoa, että ne olivat melkoista hepreaa. En ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan sellaisista termeistä kuin ‘rationaalinen valinta’, ‘tarjontahäiriö’ tai ‘toimiva subjekti’ ja nyt pitäisi yrittää ymmärtää niiden merkitys.. En ole koskaan ennen lukenut kansantaloustiedettä ja tämä kurssi oli kansiksen ja valtio-opin yhteinen. Eli suoraan aineopintojen tasolle kansantaloustieteessä! Minä, joka en ole opiskellut lukiossa edes pitkää matematiikkaa! Onneksi kurssin toinen teos on helpompilukuinen, lukaisinkin sen kurssin aikana kerran jo läpi. Sen lisäksi pitäisi lukea vielä kaksi artikkelia. Töitä siis piisaa tämänkin kurssin tiimoilta.

IMG_0124

Posted on

Moikka kaikki!

Lupauduin mukaan kirjoittamaan blogia Avoimessa minäkin. Koska Avoimessa ei ole fuksiaisia, ei tuutoreita, opiskelijabileistä puhumattakaan, on opiskelu melko yksinäistä puuhaa; muita opiskelijoita tapaa lähinnä luennoilla. Sen takia aloitan nyt bloggaamisen täällä. Ja jos kirjoitan välillä vahingossa italiaksi, johtuu se siitä, että valmistaudun samalla ensi viikon italiankieliseen työhaastatteluun kuuntelemalla italialaista radioasemaa. Eli ciao tutti!

Opiskelen tällä hetkellä valtio-opin aineopintoja, mutta mietin tässä samalla koko ajan ja joka päivä, mikä opinto-ala työllistäisi parhaiten. Valtio-oppi se ei taida olla, niin mielenkiintoista kuin se on tähän asti ollutkin.. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada aineopinnnot kasaan ensi syksyyn mennessä, ellen sitten pääse oikeustieteen johdantokurssille ja innostu opiskelemaan enemmänkin oikeustiedettä. Tein tosin juuri Valta modernissa poliittisessa ajattelussa -kurssin tentin, ja koska se tuntui niin teoreettiselta, ilmottauduin myös sosiaalityön johdantokurssille. Huomasin kyllä jo ensimmäisen luennon aikana, ettei sosiaalityö ole kuitenkaan minun juttuni, joten taidan keskeyttää sen heti alkuunsa.

Toinen ala, mikä minua on siis jo kauan kiinnostanut on oikeustiede; olen vain aina ajatellut, että se olisi minulle liian haastavaa ja että lukemista olisi aivan liian paljon. Nyt olen kuitenkin vihdoinkin päättänyt käydä katsomassa, millaista oikeustieteen opiskelu on, jos vain pääsen oikeustieteen johdantokurssille. Ilmottautuessani olin vasta 20. varasijalla: en siis ole ainoa, jota oikeustiede kiinnostaa! Toivotaan, että sinne perustetaan lisäryhmä tai muuten on odotettava kärsimättömänä ilmottautumista kevään ryhmään!

Nyt on mentävä lukemaan Esther Duflon artikkelia Women Empowerment and Economic Development, joka liittyy Naiset, miehet ja talous -kurssiin. Mutta siitä enemmän ensi kerralla!

Posted on

Pieni sosiaalipsykologian opiskelija aloittaa verkko-opinnot

Eilen päätin tarkistaa, että milloin alkaa tuleva sosiaalipsykologian verkkokurssi (Sosiaaliset representaatiot ja todellisuuden sosiaalinen rakentuminen), johon olin päättänyt osallistua. No, hups sentään! Ilmoittautuminen olisi pitänyt tehdä 25.2 mennessä, mutta huomasin, että vasta torstaina 28.2 olisi aloitusluento. Niinpä päätin soittaa opintotoimistoon tiedustellakseni, että onko mitenkään mahdollista vielä ilmoittautua kurssille. Ystävällinen opintosihteeri sitten avasi vielä ilmoittautumislinkin, kun kurssilla oli vielä tilaa ja pääsin kuin pääsin osallistumaan kurssille.

Torstaina ensimmäistä verkkoluentoa varten virittelin koneeni hyvissä ajoin ja tankkasin pikkuvauvani ensin täyteen ja laitoin hänet nukkumaan ruokapöydälle vällyjen alle tietokoneen viereen. Siinä meidän oli hyvä yhdessä nyt opiskella. Taitaa tästä pikkutytöstä tulla sosiaalipsykologi, kun saa suggestopedistä opetusta jo pienestä pitäen.

Iloinen yllätys olikin, että verkkotenttiä varten ei tarvitsekaan lukea kumpaakin kahta kirjaa vaan vain osan kappaleista. Olinkin jo aloittanut kirjojen lukemisen, mutta nyt pienen vauvan kanssa pitkäkestoinen lukeminen on jotenkin hankalampaa. Kai se on sitä, että ei tiedä milloin se keskeytys tulee, ja sen takia aloittaminenkin on vähemmän motivoivampaa. Tulevassa kurssissa on alkutentti, verkkolukupiiri ja keskustelufoorumi, jossa toivottavasti tulee olemaan antoisat keskustelut. Pienen vauvan kanssa tällainen verkkokurssi on mitä mainioin tapa opiskella. Pystyin hyssyttelemään vauvelia, jotta hän jatkoi uniaan kunnes mieheni tuli töistä. Ja lisäksi tässä säästää kaiken matka-ajan eikä tarvitse erikseen järjestää lastenhoitoa. Tälläistä mahdollisuutta ei ollut 10 vuotta sitten, kun vanhemmat lapseni olivat pieniä. Silloin piti mennä fyysisesti paikanpäälle luennolle. Täytyy sanoa, että tämä kehitys on kyllä todella upea asia!

Mielenkiinnolla taas odotan uuden kurssin aloitusta. Nyt pitää vain malttaa odottaa, että verkkolukupiiri tehtävien kanssa alkaa maaliskuun lopussa. Sitä ennen on tarkoituksena lukea nuo kappaleet alkutenttikirjoista. Jotenkin uuden kurssin aloitus on aina niin ihanaa!