Kylmää, märkää ja pimeää

Eilen oli hieno päivä! Unirytmit heitti häränpyllyä, kun kampesin aamuvuoroon yöputken jälkeen. Vastaantulijat olivat yhtä aurinkoisia kuin sää ja töihin päästessä tajusin kahlanneeni Jäämeressä kun housujeni lahkeet olivat pohkeeseen asti läpimärät.

Marraskuussa harva jaksaa hymyillä ja asiakaspalvelutyössä sen saa tuntea. Kofeiinilla sinnittelyä kotiin asti ja takaisin pimeään. Huhu kertoi, että aurinko kävi taivaalla, mutta todisteita käynnistä en kyllä nähnyt. Kotiovella vastassa on kuormittain tavaraa. Muuttoon on pari viikkoa ja tavarat lojuvat sujuvassa kaaoksessa. Poimin laskut lattialta ja yritän laskea kuinka kauan on palkkapäivään.  Menee pitkän matematiikan puolelle, joten luovutan ja laitan teetä tulemaan.

Muuttolaatikolla istuessani ja kieleni teehen polttaessani, mietin kulunutta päivää. Hymyilen ja mieleni tanssahtelelee iloisin pienin askelin. Hieno päivä! Aamulla Oodin oli ilmestynyt ensimmäiset opintopisteeni.

Sisko (5op)

Hitaasti hauduttaen

Olen aina halunnut hoitaa velvollisuuteni mielummin jo eilen kuin nyt. Kärsivällinen odottelu ei todellakaan kuulu vahvimpiin puoliini ja jos asia on vienyt liikaa aikaa, olen kehitellyt keinoja nopeuttaa sitä. Vaikka väkisin runnoen. Roikkuvat keskeneräiset asiat pyörivät päässäni uudestaan ja uudestaan kunnes asiat on hoidettu ja järjestyksessä. Älkää käsittäkö väärin, en ole kovinkaan ahkera, mutta jos jotain pitää hoitaa, pitää se hoitaa kunnolla, hyvissä ajoin ja kerralla perusteellisesti alusta loppuun.

Kolmenkympin paremmalla puolella on ollut kivuliasta tunnustaa, ettei opiskelu suju ihan samalla vauhdilla kuin vuosikymmen sitten. Tauko opiskelussa on tietysti tehnyt oman tehtävänsä, mutta lukeminen ja sisäistäminen vie vain enemmän aikaa kuin haluaisin myöntää. Onneksi taktiikat ovat hioutuneet ja ehkä olen jopa hitusen järkevämpi kuin parikymppisenä. Muuten hukkuisin työmäärään!

Eihän se yllätys ollut, että opiskelu työn ohella vaatii aika paljon. Odotuksiin ja ennakkopaineisiin nähden opiskelu on ollut yllättävän luonnollinen osa aikatauluja, eikä ole ihan mahdottomaksi päivärytmejä muuttanut. Oma hitaus oppimisessa on pakottanut varaamaan aikaisempaa enemmän aikaa asioille, mutta vieläkin mennään mahdollisen aikataulun puolella. Filosofian lisäksi olen tänä syksynä oppinut aimo annoksen itsestäni ja valtaosa on ollut positiivista. Ehkäpä tämän ajatusten hitaan kypsyttämisenkin saa vielä käännettyä vahvuudeksi.

Kärsivällisyyttä opetellen

Sisko

Varma suoritus

Enää 6 tuntia ja 40 minuuttia ja sitten on se ensimmäinen tentti. Mieli on tyynen rauhallinen ja olotila muutenkin vallan loistava. Reilu viikko sitten oli polvet hyytelönä kun vain mietinkin tenttiä! Kahdessa viikossa elämä päätti heitellä eteen niin paljon tekemistä, hoidettavaa ja tulevia haasteita etten ole ehtinyt kirjoja avaamaan enkä tenttiä stressaamaan. Nyt paria tuntia ennen koetta kirjat odottavat vieressä pöydällä eikä töissä ainakaan vielä ole ollut sellaista rakoa jotta ne avaamaan ehtisi.

Rauha ei tullut osaamisesta. Paljon on jo ehtinyt unohtua ja paljon oli omatoimista opiskelua. Jos olisin lukenut hyvin sekä valmistautunut kokeeseen, olisin ehkä levoton ja pienet perhoset siivittäisivät parempaan suoritukseen. Yleensä hyvin valmistautuneena ja asiani perusteellisesti opettelevana ihmisenä se täydellinen rauha jonka saavuttaa vain varman epäonnistumisen edessä on mykistävä. Ei palloilua, ei paineita, ei turhaa jossittelua. Joku viisas on joskus sanonut, että hyväksyntä tuo rauhan ja taidan tajuta mistä höpötti. En todellakaan aijo tulevaisuudessa päästää opiskelua näin retuperälle, mutta hyväksymisestä seuraavan rauhan taidan ottaa mukaani. Jos asialle ei itse mitään voi, on sen murehtiminen aivan turhaa ja vie energiaa niiltä asioilta joihin voi vaikuttaa.

Onneksi on uusinnat! Lupaan, että siellä käteni tärisevät, höpötän mitä sattuu ja olen kaikin puolin kauhusta aivan kankeana. Olen siis lukenut ja toivon onnistuvani.

Sisko

Jos oppisi oppimaan?

Päätin jo opiskelua suunnitellessani, että otan kaiken avun vastaan mitä vain saan. Edellisestä opiskelusta on aikaa ja yliopisto-opiskelusta ei ole sitten pienintäkään kokemusta. Heti kun mahdollista, ilmoittauduin kaikille mahdollisille kursseille ja laitoin ylös kaikki orientaariot, tervetuliaistilaisuudet ja selasin netistä vinkkejä ja ohjeita. Eikä kaduta!

Filosofian opiskeluihin kuuluu jo itsessään hyvin opastusta ja neuvontaa ja muutaman kerran on tullut kerrattua samoja asioita peräkkäisinä päivinä, mutta suurempaa haittaa en ole vielä siitäkään löytänyt. Kalenteri on kyllä tiukoilla. Ajatuksena; minkä nyt opin tekemään oikein, säästää aikaa ja vaivaa myöhemmin.

Uusi tuttavuus elämässäni on oppimispäiväkirja. En voi sanoa vielä sisäistäneeni mitä sillä aina haetaan ja, jos olen ymmärtänyt oikein, sanan merkitys on aika väljä. Itse ostin hienon mustan kovakantisen kirjan ja olen kirjoittanut sinne luentomuistiinpanojani puhtaaksi. Muistiinpanoni muistuttavat lähinnä (huonoa) katutaidetta ja uudelleen kirjoittaminen auttaa hahmoittamaan asiat paremmin.

Kirjoitan kokonaisuus kerrallaan tiivistäen luentojen kalvot sekä omat muistiinpanoni ja liitän mukaan omia ajatuksia ja ihmetyksen aiheita, sekä listaan aiheista kirjoittaneita ja teoksia tulevaisutta varten. Idea tuli Startti Opiskeluun illassa ja ehkä paras vinkki koko syksynä! Jos et ole vielä löytänyt omaa tyyliäsi opiskella tai haluat kokeilla jotain uutta, suosittelen lämpimästi! Itse olen (kuten aikaisemminkin sanottu), hieman vanhanaikainen ja kaipaan paperia ja kynää, mutta eiköhän tuo sama onnistu sähköisessäkin muodossa. Hyvänä apuvälineenä voi kokeilla esim. popplet.comia (taas vinkki yhdeltä tutor illalta) tai vastaavia sivustoja. Syksyn aikana luvassa vielä ohjausta tenttimiseen, kirjoittamiseen, lukemiseen ja tiedonhakuun ja lupaan palata asiaan vielä uudestaan.

-Sisko-

Ystäväni Kalenteri

Nyt seuraa muutama sananen ajankäytöstä. Koko ajan siitä puhutaan, mutta ihan syystä!

Tiistaina oli Startti opintoihin ilta ja siellä puhuttiin miten rakentaa opiskelua, että kaikki tulisi tehtyä ja tiedostaisi oikeasti miten sitä aikaa käyttää. Itse en vielä elektronisesta allakasta niin välitä, vaan suuntasin Porthaniasta suoraan Akateemiseen ostamaan vanhan “mahtuu vaikka lompakkoon” kalenterin tilalle jotain hyödyllisempää. Samalla ostin myös oppimispäiväkirjan, siitä toinen kerta lisää.

Kotiin päästessä lähti kynä viuhuamaan! Ensin luennot ja tentit, sitten työvuorot. Onnellisena voin sanoa, että ne on jo loppuvuodeksi selvät ja käy yksiin koulun kanssa. Löytyipä muutama sosiaalinen rientokin. Lisätään kauppakäynnit ja siivouspäivät. Nekään ei ole itsestään selviä vuorotyöläisillä. Ja nukkua pitäis? Ja opiskella luentojen lisäksi!

Päätin laskea itselleni minimin, jonka ainakin käytän itseopiskeluun. Tavoitteena olisi kuitenkin kerätä niitä opintopisteitä! Otinkin opintopisteet pohjaksi laskemiselle. Nyt käymäni kurssi on 5op arvoinen, eli laskennallisesti 27h/op = 135h. Luennoilla siitä istuu 40h, kotiin jää 95h. Viikkoja tenttiin on 7, eli viikossa pitäisi lukea reilu 13 tuntia, noin 2h/päivä. Kalenteria silmäillen ei vielä mahdoton, mutta pitää oikeasti keskittyä mihin sitä aikaa käyttää. Käytäntö tietysti näyttää, riittääkö tuo edes mihinkään. Epäilen, että aikaa jäisi yli.

Kaikki annetut tehtävät kannattaa kirjata kalenteriin ja tehdä välietappeja, ettei kaikki jää viimeiseen iltaan. Oma elämäni on helpottunut, kun olen laittanut kaiken ylös, eikä tarvitse pyöritellä päässä ja spekuloida onnistuuko aikataulu oikeasti. Jokainen tietysti lentää tyylillään, mutta aina voi kokeilla! Itsensä motivoimiseen/huijaamiseen tuo laskelma on muuten loistava työkalu! Kun olen opiskellut se kaksi tuntia, voin jo lopettaa hyvällä omallatunnolla ja rentoutua hetken. Ja kaikki aika minkä käytän sen yli, on tietysti Erittäin Ahkeraa ja ansaitsee palkinnon. Itse toimin ruokalahjuksilla. Itsensä huijaaminen on taitolaji, eikä sen arvoa onnistumisille tule vähätellä!

-Sisko-

 

Se eka kerta

Aamu alkoi sumuisena. Niin sään puolesta, kuin omalta kohdalta. Kymmenen tuntia töitä takana ja yleensä suuntaan tässä vaiheessa suoraan sänkyyn. Tänään kuitenkin voimarokkia kännykästä ja kohti keskustaa!

Kaupunki vasta keräsi itseään yön jäljiltä ja huomasin, että en tiedä yhtään paikkaa suoralta kädeltä, joka seitsemän aikaan lauantaiaamuna palvelisi kofeiinin janoista vaeltajaa. Päätin suunnata kohti Fabianinkatua ja katsoa mitä löytyy. Sumu ja auringonnousu sai Helsingin näyttämään upealta!

Mikonkadun ja yliopistonkadun kulmasta n. klo 7:20
Mikonkadun ja yliopistonkadun kulmasta n. klo 7:20

Kluuvissa oli Alepa auki ja kahvi kourassa, leipä kainalossa päätin suunnata Yliopiston päärakennukselle ja nauttia evääni aamua ihastellen. Ei mennyt kauaa, kun tuttuja kasvoja rupesi ilmestymään ja herrasmiehen pienoisella avustuksella löysin oikean salinkin.

Vaikka olen aina ollut kiinnostunut filosofiasta, en olisi ikinä uskonut, että luennolla istuminen voisi tuntua näin oikealta . Olen viihtynyt koulussa joskus enemmän, joskus vähemmän innokkaana, enkä ollut yhtään varautunut fiilikseen joka tulee, kun kuuntelee oikeasti itseään kiinnostavaa aihetta! Mieletöntä!

Kuunnellessa aukeni myös hiukkasen enemmän, mitä opiskelu tulee vaatimaan. Pääpaino on itseopiskelussa ja kalenteriin pitää aurata aikaa. Ilmoittauduin tenttiin (hui!), lainasin oheislukemiston E-kirjana, odotan materiaalin ilmestymistä intraan ja kertaan mitä tunnilla käytiin. Onneksi tuli lukion opit juuri kerrattua. Kaipa homma toimisi ilmankin, mutta apua siitä oli.

Luennon jälkeen päässä pyöri ja mieli oli pirteä, mutta kotona ei montaa sekuntia mennyt kun uni voitti. Noin kuusi tuntia unta ja takasin töihin. Kiitos C8H10N4O2:n ihmeen, olen vieläkin hereillä ja näyttää epäilyttävästi siltä, että jaksan aamuun asti! Sunnuntaina meinasin nukkua hyvin, syödä hyvin, hengata perheen kanssa ja yöllä töissä lukea Descartesia. On ollut kyllä hieno viikko!

-Sisko-

Oriennoinnin jälkeen

Ensimmäistä kertaa viikkoihin on olo, että tietää mitä on tekemässä. Tänään oli filosofian orientointi ja täytyy sanoa ettei sille varatut pari tuntia olleet mitenkään hukkaan heitettyä aikaa.

Hellettä riitti pitkästä aikaa ja en usko tehteeni mitenkään mieletöntä ensivaikutelmaa könyttyäni ensin fabianinkatua ylös ja siitä kielikeskuksen neljänteen kerrokseen. Yritä siinä nyt olla chillisti, kun puuskutus kaikuu pitkin käytäviä. Orientaatioon tuli paikalle parisenkymmentä opiskelijaa ja en tainut olla ainoa jota hiukan jännitti.

Orientointi oli hyvin rakennettu ja toi (ainakin minulle) varmuutta asioihin. Käytiin läpi Moodle, Oodi, ja Flemma, mistä saa apua, miten tenttiminen ja muu käytäntö toimii ja tuli myös ihan aineen opiskeluunkin liittyviä vinkkejä. Oli myös hienoa nähdä muita opiskelijoita ja saada kasvoja mieleen. Nimet muistan todennäköisesti vasta keväällä.

Fiilis oli korkealla, kun kiputin kohti raitiovaunupysäkkiä ja illan kruunasi kuski, joka odotti ja avasi uudestaan takaovetkin kun kiiruhdin sporaan. Hieno päivä!

-Sisko-

Yliopisto-opintojen suorittamisen haasteista

Olen osallistunut alkuvuoden 2014 aikana ”Taitava kirjoittaja”-kurssille. Kurssi on ollut erittäin hyödyllinen jatko-opintojen kannalta, sillä kurssilla on käsitelty esim. miten essee ja lähdeviittaukset tehdään. Kun opinnot syvenevät, nämä ovat erittäin hyödyllisiä taitoja.

Itse olen aiempien sosionomi AMK – tutkintoni opintojen aikana tutustunut lähdeviittauskäytäntöihin tehdessäni opinnäytetyötä. Tosin nämäkin asiat olivat päässeet ajan mittaan unohtumaan ja kertaus oli enemmän kuin tarpeellista.

Esseen kirjoitin tuolla kurssilla mielenkiintoisesta näkökulmasta, johon kurssi tarjosi materiaalin, eli yliopisto-opiskelijoiden opintojen suorittamisen haasteista. Mitkä ovat niitä syitä, miksi opiskelijat saattavat keskeyttää opintonsa?

Yksi syy on se, että yliopisto on ensisijaisesti tutkimus- ja vasta toissijaisesti opetuslaitos. Opintojen suorittaminen on pitkälti itsestä kiinni ja vaatii suurta itsenäisyyttä. Itse täytyy hakea tietoa ja ottaa asioista selvää. Varsinkin opiskelijat, jotka tulevat suoraan lukiosta ja luulevat, että opintojen suorittamisessa aktiivisesti tuetaan, saattavat pettyä.

Opintojen suorittaminen vaatii myös ison määrän tietoa sulattelemista ja nivouttamista omiin käsityksiin. Tietoa pitää myös osata soveltaa. Itse olen huomannut, että elämänkokemuksestani on ollut hyötyä. En tiedä, kuinka itsenäisesti olisin suoraan lukiosta tulleena toimia. Selvää on kuitenkin, että perheenäitiys on kasvattanut minusta nopean organisoijan, jonka elämän kokemusta on ollut opinnoissa jopa nautinnollista soveltaa.

”Hei, mähän tiedän tästäkin, olen nähnyt tämän suoraan työelämässä!”

Opiskelu on täynnä ihania oivalluksia! 🙂

Aiemmin avoimessa yliopistossa opiskelemiani erityispedagogiikankin opintoja olen pystynyt hyödyntämään. Samoin ”Kasvun haasteet nuoruudessa” – kurssilla olen saanut soveltaa sosiaalipsykologian opintoja ja toiste päin. Koskaan mikään oppi ei niin sanotusti mene hukkaan!

Mutta keskustelu nuorempienkin opiskelijoiden kanssa on opettavaista ja tärkeää. Heidän etunsa on tuoreessa muistissa olevat opiskelutaktiikat esim. tentteihin lukeminen. Kaikkea ei tarvitse kerrata ja ihmiset ovat persoonaltaankin erilaisia, toisilla elämänkokemusta on jo nuorempana. Se juuri tekeekin opiskelusta mielekästä, uusiin ihmisiin tutustuminen ja toisiltaan oppiminen. Opiskelu voi myös olla mielekästä! 🙂

 

Elämän virtaa

Kesäkuussa pohdin blogissani, että mikä on tehokkain tapa oppia: ryhmässä vai yksin, virtuaalisesti vai luokkaopetuksessa. Tällöin osallistuin sosiaalipsykologian verkkokurssille Sosiaalinen kehitys, emootiot ja minuus, jossa ryhmänä teimme tehtäviä ja esseitä virtuaalisesti. Tuo kurssi ei ollut mitenkään helppo käytännön syistä eikä ryhmäytymisen kannalta, mutta jälkikäteen katsottuna kaikki meni hyvin ja arvosanaksi tuli 4. Voisin sanoa, että vaikeuksista huolimatta kokemus oli todella hyvä.

Alkukesästä sain sitten tietää, että perheeseemme on tulossa vielä yksi perheenjäsen, ja lasketuksi ajaksi arvioitiin helmikuun 9. päivä 2013. Heinäkuun alusta alkaen työni toimenkuvaan tuli muutoksia, joka tarkoitti myös uusien asioiden opettelua. Lisäksi mieheni innostui katselemaan tontteja ja löysimmekin mainion tontin, jonne suunnittelimme, että voisimme rakentaa toivomamme talon 2013 aikana, ja saimme sen hankittua. Hektisen syksyn 2012 johdosta päätin, etten opiskele mitään avoimen yliopiston opintoja vaan pidän toistaiseksi taukoa.

Lapsukaisemme sitten päättikin syntyä kuusi viikkoa etuajassa ja syntyi 3.1.2013. Synnytys meni hyvin ja lapsi voi hyvin vaikka olikin vain 2475 grammaa ja 45 cm. 11 sairaalapäivän jälkeen pääsin kotiin ja olin täynnä energiaa. Koska lapsukainen vain syö ja nukkuu tässä vaiheessa, sain hyvin hoidettua käytännön asioita, kuten tarvittavien tarvikkeiden hankkimisen, joka oli ollut tarkoitus tehdä, kun jään äitiyslomalle tammikuussa. Ennen syntymää meillä oli valmiina vain turvakaukalo lapselle ja äitiyspakkaus oli tullut postiin, josta mieheni sen haki juuri ennen kotiin saapumistamme. iPadin voimin katselin netistä tarvittavia vauvaan liittyviä tarvikkeita jo Kätilöopiston sairaalassa, kuten hoitopöytää ja lastenvaunuja ja ne hankittiin sitten heti kotiutumisen kynnyksellä. Lisäksi löysin ihanan vauvojen vaateliikkeen Beibamboo, josta voi ostaa pieniä vauvan vaatteita tai vuokrata setin juuri oikean kokoisia vaatteita myös keskosvauvoille.

Viikon kotona olon jälkeen aloin hoitelemaan asioita ja suunnittelemaan tulevaa kevättä. Samassa yhteydessä tarkistin myös, että mikä sosiaalipsykologian kurssi minulla oli jäänyt suorittamatta 2012 aikana perusopinnoista. 2012 tämä kurssi oli ollut pelkkä verkkotentti, mutta 2013 uusi kurssi oli laitettu sellaiseen muotoon, että siinä oli pari eri suoritusvaihtoehtoa joko verkkotentillä tai verkkokurssilla, jossa on alkutentti, verkkolukupiiri ja tehtäviä. Päädyin heti jälkimmäiseen ja jään odottelemaan kurssin aloitusta, joka on helmikuun lopussa.

Samaan aikaan huomasin tarjouksen eräästä internetmainosten tarjoavassa yrityksessä, joka mainosti verkkokielikursseja edulliseen hintaan. Ostin diilin ja nyt pohdin, että alanko opiskella tulevana vuonna ranskaa vai espanjaa täältä kotisohvalta! Netistä myös tarkastelin avoimen yliopiston verkkokurssivalikoiman, ja voi olla että jotain muutakin innostun tässä kevään aikana opiskelemaan… Erityisesti nyt kun olen pienen vauvan kanssa kotosalla tuollaiset verkkokurssit vaikuttavat erittäin houkuttelevilta ja näppäriltä vaihtoehdoilta!

Tässä vauvelimme pohtii, että mitä kaikkea hänellä onkaan opittavana tulevaisuudessa.

“What a wonderful World…”

 

Innostus hiipii taas

Uusi opintojakso, ”Sosiaalinen kehitys, emootiot ja minuus”, on taas alkamassa ja tällä kertaa se on verkko-opintoina. Toinen vaihtoehto olisi ollut suorittaa koko opintojakso pelkkänä tenttinä, mutta itse olen ainakin sen verran sosiaalinen luonne, että haluan keskustella ja jäsentää tietoa jossakin ryhmässä, oli se sitten fyysisesti luennolla tai virtuaalisesti verkkoluennolla. Minusta on hieman omituista, että sosiaalipsykologiassa todetaan, että oppiminen on ensisijaisesti sosiaalinen ilmiö ja toissijaisesti yksilön ilmiö ja kuitenkin useat kurssit on pelkästään tentittäviä opintojaksoja. Meitä oppijoita on kuitenkin erilaisia: toiset visuaalisia, toiset kinesteettisiä ja toiset auditiivisia. Ja aikuisopiskelijana pelkkä tenttiminen tuntuu todella tylsältä, jos ei ole mitään painetta varsinaisesti suorittaa mitään, vaan haluaisi perehtyä ja oppia uusia asioita sekä mahdollisesti pohtia näitä ryhmässä. Pelkkä yksin lukeminen ja pohtiminen ei ole oikein minun juttuni, ja niin paljon kuin on mahdollista suorittaa jotenkin muuten kuin pelkästään tenttimällä, niin aion kyllä hyödyntää nämä mahdollisuudet.

Viikko sitten menin avoimen yliopiston kirjastoon hankkimaan kurssikirjat ja tajusin, että olen vasta 21. varauslistalla toisen kurssikirjan suhteen. Tämä on ainoa paikka, josta kirjan voi saada lainaan ja Amazonissa kirja maksaa 134 puntaa. Vähän jännittää, että miten kurssi tulee suoritettua ilman kirjaa vai pitääkö odottaa ensi syksyyn, että kirjan saa lainattua.

Varaan kuitenkin toisen kurssikirjan, Moraalipsykologia, ja illalla selailen sitä läpi. Aikaisemmalta kurssilta minulle on jäänyt vahvasti mieleen Kohlbergin moraalisen kehittymisen tasot eli laadullisen ajattelun kehittyminen, ja se on jäänyt minua pohdituttamaan, että miten voisin ymmärrystäni syventää siitä niin lasten kasvatuksessa kuin aikuistenkin ammatillisessa kehittämisessä. Ilokseni huomasin, että tässä kirjassa on paljon asiaa tähän liittyen. Nyt vaan kun löytäisi sopivasti aikaa kirjan lukemiseen ja perehtymiseen. Sitä ennen pitäisi vaan perehtyä yhteen toiseen kirjaan, josta on tulossa verkkotentti reilun viikon sisällä. Ei millään malttaisi olla aloittamatta tämän kirjan lukemista…