Uudenvuodenlupauksia

Minulla ei ole tapana tehdä vuoden alkaessa lupauksia, koska niiden toteuttaminen jää todennäköisesti puolitiehen. Kuitenkin tammikuun aikana tulee helposti mieleen asioita, jotka voisi tehdä toisinkin. Tämän vuoden alkaessa kaipaan parempaa järjestystä. Kaappeja siivotessa ajattelin, että samanlaista kaaosta ei saa enää tulla. En lupaa mitään, mutta päätän yrittää. Ehkäpä uudenvuodenlupauksissa onkin kyse juuri siitä, että haluaa ottaa itseään niskasta kiinni edes vähäksi aikaa. Vuoden vaihtuminen tarjoaa hyvän hetken muutokselle, jota muuten tulisi ehkä lykättyä aina seuraavaan viikkoon. Mikään ei kuitenkaan estä lupausten tekemistä vaikkapa keskellä kesää. Ja jos kokonainen vuosi tuntuu epärealistiselta ajalta, voi yhtä hyvin tehdä päätöksiä lyhemmäksi ajaksi. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka jostain muutoksesta tulisi huomaamatta pysyvä tapa.

Myös opiskelu kaipaa aina välillä uutta järjestystä. Vanhoja toimintatapoja on hyvä kyseenalaistaa. Kirjatentit ovat minulle suurin haaste. Miten aikaisin pitäisi aloittaa lukeminen, kun aina tulee kiire? Toisaalta tuntuu siltä, että vasta kiireessä saan jotakin aikaiseksi. Jos aloitan lukemisen liian aikaisin, en keskity kunnolla ja löydän aina jotakin vielä kiireellisempää tekemistä. Olen tuskaillut tämän ongelman kanssa kauan, kuten varmaan moni muukin opiskelija. Itselläni tähän liittyy myös kokemus siitä, että kirjapinon lukemisesta ei välttämättä jää kovin paljon mieleen. Olen alkanut miettiä, että miten oikeastaan opin parhaiten ja mikä tuntuu mielekkäältä tavalta opiskella. Niinpä kokeilen nyt soveltaa näitä huomioita myös tentteihin valmistautumisessa. Muistiinpanojen sijaan voi esimerkiksi tehdä kysymyksiä, joiden pohtiminen auttaa kokonaisuuden hahmottamista. Kun löytää mieluisan ja tehokkaan tavan oppia, on aikataulussa pysyminenkin helpompaa.

Onnellista uutta vuotta!
Terveisin Johanna

Luopumisen aika

Tiedätkö, kuinka joskus sitä vaan innostuu kirjakaupassa tai nettikirjakaupassa ja ostoskori on yhtäkkiä täynnä kaikenlaista? Tai vaihtoehtoisesti varaat kirjastosta yhtä sun toista? Ja sitten, kun ne kaikki kirjat ovat kotona, lojuvat siinä pyödällä, etkä kuitenkaan lue niitä? Niin, kun et siinä kaikessa innostuksessa tullut ajatelleeksi, että milloin ne oikeastaan luet. Kovin vaarallistahan tämä ei ole, sillä kirjoja voi aina kerätä kirjahyllyyn ja lukea sitten kun on aikaa (hehe, eli juuri sinä kuuluisana hetkenä sitten kun).

Minulle kävi hieman sama juttu valitessani opintojani viime syksynä. Toki arkenikin on hieman erilaista nyt kuin syksyllä oletin, mutta näin joululoman (lue: lukuloman) jälkeen on kirkastunut ajatus, että kevät on pakko ottaa iisimmin ja jotain pitää jättää pois. Delete-nappia painan tärkeysjärjestyksessä viimeisenä olevalle psykologian kurssille persoonallisuuspsykologiasta. Kurssi kiinnostaa, mutta nyt ei ole sen aika. Opiskelu on antoisampaa silloin, kun sitä ei tarvitse tehdä minuuttiaikataululla.

Kevääksi on pari muutakin kurssia, joten opiskelut jatkuvat toki. Se tietysti harmittaa, että menetän kurssiin laittamat rahani, mutta enemmän minua harmittaa, jos kaiken joutuu tekemään kiireessä ja stressaantuneena. Ja on sitä hukattu rahaa turhempiinkin juttuihin.

Hyvää alkanutta vuotta ja opiskelun iloa keväälle!

T:T

20160112

Joulun odotusta

”Asiakastyön taidot”-kurssi eli viimeinen kurssi sosiaalityön aineopinnoista on nyt päättynyt, viimeinen essee omasta kasvusta sosiaalityön opinnoissa palautettu viime viikolla eli tämä tarkoittaa, että nyt odotellaan vain opintojakson arvosanaa ja koko aineopintojen yhteisarvosanaa. Eli voin nyt täysillä keskittyä joulun odotukseen, laittelemaan joululahjoja kuntoon sekä mikä tärkeintä, hiljentyä joulun sanomaan.

Ensi keväällä 2016 keskityn sosiaalityön yliopistohakuihin. Haluan myös harrastaa lisää liikuntaa ja olla enemmän perheeni kanssa. Pääsijalla elämässäni on kuitenkin perheeni ja tämän jälkeen ansiotyöni sekä viimeisenä opiskelu. Opiskelusta ei siis kannata ottaa liikaa paineita, sillä muuten siitä katoaa kaikki ilo. Jos elämä menee liikaa ns. ”suorittamiseksi”, niin en usko sen hyödyttävän opiskelua. Kannattaa huolehtia siitä, että lepotaukojakin tulee opiskelussa. Aikuisopiskelijalla ei tarvitse olla kiirettä mihinkään.

Olen siis siirtymässä myös bloggauksessani ensi kevään 2016 mittaiselle tauolle palatakseni sen jälkeen tavalla tai toisella taas asiaan. Haluan kiittää omalta osaltani tästä yhteisestä matkasta kanssabloggaajia, muita opiskelijoita ja Teitä, hyvät lukijat! Toivottavasti olette saaneet kirjoituksistani jotain; jotain motivaation siementä kenties tai varmuutta muuten opiskeluun. Itselleni kirjoittaminen on ollut antoisaa ja nämä kirjoituksethan eivät täältä mihinkään katoa, jotta niihin voi taas palata uudelleen. Joulun aikana voi hyvin nauttia kupillisen glögiä, mennä sohvalle ja käpertyä villasukat jaloissa peiton alle tutkiskelemaan näitä blogeja. Taustalla voi soida esim. “Varpunen jouluaamuna”, joka aina uudelleen ja uudelleen herkistää kuulijan.christmas-cookies-553457_960_720

Rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta toivotellen,

-Maria-

 

Tökkiikö esseen kirjoittaminen?

Muistatko miten lähteet merkitään? Aloitatko kirjoittamisen aina liian myöhään?

Olen selvinnyt tähänastisista tenteistä ja kursseihin sisältyvistä teksteistä melko hyvin. Kuitenkin ilmassa on leijunut tietty epävarmuus osaamiseni suhteen. Avoimessa opiskellessa voi joskus myös tuntua, että on hieman yksin opintojen ja opiskelutaitoihin liittyvien asioiden kanssa.

Syksyn aikana tähän kaikkeen apua minulle toi Taitava kirjoittaja -kurssi. Kurssin aikana käydään läpi kaikki akateemisen kirjoittamisen sudenkuopat, joita osaan ajatella -ja paljon muutakin. Tehtävistä saa todella kattavan henkilökohtaisen palautteen, joka vie eteenpäin. Lisäksi oli hienoa huomata kuinka yhteisöllistä verkko-opiskelukin voi olla. Kurssin opettajan lisäksi palautetta sai myös opiskelukavereilta ja myös kirjoittamiseen liittyviä huolia ja murheita jaettiin. Kurssi suoritetaan kokonaan etäopintoina Moodlessa, eikä siitä saa opintopisteitä. Kurssi on kuitenkin ilmainen (avoimen yliopiston opiskelijoille) ja sen suorittamisesta saa merkinnän opintorekisteriinsä. Vaikka kurssista ei saa opintopisteitä, kannattaa siihen suhtautua sillä vakavuudella, että varaa tarpeeksi aikaa tehtäville. Työtä joutuu siis tekemään, mutta eipä sitä muuten mitään opikaan 🙂

Tarkistin juuri, että kevään kurssille on vielä tilaa. Jos siis kirjoittaminen tuntuu hankalalta tai kaipaat vähän buustia tekstin työstöön, niin suosittelen lämpimästi tätä kurssia!

T:T

IMG_20151202_165817

Verkko-opintojen haasteita ja mahdollisuuksia

Viimeksi luennolla ollessani huomasin, että melkein jokaisella opiskelijalla oli edessään joko tietokone tai älypuhelin. Laitteiden käyttökin näytti olevan aktiivista, ehkä opiskeluun liittyvää, tai sitten johonkin muuhun. Muutos on valtava siihen verrattuna, kun aloitin ensimmäisiä yliopisto-opintojani 2000-luvun alussa. Sen lisäksi, että laitteet ovat kehittyneet ja arkipäiväistyneet, ovat niiden käyttömahdollisuudet monipuolistuneet opiskelijan näkökulmasta huomattavasti. Enää ei esseitä tarvitse palauttaa paperiversioina. Ryhmätyöt ja verkkokursseilla luentojen seuraaminen ja tentitkin hoituvat omalta koneelta sijainnista riippumatta. Teknologian kehittyminen lisää opiskelun joustavuutta ja säästää aikaa, kun aina ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Saa nähdä, miten opiskelijan arki muuttuu jatkossa, jos kehitys säilyttää vauhtinsa. Merkittävää on myös se, miten uusia mahdollisuuksia osataan tai halutaan hyödyntää niin opiskelijoiden kuin opettajienkin osalta.

Omat kokemukseni verkko-opinnoista ovat olleet myönteisiä, erityisesti aikataulujen helpottumisen vuoksi. Kotona oleminen on kieltämättä myös mukavampaa kuin luentosalissa istuminen. Mutta haasteitakin löytyy. Se, että internetin tarjoamat mahdollisuudet ovat jatkuvasti napin painalluksen päässä, vaatii kurinalaisuutta. Pahimmillaan kirjoittaminen keskeytyy vähän väliä, varsinkin jos se tuntuu muutenkin vaikealta. Toisinaan, ainakin lapsiperheessä, luennon seuraaminen kotona voi olla mahdotonta. Lisäksi tekniset ongelmat voivat aiheuttaa omat haasteensa. Sosiaalisten kontaktien rajoittuminen sähköiseen muotoon saa joskus kaipaamaan vanhanaikaista yhteisöllisyyttä.

Luennoilla on nykyään kätevää, kun voi seurata luentorunkoa Moodlesta, hakea aiheeseen liittyvää lisätietoa tai tarkistaa kurssikirjojen saatavuuden. Mutta samalla voi lukea myös sähköpostit ja päivän uutiset. Perheelliselle opiskelijalle yhteydenpito kotiin tuo usein mielenrauhaa ja sitä kautta auttaa keskittymään. Toisaalta keskittyminen voi olla todella heikkoa, jos huomio kohdistuu koko ajan muuhun kuin opiskeluun. Viime kerralla kirjoitin ajankäytön suunnittelemisesta. Verkossa tai verkon ulottuvilla opiskelun suurin haaste on, että se vaatii suunnitelmallisuutta vielä enemmän kuin perinteinen opiskelu. Verkko-opinnoissa vastuu aikatauluista on opiskelijalla itsellään. On kuitenkin muistettava, että laitteiden puuttuminen ei takaa hyvää keskittymistä, eikä luennoitsijan läsnäolo poista opiskelijan vastuuta omasta oppimisestaan.

Voimia syyslukukauden viimeisiin haasteisiin!
Johanna

Tiukkoja faktoja ja pohdiskelevia esseitä

Avoimen yliopiston opinnoissa olen nauttinut vapaudesta ja siitä, että olen saanut suunnata energiaani asioihin, jotka minua kiinnostavat. Olen ajatellut, että tällaista yliopistossa opiskelu on.

Olen opiskellut lähinnä sosiaalipsykologiaa, joka sisältää melko laajan skaalan kaikenlaista. Jopa Helsingissä ja Tampereella opetettava sosiaalipsykologia on painottunut hieman eri tavoin. Työelämässä sosiaalipsykologi voi olla yhtä hyvin suunnittelemassa kaupunkia kuin yrityksen hr-henkilönäkin -riippuen omista kiinnostuksen kohteista. Useimmilla kursseilla on kannustettu keskittymään niihin aiheisiin, jotka itseä kiinnostavat. On ollut tietynlainen valinnan vapaus kurssin sisältämistä aiheista.

Myös psykologia on minusta kiinnostavaa ja aloitinkin perusopinnot nyt syksyllä. Ensimmäisenä kurssina oli Neuro- ja kognitiivinen psykologia. Kurssi sisältää melko paljon tietoa ja monet tenttivätkin neuro-osuuden ja kongnitiivisen osuuden erikseen. Oppiakseni mm. mitä aktiopotentiaali tarkoittaa, olen tehnyt muistikaavioita ja pieniä lappusia ympäri asuntoa. Aikamoista ulkoaopettelua siis. Täytyy myöntää, että tämä hieman yllätti minut. Olin tottunut oppimispäiväkirjoihin ja pohdiskeleviin esseisiin, joissa asioita käsitellään monelta eri kantilta. Hermosolun rakenne kuitenkin on juuri se mikä se on, eikä siinä ole pohdinnalle sijaa.

Omat tietoni eivät riitä erittelemään sosiaalipsykologian ja psykologian eroja tämän enempää. Luulenpa kuitenkin, että psykologiassakin kannustetaan suuntaamaan niitä asioita kohti jotka kiinnostavat, se hetki vain ei ollut ihan ensimmäisellä kurssilla vielä. En epäile ettenkö selviäisi tämänkin kurssin (jostakin niistä kolmesta) tentistä ihan kunnialla. Käsittääkseni muut psykologian kurssit ovat hieman erilaisia ja ehkä lähempänä sitä mitä odotin. Katsotaan mitä vastaan tulee, kun keväällä edessä on persoonallisuuspsykologian kurssi.

T:T

IMG_20151012_174907

Opiskelen elämää varten

Moni aikuisopiskelija on avoimessa opiskellessaan törmännyt varmasti kysymykseen: ”Koska valmistut?”. Hyvää tarkoittava kysymys on toisilla heräämää mielenkiintoa opiskeluitasi kohtaan. Tutkintoon moni meistä saattaa tähdätäkin, toisaalta mitä se tähtääminen tarkoittaa, sen voi ajatella niin monella tavalla. Ei ole itsestään selvää, että pääsen opiskelemaan yliopistoon sitä mitä haluan, toisaalta sekin mitä haluan voi muuttua myös matkan varrella tai sitten “elämän realiteetit” tulevat vastaan eli opintopolkua on vaihdettava syystä tai toisesta tai minua voi kohdata sairaus, työttömyys tai muu vaikea elämäntilanne. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että opiskelusta on aina hyötyä, teki sitä sitten tutkintoa kohden tai avoimessa muuten.

Uusimmat hallituksen ajatukset aikuiskoulutustuen mahdollisesta muuttamisesta lainaperustaiseksi (ts. en tarkemmin tiedä tämän sisältöä), mutta se myös askarruttaa aikuisopiskelijoita. Onko minulla enää taloudellisesti mahdollista opiskella töiden ohessa, jos en voi missään vaiheessa ottaa opintovapaata töistäni käyttääkseni siihen aikuiskoulutustukea? Työmarkkinoilla on kova kilpailu. Yksi tutkinto ei välttämättä takaa enää töitä ja jos uuden tutkinnon hankkiminen sen takia ei ole enää kaikille mahdollista taloudellisesti, niin en näe kuinka se takaisi sitä, ettei työttömiä ainakaan niin paljoa enää maassamme olisi. Toivottavasti tämä asia on sellainen, mitä hallitus vielä pohtisi.

Mutta palatakseni vielä elinikäisen oppimisen ideaan.. voiko saavutuksilla kuitenkaan mitata sitä, mitä itse asiassa ”opiskeluiden matka” tarjoaa? Onko päämäärä tärkeämpi kuin itse matka sinne? Mitä jos vastaisinkin seuraavalle kysyjälle, joka kysyy opinnoistani, että opiskelen elämää varten, koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteeni ja missä näitä tietoja tarvitsen. Se on ainakin varmaa, että keskustelua tällainen vastaus voisi herättää.

Voimia sinulle opiskeluun, missä ikinä kanssamatkaaja niitä tarpoatkin! 🙂  -Maria-

Mistä aikaa opiskeluun?

Syksy on jo pitkällä. Välillä sitä on vaikea uskoa, koska kesäisiä päiviä riitti syyskuulle saakka. Opintojen kanssa tulee helposti kiire, jos ei pysy ajankulussa mukana. Ajankäyttö onkin yksi teema, jota olen uutena opiskelijablogin kirjoittajana ajatellut pohtia. Usein avoimen yliopiston opiskelijoilla on monta rautaa tulessa. Itsekin olen jo vuosien ajan tasapainoillut perheen, työn ja opiskelun välillä. Elämän eri osa-alueet ovat usein antoisia ja tarjoavat toisilleen vastapainoa. Mutta entäpä jos aika ei riitä? Tunnit voivat yksinkertaisesti loppua kesken tai ainakin jokin osa-alue jää liian vähälle huomiolle. Kun aika ei tunnu millään riittävän, tulee mieleen monenlaisia, usein hätiköityjä ratkaisuja, kuten öisin valvominen tai kurssin keskeyttäminen. Itse olen kokeillut molempia vaihtoehtoja, mutta viime aikoina myös yrittänyt lisätä ajankäytön suunnittelua ja töiden laittamista tärkeysjärjestykseen.

Aikataulutettu elämä kuulostaa ahdistavalta, mutta todellisuudessa se voi vähentää kiirettä. Aikataulu mahdollistaa keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan ja auttaa huolehtimaan asioista kiireellisyysjärjestyksessä. Työskentely on tehokkaampaa, kun ei tarvitse stressata yhtä aikaa kaikesta. Aikataulujen avulla voi myös karsia turhaa tekemistä, kuten tarkoituksetonta netin selailua. Itselläni on vielä paljon oppimista kalenterinkäytöstä. Unohdan välillä merkitä esimerkiksi tenttipäiviä ylös tai korjata muuttuneita aikatauluja. Motivaatiota aikataulujen suunnitteluun saan siitä, kun joskus merkitsen myös vapaa-ajan kalenteriin. Kun varaa omaa aikaa tai yhteistä aikaa perheen kanssa, saa siitäkin nauttia hyvällä omallatunnolla. Kiireen keskellä pienempikin tauko riittää, kunhan saa ajatukset kokonaan muualle.

Intoa opiskeluun ja jaksamista syksyn kiireisiin!
Johanna

Ahdistusta ja intoa

Hei taas!

Syyskuun loppu häämöttää jo uhkaavasti, samoin kuin ensimmäiset tentit lokakuussa. Aika menee hurjan nopeasti. Kirjoja on tullutkin jo päntättyä jonkin verran, mutta en todellakaan koe olevani vielä valmis. Opiskelu tuntuu niin erilaiselta verrattuna lukioon! Kun kurssikirjat julkaistiin kauhistelin ensiksi toista kirjaamme, joka on viime kevään pääsykoekirjani; Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen Mediayhteiskunta. Oppimisen innon sijasta mielen täytti lähinnä ahdistus ja muistot kirjastossa vietetyistä tunneista, lukemattomista harjoitusesseistä sekä paniikista ennen pääsykokeita. Pienen sulattelun jälkeen tajusin, ettei minun ja Mediayhteiskunnan uusi kohtaaminen olekaan välttämättä niin kamala asia. Kirja on tuttu ja asiat ovat palautuneet mukavasti mieleen. Kyllä tämä tästä!

Vaikka kurssikirjojen pänttääminen ei aina olekaan sitä kaikista mukavinta touhua, luennot ovat yllättäneet minut todella positiivisesti. Luennoile on ollut aina mukavaa mennä ja itse asia on ollut todella mielenkiintoista. Olen kuullut ystäviltäni kauhutarinoita eri aineiden perusopinnoista, jotka ovat usein tylsiä, jopa ikävystyttäviä. Itse olen kuitenkin ainakin toistaiseksi todella innoissani! Vihdoinkin tuntuu siltä, että olen ehkä löytänyt sen “oman juttuni”, jota olen etsinyt todella kauan. Tunne on aivan mahtava.

Voin suositella viestinnän opintoja lämpimästi kaikille, vaikka työllistyminen alalla ei olisikaan mielessä. Käsittelemämme asiat ja ilmiöt ovat todella ajankohtaisia ja niiden tunteminen on mielestäni hyödyllistä itse kullekin. Lisäsksi kurssitarjonta on todella monipuolista ja jokaiselle löytyy varmasti mieuista opiskeltavaa.

IMG_3042

Ihanaa syksyn alkua ja oppimisen iloa kaikille!

Emma 🙂

Haahuilua

Ensi viikolla olisi taas luvassa tentti ja pelko sekä paniikki alkaa iskeä. Tämä kurssi on ollut tähän mennessä kaikista mielenkiintoisin ja antoisin mutta olen aikataulusta auttamatta jäljessä. Vuodenvaihde meni kauheassa kiiressä ja sen jälkeinen sairastelu on saanut opiskelurytmini täysin sekaisin. En voi kuitenkaan pistää kaikkea sairastamisen piikkiin, vaikka yritänkin itseäni sillä huijata.

Tunnistan itsessäni haahuilijan piirteitä, joiden takia välillä on todella vaikeaa keskittyä siihen yhteen ja tärkeään asiaan. Rupesin pohtimaan tänään tätä asiaa kun luin ajatuksia päämääristä. Vaikka olenkin hyvin päämärätietoinen, haahuilen ja koitan tehdä aivan liian monta asiaa samaan aikaan. Tälläkin hetkellä koitan pitää kiinni monesta eri suunnitelmasta kuitenkaan niissä onnistumatta, sillä en keskity niihin tärkeimpiin ja oleellisimpiin asioihin.

Toki välillä on kyse vain turhautumisesta, josta juuri Sisko ja Maria hyvin kirjoittivatkin. Aina ei mielenkiinto riitä, varsinkaan jos asia ei ole juuri se suurin mielenkiinnon kohde, joka onkin täysin ymmärrettävää.

Kuitenkin minulla on vielä paljon opittavaa siitä, kuinka välillä pitäisi tarttua vain yhteen asiaan kerrallaan ja lopettaa se ennen kuin taas aloittaa uutta. Haluaisin olla superihminen, joka hoitaa tentit, työt, pääsykokeisiin lukemiset ja vapaa-ajan ohjelmat ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei minusta todellakaan ole siihen, vaikka aina sitä yritän.

Parin kuukauden päästä alkava valmennuskurssi pyörii jo mielessä ja saa aikaan perhosia vatsanpohjaan. Ensin täytyy kuitenkin hoitaa muutama tentti alta pois, jotta pääsen keskittymään täysillä yhden unelman toteuttamiseen. Ystävien usko minuun vaikuttaa ainakin olevan vankka, joten odotan jo innolla tulevaa. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää edessä. Ehkäpä tämäkin haahuilija onnistuu vielä viemään jonkin asian onnistuneesti loppuun.

-Karoliina