Tekijä: Sini T Ahtola

Blogiviikkomme viimeisessä postauksessa pohdimme, miten tehokasta oppimista voisi tukea,  jotta käsitteet opittaisiin oikein ja virheellisiltä käsityksiltä vältyttäisiin.

Käsitteellistä muutosta on tutkittu paljon. Käsitteellisellä muutoksella viitataan oppimiseen, jossa uutta tietoa ei vain sulauteta aiempiin tietorakenteisiin, vaan myös tietorakenteissa tapahtuu muutosta. Piaget’n tunnetut käsitteet assimilaatio ja akkommodaatio liittyvät aiheeseen läheisesti. Assimilaatiossa uusi tieto sulautetaan vanhoihin rakenteisiin, kun se ei ole ristiriidassa aiemman tiedon kanssa, kun taas akkommodaatiossa olemassa olevat tietorakenteet muuttuvat. Ilona Södervik on tutkinut käsitteellistä muutosta keskeisten biologian käsitteiden ymmärtämisen kautta luokanopettajaopiskelijoilla sekä lääketieteen opiskelijoilla ja ymmärryksessä on havaittu aiempien tutkimusten tapaan puutteita ja virheellisyyttä. (Södervik 2016.)  

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että virheelliset käsitykset esimerkiksi biologian käsitteistä ovat universaaleja. Lapsilla on usein jonkinlainen yksinkertaistettu ennakkokäsitys opetettavasta aiheesta ja sen muuttaminen voi olla todella vaikeaa. Varsinkin, jos opettajilla on ollut itsellään puutteellisia tai jopa virheellisiä käsityksiä opetettavasta aiheesta, on lasten käsitysten korjaaminen haastavaa. (Södervik 2016, 2019.) Virheelliset käsitykset vaikuttavat seuraavan oppijaa kouluasteelta toiselle. On ymmärrettävää, että lapsille opetetaan asiat ensin yksinkertaistetummassa muodossa. Miten tästä voisi kuitenkin päästä eteenpäin niin, että se ei vaikeuttaisi liikaa myöhempää oppimista? Tutkittavaan alueeseen liittyy myös haasteena se, että tieto kehittyy jatkuvasti, ja yliopisto-opintojen vaiheessa on suuri määrä yksityiskohtaista opiskeltavaa tietoa, jonka alle peruskäsitteet saattavat jäädä (Södervik 2016). 

Työelämässä toimimisen näkökulmasta on merkille pantavaa, että yliopisto-opiskelijoiden peruskäsitteiden ymmärtämisessä on tutkimuksen mukaan huomattaviakin puutteita.  Esimerkiksi lääketieteen opiskelijoilla on havaittu virheellisiä käsityksiä olennaisissa käsitteissä, kuten verenkiertoelimistön ymmärtämisessä ja sillä on todettu olevan yhteyttä myös kliiniseen päättelyyn (Södervik 2016). Toisaalta, esimerkiksi lukio-opiskelun kannalta, voi olla lohdullistakin ajatella, että virheellisiä käsityksiä on muillakin oppilailla. Näistä voisi ehkä puhua enemmän yleisellä tasolla. Käsitykset itsestä oppijana vaikuttavat oppimiseen ja joskus oppiminen saattaa tyrehtyä jo alussa, jos aihe tuntuu liian vaativalta ja kokee sen omista oppimiskyvyistä johtuvaksi. Tästä näkökulmasta voi olla hyödyllistä tietää, että muilla opiskelijoilla on samanlaisia haasteita oppimisessa.  

 Södervikin tutkimuksessa tuotiin esille erilaisia keinoja vaikuttaa virheellisten käsitysten syntymiseen. Näitä olivat esimerkiksi erilaisten opetusmateriaalien -ja tapojen kehittäminen, kuten niin kutsutun törmäyttävän tekstin käyttö selittävän tekstin sijaan. Perinteisesti oppikirjoista löytyvässä selittävässä tekstissä asia todetaan erittelemättä virhekäsityksiä. Törmäyttävässä tekstissä kuvataan ensin millaisia virhekäsityksiä asiasta tyypillisesti on, eritellään virheellinen ajatus ja esitetään oikea selitys. Törmäyttävällä tekstillä on todettu olevan etuja verrattuna tavalliseen selittävään tekstiin erityisesti esimerkiksi sellaisessa oppimisessa, joka edellyttää systeemistä ymmärrystä eli kokonaisuuden hahmottamista. Yleensäkin opiskelussa pitäisi tukea systeemistä ajattelua, käsitteiden yhteyden ja kokonaisuuden ymmärtämistä. (Södervik 2016.) 

Pitäisikö opetuksessakin käyttää enemmän ”törmäyttämistä” eli kertoa millaisia virheellisiä käsityksiä aiheesta yleensä on ja miksi ne ovat väärin? Ehkä näin jo tehdäänkin? 

 Virhekäsitykset

Lähteet: 

 Södervik, I. 2016. Understanding biological concepts at university– Investigating learning in medical and teacher education. Turun yliopisto. 

 Södervik, I. 2019. Haastattelu.  

 

Moikka,

Täällä kirjoittelee ryhmä nimeltä Virhekäsitykset!

Ryhmämme nimi oli lööppimme innoittama “Tutkija paljastaa: Yliopisto-opiskelijoilla on samanlaisia virheellisiä käsityksiä kuin lapsilla”. Sana “virhekäsitykset” kuvaa otsikon aihetta yksinkertaisen kompaktisti. Yksilön tai ryhmän virhekäsitys voi poiketa oletetusta varsinaisesta totuudesta. Virhekäsityksiin kuuluvat esimerkiksi nyrkkisäännöt, oletetut totuudet sekä muuntuneet faktat. Lapselle totuus muotoutuu pääsääntöisesti auktoriteeteilta saadusta tiedosta. Virhekäsitykset yliopisto-opiskelijoilla voivat olla näitä lapsuudesta juurtuneita tietoja tai asioita, joista ei ole itse ottanut selvää. 

Keskustelimme ryhmämme kesken, miksi valitsimme kyseisen lööpin ja mikä siinä erityisesti herätti kiinnostuksemme: 

Marika: “No onhan tuo otsikko aika provosoiva, herätti ajatuksia ja kysymyksiä.” 

Noora: “Virhekäsitykset luovat usein ongelmatilanteita arkiseenkin kommunikaatioon.” 

Jari: “Me kaikkihan tiedämme tälläisiä yliopisto-opiskelijoita, joilla on tälläisiä lapsellisia virhekäsityksiä.” 

Olivia: “Ehkä jopa hieman huvittava lööppi, mutta kiinnostava varsinkin, kun on juuri itse aloittamassa yliopisto-opinnot.” 

Sofia: “Lööppi on aika kärjistävä, joten se herätti kiinnostuksen.” 

Saskia: “Lööppi herätti huomion ja sai miettimään, kuinka aikuisilla, jotka opiskelevat yliopistossa, voi olla samankaltaisia virhekäsityksiä kuin heitä nuoremmilla ja kokemattomammilla lapsilla. ”

Tiia: “Aihe oli erityisen mielenkiintoinen moniulotteisuutensa takia. Virhekäsitykset ovat myös hyvin ajankohtainen aihe esimerkiksi “fake news”-ilmiön takia.”

Sini: “Aihe liittyi myös meihin aloittavina yliopisto-opiskelijoina.” 

Keijo: “Lapset ovat monesti tiedonhaluisia. Niin ovat opiskelijatkin. On suhteellista, mikä on virheellinen käsitys. Totuus on suhteellinen. On kiinnostavaa pohtia totuuden olemusta. Lapset ja opiskelijat eivät periaatteessa eroa toisistaan käsityksiensä perusteista.”

Anni-Liisa: “Kiinnostuin aiheesta erityisesti käsitysten kehityksen näkökulmasta.” 

Ryhmämme jäseniin kuuluvat: 

Tiia: Olen ensimmäisen vuoden käsityötieteen opiskelija. Aiemmin olen opiskellut musiikkia sekä valmistunut kuvataiteilijaksi. Olen työskennellyt peruskoulussa aineopettajien sijaisena sekä luokanopettajana noin 15 vuotta. Artesaanina olen työskennellyt Suomessa ja ulkomailla, olen erikoistunut kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen käyttö– ja koristetuotteissa. 

Olivia: Nimeni on siis Olivia ja opiskelen nyt ensimmäistä vuotta yleistä– ja aikuiskasvatustiedettä. Olen kotoisin Siuntiosta. Valmistuin lukiosta viime keväänä ja olen ollut vaihdossa Yhdysvalloissa, Etelä–Carolinassa. Kasvatus, kehitys ja oppiminen ovat mielenkiintoisia aiheita ja kiva päästä oppimaan niistä lisää! Olen innoissani uusista opinnoista ja haasteista! 

Noora: Moi, olen ensimmäisen vuoden opiskelija yleis– ja aikuiskasvatustieteen parista. Olen valmistunut ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulun Musiikkilukiosta ja toiminut sen jälkeen Helsingissä tanssinopettajana. Odotan että saan tulevista opinnoista monipuoliset vaikuttamisen taidot kasvatuksen alalla. 

Sofia: Hei, olen Sofia ensimmäisen vuoden opiskelija. Opiskelen yleistä– ja aikuiskasvatustiedettä. Takana minulla on kaksi välivuotta lukion jälkeen. Olen innoissani alkaneista opinnoista. Kasvatustiede vaikuttaa kiinnostavalta ja haluan perehtyä aiheeseen lisää tulevilla kursseilla. 

Marika: Olen Marika ja ensimmäisen vuoden käsityötieteen opiskelija. Ennen yliopistoon pääsyä olen ollut aktiivisesti työelämässä sekä olen myös yhden vuoden asunut Australiassa. Odotan innoissani mihin opinnot vievät minut. Vapaa-ajallani urheilen ja matkustelen. 

Anni-Liisa: Aloitin juuri ensimmäisen vuoden yleisen– ja aikuiskasvatustieteen opinnoissa. Olen viettänyt lukion jälkeen kolme vuotta ravintola-alan töissä, samalla miettien erilaisia opiskelumahdollisuuksia. Kiinnostus kasvatustieteitä kohtaan kasvaa päivä päivältä, joten odotan mielenkiinnolla tulevia opintoja. 

Keijo: Nimeni on Keijo ja opiskelen ensimmäistä vuotta Yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. Olen kiinnostununut kasvatustieteellisestä tutkimuksesta. Haluan perehtyä hyvin kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin. Haluaisin myös toimia asiantuntijana opinto– ja oppimisasioissa. Minua kiinnostaa oppimisen edistäminen itsellä ja muilla. 

Sini: Opiskelen yleistä ja aikuiskasvatustiedettä ensimmäistä vuotta. Olen aiemmalta koulutukseltani henkilöstöjohtamisen tradenomi ja olen työskennellyt erilaisissa henkilöstöhallinnon tehtävissä. Haluan syventää tietämystäni oppimisesta ja osaamisen kehittämisestä.  

Saskia: Olen Saskia, 18-vuotias tyttö Porvoosta. Valmistuin keväällä lukiosta ja nyt olen yleisen ja aikuiskasvatustieteen fuksi. Valitsin tämän opintosuunnan, koska olen kiinnostunut ihmisen oppimisesta ja kasvatuksesta, mutta en kuitenkaan halua opettajaksi. Minua kiehtoo, millainen rooli kasvatuksella on yksilön kehitykselle ja sille millainen ihminen hänestä muovautuu. Tulevaisuudessa toivoisin työskenteleväni jossakin ihmisläheisessä ammatissa. 

Jari: Nimeni on Jari ja opiskelen kasvatustieteitä sivuaineena. Varsinaisesti olen yliopistolla tekemässä väitöskirjaa kehitysmaatutkimuksesta. Olen filosofian maisteri yleisestä historiasta. Opiskelen työn ohella ja kasvatustieteet liittyvät läheisesti työtehtäviini, joten oletan saavani paljon hyviä ideoita opinnoistani. 

Tässä meidän jengi, ensi kertaan!

Tiia, Olivia, Noora, Sofia, Marika, Anni-Liisa, Keijo, Sini, Saskia & Jari