Tutkijatentti ohi!

Nimikkotutkijamme oli ruokakulttuurin professori Mari Niva. Opintojakson aikana käsittelemämme tutkimus on hänen tutkimuksensa Online weight-loss services and a calculative practice of slimming. Syksyn alussa ajatus tutkijatentistä tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta nyt se on kuitenkin takanapäin ja kasasimme koko ryhmän voimin ajatuksia siitä.

Suunnitellessamme tutkijatenttiä jaoimme tutkijalle esitettävät kysymykset kolmeen eri aihealueeseen eli tutkimussuunnitelmaan, aineistoon sekä tuloksiin. Jakauduimme ryhmän kesken kolmeen pienryhmään, jotka kaikki saivat oman aihealueen. Hyvällä suunnitelmalla varmistimme, että jokaisella ryhmäläisellä on aikaa kysyä omat kysymyksensä ja päästä mukaan keskusteluun tutkijan kanssa. Lisäksi selkeä aihejako helpotti keskustelun seuraamista.

Aikataulutimme jokaiselle pienryhmälle tietyt pääkysymykset ja muutamia vapaavalintaisia lisäkysymyksiä, joilla keskustelua pystyi ohjaamaan oikeaan suuntaan. Aikataulua oli hankala suunnitella tarkasti, joten suunnittelimme myös muutamia lisäkysymyksiä. Halusimme luonnollisesti välttää tilannetta, jossa aikaa olisi vielä jäljellä, mutta kaikki kysymykset olisi jo kysytty. Aikataulussa pysymisestä huolehti ryhmämme puheenjohtaja, joka tarvittaessa ohjasi keskustelun kulkua, jotta keskustelu etenisi luontevasti.

Tutkijatentissä positiivisesti yllätyimme tilaisuuden sujuvuudesta niin kysymysten esittämisen kuin ajankäytönki osalta. Suunnitelma tenttitilaisuuden ajallisesta jaksottamisesta toteutui täsmällisesti. Tilaisuudessa yllättävin tilanne oli tutkijan esittämä vastakysymys, johon emme olleet varsinaisesti valmistautuneet, vaikka periaatteessa meidän olisi pitänyt ennalta varautua vastakysymyksiinkin. Tutkija antoi kuitenkin onneksemme ensin oman vastauksensa polkaistakseen keskustelun käyntiin. Yllätyimme myös siitä, että ryhmämme ei saanut juurikaan rakentavaa palautetta tai parannusehdotuksia varjoryhmältä, vaikka parannettavaa olisi joissakin kohdissa varmasti ollut. Olisimme voineet viestiä tutkijalle etukäteen kysymysten aihealueet, jotta hän olisi voinut paremmin varautua tilaisuuteen, sillä tutkija totesi tentissä, että oli vaikea muistella kymmenen vuoden takaista tutkimussuunnitelmaa ja aineistonkeruuta. Toisaalta olimme kuitenkin tyytyväisiä tutkijan vastausten laajuuteen ja laatuun.

Miettiessämme opintojaksoa kokonaisuutena ensimmäisenä mieleen tulee sana “hämmennys”. Jokaisen uuden tehtävän teko alkoi samalla kysymyksellä “Mitä ihmettä tässä nyt pitää tehdä?”. Joka kerta onnistuimme kuitenkin löytämään punaisen langan. Kurssi oli siis yhtä tutkimista. Huomasimme selkeästi ryhmätyöskentelyn haasteet sekä erityisesti sen voiman. Vaikkei aina itse muistanut tai tiennyt kaikkea, ryhmä oli aina tukena. Ryhmätyöskentelyn yhteydessä ilmeni, että meille tehokkain tapa työskennellä oli usein jakaa ryhmä vielä pienempiin osiin. Kurssin aikana kehityimmekin tutkimuksen tekoon liittyvien asioiden lisäksi myös ryhmätyöskentelijöinä, ainakin hiukan.

“Oppimiseen ei ole muuta alkua, kuin ihmettely” – @mestarioppija

Cogitem

Tilaspesialistien matka tutkijatenttiin

Syksyn alussa Silta-Sanomien lööppejä valitessamme emme olisi voineet kuvitella millaiselle matkalle lähdemme kasvatustieteen perusteisiin. Kohti tutkivaa työtapaa –kurssi onkin ensisijaisesti antanut ryhmämme jäsenille ymmärryksen mistä kasvatustieteellinen tiedekunta, tiedeyhteisö ja tutkimus pohjautuvat.

Tutkijatenttiin valmistautuminen on tutkimuksemme kaltaisesti ollut prosessi. Alussa tutkimus tuntui tieteellisen englanninkielen ja sisältönsä osalta haastavalta. Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja käytettävyys oli vaikea ymmärtää. Ylpeänä voimme ryhmänä kuitenkin todeta, että tutkijatenttiin mennessä jokaisella ryhmämme jäsenellä oli mielessä kokonaiskuva edellä mainittuihin haasteisiin.

Kurssin aikana olemme hyödyntäneet kaikki meille varatut omatoimiset ryhmäkerrat. Ryhmäkertoihin olemme valmistautuneet flipped learning –tekniikalla. Tämä on tuonut meille mahdollisuuden keskittyä tutkimuksen syvällisempään pohdintaan. Tämän kurssin osalta ei voi todeta, että joukossa tyhmyys tiivistyy vaan ennemminkin vähenee.

Kurssin lopulla voimme todeta osaavamme käyttää luonnollisesti kasvatustieteen peruskäsitteitä. Tutkijatentissä syvensimme vielä osaamistamme laadullisen tutkimuksen tekemisestä. On hyvä muistaa pohtia laadullisen tutkimuksen tuloksia uskottavuuden näkökulmasta.

Kurssin parasta antia on ollut tutkijan kanssa käyty keskustelu kurssin alkupuolella, matkan aikana ryhmän kanssa asioiden läpi käyminen sekä itse tutkijatentti. On oma tunnelmansa kohdata kasvatustieteen asiantuntijoita, jotka pyrkivät edistämään alamme koulutusta ja opetusta.

 

-Tilaspesialistit

Ajatuksia tutkijatentistä ja kurssista

“Tutkijatentti oli oppimista edistävä kokemus ja mielestämme paljon parempi ratkaisu, kuin perinteinen paperinen tentti. “

“Kurssin toteutus oli onnistunut ja se valmisti meitä todella hyvin tutkijatenttiä varten. “

“Jotkut tehtävistä toistivat itseään, mikä oli mielestämme tarpeetonta. “

“Kurssin aikana oli mielenkiintoista seurata myös toisten tutkimuksia. Lisäksi se, että kävimme omaa tutkimustamme läpi muiden kanssa auttoi prosessissa eteenpäin. “

“Toinen tutkijahaastattelu olisi voinut olla hyödyllinen, mutta voi olla, että sitten tutkijatenttiin ei olisi jäänyt yhtä paljon kysymyksiä. “

“Aluksi kokemuksemme omasta nimikkotutkimuksestamme oli, että tutkimuksesta ja sen aiheesta ei tule olemaan meille mitään hyötyä. ”

“Lööpin väite oli vaikea löytää tutkimuksesta. “

“Varjoryhmän tutkimukseen olisi ollut kiva tutustua vielä enemmän esimerkiksi lukemalla koko tutkimusartikkeli. Tuntui, että varjoryhmän tutkijatentin aikana ei välttämättä päässyt tutkimukseen sisälle, vaikka olisikin lukenut ryhmän tekemän tiivistelmän. “

“Vaikka oma artikkelimme oli maltillinen, olisi kiva, että tulevaisuudessa jokaisella ryhmällä olisi suurin piirtein saman verran työtä tutkimukseen perehtyessä. Englannin kieliseen väitöskirjaan tutustumisessa on huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyessä suomenkielisessä artikkelissa. “

“Opimme paljon tutkimuksesta sekä sen tekemisestä ja nyt voimme jatkaa matkaamme turvallisesti kohti tutkivaa työtapaa ja sen yli!”

– Arvuuttelijat

Miten käsitteiden oppimista voisi tukea?

Blogiviikkomme viimeisessä postauksessa pohdimme, miten tehokasta oppimista voisi tukea,  jotta käsitteet opittaisiin oikein ja virheellisiltä käsityksiltä vältyttäisiin.

Käsitteellistä muutosta on tutkittu paljon. Käsitteellisellä muutoksella viitataan oppimiseen, jossa uutta tietoa ei vain sulauteta aiempiin tietorakenteisiin, vaan myös tietorakenteissa tapahtuu muutosta. Piaget’n tunnetut käsitteet assimilaatio ja akkommodaatio liittyvät aiheeseen läheisesti. Assimilaatiossa uusi tieto sulautetaan vanhoihin rakenteisiin, kun se ei ole ristiriidassa aiemman tiedon kanssa, kun taas akkommodaatiossa olemassa olevat tietorakenteet muuttuvat. Ilona Södervik on tutkinut käsitteellistä muutosta keskeisten biologian käsitteiden ymmärtämisen kautta luokanopettajaopiskelijoilla sekä lääketieteen opiskelijoilla ja ymmärryksessä on havaittu aiempien tutkimusten tapaan puutteita ja virheellisyyttä. (Södervik 2016.)  

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että virheelliset käsitykset esimerkiksi biologian käsitteistä ovat universaaleja. Lapsilla on usein jonkinlainen yksinkertaistettu ennakkokäsitys opetettavasta aiheesta ja sen muuttaminen voi olla todella vaikeaa. Varsinkin, jos opettajilla on ollut itsellään puutteellisia tai jopa virheellisiä käsityksiä opetettavasta aiheesta, on lasten käsitysten korjaaminen haastavaa. (Södervik 2016, 2019.) Virheelliset käsitykset vaikuttavat seuraavan oppijaa kouluasteelta toiselle. On ymmärrettävää, että lapsille opetetaan asiat ensin yksinkertaistetummassa muodossa. Miten tästä voisi kuitenkin päästä eteenpäin niin, että se ei vaikeuttaisi liikaa myöhempää oppimista? Tutkittavaan alueeseen liittyy myös haasteena se, että tieto kehittyy jatkuvasti, ja yliopisto-opintojen vaiheessa on suuri määrä yksityiskohtaista opiskeltavaa tietoa, jonka alle peruskäsitteet saattavat jäädä (Södervik 2016). 

Työelämässä toimimisen näkökulmasta on merkille pantavaa, että yliopisto-opiskelijoiden peruskäsitteiden ymmärtämisessä on tutkimuksen mukaan huomattaviakin puutteita.  Esimerkiksi lääketieteen opiskelijoilla on havaittu virheellisiä käsityksiä olennaisissa käsitteissä, kuten verenkiertoelimistön ymmärtämisessä ja sillä on todettu olevan yhteyttä myös kliiniseen päättelyyn (Södervik 2016). Toisaalta, esimerkiksi lukio-opiskelun kannalta, voi olla lohdullistakin ajatella, että virheellisiä käsityksiä on muillakin oppilailla. Näistä voisi ehkä puhua enemmän yleisellä tasolla. Käsitykset itsestä oppijana vaikuttavat oppimiseen ja joskus oppiminen saattaa tyrehtyä jo alussa, jos aihe tuntuu liian vaativalta ja kokee sen omista oppimiskyvyistä johtuvaksi. Tästä näkökulmasta voi olla hyödyllistä tietää, että muilla opiskelijoilla on samanlaisia haasteita oppimisessa.  

 Södervikin tutkimuksessa tuotiin esille erilaisia keinoja vaikuttaa virheellisten käsitysten syntymiseen. Näitä olivat esimerkiksi erilaisten opetusmateriaalien -ja tapojen kehittäminen, kuten niin kutsutun törmäyttävän tekstin käyttö selittävän tekstin sijaan. Perinteisesti oppikirjoista löytyvässä selittävässä tekstissä asia todetaan erittelemättä virhekäsityksiä. Törmäyttävässä tekstissä kuvataan ensin millaisia virhekäsityksiä asiasta tyypillisesti on, eritellään virheellinen ajatus ja esitetään oikea selitys. Törmäyttävällä tekstillä on todettu olevan etuja verrattuna tavalliseen selittävään tekstiin erityisesti esimerkiksi sellaisessa oppimisessa, joka edellyttää systeemistä ymmärrystä eli kokonaisuuden hahmottamista. Yleensäkin opiskelussa pitäisi tukea systeemistä ajattelua, käsitteiden yhteyden ja kokonaisuuden ymmärtämistä. (Södervik 2016.) 

Pitäisikö opetuksessakin käyttää enemmän ”törmäyttämistä” eli kertoa millaisia virheellisiä käsityksiä aiheesta yleensä on ja miksi ne ovat väärin? Ehkä näin jo tehdäänkin? 

 Virhekäsitykset

Lähteet: 

 Södervik, I. 2016. Understanding biological concepts at universityInvestigating learning in medical and teacher education. Turun yliopisto. 

 Södervik, I. 2019. Haastattelu.  

 

Olisiko sinusta tutkijaksi?

Tässä blogi postauksessa ajattelimme jakaa teille hieman omaa tietämystämme tutkijan työstä ja elämästä. Nimikkotutkijamme haastattelussa keskustelimme itse tutkimuksen yksityiskohtien lisäksi nimittäin myös tutkijan työnkuvasta ja ammattivalinnanvaikutuksista elämään. Idea siis blogin aiheeseen heräsi tutkijamme haastattelun pohjalta. 

Tutkijoiden päätehtävä on uuden tiedon tuottaminen tai uusien sovellusten kehittäminen tuote-, prosessi- tai muussa kehitystyössä. Tutkimuksen tekeminen on monivaiheinen prosessi. Lisäksi ennen itse tutkimusprosessia tutkijalla on kuuluisa “paperisota” muun muassa tutkimuksen rahoittamista haettaessa, joka on kuitenkin oleellinen ja myöskin suuri osa työtä.  

Tutkijan työtä täytyy tehdä aidosta kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Prosessi on suuri ja esimerkiksi lukemista ja kirjoittamista valtavasti, jolloin hyödyksi toki on aiheen mielekkyys. Kirjoittamisen sujuvuuden kannalta erilaisten tekstien kirjoitustaitojen hallitseminen ja ylipäätään kirjoittamisesta nauttiminen on tärkeää. Nykypäivänä listaan voisi ehdottomasti lukea myös esimerkiksi teknologiset taidot ja kansanvälisyyden nimissä ainakin hyvän englannin kielentaidon. 

Tutkijan ammattiin liittyy uteliaisuuden ja luovuuden piirteitä. Tutkijalta totisesti vaaditaan kärsivällisyyttä ja pitkäntähtäimen otetta tekemiseen. Pettymyksiä tulee myös sietää, sillä tutkimuksen tekeminen on hankalaa, sillä kontrolloitavia muuttujia on usein paljon. Tuloksetkaan eivät aina ole sitä mitä tutkija on etukäteen ehkä ajatellut. Mikään tutkimus kuitenkaan on täydellinen. Tutkija kohtaa paljon valintatilanteita tutkimusta tehdessään, ja kaikkea ei voi ottaa huomioon, vaan aihetta täytyy osata rajata. Tärkeintä siksi onkin näiden omien valintojen ja tehtyjen rajausten hyvä perustelu.  

Päinvastoin kuin ehkä luullaan, tutkijan työ ei ole vain yksin kyyhöttämistä, vaan tutkijalle kommunikointi kollegoidensa kanssa, ja esimerkiksi konferenssit ovat hyvin tärkeitä. Muiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa keskustellessa voi laajentaa omaa näkemystään ja osaamistaan sekä saada omaan työhönsä innovatiivisia ratkaisuja. 

Tutkijantyössä työajat harvoin jakaantuvat perinteisesti “kasista-neljään”. Henkilöstä riippuen tämä voi olla työn hyvä tai huonopuoli. Toisaalta elämän muut osa-alueet, etenkin perheellisenä, saattavat kuitenkin määritellä osin työaikoja. Lisäksi yliopiston tutkijoilla voi olla joitakin opetettavia kursseja, tutkimuksen teon ohella. 

Nimikkotutkijamme mielestä tutkijan työ on ennemminkin elämäntapa, kuin ammatti. Hän koki työnsä olevan suuri sitä mitä haluaakin tehdä. Hän piti erityisesti töiden ajoittamisen vapaudesta sekä siitä, että saa tutkia sitä mitä haluaa ja minkä kokee tärkeäksi. Lisäksi hän nautti työhön liittyvästä jokapäiväisestä ongelmanratkaisusta, itsensä jatkuvasti haastamista ja kehittämisestä. Hän myönsi, että työtä voi joskus kuitenkin olla liikaa ja se saattaa olla stressaavaa. 

 

Virhekäsitykset 

 

Lähteet: 

https://www.stat.fi/meta/kas/tutkija.html 

http://www.acatiimi.fi/2005/5_05/5_05c.htm 

Nimikkotutkijamme, Ilona Södervikin haastattelu aineisto 

Virhekäsityksiä ja valeuutisia

Tervehdys kaikille ahkerille blogin lukijoile. Tässäpä Virhekäsityksien avaus virhekäsityksiä koskevan tutkimuksen jännittävään maailmaan.

Nimikkotutkimuksenamme toimii Ilona Södervikin väitöskirja ”Understanding biological concepts at university– Investigating learning in medical and teacher education”, jossa tutkitaan millaisia käsityksiä luokanopettaja opiskelijoilla on fotosynteesistä ja lääketieteen opiskelijoilla on verenkiertoelimistöstä ja miten nämä käsitykset muuttuvat erilaisten oppimateriaalien lukemisen jälkeen. Ennakkokäsityksiä usein on ja niihin liittyy myös virhekäsityksiä. Niillä voi olla suuri vaikutus oppimiseen ja niiden muuttaminen on vaikeaa, joten aihe on tärkeä. Aiheella on myös laajempi yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Nykyisestä ajasta annetaan usein kommentteja, jonka mukaan elämme ”totuuden jälkeistä aikaa”. Informaatiota on nykyisin yhä enemmän saatavilla. Internetin myötä valvonta sen suhteen millaista tietoa saatetaan julkisuuteen on muuttunut mahdottomaksi. Koska kuka tahansa voi laittaa esille minkälaista tietoa tahansa on yhä vaikeampi erottaa totuutta, virheellistä tietoa, päteviä teorioita, oikeita tutkimustuloksia, harhaanjohtavaa propagandaa ja suoranaisia valheita toisistaan. Tämä tekee nykyisestä ajasta otollista kasvualustaa virheellisten harhakäsityksien syntymiselle, omaksumiselle ja leviämiselle laajasti. Ylen artikkeli https://yle.fi/uutiset/3-10777109 käsittelee aihetta laajasti ja suosittelen kaikkia tutustumaan siihen, mutta muistakaa arvioida myös sen sanomaa, ettette omaksu mitään automaattisesti.

Toimiakseen järkevällä tavalla nykyinen yhteiskunta kuitenkin tarvitsee oikeata ja paikkaansa pitävää tietoa. Jotta demokraattisessa yhteiskunnassa voitaisiin tehdä oikeanlaisia päätöksiä, on tiedon pohjauduttava totuudenmukaiseen tilanneanalyysiin. Muuten päätökset tehdään väärältä pohjalta. Tästä syystä on tärkeätä kehittää keinoja opettaa asioita niin, että se tehokkaasti kykenee kumoamaan omaksuttuja virhekäsityksiä.

Meillä kaikilla on virheellisiä käsityksiä. Syitä näiden virhekäsityksien syntymiseen voi etsiä monesta eri suunnasta. Olemme saattaneet saada virheellistä tietoa läheisiltämme, medialta tai jopa opettajiltamme. Olemme myös saattaneet ymmärtää tai omaksua sinällään oikean tiedon väärin. Kuinka voimme sitten korjata virhekäsityksiämme? Ilona Södervikin tutkimus kartoittaa tätä aihepiiriä, etsimällä vastauksia siihen, kuinka erityyppiset tavat esittää tieto kykenevät kumoamaan aiemmin omaksuttuja virheellisiä käsityksiä.

Lähteet:

Södervik Ilona 2016. Understanding biological concepts at university– Investigating learning in medical and teacher education, Turun yliopisto.

Virhekäsitykset

Kannattaako laihdutus? – pohdintaa laihdutuksen hyvistä ja huonoista puolista

Tällä viikolla ryhmämme Cogitem pohti nimikkotutkimuksestamme ’’Online weight-loss services and a calculative practice of slimming’’ inspiroituneena laihdutusta ilmiönä. Halusimme pohtia sitä näkökulmaa, että kannattaako laihdutus ylipäätäänkin vai onko se pelkkää ajan- ja rahanhukkaa. Artikkelimme koostuu ryhmäläistemme kesken jaetuista teemoista, joiden pohjalta jokainen laati yhden maksimissaan puolen sivun pohdinnan artikkelin yhteen näkökulmaa, jotka olivat raha, terveys, asenteet ja henkilökohtaiset kokemukset/oma pohdinta.

Laihduttamisen taloudellinen kannattavuus on monien valintojen summa

”Lihavuudesta ja siihen liittyvistä sairauksista aiheutui yhteiskunnalle vuonna 2011 arviolta n. 330 milj. euron kokonaiskustannukset. Valtaosa kuluista muodostui vuodeosastohoitopäivistä, lääkekustannuksista ja työkyvyttömyyseläkkeistä.
Väestön lihavuudesta seuraa yhteiskunnalle myös välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuva tuottavuuden aleneminen sekä sairauslomista johtuvat kustannukset.” (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos: lihavuuden kustannukset)
Mikäli asiaa katsotaan yksittäisen painonpudottajan vinkkelistä, niin riippuu paljon hänen omista valinnoistaan, kuinka hän painonpudotuksen toteuttaa ja paljonko käyttää siihen rahaa. Mikäli painonpudottaja syö normaalia ravitsemussuositusten mukaista ruokaa ja esim. lenkkeilee luonnossa ilman hankittua sykemittaria tai älykelloa sekä osallistuu vaikkapa kansanopistojen ryhmäliikuntaan, pysyy pudotuksen kulut kohtuullisina Yksin elävän alle 45-vuotiaan naisen ruokakustannukset kotona valmistetulle ruoalle 170€/kk. Liikuntavarusteet 5€/kk ja kulttuuriharrastukset, kausi- ja jäsenmaksut 13€/kk (Lehtinen &Aalto; Mitä eläminen maksaa, 2018). Kulut ovat suuntaa antavia, sillä kyseessä eivät ole painonpudottajat. Jos taas pudottaja hankkii sykemittarin tai älykellon ja ostaa yksityiselle liikuntasalille kausikortin tai painonpudotuksen nettivalmennuksen, niin silloin kulut nousevat jo selvästi, vaikka söisikin ruokasuositusten mukaisesti. Mikäli pudottaja haluaa pudottaa painoaan alkuun niukkaenergisillä dieettivalmisteilla esim. Nutriletilla, niin sen ohjeen mukainen käyttö (Nutrilett.fi) 3 viikossa maksaa 111,65€. Tokmannin Nutrilett Get Starded-paketin hintaa käytetty esimerkin laskemiseen.
Mikäli painonpudottaja onnistuu tavoitteessaan, niin silloin hän todennäköisesti saavuttaa pelkkiä hyötyjä, vaikka olisikin kuluttanut pudottamiseen rahaa tavanomaista enemmän. Mikäli painonpudotus epäonnistuu, niin silloin voi kokea haittana sen, että on käyttänyt rahaa erilaisiin painonpudotusta tukeviin investointeihin.

Laihdutus vaikuttaa terveyteemme – muttei aina positiivisesti

Painonpudotus kuulostaa helpolta: energiankulutuksen ollessa suurempi kuin energiansaanti, paino laskee. Miksi se sitten on niin haastavaa? Laihduttamista ajatellaan usein lyhytaikaisena kuurina, jonka jälkeen voidaan palata entisiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin. Usein toteutuneen painonpudotuksen jälkeen paino alkaa pikkuhiljaa nousta ja palaa lähtötasolle. Elimistölle on luontaista vastustaa muutoksia eli aineenvaihdunta voi olla tottunut lihavuuteen ja sen takia painonpudotus on haastavaa. (Aro 2015.) Painonpudotus kannattaa kuitenkin tehdä vähitellen, sillä liiallinen laihduttaminen ja alipaino voivat aiheuttaa riittämätöntä kalsiumin ja muiden mineraalien saantia. Vähäinen saanti voi johtaa siihen, että elimistö ottaa tarvitsemansa mineraalit suoraan luustosta heikentäen sitä. (Kinnunen 2016.)

Jo muutaman kilon painonpudotuksesta on hyötyä sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnan tai kohonneen verenpaineen säätelyssä, mikäli painon muutos on pysyvä (Aro 2015). Painonpudotus voi lisätä ylipainoisen toimintakykyä, sillä se keventää oloa ja parantaa jaksamista. Ylipaino kuormittaa erityisesti tuki- ja liikuntaelimiä ja siksi painonpudotuksen avulla voidaan esimerkiksi vähentää oireilevan nivelrikon ilmaantumisen todennäköisyyttä. (Kinnunen 2016.) Terveyden ja hyvinvoinnnin laitoksen (2019) mukaan painonpudotuksen avulla riski sairastua esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, astmaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, dementiaan, masennukseen, uniapneaan, kihtiin, sappi- ja haimasairauksiin ja useisiin syöpäsairauksiin pienenee. Pitkäaikaisessa painonpudotuksessa tärkeintä on ruoka- ja liikuntatottumusten pysyvä muuttaminen (Aro 2015).

Onko asenteella merkitystä?

Viime vuosina niin mediassa kuin jo kansankin keskellä on levinnyt liike jossa kehotetaan suhtautumaan omaan kehoon positiivisesti. Henkisen puolen kehittyminen yhdistettynä tavallisiin terveellisiin elintapoihin, kuten säännöllisiin ateriarytmeihin on todettu tutkimuksissakin auttavan pysyvien painonhallintatulosten saavuttamisessa. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa tehdyssä Anna Keski-Rahkosen johtamassa tutkimuksessa tulokset viittasivat siihen suuntaan, että jatkuva laihduttaminen ei takaa tuloksia läheskään niin varmasti kuin kokonaisvaltainen terveydestä huolenpito. Omaan kehoon negatiivinen suhtautuminen ei siis tuo pitkällä aikavälillä monissakaan tapauksissa pitkäkestoisia tuloksia verrattuna prosesseihin, joissa painonpudotus aloitetaan henkisenä prosessina. Ehkä voidaan siis ajatella että tulevaisuudessa painonhallinta- ja pudotus tulevat entisestään kehittymään kokonaisvaltaiseen suuntaan.

Mitä me ajattelemme laihduttamisesta?

Onko painonpudotus nykyisin vain välineurheilua, orjallista terveyssuositusten seuraamista ja median luoma mielikuva siitä kuinka paljon elämä muuttuisi paremmaksi jos paino putoaisi? Maailmassa
vallitseva nykyinen länsimaalainen kulttuuri on tehnyt painonpudotuksesta osin epätasa-arvoista niin, että vain rikkailla on mahdollisuus päästä parhaisiin tuloksiin, käyttämällä esimerkiksi henkilökohtaista valmentajaa. Terveellinen ruoka on lisäksi kallista, mikä rajaa ostajakuntaa.
Laihduttaminen tuskin on koskaan pahasta, mikäli vain pystyy ylläpitämään painoaan laihdutusprosessin
jälkeen. Laihduttaminen ei ole kertaluonteinen asia ja jos tuloksiin on päästy noudattamalla tiukkaa treeniohjelmaa ja dieettiä keho ei jaksa sitä pidemmän päälle.
Tänä kehopositiivisuuden kulta-aikana ihmisten tulisi ensin hyväksyä oma kehonsa ja sen lähtötilanne ja sitä kautta etsiä motivaatiota painonhallintaan, eikä vain aloittaa elämäntaparemonttia siitä lähtötilanteesta, missä vihaa omaa kehoaan.

Mitä mieltä te olette painonpudoksesta, onko se kannattavaa vai pitäisikö meidän pyrkiä elämään kokonaisvaltaisesti terveellisemmin?

 

LÄHTEET
Aro, A. (2015). Laihduttaminen ja painonhallinta. Terveyskirjasto. Luettu 30.10.2019.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00055

Kinnunen, M. (2016). Jo viiden prosentin painonpudotuksella voi saada merkittäviä terveyshyötyjä. Yle. Luettu 30.10.2019.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/31/jo-viiden-prosentin-painonpudotuksella-voi-saada-merkittavia-terveyshyotyja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2019). Elintavat ja ravitsemus. Lihavuus. Luettu 30.10.2019.
https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/lihavuus

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos: lihavuuden kustannukset
https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-lihavuusohjelma-20122015/lihavuus-lukuina/lihavuus-tulee-kalliiksi

Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja Anna-Riitta Lehtinen Kristiina Aalto
Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/261735/Mita%cc%88_ela%cc%88minen_maksaa_2018_raportti.pdf?sequence=3&isAllowed=y

ravitsemussuositukset 2014
https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf

www.nutrilett.fi

Toisenlaisten linssien läpi

Joskus voi olla hyvä lähestyä jo tutuksi tulleita asioita eri näkökulmasta. Voisiko jo olemassaolevan tutkimuksen aineiston avulla, tai sitä hieman muokkaamalla saada vastauksia aivan eri näkökulmasta asetettuihin tutkimuskysymyksiin? Nimikkotutkijamme Mari Nivan tutkimuksessa Online weight-loss services and a calculative practice of slimming tarkoituksena oli tuottaa tuloksia, jotka lisäävät ilmiön ymmärtämistä, eikä niinkään selkeitä ”kyllä” tai ”ei” tyyppisiä vastauksia. Tutkimuksen vastaajat olivat naisia, jotka käyttivät Keventäjät.fi ja Kiloklubi.fi -painonhallintasovelluksia. Aineistona käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja sekä kyselylomakkeita, joilla kartoitettiin vastaajien lähtötilannetta, painonpudotustavoitteita ja elämäntapamuutosten onnistumisia. Lähdimme miettimään, pystyisikö eri teoreettisten näkökulmien avulla löytämään merkittävämpiä, tai hyödyllisempiä tuloksia esimerkiksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta hyödyntäen samoja menetelmiä ja aineistoa.

Voitaisiin esimerkiksi pohtia, miten aineistosta saatu tieto vastaa sivujen antamia lupauksia. Tutkimusaineistosta saatuja tietoja vastaajien omaksumista asioista ja laihdutustuloksista voitaisiin vertailla internetissä toimivien painonhallintasovellusten lupauksiin ja myyntipuheisiin. Teoreettisen näkökulman tavoite olisi saada laadullisia tutkimustuloksia internet-palveluiden toimivuudesta ja tehokkuudesta. Niiden ollessa suosittu keino painonpudotukseen ja sen hallintaan, olisi hyödyllistä saada tutkimuksellista tietoa neutraalista tulokulmasta. Jos vastaajien kokemukset kohtaisivat hyvin palveluiden antamiin lupausten kanssa, palvelisivat tutkimuksen antamat tulokset kaikkia osapuolia. Kuluttajat luottaisivat palvelujen laatuun ja toimivuuteen mahdollisesti enemmän, mikä saattaisi lisätä ylipainoisten omatoimista painonhallintaa ja näin ollen vaikuttaa myönteisesti kansanterveyteen. Myös palvelut luonnollisesti hyötyisivät kasvavasta käyttäjämäärästä. Jos aineistosta saadut tulokset eivät vastaisikaan palveluiden lupaamia muutoksia, voisi tutkimuksen tuottamalla tiedolla olla mahdollinen laskeva vaikutus kansanterveyteen. Tällöin helposti lähestyttävien internet-palveluiden käyttöaste laskisi, mikä voisi olla myös monille ylipainoisille tai painoa pudottaville syy olla muuttamatta elintapojaan.

Toisaalta aihetta voidaan lähestyä myös yksilön näkökulmasta. Vuonna 2017 kaksi kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia. Lihavuus on elintapasairaus, johon on pyritty jo pidemmän aikaa löytämään ratkaisuja esimerkiksi politiikan kautta. Jotta ylipaino ilmiönä saataisiin kuriin, on katsottava asioita myös ylipainoisten näkökulmasta. Ymmärrystä voitaisiin lisätä tutkimalla ylipainoisten subjektiivista kokemusta omasta kehosta ja laihdutustavoitteista. Tutkimus voitaisiin toteuttaa nimikkotutkijamme aineistoa hyödyntämällä. Mahdollisia haastattelukysymyksiä modifioimalla voitaisiin täsmentää vastausten kohdistumista uusien tutkimuskysymysten suuntaan. Tällä tavoin pystyttäisiin keräämään tietoa esimerkiksi siitä, miten ylipainoiset itse kokevat liikakilojen vaikuttavan hyvinvointiin. Myös laihdutusprojektin motivaationlähde olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä voidaan jopa kärjistetysti sanoa, että omasta vartalosta huolehtiminen on nykyään terveellisen kansalaisen moraalinen velvollisuus.

Pohtiessamme näitä esimerkkejä havaitsimme, että tutkijan on valittava yksi teoreettinen näkökulma ja pysyttävä siinä tarkasti koko tutkimuksen ajan. Myös toinen tärkeä tekemämme havainto oli laadukkaan aineiston merkitys uuden tiedon tuottamisessa. Laadukas aineisto voi taipua moneen. Haluaisimmekin kuulla, millaisia vaihtoehtoisia näkökulmia muiden ryhmien aineistoista voisi löytyä.

 Jaakko, Sanni & Sonja / Cogitem

Minkälaisia lähteitä Mari Nivan tutkimuksessa käytettiin?

Meillä on käsittelyssä Mari Nivan tutkimus painonhallintasovellusten käyttämisestä laihduttamisessa ja painonhallinnan pitkäjänteisessä oppimisessa. Tutkimuksessa mukana olleet nettisovellukset olivat nimeltään Keventäjät ja Kiloklubi. Pääajatuksena ei ollut kuitenkaan tutkittavien painonpudotuksen määrä, vaan heidän keräämä henkinen pääoma sovellusten käytön aikana, sillä useimpien tutkimuksessa mukana olleiden tavoitteena oli sisäistää painonhallintasovellusten vinkkejä ja ohjeita niin, että esimerkiksi ruokailutottumuksien muutos olisi pysyvää.

Kyseisestä aiheesta ei löytynyt suomalaisia tutkimuksia, joten tutkimus pohjautui tutkijan omiin haastatteluihin, jotka pidettiin tutkimuksen alussa, sekä kyselylomakkeisiin. Tutkijan haastateltaviksi valikoituivat Kiloklubin ja Keventäjien asiakkaat, joilla oli vähintään viisi kiloa painoa pudotettavana ja painoindeksi yli 25 kg/m2. Alunperin tutkija olisi halunnut kerätä aineistonsa kuntosaliharjoitteluryhmistä, mutta kuntokeskukset eivät halunneet lähteä mukaan tutkimukseen.

Haastattelut sisälsivät neljä osaa: painonhallintasovellusten käyttötavat ja kokemukset, aiemmat laihdutuskokemukset ja nykyisen painonhallintaprojektin syyt sekä omat kehonkuvaa koskevat tavoitteet olivat tarkastelun alla. Nämä semistrukturoidut haastattelut muokattiin kirjalliseen muotoon. Haastattelujen kestot vaihtelivat tunnista yli kahteen tuntiin. Haastattelut litteroitiin Word -tiedostoiksi nauhoitteista. Semistrukturoitu eli puolistrukturoitu määritellään eteneväksi niin, että haastateltaville esitetään samat tai likipitäen samat kysymykset samassa järjestyksessä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006).

Haastattelujen lisäksi tutkija lähetti haastateltaville kyselylomakkeen, johon osallistujat vastasivat haastettelujen jälkeen. Kyselylomakkeen avulla selvitettiin taustatietoja, laihdutustavoitteita ja aiempia laihdutuskokemuksia. Lisäksi tutkija olisi toivonut ehtineensä myös analysoida sovellusten keskustelufoorumeita yhteisöllisyyden näkökulmasta, sillä vertaistuki nähtiin tutkimuksessa varsin merkittäväksi tekijäksi painonhallinnan kannalta.

Vuoden kuluttua, tutkimuksen lopussa, haastateltavat vastasivat uuteen kyselylomakkeeseen, jonka tavoitteena oli selvittää, millä tavoin haastateltavat olivat käyttäneet painonhallintasovelluksia ja olivatko he onnistuneet hyödyntämään oppimiaan asioita arkielämässä siitä huolimatta, että sovellusten käyttö oli jo lopetettu. Kysely toteutettiin avoimilla kysymyksillä, joihin haastateltavat saivat kuvailla omia painonhallinnan kokemuksiaan kuluneen vuoden ajalta. Varsinaisia laihdutustuloksia ei ollut tarkoitus kerätä, vaan analysoida, pystyykö sovellusten avulla oppimaan painonhallinnan käytäntöjä.

Milla/ Cogitem

LÄHTEET:

Niva, Mari (2015). Online weight-loss services and a calculative practice of slimming. Health 2017, Vol. 21(4) 409–424.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu 15.10.2019)

Arvuuttelijat nimikkotutkimuksen aineisto

Aineistomme koostui tutkimuksessa kerätystä kahdella kameralla kuvatusta videomateriaalista. Videomateriaalia kerättiin tutkimuksen keskiössä tapahtuvasta yhteisöllisestä suunnitteluprosessista, joka ilmeni tekstiilityönopettajaopiskelijoiden ryhmätyöskentelynä. Ryhmätyöskentelyt jakautuivat kolmeen eri sessioon tutkimuksen aikana. Jokainen sessio jaettiin vielä erikseen ongelmakeskeisen ja suunnittelun hyödyntämiseen. Nämä sessiot jaettiin vielä tehtävänannon kertaamisen, analyysin, ideoinnin ja järjestäytymisen sekä yleisen tehtävän arvioinnin osiin (katso kuva). 

Videomateriaalia analysointiin edelleen INTERACT- tietokoneohjelmistolla, joka antoi ryhmätyöskentelyn tapahtumille numeroarvot. Saadut arvot analysoitiin klusterimenetelmällä, jonka avulla ryhmien työskentelymallit saatiin rajattua ongelmakeskeiseen ja ratkaisukeskeiseen malliin.  Videoiden avulla pystyttiin myös tutkimaan, kuinka paljon aikaa kukin ryhmä vietti eri suunnittelumenetelmien ympäristöissä, sillä tutkimuksessa tavoiteltiin suunnittelun tapahtuvan ainoastaan ryhmätapaamisten aikana.  

Design – suunnitteluprosessin aikana kurssilla kerättiin myös luonnokset ja muistiinpanot. Ryhmätyöskentelyssä tuotetut prototyypit toimivat myös tutkimuksen aineistona. Näin pystyttiin seuraamaan ideoinnin edistymistä.  Videomateriaalista havainnoitiin myös kehollista elekieltä sekä verbaalista viestintää. Tutkimusongelman kannalta keskeistä olikin juuri selvittää, miten elekieli ja yhteisölliset prosessit näkyivät konkreettisesti videomateriaalista. Videomateriaalia tuli yhteensä 25 tuntia. Luonnoksia ja muistiinpanoja kerättiin yhteensä 38 kappaletta ja hahmomalleja syntyi 4. Viikko viimeisen session jälkeen ryhmiä haastateltiin luotettavuuden nimissä siitä, onko design – prosessia käsitelty yhteisissä keskustelunaiheissa sessioiden ulkopuolella. Haastatteluiden pohjalta tultiin tulokseen, että on todennäköistä, että aineisto on luotettavaa.  

Tutkimuksessamme ei kerätty aineistoa opiskelijoiden omista kokemuksista, joten omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvaa aineistoa ei ole. Lahti on tehnyt tutkijatapaamisen haastattelun mukaan aikaisempaa tutkimusta yhteisöllisestä oppimisesta, joten hänellä on sekundääristä aineistoa apunaan aikaisemmista tutkimuksista. Tätä sekundääristä aineistoa ei kuitenkaan mainita tutkimusartikkelissa.  

Ohessa kuva aikajanasta, joka on luotu videomateriaalin perusteella. Eri palkkeihin on väritetty, miten tutkittavien ryhmien ajankäyttö on jakautunut.

/ Arvuuttelijat