Helikopterien fiiliksiä tutkijatentistä ja jäähyväiset

Hei kaikki kurssitoverit!

Marraskuun viimeisiä päiviä viedään ja tämäkin kurssi lähenee loppuaan. Palataampa vielä kuitenkin taannoiseen tutkijatenttiin, jota ainakin meidän ryhmämme jännityksellä odotti. Kun päivä vihdoin koitti, pystyimme huokaisemaan helpotuksesta; tentti ei ollutkaan yhtään niin pelottava ja vaikea kuin kurssin alussa ajattelimme! Ehkä tähän suurimpana syynä oli kaikki ne tunnit, mitkä käytimme syväntyessämme nimikkotutkijamme Hille Janhonen-Abruquahin tutkimukseen helikopterivanhemmuudesta. Koska ryhmämme koostui suurimmaksi osaksi kotitalousopettajaopiskelijoista, oli Hillekin jo entuudestaan tuttu kasvo toiselta kurssilta ja tilanne tuntui vähemmän jännittävältä. Näiden lisäksi panostimme myös tenttisuunnitelmaan, jolloin kaikilla ryhmäläisillä oli selvät sävelet mitä tuleman pitää. Valmistelimme kysymykset huolella perustuen niihin asioihin, jotka itseämme mietitytti sekä niihin, joita meiltä kysyttiin monissa eri esityksissä tämän kurssin aikana. Puoli tuntia kuluikin loppujen lopuksi kuin siivillä, mutta onneksi myös ihana yleisömme ehti esittää palautteen annon yhteydessä kysymyksiä, joita heillä nousi mieleen keskustelumme aikana.

Tämä kurssi on itsessään ollut erittäin mieltä avartava, varsinkin kun jokainen tutkimus on ollut niin erilainen. Varmasti monet ovat saaneet ajatteluunsa enemmän syvyyttä ja vaihtoehtoisuutta muiden tutkimusten esittelyiden ja lähestymistapojen kautta. On ollut mahdollisuus oppia paljon tutkimuksen teosta, eikä voi tietää jos joku tästä inspiroituneena lähteekin tutkimaan vielä lisää niitä asioita, jotka omassa tai toisten tutkimuksessa jäi mietityttämään.

Näin lopuksi haluamme kiittää teitä kaikkia, jotka olette jaksaneet kuunnella kerta toisensa jälkeen pohdintaamme sekä lukea blogitekstejämme ja kommentoida niihin. Iso kiitos myös teille, jotka olette kurssin aikana esittäneet meille kysymyksiä aiheeseemme liittyen ja lähteneet mukaan keskustelemaan aiheesta tuoden esille paljon erilaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia. Ja kaikista suurin kiitos itse Hillelle, jota ilman emme olisi saaneet nimikkotutkimukseksemme näin mielenkiintoista aihetta!

Mukavaa joulun odotusta kaikille, toivoo Helikopterit

Kiitos tästä syksystä

Tämä lukukausi ja tämä opintojakso lähenee loppuaan. Me jokainen saamme hetken hengähtää ja nautiskella joulun tuomasta tunnelmasta. Varmasti kaikki kerkeävät myös hieman pohtimaan mennyttä syksyä ja sen tuomaa oppimisen pyörremyrskyä. Periodit ovat olleet hyvin intensiivisiä ja uuden oppimisen on yliopistossa tapahduttava hyvin nopealla syklillä, kun edelliset opintojaksot loppuvat, alkaa heti uusien opintojaksojen asioiden sisäistäminen. Opintojaksomme kohti tutkivaa työtapaa on huomaamattaan antanut meille vinkkejä siitä, miten opiskelu, uuden oppiminen ja sisäistäminen olisi hyvä rakentaa. Opintojakson tehtävät ovat auttaneet meitä jäsentämään tutkivaa otetta uuden oppimiseen. Tutkivan työtavan opettelu on auttanut meitä jo tämän syksyn muiden opintojaksojen opiskelussa. Juuri teorian ja käsitteiden ymmärtämisen tärkeys on ollut yksi merkittävä oppi minkä olemme saaneet jaksolta.

 

Aluksi olimme hieman varautuneita, miten saamme tehtävät toteutettua ryhmänä ja saadaanko kaikki innostumaan aiheesta. Huoli oli turha, koska ilman ryhmäämme tätä tehtävää ei olisi saatu toteutettua. Tämä opintojakso ja sen tehtävät oli loistava esimerkki, kuinka ryhmätyöskentely voi olla tehokasta ja opettavaista. Ilman tätä ryhmää valittu tutkimuksemme olisi jäänyt monilta ymmärtämättä ja koko tutkimuksellisen työotteen oppiminen vähäiseksi. Ryhmämme on koko syksyn ollut innostava ja kannusta, me olemme yhdessä taistelleet meille vaikeastikin ymmärrettävistä asioista, niin että ryhmätapaamisen jälkeen kaikki ovat saaneet tarvittavan oivalluksen.

 

Syksyn parasta antia on ollut koko opintojakson jännittävimmän osuuden eli tutkijatentin onnistuminen.

Me pystyimme opitun työtavan avulla luonnollisesti keskustelemaan tutkijan kanssa tutkijatentissä hänen tutkimuksensa sisällöstä ja rakentumisesta ja ymmärtämään hänen tutkimuksen teon prosessin.

Varmasti tämän opintojakson seurauksena me ryhmäläiset katsomme elämää ja tapahtumia taas hieman eri kantilta ja kriittisemmällä ajattelutavalla. Otamme asioista selvää ja olemme kiinnostuneita ympärillämme olevista asioista ja tapahtumista.

 

Tilaspesialisti kiittävät tästä syksystä ohjaajia, meidän tutkijoitamme Anne Nevgiä ja Niclas Sandströmiä ja opiskelukollegoja!

 

Hauskaa pikkujoulu aikaa!!!!

-Tilaspesialistit

Kokeilevan käsityön jäähyväispostaus

Elina ottaa läppärin esille, Anniina mutustaa jotain ruskeaa mönjää suoraan isosta lasikulhosta. ”Tää on mokkapalaa, hän huikkaa ihmettelevälle Martinalle, joka on asetellut lankakerät pöydälle ja on taas valmis virkkaamaan. Outi ja Anu N. seuraavat tätä touhua mietteissään. Pohtivat varmaankuinka saisi ne kangaspuut tuotua tunneille.

 Onko kaikki jo paikalla?” Elina kysyy. Siiri kohottaa lasejaan silmille ja tarkistaa tilanteenHän on saanut neulomansa villapaidan jo valmiiksi ja myhäilee tyytyväisenäkun tytöt huomaavat asian. Ennenkuihän ehtii sanoa mitäänovelta kuuluva ääni keskeyttää hänen pohdintansa. “Anu T. ja Terhi oli tuolla ylhäällä vielä hakemas kahviahuikkaa Rita ja astelee sisään avoimesta ovesta Tiinan kanssa.Ai sieltä ne jo tuleeki.” 

”Mikä oli meidän tän päivän tehtäväPitäskö tehä niinettä…” Ja näin alkaa taas iloinen puheensorina ja tehtävän pohdinta tuttuun tapaan. 

Mitäs me tehään sittekun tää kurssi loppuuPitäskö meidän ihan muuten vaan aina kokoontua tänne.” Ympyrä sulkeutuu ja ollaan taas alkupisteessävaikkakin useamman pykälän viisaampina ja pystyvämpinä. 

Ha ha haaa, nauru raikuu ja työskentely jatkuu.. 

Tämän kurssin yksi parhaista puolista on ehdottomasti ollut ryhmätyöskentelyhetketjolloin ihmetellääntutkitaanheitellään ideoitamyös niitä hulvattomia ja ennen kaikkea opitaan yhdessä. 

Täten kiitämme niin toisiammekuin kaikkia teitä muitakin ryhmiäjoiden kanssa olemme kurssia eteenpäin kulkeneetmitä erilaisempien tehtävien parissapaljon uutta oppien. Kiitos myös Leila ja Päivi kurssin vetämisestä. Ja mitä parhainta talven odotusta kaikille

Kokeileva käsityö kiittää ja kuittaa pönttöineen. 

Opettaja oman työnsä tutkijana

Kohti tutkivaa työtapaa- kurssi alkaa olla lopuillaan ja jokainen meistä on tutustunut ja oppinut lisää tutkimuksesta ja tutkijan työstä. Olemme myös tutustuneet kasvatustieteellisten tutkimusten runsaaseen kirjoon. Monesta meistä ei tule yliopiston tutkijaa, mutta kurssi on monella tapaa hyödyllinen muuten. Tarvitsemme tietoa tutkimuksesta kanditöissämme ja graduissamme ja luultavasti muutama opiskelija innostuu kurssin myötä tutkijan työstä.

Kurssi on hyödyllinen myös yleisesti. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tavoitteena onkin kouluttaa opiskelijoistaan oman työnsä tutkijoita. Opettaja oman työnsä tutkijana tuntee ja seuraa aktiivisesti alansa tutkimuksia kriittisellä otteella (Hellström). Tutkimusten tuottamalla uudella tiedolla opettaja kehittää työtään jatkuvasti soveltaen, kokeillen ja erehtyen. Tärkeintä on pitää yllä innostustaan ja kiinnostustaan omaan työhönsä.

On siis tärkeää nähdä, minkälaisia eväitä tämäkin kurssi tarjosi meille; yhteistyötaitoja, kriittistä ajattelua ja ennen kaikkea kiinnostusta tutkimusta kohtaan. Monille kurssi tuntui aluksi haastavalta, työläältä ja ylitsepääsemättömältä, mutta siitä on nyt selvitty! Toivomme, että kaikilla oli yhtä yhteistyökykyinen ja uutta näkökulmaa antava ryhmä kuin meillä.

Kiitos kaikille! 

Sensitiiviset

Lähteenä Martti Hellströmin blogi: http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/02/opettaja-oman-tyonsa-tutkijana.html

Eron hetki on haikea

Hellurei ja hellät tunteet! 

Viiden opintopisteen tutkijamatkamme on tulossa päätökseen. Syksyn alussa tuntui, että marraskuuhun on vielä hyvinkin pitkä aika, mutta vastoin odotuksia se onkin mennyt kuin siivillä! Vastahan kävelimme sisään Minerva-torille kurssin ensimmäiselle tapaamiskerralle ja tutustuimme ryhmäämme, nyt horisontissa häämöttääkin jo viimeinen kokoontuminen.

Henna Asikaisen artikkelin ‘The relationship between Life science students’ burnout profiles, processes of understanding and academic achievement’ parissa oli mielekästä työskennellä, sillä koimme aiheen (uupumuksen vaikutus oppimiseen) ajankohtaiseksi ja tärkeäksi meille opiskelijoille. Oli hauskaa purkaa artikkeli osiin ja tutustua tarkemmin siihen, mistä se rakentuu, minkälaisia käsitteitä tutkimuksissa käytetään ja saada valmiuksia akateemiseen opiskeluun. Vaikka tässä vaiheessa tuntuukin vielä hieman haastavalta lähteä soveltamaan kurssilla opittuja asioita käytäntöön, on siitä jäänyt käteen kuitenkin hyvät työvälineet ja itävät ideat tulevaisuutta varten! Harjoitus tekee mestarin!

Haluamme kiittää nimikkotutkijaamme Henna Asikaista mielenkiintoisista keskusteluista ja aiheeseen perehdyttämisestä, sekä kurssin vetäjiä motivoivasta tavasta tutustuttaa meidät tutkimuksen maailmaan. Tutkimusten parissa työskentely ei tunnu tämän kurssin jälkeen enää yhtään niin pelottavalta tai ylitsepääsemättömältä prosessilta! Kiitos!

#kiitollinensiunattuonnellinen #TJ1

PIRTSAKAT/Emmi, Sara, Emilia, Milja, Essi, Emma, Laila, Julia, Jenna ja Mirena

Kohti uusia haasteita – tunnelmia kuluneesta kurssista

Maahanmuuttivat ryhmässämme oli antoisaa huomata, miten olimme kehittyneet kurssin varrella.

Ensimmäisellä kerralla kun tapasimme nimikkotutkijamme Janne Varjon, olimme vielä hyvin alkutaipaleella tutkimuksen tutustumisen suhteen ja saaneet vasta ensimmäisiä työkaluja siihen, miten lähestyä artikkelia. Suunnatessamme tutkijatenttiin kurssin loppupuolella, olimme selkeästi päässeet syventymään tutkimukseen, mikä mahdollisti artikkelin kriittisemmänkin tarkastelun. Tutkijatentti oli kauan odotettu huipennus, jonka koimme hyvin antoisaksi! Mukavan vivahteen tutkijatenttiin toi toinen vertaisryhmämme Sensitiiviset, joiden keskustelun aiheena toimi myöskin Oma paikka haussa- kirjan artikkeli, joka käsitteli maahanmuuttajataustaista aihetta mutta eri lähestymiskulmasta. Teemaan perehtyneenä oli mielenkiintoista kuulla heidän artikkelistaan, ikään kuin oman artikkelimme täydennyksenä.

Pienemmilläkin välitehtävillä oli iso rooli ryhmämme yhteistyökykyjen hioutumisessa. Isossa ryhmässä opimme ottamaan jokaisen mielipiteen huomioon, jakamaan vastuuta ja tähtäämään yhteisesti samaan tavoitteeseen. Säännöllinen tapaamisväli ja yhteiset keskustelut pitivät ryhmän tiiviisti kasassa koko kurssin ajan. Saammekin kiittää mielenkiintoisesta lukemistosta nimikkotutkijaamme Jannea, lämmin kiitos yhteistyöstä! Kiitos kuuluu myös jokaiselle ryhmäläisellemme omasta panoksestaan sekä kurssin vetäjiemme tarjoamasta vankasta tuesta – kiitos Leila ja Päivi!

Kohti tutkivaa työtapaa kurssi avasi ikkunan tutkimuksen maailmaan ja odotammekin innolla, että pääsemme jatkossa syventämään taitojamme. On aika jättää hyvästit kurssiblogille, joka on kaikkien teidän osallistujien ansiosta pysynyt aktiivisena ja mielekkäänä lukea. Tutkimustyölle emme kuitenkaan sano vielä jäähyväisiä, sillä se polku on vasta alkamassa!

Maahanmuuttivat

Tutkijatentin jälkeisiä fiiliksiä

Tutkijatentistä on nyt pari päivää ja ajattelimme jakaa yhteisiä kokemuksiamme ja fiiliksiämme myös täällä blogin puolella!

Ennen tenttiä ryhmäämme jännitti enemmän tai vähemmän, kun emme ihan täysin tienneet, mitä odottaa. Olimme kuitenkin valmistautuneet etukäteen ja jakaneet vastuut hyvin. Koostimme kysymysrungon kurssin luentojen teeman mukaan ja harjoittelimme moneen otteeseen haastattelun kulkua.

Voinemme puhua koko ryhmän puolesta sanoessamme, että tentistä jäi positiivinen olo kaikille. Suoriuduimme tehtävästä mielestämme hyvin – huomasi, kuinka hyvin ryhmämme toimi. Meillähän kävi niin, että ennakkoon pohditut kysymykset pääsivät loppumaan aivan liian aikaisin (sillä olimme aikatauluttaneet epähuomiossa liian tiiviisti). Onneksi ryhmästämme löytyi sanavalmiita ihmisiä, joilla tuli nopeasti uusia kysymyksiä mieleen Kalalahden vastauksista, ja näin saimme hyödynnettyä kaiken saatavilla olevan ajan. Myös Mira Kalalahti suoriutui meidän mielestämme tentistä oikein hyvin ;). Hän vastasi kysymyksiin eikä niiden vierestä, ja hänen puhettaan on helppo seurata. Hänellä on taito jäsennellä asiansa tiiviisti mutta mielenkiintoisesti, ja olemmekin kiitollisia, että saimme juuri hänet nimikkotutkijaksemme!

Tentissähän antoisinta oli tietenkin saada vastauksia meitä yhä askarruttaneisiin kysymyksiin, jotka heräsivät tutkijatapaamisen myötä ja sen jälkeen. Näin ollen ymmärryksemme ja tietämyksemme tutkimuksesta pääsi syvenemään entisestään. Tällainen asia oli esimerkiksi se, että miten tutkimusaineiston kerääminen kouluissa monen tutkijan voimin vaikutti aineiston analyysin luotettavuuteen. Mira Kalalahti osuvasti avasi prosessia huomauttaen, että tosiaankaan tutkijoiden tekemät havainnoinnit ja haastattelut eivät varsinaisesti ole keskenään vertailukelpoisia, eikä toisen havainnoinneista voikaan tehdä johtopäätöksiä. Toki jotkin yksittäiset tulokset tai niistä nousevat ilmiöt voivat olla keskenään vertailtavissa ja vertailu oli mahdollista siinä vaiheessa, kun tutkijat olivat itsenäisesti tuottaneet raportteja havainnoinneistaan. Varsinaiset havainnot eivät kuitenkaan ole suoraan vertailtavissa eikä kukaan tutkijaryhmästä voinut kirjoittaa raporttia toisen tutkijan puolesta. Taito löytää aineistosta vertailukelpoinen aines onkin Kalalahden mukaan esimerkki ammattitaidosta ja vaatii tutkijoilta asiantuntijuutta ja asiaan perehtymistä. Tämä oli mielestämme yllä mainitsemamme kaltainen erittäin hyvä ja informatiivinen vastaus. Tämä oli myös mielenkiintoinen asia kuulla ja oppia ja siitä lienee meistä jokaiselle hyötyä tulevaisuudessakin.

Jos jokin asia jäi harmittamaan, oli se se, että meidät Sensitiiviset niputettiin niin monessa kohtaa Maahanmuuttivien kanssa. Heidän tutkimuksensa oli niin lähellä meidän omaamme, että olisi voinut olla ihan eri tavalla antoisaa päästä kuulemaan aivan erilaisia tutkimuksia. Pohdimmekin, että tutkimusten moninaisuus jäi meidän osaltamme vähemmälle. Kurssin oppimistavoitteisiinkin oli listattu erilaisista tutkimuksista oppiminen, mutta meillä ja varjoryhmällämme oli aineistona sama tutkimus. Onneksemme Maahanmuuttivat oli kuitenkin ryhmänä huikea ja he haastoivat omaa nimikkotutkijaansa tentissään oikein olan takaa. Onneksi on kuitenkin olemassa kurssiblogi, jonka teksteistä on saanut hiukan kuvaa muistakin tutkimuksista. 🙂

Olemme olleet hyvin tyytyväisiä ryhmäämme ja se on toiminut tosi hyvin. Vähän harmittaakin, ettemme tulevaisuudessa enää näe toisiamme näin usein. Ryhmämme on ollut mukavan poikkitieteellinen, sillä ryhmäämme on osunut kolme sivuaineopiskelijaa – ja näin ollen kasvatustieteen opiskelijoiden lisäksi ryhmästämme löytyy niin suomen kielen, pohjoismaisten kielten kuin teologian edustajakin.

Heini, Panu, Veera, Vilma ja Essi / Sensitiiviset

Uusia uraauurtavia oivalluksia

Tällä opintojaksolla opimme runsaasti monimuotoisista tavoista suorittaa erilaatuisia tutkimuksia. Tulemme varmasti pärjäämään taidokkaammin myöhemmissä opinnoissa ja saamme runsaasti laajempaa näkökulmaa useisiin muihin kursseihin, oikeastaan jokaikiseen.

Yliopiston dekaaneilta ja opintosuunnittelijoilta oli taitava valinta ottaa tämä mahtipontinen kurssi heti aloitukseen. Mukavaa oli nähdä opiskelijoilta myös muilta opintosuunnilta ja huomata kuinka paljon erilaista opiskelu on tiedekunnan sisällä. Kotitalous- ja käsityötieteessä opiskeluun kuuluu akateemisten ja teoreettisten taitojen lisäksi myös käytännön taitoja. Samalla opiskelu on kuitenkin ristiriitaisella tavalla myös samanlaista, on esseetä ja oppimispäiväkirjoja.

Tutkijatentissä opimme paljon muutakin tutkijan elämästä kuin pelkkää tutkimustietoa, esimerkiksi kuinka paljon aikaa ja miten jaksottaa tutkimuksen tekoa. Sopivan kokoisissa pienryhmissä kaikki varmasti uskalsivat sanoa sanottavansa kun taas monille saattoi olla todella rohkeaa uskaltautua puhumaan satojen oppilaiden edessä alle minuutin varoitusajalla kuten eräällä kurssin lähitapaamisella. Kaikille yliopistoelämä on jokatapauksessa uusi mullistava kokemus ja on ollut paljon opittavaa sekä uusia tuttavuuksia.

Yllättävää oli myös huomata kuinka paljon ihmisiä työskentelee yliopistossa. Ensimmäisten päivien ja orientaatioviikon aikana näkyi pääasiassa opettajia ja professoreita ja opiskelijoita vielä kymmenkertainen määrä näihin verrattuna. Yliopistossa on yllättävän paljon tutkijoita, mutta heidän työskentelypisteensä on yleensä jossain hieman piilossa eikä kovin helposti huomattavissa. Ehkä näitä tutkijoita pitäisi tuoda enemmän osaksi opintoja ja työskentelemään luentojen välittömään läheisyyteen?

Kaikkein mieleenkiintoisimmaksi tältä kurssilta nostaisimme ehdottomasti nämä mielenkiintoiset blogitekstit ja koko blogiympäristön. On ollut mukava seurata ja lukea sekä tietysti kommentoida muiden ryhmien ihania tekstejä. Lähdemme opintojaksolta yhtä hyvillä eväillä, kuin saimme nauttia Olivian tarjoamista herkuista.

Digimon

Virtuoosien terveisiä virtuaalityöpajasta 

Virtuoosit on nimensä mukaisesti ollut koko kurssin ajan kiinnostunut virtuaalisuudesta ja innostuikin muutaman jäsenen voimin ottamaan osaa Johanna Ylipullin tutkimukseen liittyvään virtuaalitodellisuuden suunnittelutyöpajaan Oodissa. Työpaja on osa aluehallintoviraston rahoittamaa Yhteinen virtuaalimaailmamme -hanketta. Hankkeen tuloksena syntyy yleisten kirjastojen yhteinen virtuaalimaailma, johon kaikki Suomen kirjastot voivat tarjota pääsyn asiakkailleen.  

Ylipulli määritteli työpajan alustuksessa virtuaalimaailman tekotodellisuudeksi, jota voidaan tällä hetkellä toteuttaa ainoastaan VR-lasien kautta. Saimme siis häneltä taas uuden näkökulman virtuaalisuuden alakäsitteelle virtuaalitodellisuudelle. Vaikka nimikkotutkijamme Sami Paavolan artikkelissa käsitellään virtuaalitodellisuuden sijaan virtuaalisia malleja, on tärkeää ilmiön ymmärtämisen kannalta erottaa nämä ja muutkin virtuaalisuuden alakäsitteet toisistaan. Käsitteet kun ovat tutkimuksellisessa työssä ajattelun ja analyysin välineitä, jolla kuvataan, nimetään, luokitellaan ja jäsennetään ilmiötä (Limblom-Ylänne, Paavilainen, Pehkonen & Ronakinen 2013, 51). 

Nimikkotutkimuksessamme (Dynamics of Design Collaboration: BIM Models as Intermediary Digital Objects) Sami Paavola yhdessä Reijo Miettisen kanssa käsittelee BIM-mallien hyödyntämistä rakennusalan suunnitteluyhteistyössä. Suunnittelutyöpajan myötä oli mielenkiintoista olla itse osana yhteisöllistä suunnitteluprosessia toki aivan toisesta näkökulmasta katsottuna. Olimme osa kerättävää aineistoa tutkimuksessa.  

Paavola puhuu artikkelissaan BIM-mallista termillä ”co-developed intermediary object” eli yhteistyöllä kehitetty välillinen objekti, joka tuo suunnitteluyhteistyöhön virtuaalista materiaalisuutta. Paavolan mukaan BIM-malli voi siis olla samalla sekä virtuaalinen, että konkreettinen. (Paavola & Miettinen 2018, 7.)  

Ryhmämme käsityötiede vahvistus tietysti sitoo nimikkotutkimuksessamme saatua tietoa omaan alaamme.  Elämme digitalisaation aikakautta, jossa virtuaalinen materiaalisuus alkaa olla jokapäiväistä ja se tulee olemaan yhä tiiviimpi osa tulevien sukupolvien elämää, kun ammatit, käsityöläisyys ja suunnittelu muuttuvat. Esimerkiksi pelimaailma työllistää jo nyt vaatesuunnittelijoita suunnittelemaan virtuaalisia vaatteita, joista ei koskaan tule fyysisiä objekteja, mutta ne ovat samalla sekä virtuaalisia, että konkreettisia ja niiden suunnitteluun on tarvittu erityistä osaamista. Tämä digitalisaation muutos näkyy jo esimerkiksi 3D- mallintamisessa kouluissa ja tulee varmasti näkymään myös enemmän käsityönopetuksessa tulevaisuudessa. Suunnittelunopetus on erityisesti iso osa nykyistä käsityönopetusta ja erityisesti puhutaan yhteissuunnittelusta, josta saimme hyvän esimerkin osallistuessamme Oodissa kirjastojen yhteisten virtuaalimaailmojen suunnittelutyöpajaan. Tehtävämme oli suunnitella virtuaalinen metsä, joka yhdistäisi eri kirjastot toisiinsa.  Voisimmeko siis sanoa, että kyseessä on eräänlainen co-developed intermediary object?  

 Virtuoosit

Lähteet:  

Lindblom-Ylänne, S. Paavilainen, E. Pehkonen, L. & Ronkainen, S. 2013. Tutkimuksen voimasanat. Sanoma Pro. Helsinki.  

Paavola, S. & Miettinen, R. 2018. Dynamics of Design Collaboration: BIM Models as Intermediary Digital Objects. Computer Supported Cooperative Work. 

Ajatuksia tutkijatentistä ja kurssista

Ryhmällämme oli kurssilla aineistona Ilona Södervikin koko englanninkielinen väitöskirja nimeltään Understanding biological concepts at university – Investigating learning in medical and teacher education. Ryhmämme huomasi jo tutkimukseen tutustuessamme, että Södervik kirjoittaa taitavasti ja esittää ajatuksensa selkeästi ja jäsennellysti. Tutkijatapaamisessa huomasimme tutkimuksesta riittävän paljon keskusteltavaa ja keskusteluun varattu aika kuluikin nopeasti.

Kurssilla suoritetut tehtävät tekivät tutkimuksen sisällön erittäin tutuksi. Kysymysten valitseminen tutkijatenttiin osoittautui haastavaksi aiheen laajuuden vuoksi. Tenttiin varattu puolituntinen ei tulisi kattamaan kaikkea, mitä tutkimuksesta voisi nostaa esille. Tehtävänantoon osoitettu lisäkysymysten esittäminen tekisi aikataulussa pysymisen mahdottomaksi, mutta haastattelussa onneksi tiesimme vielä edessä olevien kysymysten vastaavan mahdollisesti esiinnouseviin kysymyksiin.

Tutkijatentin haastattelun jälkimainingissa huomasimme jäävämme miettimään muita ryhmiä ja heidän tutkimuksiaan. Kurssin aikana olemme sukeltaneet tutkimuksen tutkimisessa suoraan syvään päähän ja osaamme oman nimikkotutkimuksemme yksityiskohdat melko hyvin. Mutta entä toisenlaiset tutkimukset ja niiden tutkimustavat? Muutamia esittelykertoja lukuunottamatta jäivät toisenlaiset tutkimustavat vähemmän tutuiksi.

Loppujen lopuksi kaiken takana on rajaaminen. Kaikkeen opiskelussa, työelämässä ja harrastuksissakin sisältyy rajaamista. Jos haluaa mestariksi yhdellä tieteenalalla, urheilussa tai vaikka taidetekniikassa, täytyy luopua monesta asiasta, joka voisi yhtälailla kiinnostaa. Emme voi koskaan tietää tai osata kaikkea, emmekä myöskään loppujen lopuksi tiedä kuinka paljon tiedämme tai osaamme. Olemme myös onnellisen tietämättömiä niin sanotusti tietämämme tiedon mahdollisesta virheellisyydestä. Voimme kuitenkin hyvillä mielin jatkaa akateemisia opintojamme luottaen siihen, että ryhmässä ja yhdessä tiedämme kaikki hieman enemmän kuin omillamme.