Jälkijäristyksiä kokeilevan käsityön tutkijatentistä

Ennen tenttiä jännitti, aikana kiinnosti ja jälkeen oli takki tyhjä.

Tutkijatentti itsessään oli mielestämme onnistunut ja saimme kysyttyä paljon tutkimusteknisiä asioita Piritalta. Pysyimme aikataulussa hyvin ja kysymyksemme olivat hyvin mitoitettu annettuun aikaan. Olimme valmistelleet jo valmiiksi “ja jos tutkijamme vastaa näin”-jatkokysymyksiä olettamiemme vastausten varalta, mutta silti vastaukset pääsivät yllättämään. Ainakin osittain. Asettelimme tarkoituksella kysymyksemme yleisemmälle tasolle, sillä nimikkotutkijamme ei ollut pääkirjoittajana tutkimuksessa, vaikka olikin siinä lusikkansa asettanut moneen soppaan, pohjatyöstä taustoihin.

Valmistelimme tenttikysymyksiä useaan otteeseen ryhmässä, ja otimme kysymysten suunnittelussa huomioon kurssin rakenteen mukaiset aihealueet. Etukäteen hermoja kutkutteli, sillä tilaisuus tuli maalattua omiin ajatuksiin ihan erilaiseksi kuin se lopulta oli. Rento ja lämminhenkinenkin jopa. Varjoryhmän tutkija vaikutti hivenen jännittyneeltä, kun taas meidän tutkijamme tenttikonkarina tiesi mitä tuleman pitää. Yksi isoimpia haasteita tentissä oli, että tutkimuksemme oli vain yksi osa isompaa hanketta.

Varjoryhmämme oli todella perehtynyt aiheeseensa ja kysymyksensä hyvin muotoiltuja ja perusteltuja. Vaikka mekin kaikki perehdyimme heidän tutkimukseensa ja palauttamiinsa töihin, oli haastavaa saada heidän tutkimuksestaan kaikki irti lyhyen aikataulun puitteissa.

Emme keskittyneet tentissä niinkään varsinaisiin tuloksiin, sillä itse tutkimus oli meistä tärkeämpi. Ei määränpää, vaan matka. Kuten tutkimuksessakin, oppilailta ei odotettu lopputulosta, vaan tärkeää oli suunnitteleminen, tekeminen, yrittäminen, erehtyminen ja onnistuminen. Protoilu.

Yhteinen tutkimusmatkamme oli nimenomaan yhteinen ja aikamoisessa sanaviidakossakin kahlattiin. Toisiamme tukien ja toisiimme tukeutuen saimme mielestämme hyvän kokonaiskuvan tutkittavasta aiheestamme.

Martina, Elina, AnuT, AnuN, Siiri, Tiina, Rita, Anniina, Terhi ja Outi/kokeileva käsityö

“Joskus se, että tutkittava aihe saadaan käsitteellistetyksi ja nimetyksi on tutkimuksen tulos”. – Tutkimuksen voimasanat

Tiistain tutkijatentti oli varmasti Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin jännittävin, mutta samalla antoisin kerta. Me Virtuoosit pääsimme ensin seuraamaan Digimonien tutkijatenttiä ja tämän jälkeen tenttaamaan omaa nimikkotutkijaamme Sami Paavolaa.  

 Seuratessamme Digimonien tutkijatenttiä kävi selvästi esille, että opiskelijoille annettu artikkeli Kai Hakkaraisen tutkimuksesta ”Keksivä oppiminen koulussa” oli osa kirjaa. Tutkija selitti, miten tällaisen artikkelin sisältö eroaa sellaisesta artikkelista, joka kertoo suoraan tutkimuksesta. Valitun artikkelin pohjalta olikin ollut varsin haastava arvioida itse tutkimusta ja sen tekoa. Tämä heijastui Digimonien tentissä. Sen sijaan he olivat hyvin löytäneet ja keksineet artikkelin aiheeseen liittyviä, yhteiskunnallista kehitystäkin käsitteleviä kysymyksiä. Näihin kysymyksiin tutkija vastasi varsin osuvasti ja perusteellisesti ja keskustelua oli mielenkiintoista seurata.  

 Oman artikkelimme “Dynamics of Design Collaboration: BIM Models as Intermediary Digital Objects” osalta tilanne oli vähän samanlainen, joskin eri syystä. Tentissä nimikkotutkijamme Sami Paavola kertoi, miten he olivat Reijo Miettisen kanssa halunneet artikkelissaan käsitellä tutkittavana olevaa ilmiötä laajasti, jotta siitä saisi mahdollisimman hyvän kuvan. Tällöin varsinaisesta tutkimuksesta oli haastavaa saada yksiselitteistä käsitystä vain artikkelin pohjalta. Ja koska artikkeli oli vieläpä englanninkielinen ja täynnä alussa hankalia käsitteitä, se todella haastoi meidät opiskelijat koko kurssin ajan vaikeiden käsitteiden haltuunottoon; etenkin kun tutkimuksen tärkeänä tuloksena saatiin uusia käsitteitä.  

 Olimme rakentaneet oman tutkijatenttimme Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin sisällön ja yleisen tutkimuksen kulun mukaisesti, mikä tuntui toimivalta tavalta haastatella tutkijaa hänen tutkimuksestaan. Koska olimme tavanneet Samin etukäteen, oli tentissä helpompi keskustella tutkimuksesta hänen kanssaan. Lähdimme liikkeelle siitä, mistä tutkija oli saanut alkuperäisen tutkimusidean ja miten idea sitten oli rakentunut tutkimukseksi. Jatkoimme luontevasti tutkimusaiheen rajaamiseen ja tutkimusmenetelmiin liittyviin kysymyksiin. Pohdimme tutkijalle esittämissämme kysymyksissä kriittisesti myös tutkimuksen yleistettävyyttä, luotettavuutta ja ajankohtaisuutta samoin kuin tutkimuksen heikkouksia ja vahvuuksia. Erityisen yllättävänä Samin vastauksista kävi ilmi, että valitut tutkimusmenetelmät olivat muokkautuneet tai tarkentuneet vasta myöhemmin tutkimusaineistoa analysoitaessa ja toisaalta se, miten suppean havaintoaineiston pohjalta tutkimus oli päädytty tekemään. 

 Tutkijatentin aikana Sami korosti sitä, miten yhtenä tutkimuksen tarkoituksena  oli ollut kuvata ja käsitteellistää tutkittavaa ilmiötä. Vaikka tutkimuksen tekemisestä on jo lähes kymmenen vuotta aikaa, tutkittava ilmiö sinänsä ei ole muuttunut. Tiedemaailma on tutkimuksen teossa hidas, mutta myöskään teknologinen kehitys ei ole edistynyt niin huimaa vauhtia kuin ehkä usein annetaan ymmärtää. Näin ollen tutkimuksessa esiin tulleet käsitteet ovat relevantteja yhä edelleen ja kannustavat jatkamaan tutkimusta yhteistyöstä digitalisoituvassa työelämässä. 

 Tutkijatentissä yllätyimme, kuinka hyvin tentti menikään! Syksyn työ oli selvästi tuottanut tulosta; toimimme ryhmänä hyvin yhteen, olimme oppineet paljon tutkimuksen tekemisestä ja ennen kaikkea koko syksyn ryhmässämme jatkunut käsitteiden pyörittely mahdollisti sen, että vihdoin ryhmämme jakoi ymmärryksen tutkimuksen aiheesta ja sen keskeisistä käsitteistä. Jee Virtuoosit!  

 Virtuoosit

PIRTSAKOIDEN tutkijatentin jälkeisiä fiiliksiä

Tiistain tutkijatentissä pääsimme keskustelemaan nimikkotutkijamme Henna Asikaisen kanssa hänen oppimista ja uupumusta käsittelevästä tutkimuksestaan “The relationship between Life science students’ burnout profiles, processes of understanding and academic achievement”. Tenttiä edeltävät tunnelmat olivat jännittyneet, mutta olimme valmistautuneet hyvin ryhmänä. Aito kiinnostuksemme ja perehtyneisyytemme aiheeseen johti kiinnostavaan keskusteluun.

Pyrimme haastamaan tutkijaa perustelemaan valintojaan tutkimuksen toteutukseen liittyen. Pohdimme yhdessä tutkimuksen uskottavuutta ja yleistettävyyttä. Monet kysymyksistämme koskivatkin juuri näitä aihepiirejä. Aiemmassa tutkijatapaamisessa kysymyksemme tutkijalle olivat suppeampia ja yksinkertaisempia, mutta kurssin edetessä opimme tarkastelemaan tutkimusta syvällisemmin. Näiden taitojen pohjalta pystyimme tutkijatentissä  jatkamaan ja syventämään aikaisempaa keskusteluamme.

Koska Asikaisen tutkimusprojekti on laaja ja osin vielä kesken, ryhmän ja tutkijan välille syntyi epäselvyyttä siitä mitä tutkimusprojektin osaa käsittelemme. Olimme saaneet luettavaksi kaksi uupumusta ja opiskelua vertailevaa tutkimusraporttia, joissa aihetta käsiteltiin eri näkökulmista.

Varjoryhmä antoi meille hyvin palautetta tutkijatentistämme ja osoittivat myös tentin jälkeen kiinnostusta aiheeseen kysymällä tutkijalta kysymyksiä tutkimukseen liittyen. Saimme varjoryhmältä paljon positiivista palautetta. Kehuja tuli puheenvuorojen jakautumisesta tasan keskustelijoiden kesken ja varjoryhmän huomioimisesta keskustelutilanteessa. 

Tutkijatentin jälkeen fiilikset ovat helpottuneet. Tentti ei ollut niin jännittävä tilanne kuin odotimme vaan muotoutui mukavaksi keskusteluksi. Kurssi on ollut todella opettavainen ja ryhmässä työskentely on ollut hauskaa, ja nyt jäämmekin vain odottamaan jännityksellä kurssin arvosanoja. 

PIRTSAKAT/Milja, Mirena, Julia, Laila, Essi, Emma, Jenna, Sara, Emmi ja Emilia

Kurssilla luettuja artikkeleita

Kurssi alkaa lähestyä loppuaan. Päätimme kuitenkin vielä ennen jäähyväistelyjä hyödyntää nimikkotutkijamme Janne Varjon jakamia artikkeleita ja jakaa ajatuksia teidän kanssanne.

Nimikkotutkimuksemme on siis juuri julkaistun kirjan, Oma paikka haussa kappale 9, jossa tutkitaan maahanmuuttajataustaisten nuorten toimintahorisontteja. Toisesta kirjan kappaleesta olette mahdollisesti kuulleet ryhmältä Sensitiiviset.

Nimikkotutkijamme suositteli lukea artikkeleita Kupolista. Tutustuin artikkeliin, joka on tehty samaan tutkimukseen perustuen kuin kirjan Oma paikka haussa artikkelit. Artikkelin näkökulma on rasismin kokemukset, joita tarkastellaan tutkimuksen kahden ensimmäisen haastattelun perusteella, jättäen toiselle asteelle siirtymän pois.

Mielenkiintoista oli huomata, että Varjon, Holmbergin ja Kalalahden (2019, s.4) artikkelissa mainittiin, että Suomessa on OECD ja Pohjoismaita suuremmat erot maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten oppimistuloksissa. Toisaalta, Zacheuksen, Kalalahden, Varjon, Saarisen, Jahnukaisen, Mäkelän ja Kivirauman (2018. s.83) artikkelissa kerrottiin, että rasismia esiintyisi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vähemmän kuin monessa Euroopan maassa. Kuitenkin riippuu siitä mistä maasta on Suomeen muuttanut, sillä on löydetty, että rasismi Saharan eteläpuoleisilta Afrikan mailta tulleita kohtaan olisi toiseksi yleisintä Euroopassa.

Monen tutkimuksen tulokset näyttävät, että maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat Suomessa enemmän kiusaamista, syrjintää, häirintää ym. kuin kantaväestön nuoret. Nuoret ovat toisissa tutkimuksissa kertoneet, että heidän tulee olla vahvoja ja kehittää selviytymiskeinoja, mikäli haluavat maahanmuuttajataustaisina menestyä diskriminoivassa koulussa ja työelämässä (Zacheus ym. 2018. 83-84). Varjon ym. (2019) artikkelin neljän nuoren kertomuksista tuli esille heidän keinojaan selviytyä erilaisista eriarvoistavista kokemuksista kuten, rasismin väheksymistä ja sosiaaliseen verkostoon tukeutuminen. Mikäli kävit kurssilla kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri, myös kurssin materiaalina olleessa Holmbergin ja Niemen (2019) artikkelissa huomaa myös haastattelevan motivoituvan häntä kohtaan kohdistuvasta epäluulosta haluamalla näyttää pystyvänsä parempaan.

Tässä oli muutama esimerkki siitä, kuinka lukemalla useampia julkaisuja samasta aiheesta tai jopa samasta tutkimuksesta saa tutkittavasta ilmiöstä kokonaisvaltaisemman kuvan. Se oli yksi tällä kurssilla oppimistani asioista. Kaikki yllä viittaamani artikkelit pohjautuivat samaan tutkimusaineistoon, lisäksi ryhmän Sensitiiviset esityksiä kuuntelemalla olemme saaneet myös toisen ryhmän näkökulman saman kirjan artikkelista.

Jos aiheet ovat tuntuneet kiinnostavilta, niin Kupolista löytyy monta artikkelia tästä aiheesta, sekä muista kuten monikulttuurisuus, tiedejulkaisun eettisyys, peruskoulun valikointi, koulun arviointi ja koulutuksen usko. Kannattaa käydä katsomassa!  https://blogs.helsinki.fi/kupoli-unit/publications/

 

Onko teillä neuvoja, mistä kannattaa etsiä tulevilla kursseilla materiaalia? Jäikö mieleen muita kurssilla opittuja asioita, joista muutkin kurssilla opiskelevat voisivat hyötyä?

 

 

Lähteet:

Holmberg & Niemi (2019) Sinnikäs ja taipuisa toimijuus nuoren musliminaisen koulutuspolun kerronnassa. Nuorisotutkimus (37)

Varjo, Holmberg & Kalalahti (2019) Oma paikka haussa (9): Maata näkyvissä? Maahanmuuttotaustaisten nuorten toiminnan horisontit ja sidoksellinen toimijuus.

Zacheus, Kalalahti, Varjo, Saarinen, Jahnukainen, Mäkelä & Kivirauma (2018) Discrimination, Harassment and Racism in Finnish Lower Secondary Schools. Published online: 29 Mar 2019. Nordic Journal of Migration Research

 

Maahanmuuttivat

Tutkijatentti ohi!

Nimikkotutkijamme oli ruokakulttuurin professori Mari Niva. Opintojakson aikana käsittelemämme tutkimus on hänen tutkimuksensa Online weight-loss services and a calculative practice of slimming. Syksyn alussa ajatus tutkijatentistä tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta nyt se on kuitenkin takanapäin ja kasasimme koko ryhmän voimin ajatuksia siitä.

Suunnitellessamme tutkijatenttiä jaoimme tutkijalle esitettävät kysymykset kolmeen eri aihealueeseen eli tutkimussuunnitelmaan, aineistoon sekä tuloksiin. Jakauduimme ryhmän kesken kolmeen pienryhmään, jotka kaikki saivat oman aihealueen. Hyvällä suunnitelmalla varmistimme, että jokaisella ryhmäläisellä on aikaa kysyä omat kysymyksensä ja päästä mukaan keskusteluun tutkijan kanssa. Lisäksi selkeä aihejako helpotti keskustelun seuraamista.

Aikataulutimme jokaiselle pienryhmälle tietyt pääkysymykset ja muutamia vapaavalintaisia lisäkysymyksiä, joilla keskustelua pystyi ohjaamaan oikeaan suuntaan. Aikataulua oli hankala suunnitella tarkasti, joten suunnittelimme myös muutamia lisäkysymyksiä. Halusimme luonnollisesti välttää tilannetta, jossa aikaa olisi vielä jäljellä, mutta kaikki kysymykset olisi jo kysytty. Aikataulussa pysymisestä huolehti ryhmämme puheenjohtaja, joka tarvittaessa ohjasi keskustelun kulkua, jotta keskustelu etenisi luontevasti.

Tutkijatentissä positiivisesti yllätyimme tilaisuuden sujuvuudesta niin kysymysten esittämisen kuin ajankäytönki osalta. Suunnitelma tenttitilaisuuden ajallisesta jaksottamisesta toteutui täsmällisesti. Tilaisuudessa yllättävin tilanne oli tutkijan esittämä vastakysymys, johon emme olleet varsinaisesti valmistautuneet, vaikka periaatteessa meidän olisi pitänyt ennalta varautua vastakysymyksiinkin. Tutkija antoi kuitenkin onneksemme ensin oman vastauksensa polkaistakseen keskustelun käyntiin. Yllätyimme myös siitä, että ryhmämme ei saanut juurikaan rakentavaa palautetta tai parannusehdotuksia varjoryhmältä, vaikka parannettavaa olisi joissakin kohdissa varmasti ollut. Olisimme voineet viestiä tutkijalle etukäteen kysymysten aihealueet, jotta hän olisi voinut paremmin varautua tilaisuuteen, sillä tutkija totesi tentissä, että oli vaikea muistella kymmenen vuoden takaista tutkimussuunnitelmaa ja aineistonkeruuta. Toisaalta olimme kuitenkin tyytyväisiä tutkijan vastausten laajuuteen ja laatuun.

Miettiessämme opintojaksoa kokonaisuutena ensimmäisenä mieleen tulee sana “hämmennys”. Jokaisen uuden tehtävän teko alkoi samalla kysymyksellä “Mitä ihmettä tässä nyt pitää tehdä?”. Joka kerta onnistuimme kuitenkin löytämään punaisen langan. Kurssi oli siis yhtä tutkimista. Huomasimme selkeästi ryhmätyöskentelyn haasteet sekä erityisesti sen voiman. Vaikkei aina itse muistanut tai tiennyt kaikkea, ryhmä oli aina tukena. Ryhmätyöskentelyn yhteydessä ilmeni, että meille tehokkain tapa työskennellä oli usein jakaa ryhmä vielä pienempiin osiin. Kurssin aikana kehityimmekin tutkimuksen tekoon liittyvien asioiden lisäksi myös ryhmätyöskentelijöinä, ainakin hiukan.

“Oppimiseen ei ole muuta alkua, kuin ihmettely” – @mestarioppija

Cogitem

Tilaspesialistien matka tutkijatenttiin

Syksyn alussa Silta-Sanomien lööppejä valitessamme emme olisi voineet kuvitella millaiselle matkalle lähdemme kasvatustieteen perusteisiin. Kohti tutkivaa työtapaa –kurssi onkin ensisijaisesti antanut ryhmämme jäsenille ymmärryksen mistä kasvatustieteellinen tiedekunta, tiedeyhteisö ja tutkimus pohjautuvat.

Tutkijatenttiin valmistautuminen on tutkimuksemme kaltaisesti ollut prosessi. Alussa tutkimus tuntui tieteellisen englanninkielen ja sisältönsä osalta haastavalta. Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja käytettävyys oli vaikea ymmärtää. Ylpeänä voimme ryhmänä kuitenkin todeta, että tutkijatenttiin mennessä jokaisella ryhmämme jäsenellä oli mielessä kokonaiskuva edellä mainittuihin haasteisiin.

Kurssin aikana olemme hyödyntäneet kaikki meille varatut omatoimiset ryhmäkerrat. Ryhmäkertoihin olemme valmistautuneet flipped learning –tekniikalla. Tämä on tuonut meille mahdollisuuden keskittyä tutkimuksen syvällisempään pohdintaan. Tämän kurssin osalta ei voi todeta, että joukossa tyhmyys tiivistyy vaan ennemminkin vähenee.

Kurssin lopulla voimme todeta osaavamme käyttää luonnollisesti kasvatustieteen peruskäsitteitä. Tutkijatentissä syvensimme vielä osaamistamme laadullisen tutkimuksen tekemisestä. On hyvä muistaa pohtia laadullisen tutkimuksen tuloksia uskottavuuden näkökulmasta.

Kurssin parasta antia on ollut tutkijan kanssa käyty keskustelu kurssin alkupuolella, matkan aikana ryhmän kanssa asioiden läpi käyminen sekä itse tutkijatentti. On oma tunnelmansa kohdata kasvatustieteen asiantuntijoita, jotka pyrkivät edistämään alamme koulutusta ja opetusta.

 

-Tilaspesialistit

Ajatuksia tutkijatentistä ja kurssista

“Tutkijatentti oli oppimista edistävä kokemus ja mielestämme paljon parempi ratkaisu, kuin perinteinen paperinen tentti. “

“Kurssin toteutus oli onnistunut ja se valmisti meitä todella hyvin tutkijatenttiä varten. “

“Jotkut tehtävistä toistivat itseään, mikä oli mielestämme tarpeetonta. “

“Kurssin aikana oli mielenkiintoista seurata myös toisten tutkimuksia. Lisäksi se, että kävimme omaa tutkimustamme läpi muiden kanssa auttoi prosessissa eteenpäin. “

“Toinen tutkijahaastattelu olisi voinut olla hyödyllinen, mutta voi olla, että sitten tutkijatenttiin ei olisi jäänyt yhtä paljon kysymyksiä. “

“Aluksi kokemuksemme omasta nimikkotutkimuksestamme oli, että tutkimuksesta ja sen aiheesta ei tule olemaan meille mitään hyötyä. ”

“Lööpin väite oli vaikea löytää tutkimuksesta. “

“Varjoryhmän tutkimukseen olisi ollut kiva tutustua vielä enemmän esimerkiksi lukemalla koko tutkimusartikkeli. Tuntui, että varjoryhmän tutkijatentin aikana ei välttämättä päässyt tutkimukseen sisälle, vaikka olisikin lukenut ryhmän tekemän tiivistelmän. “

“Vaikka oma artikkelimme oli maltillinen, olisi kiva, että tulevaisuudessa jokaisella ryhmällä olisi suurin piirtein saman verran työtä tutkimukseen perehtyessä. Englannin kieliseen väitöskirjaan tutustumisessa on huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyessä suomenkielisessä artikkelissa. “

“Opimme paljon tutkimuksesta sekä sen tekemisestä ja nyt voimme jatkaa matkaamme turvallisesti kohti tutkivaa työtapaa ja sen yli!”

– Arvuuttelijat

Miten käsitteiden oppimista voisi tukea?

Blogiviikkomme viimeisessä postauksessa pohdimme, miten tehokasta oppimista voisi tukea,  jotta käsitteet opittaisiin oikein ja virheellisiltä käsityksiltä vältyttäisiin.

Käsitteellistä muutosta on tutkittu paljon. Käsitteellisellä muutoksella viitataan oppimiseen, jossa uutta tietoa ei vain sulauteta aiempiin tietorakenteisiin, vaan myös tietorakenteissa tapahtuu muutosta. Piaget’n tunnetut käsitteet assimilaatio ja akkommodaatio liittyvät aiheeseen läheisesti. Assimilaatiossa uusi tieto sulautetaan vanhoihin rakenteisiin, kun se ei ole ristiriidassa aiemman tiedon kanssa, kun taas akkommodaatiossa olemassa olevat tietorakenteet muuttuvat. Ilona Södervik on tutkinut käsitteellistä muutosta keskeisten biologian käsitteiden ymmärtämisen kautta luokanopettajaopiskelijoilla sekä lääketieteen opiskelijoilla ja ymmärryksessä on havaittu aiempien tutkimusten tapaan puutteita ja virheellisyyttä. (Södervik 2016.)  

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että virheelliset käsitykset esimerkiksi biologian käsitteistä ovat universaaleja. Lapsilla on usein jonkinlainen yksinkertaistettu ennakkokäsitys opetettavasta aiheesta ja sen muuttaminen voi olla todella vaikeaa. Varsinkin, jos opettajilla on ollut itsellään puutteellisia tai jopa virheellisiä käsityksiä opetettavasta aiheesta, on lasten käsitysten korjaaminen haastavaa. (Södervik 2016, 2019.) Virheelliset käsitykset vaikuttavat seuraavan oppijaa kouluasteelta toiselle. On ymmärrettävää, että lapsille opetetaan asiat ensin yksinkertaistetummassa muodossa. Miten tästä voisi kuitenkin päästä eteenpäin niin, että se ei vaikeuttaisi liikaa myöhempää oppimista? Tutkittavaan alueeseen liittyy myös haasteena se, että tieto kehittyy jatkuvasti, ja yliopisto-opintojen vaiheessa on suuri määrä yksityiskohtaista opiskeltavaa tietoa, jonka alle peruskäsitteet saattavat jäädä (Södervik 2016). 

Työelämässä toimimisen näkökulmasta on merkille pantavaa, että yliopisto-opiskelijoiden peruskäsitteiden ymmärtämisessä on tutkimuksen mukaan huomattaviakin puutteita.  Esimerkiksi lääketieteen opiskelijoilla on havaittu virheellisiä käsityksiä olennaisissa käsitteissä, kuten verenkiertoelimistön ymmärtämisessä ja sillä on todettu olevan yhteyttä myös kliiniseen päättelyyn (Södervik 2016). Toisaalta, esimerkiksi lukio-opiskelun kannalta, voi olla lohdullistakin ajatella, että virheellisiä käsityksiä on muillakin oppilailla. Näistä voisi ehkä puhua enemmän yleisellä tasolla. Käsitykset itsestä oppijana vaikuttavat oppimiseen ja joskus oppiminen saattaa tyrehtyä jo alussa, jos aihe tuntuu liian vaativalta ja kokee sen omista oppimiskyvyistä johtuvaksi. Tästä näkökulmasta voi olla hyödyllistä tietää, että muilla opiskelijoilla on samanlaisia haasteita oppimisessa.  

 Södervikin tutkimuksessa tuotiin esille erilaisia keinoja vaikuttaa virheellisten käsitysten syntymiseen. Näitä olivat esimerkiksi erilaisten opetusmateriaalien -ja tapojen kehittäminen, kuten niin kutsutun törmäyttävän tekstin käyttö selittävän tekstin sijaan. Perinteisesti oppikirjoista löytyvässä selittävässä tekstissä asia todetaan erittelemättä virhekäsityksiä. Törmäyttävässä tekstissä kuvataan ensin millaisia virhekäsityksiä asiasta tyypillisesti on, eritellään virheellinen ajatus ja esitetään oikea selitys. Törmäyttävällä tekstillä on todettu olevan etuja verrattuna tavalliseen selittävään tekstiin erityisesti esimerkiksi sellaisessa oppimisessa, joka edellyttää systeemistä ymmärrystä eli kokonaisuuden hahmottamista. Yleensäkin opiskelussa pitäisi tukea systeemistä ajattelua, käsitteiden yhteyden ja kokonaisuuden ymmärtämistä. (Södervik 2016.) 

Pitäisikö opetuksessakin käyttää enemmän ”törmäyttämistä” eli kertoa millaisia virheellisiä käsityksiä aiheesta yleensä on ja miksi ne ovat väärin? Ehkä näin jo tehdäänkin? 

 Virhekäsitykset

Lähteet: 

 Södervik, I. 2016. Understanding biological concepts at universityInvestigating learning in medical and teacher education. Turun yliopisto. 

 Södervik, I. 2019. Haastattelu.  

 

Olisiko sinusta tutkijaksi?

Tässä blogi postauksessa ajattelimme jakaa teille hieman omaa tietämystämme tutkijan työstä ja elämästä. Nimikkotutkijamme haastattelussa keskustelimme itse tutkimuksen yksityiskohtien lisäksi nimittäin myös tutkijan työnkuvasta ja ammattivalinnanvaikutuksista elämään. Idea siis blogin aiheeseen heräsi tutkijamme haastattelun pohjalta. 

Tutkijoiden päätehtävä on uuden tiedon tuottaminen tai uusien sovellusten kehittäminen tuote-, prosessi- tai muussa kehitystyössä. Tutkimuksen tekeminen on monivaiheinen prosessi. Lisäksi ennen itse tutkimusprosessia tutkijalla on kuuluisa “paperisota” muun muassa tutkimuksen rahoittamista haettaessa, joka on kuitenkin oleellinen ja myöskin suuri osa työtä.  

Tutkijan työtä täytyy tehdä aidosta kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Prosessi on suuri ja esimerkiksi lukemista ja kirjoittamista valtavasti, jolloin hyödyksi toki on aiheen mielekkyys. Kirjoittamisen sujuvuuden kannalta erilaisten tekstien kirjoitustaitojen hallitseminen ja ylipäätään kirjoittamisesta nauttiminen on tärkeää. Nykypäivänä listaan voisi ehdottomasti lukea myös esimerkiksi teknologiset taidot ja kansanvälisyyden nimissä ainakin hyvän englannin kielentaidon. 

Tutkijan ammattiin liittyy uteliaisuuden ja luovuuden piirteitä. Tutkijalta totisesti vaaditaan kärsivällisyyttä ja pitkäntähtäimen otetta tekemiseen. Pettymyksiä tulee myös sietää, sillä tutkimuksen tekeminen on hankalaa, sillä kontrolloitavia muuttujia on usein paljon. Tuloksetkaan eivät aina ole sitä mitä tutkija on etukäteen ehkä ajatellut. Mikään tutkimus kuitenkaan on täydellinen. Tutkija kohtaa paljon valintatilanteita tutkimusta tehdessään, ja kaikkea ei voi ottaa huomioon, vaan aihetta täytyy osata rajata. Tärkeintä siksi onkin näiden omien valintojen ja tehtyjen rajausten hyvä perustelu.  

Päinvastoin kuin ehkä luullaan, tutkijan työ ei ole vain yksin kyyhöttämistä, vaan tutkijalle kommunikointi kollegoidensa kanssa, ja esimerkiksi konferenssit ovat hyvin tärkeitä. Muiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa keskustellessa voi laajentaa omaa näkemystään ja osaamistaan sekä saada omaan työhönsä innovatiivisia ratkaisuja. 

Tutkijantyössä työajat harvoin jakaantuvat perinteisesti “kasista-neljään”. Henkilöstä riippuen tämä voi olla työn hyvä tai huonopuoli. Toisaalta elämän muut osa-alueet, etenkin perheellisenä, saattavat kuitenkin määritellä osin työaikoja. Lisäksi yliopiston tutkijoilla voi olla joitakin opetettavia kursseja, tutkimuksen teon ohella. 

Nimikkotutkijamme mielestä tutkijan työ on ennemminkin elämäntapa, kuin ammatti. Hän koki työnsä olevan suuri sitä mitä haluaakin tehdä. Hän piti erityisesti töiden ajoittamisen vapaudesta sekä siitä, että saa tutkia sitä mitä haluaa ja minkä kokee tärkeäksi. Lisäksi hän nautti työhön liittyvästä jokapäiväisestä ongelmanratkaisusta, itsensä jatkuvasti haastamista ja kehittämisestä. Hän myönsi, että työtä voi joskus kuitenkin olla liikaa ja se saattaa olla stressaavaa. 

 

Virhekäsitykset 

 

Lähteet: 

https://www.stat.fi/meta/kas/tutkija.html 

http://www.acatiimi.fi/2005/5_05/5_05c.htm 

Nimikkotutkijamme, Ilona Södervikin haastattelu aineisto 

Virhekäsityksiä ja valeuutisia

Tervehdys kaikille ahkerille blogin lukijoile. Tässäpä Virhekäsityksien avaus virhekäsityksiä koskevan tutkimuksen jännittävään maailmaan.

Nimikkotutkimuksenamme toimii Ilona Södervikin väitöskirja ”Understanding biological concepts at university– Investigating learning in medical and teacher education”, jossa tutkitaan millaisia käsityksiä luokanopettaja opiskelijoilla on fotosynteesistä ja lääketieteen opiskelijoilla on verenkiertoelimistöstä ja miten nämä käsitykset muuttuvat erilaisten oppimateriaalien lukemisen jälkeen. Ennakkokäsityksiä usein on ja niihin liittyy myös virhekäsityksiä. Niillä voi olla suuri vaikutus oppimiseen ja niiden muuttaminen on vaikeaa, joten aihe on tärkeä. Aiheella on myös laajempi yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Nykyisestä ajasta annetaan usein kommentteja, jonka mukaan elämme ”totuuden jälkeistä aikaa”. Informaatiota on nykyisin yhä enemmän saatavilla. Internetin myötä valvonta sen suhteen millaista tietoa saatetaan julkisuuteen on muuttunut mahdottomaksi. Koska kuka tahansa voi laittaa esille minkälaista tietoa tahansa on yhä vaikeampi erottaa totuutta, virheellistä tietoa, päteviä teorioita, oikeita tutkimustuloksia, harhaanjohtavaa propagandaa ja suoranaisia valheita toisistaan. Tämä tekee nykyisestä ajasta otollista kasvualustaa virheellisten harhakäsityksien syntymiselle, omaksumiselle ja leviämiselle laajasti. Ylen artikkeli https://yle.fi/uutiset/3-10777109 käsittelee aihetta laajasti ja suosittelen kaikkia tutustumaan siihen, mutta muistakaa arvioida myös sen sanomaa, ettette omaksu mitään automaattisesti.

Toimiakseen järkevällä tavalla nykyinen yhteiskunta kuitenkin tarvitsee oikeata ja paikkaansa pitävää tietoa. Jotta demokraattisessa yhteiskunnassa voitaisiin tehdä oikeanlaisia päätöksiä, on tiedon pohjauduttava totuudenmukaiseen tilanneanalyysiin. Muuten päätökset tehdään väärältä pohjalta. Tästä syystä on tärkeätä kehittää keinoja opettaa asioita niin, että se tehokkaasti kykenee kumoamaan omaksuttuja virhekäsityksiä.

Meillä kaikilla on virheellisiä käsityksiä. Syitä näiden virhekäsityksien syntymiseen voi etsiä monesta eri suunnasta. Olemme saattaneet saada virheellistä tietoa läheisiltämme, medialta tai jopa opettajiltamme. Olemme myös saattaneet ymmärtää tai omaksua sinällään oikean tiedon väärin. Kuinka voimme sitten korjata virhekäsityksiämme? Ilona Södervikin tutkimus kartoittaa tätä aihepiiriä, etsimällä vastauksia siihen, kuinka erityyppiset tavat esittää tieto kykenevät kumoamaan aiemmin omaksuttuja virheellisiä käsityksiä.

Lähteet:

Södervik Ilona 2016. Understanding biological concepts at university– Investigating learning in medical and teacher education, Turun yliopisto.

Virhekäsitykset