ORWE2019-Kohti tutkivaa työtapaa

Lööppimme on “Tutkija hehkuttaa: käsityö edistää kokeilukulttuuria! Ideat jalostuvat protoilulla!”. Kokeileva käsityö ryhmässä olemme kaikki käsityönopettajaopiskelijoita. Löysimme lööpin omasta mielenkiinnostamme ja ryhmän kokoontuessa emme varsinaisesti yllättyneet, että olimme kaikki saman alan opiskelijoita. Meistä on mielenkiintoista paneutua kokeilukulttuuriin, sillä aiheessa on paljon liikkumavaraa. Mietimme myös, että tutkijan hehkutukseen tulee suhtautua hyvällä kritiikillä.

Elina ja Anniina esittelivät Microsoft Teamsin muulle ryhmälle, ja otimme sen alustaksi ryhmätyöskentelyymme. Teamsin avulla ryhmä pystyy jakamaan ideoita, ajatuksia ja dokumentteja töihin ja blogiin liittyen. Sonja toimi ensimmäisellä tapaamiskerralla kirjurina, ja yritti pysyä lentävien ideoiden perässä. Siiri ja Martina pitivät huolen, että käsityöt eivät ole unohtuneet tapaamisissa. Anu N. ja Outikin ottaisivat käsityöt mukaan, mutta kangaspuut eivät mahdu laukkuun. Muut ryhmän jäsenet, eli Rita, Anu T., Terhi ja Tiina, pitivät huolen nesteytyksestä vedellä, teellä ja kahvilla.

Ryhmämme jakautui aikaisempien kokemuksien pohjalta blogin suhteen melkein tasan kahteen osaan. Osalle blogin pitäminen tai seuraaminen oli jo tuttua, ja osalle se on toistaiseksi täysin uusi asia.

Lopuksi, meitä kiinnostaisi kuulla mitä käsitöitä sinä tykkäät tehdä?

Ryhmän jäsenet: Elina, Anniina, Anu T, Anu N, Outi, Terhi, Tiina, Rita, Siiri, Martina.

Aiheenamme on: ”Opinto-ohjaukseen tarvitaan monikulttuurista sensitiivisyyttä”. Päädyimme kukin valitsemaan sen, koska väite oli mielestämme järkevä, ja aihe on kiinnostava, ajankohtainen sekä keskustelua herättävä. Koimme osan muista aiheista itsestäänselvyyksiksi. Monikulttuurisuus ja opinto-ohjaus kiinnostivat myös teemoina.

 

Tutustumiskierroksella huomasimme ryhmämme olevan mukavan poikkitieteellinen. Voimakkaimmin edustettu opintosuunta on kotitaloustiede, jonka fukseja ryhmässä on jopa neljä. Myös käsityötieteen fukseja löytyy kaksin kappalein, ja viimeinen kasvatustieteellistä alaa pääaineena opiskeleva jäsenemme on yleis- ja aikuiskasvatustieteen fuksi. Loput kolme opiskelevat kasvatustiedettä sivuaineena, pääaineinaan suomen kieli, teologia ja pohjoismaiset kielet. Ryhmästämme löytyy myös aiemmilta taustoiltaan hyvin erilaisia ihmisiä: osa on tullut opiskelemaan suoraan lukiosta, mutta löytyy myös useampi alanvaihtaja.

 

Vaikka ryhmämme koostuu hyvinkin erilaisista ihmisistä, keskustelu sujui ensimmäisessä tapaamisessa lennokkaasti. Ryhmän nimikin oli helppo valita, sillä kun mietimme minkä nimen keksisimme lööpin otsikosta, “Sensitiiviset” tuli samaan aikaan monelle mieleen. Loppujen mielestä se oli ihan riittävän hyvä.

 

Kävimme läpi, mitä ajatuksia lööppi ensimmäisenä herätti meissä. Monelle tulivat omat opinto-ohjauskokemukset mieleen – sekä hyvät että huonot. Osa muisti opinto-ohjaajansa tyrkyttävänä ja selkeästi tiettyyn suuntaan ohjaavana.  Keskustelussa esille nousi myös uutiset muun muassa siitä, kuinka osa opinto-ohjaajista systemaattisesti ohjaa maahanmuuttajataustaisia oppilaitaan ammattikouluihin eikä lainkaan korkeakouluasteelle. Koimme, ettei se vastaa nykyaikana tarvittavaa monikulttuurista kontaktia ja ympäristöä. Kiinnitimme huomiota myös  lööpin otsikkoon, jonka koimme olevan sen laajojen käsitteidensä vuoksi hyvin lavea väite. Aloitimmekin keskustelemalla siitä, mitä monikulttuurisuus ja sensitiivisyys käsitteinä mielestämme tarkoittavat.

 

Odotamme kurssilta mielenkiintoisia ja haastaviakin tehtäviä ja niiden ratkomista poikkitieteellisessä porukassa. Toivomme erilaisten taustojemme myös näkyvän ja rikastavan keskusteluamme ja pohdintaamme kurssin aikana. Koko ryhmä on innokas kommentoimaan ja kuulemaan toisten kommentteja tulevista tehtävistä.

 

– Viivi, Aada, Katri, Eleonoora, Vilma, Loviisa, Veera, Essi, Panu, Heini

Aito osallistuminen opetus- ja oppimistilojen kehittämiseen tuottaa hyvinvointia!” Tässä on väite, joka kokosi kymmenen uteliasta opiskelijaa muodostamaan ryhmän. Kuuden kotitalousopettajaopiskelijan ja kolmen käsityöopettajaopiskelijan lisäksi joukostamme löytyy myös yksi yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelija. Jokainen ryhmäläinen koki päässeensä mielenkiintoisen aiheen pariin, sillä kaikilta löytyi paloa tilojen kehittämiseen. Tästä keksimmekin ryhmämme nimen Tilaspesialistit.  

 

Huomasimme heti alkuun oman oppimistilamme toimimattomuuden, sillä iso kaikuva tila hankaloitti ryhmätyöskentelyämme. Ryhmätapaaminen alkoikin juuri sopivasti teemaan liittyvällä haasteella ja laukaisi todella antoisia keskusteluita tiimimme kesken oppimistiloista. Jaoimme tapauksia siitä, miten omat tai vaikkapa lasten opetustilat eivät toimineet lainkaan tarkoituksenmukaisesti ja aiheuttivat pahoinvointia, tai vähintäänkin hankaluuksia opiskeluissa. Ihmettelimme avointen tilojen trendiä sekä työ- että koulumaailmassa, koska suurin osa meistä koki oman keskittymiskykynsä heikentyvän, jos saatavilla ei ollut edes mahdollisuutta meluttomaan tai yksityiseen tilaan. ​ 

 

Ryhmän esittely jäi hieman jalkoihin, kun innostuimme keskustelemaan ryhmätehtävän lööpistä “Aito osallistuminen opetus- ja oppimistilojen kehittämiseen tuottaa hyvinvointia”. Pohdimme, mitä aito osallistuminen oikeastaan tarkoittaa. Muutamalla meistä oli kokemusta siitä, miten olimme teoriassa osallistuneet opetus- tai oppimistilojen kehittämiseen esimerkiksi antamalla palautetta tilan suunnittelijalle, mutta sillä oli ollut vähäiset tai mitättömät vaikutukset tilan parantamiseksi.  Onneksi myös positiivisia kokemuksia löytyi. Johtopäätöksenä koimme, että tilasuunnittelijan ja toteuttajan välinen yhteistyö on riittämätöntä ja keskustelu loppukäyttäjän kanssa vähäistä. Tutustumisen sijaan me siis menimme suoraan aiheeseen ja tutustuimme toisiimme aiheen kautta.  

​​ 

Ryhmämme on motivoitunut tehtäväämme. Tästä on hyvä jatkaa pohdintoja aiheesta ja saada ryhmätehtävää eteenpäin​.  

 

Terveisin Tilaspesialistit  

Rosa-Maria, Annika, Emma, Kirsi, Kaisa, Piia, Säde, Salla, Suvi, Saala 

 

Moikka! Me ollaan ryhmä yleisen ja aikuiskasvatustieteiden fukseja Helsingin yliopistosta. Kohti tutkivaa työtapaa -kurssilla valitsimme meitä kiinnostavaksi aiheeksi lööpin “Maahanmuuttajien koulutuspolkujen pientareilta löytyy puutteellista kielitaitoa ja rasismin kokemuksia”. Päätimme yhdessä ryhmämme alkuun ryhmämme nimeksi Maahanmuuttajat, sillä lööpin tutkimuksen otos koostuu maahanmuuttajista. Halusimme kuitenkin nimeemme hivenen persoonallisuutta, ja koska lööpissä mainittujen tutkittavien elämä on jo vakiintunut Suomessa ja he ovat olleet koulutuksen parissa jo jonkin aikaa meistä tuli Maahanmuuttivat.

Keitä me ollaan ja miten tiemme päätyivät yhteen?

Helka Heikkilä
Olen 21-vuotias nuori nainen Oulusta. Harrastelen kavereiden kanssa kahvittelua, musisointia sekä säännöllisen epäsäännöllisesti urheilua (lähinnä kuntosalia). Kahden välivuoden aikana ehdin työskennellä au pairina Tukholmassa samalla ruotsia opetellen sekä perustaa siivousyrityksen, jota pyöritin viime vuoden. Nyt olo on erittäin motivoitunut opiskelemaan ja tuntuu, että pääsee taas elämässä eteenpäin. Psykologia ja johtaminen kiinnostavat erityisesti kasvatustieteen ohella ja toivonkin työskenteleväni henkilöstöpäällikkönä opintojen loputtua.

Henna Luoma
Asun tällä hetkellä Vantaalla ja täytän muutaman viikon päästä 22 vuotta. Lukion jälkeen pidin kolme välivuotta töiden ja matkustelun parissa. Olen jo pari vuotta miettinyt kasvatustieteitä ja päätin keväällä hakea yleisen ja aikuiskasvatustieteen linjalle. Hyvin kävi ja pääsin vielä tänne Helsinkiin mikä oli ensimmäisenä vaihtoehtona. Tykkään lenkkeillä ja nähdä kavereita vapaa-ajalla sekä haaveilen aina uudesta ulkomaanmatkasta.

Viola Viiri
Muutin vuosi sitten Oulusta Helsinkiin puolivahingossa, kun halusin tehdä toisen välivuoteni aikana jotain uutta. Pääkaupunkiseudulla oli myös paremmat mahdollisuudet kehittää itseään jalkapalloerotuomarina, jonka vuoksi jäin tänne enkä palannut enää Ouluun. Olen aina ollut todella kiinnostunut psykologiasta ja ihmisten kanssa toimiminen on lähellä sydäntäni, rakastan myös uuden oppimista ja siksi odotan innolla tulevia yliopisto-opintoja. Kevään yhteishaussa hain ensimmäistä kertaa yliopistoon, ainoana hakukohteenani oli Helsingin yleinen ja aikuiskasvatustiede, ja niin: täällä ollaan!

Mayling Laihosola
Ihmisläheiset alat ovat aina kiinnostaneet minua ja psykologian lisäksi kasvatustieteet vetivät puoleensa, kun pääsin työskentelemään välivuosien aikana kouluttamisen ja työhyvinvoinnin parissa. Kaksiverisenä olen aina ollut hyvin kiinnostunut uusista kulttuureista ja tavoista, miten ihmiset suhtautuvat niihin joten maahanmuuttajia koskeva aihe veti luonnollisesti puoleensa. Vapaa- ajalla minut voi löytää sukulaisteni luota Shanghaista, sunnuntaibrunsseilta tai laiturin nokalta loikoilemasta!

Laura Kuniala
Olen 21-vuotias tuore Helsinkiläinen. Alunperin olen kotoisin Raumalta ja ennen Helsinkiin muuttoa asuin noin puoli vuotta Turussa. Raumalla työskentelin välivuosinani kolme vuotta päivittäistavarakaupassa ja Turussa työskentelin Alko Oy:llä. Kiinnostus kasvatustieteisiin heräsi välivuosien aikana pienen tutkiskelun jälkeen. Hain nyt toista kertaa lukemaan kasvatustieteitä, tosin ensimmäistä kertaa Helsinkiin. Fiilikset opiskelusta ja uudesta kotikaupungista on erittäin positiiviset ja odotan innolla tulevia vuosia!

Nadine Nordman
Kiinnostuin kasvatustieteistä ensimmäisessä kohtaamisessa varhaiskasvatuksen kenttätyöskentelyyn, sosionomi tutkintoon kuuluvassa työharjoittelussa. Samasta päiväkodista tuli työpaikkani viimeiseksi kahdeksi vuodeksi. Oman lapsiryhmäni lähtiessä kouluun päätin itsekin hakea opiskelemaan luokanopettajaksi kotikaupunkiini Helsinkiin, mutta sen sijaan päädyin tähän tutkintoon. Vapaa-aikani vietän perheeni ja ystävieni kanssa, taekwondo-harrastuksen parissa ja luonnossa. Valitsin “lööpin”, koska päiväkodin johtajana ohjasin useampaa maahanmuuttajataustaista opiskelijaa, jotka kertoivat kokemuksistaan koulutuspolkujensa pientareilta. Vaikken itse ole maahanmuuttaja, on minua esim. AMK:ssa viitattu esimerkillisenä maahanmuuttajana. Aihe kuulosti kokemusteni valossa kiinnostavalta.

Janina Klang
21-vuotias Helsinkiläinen. Minulla on takana 16 vuoden voimistelutausta. Nykyään toimin valmentajana ja työskentelen opiskeluiden ohella. Kiinnostus yleis- ja aikuiskasvatustieteen linjasta heräsi välivuosien aikana. Uskon että omalla urheilu ja valmennus taustalla on merkitys siihen, että päädyin hakemaan kasvatustieteisiin. Odotan innolla uusia opintoja sekä uusia tuttavuuksia. Kasvatustieteiden lisäksi minua kiinnostaa myös psykologiaan ja sosiaalitieteisiin liittyvät aiheet ja opinnot.

Veera Huovinen
Olen 20-vuotias, elämään avoimesti suhtautuva ja positiivisuudella varustettu tyttö Järvenpäästä. Vietin virkistävän, mutta työntäyteisen välivuoden. Työskentelen ala-asteella sijaisopettajana ja välillä pyörähdän myös asiakaspalvelutehtävissä ruokakaupassa. Tykkään urheilla ja viettää aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Kiinnostuin yleisestä ja aikuiskasvatustieteistä monipuolisuuden ja lukuisten uramahdollisuuksien takia. Omat fiilikseni opinnoista ovat innostuneet ja hieman jännittyneet, ja odottavalla mielellä odotan tulevia juttuja!

Sharon Laine
Heips, täällä kirjoittelee utelias pieni-ihminen Helsingistä. Parhaimpiin puoliini kuuluuvat: ikuinen innokkuus uusia asioita kohtaan, reipas elämänasenne, sekä rohkeus ja avoimuus. Minulle tärkeitä asioita elämässä ovat ihanat ystävät, perhe ja rakkaus. Suuri intohimoni on lukeminen kaunokirjallisuudesta titokirjallisuuteen. Kiinnostuin yleis- ja aikuiskasvatustieteistä opintosuunnan mysteerisyyden myötä. Oppiminen on elinikäistä eikä kukaan koskaan pääse maaliin.

Annika Hautamäki
Täällä kirjoittaa 24-vuotias tyttö Helsingistä. Takanani on viisi välivuotta, joiden aikana olen tehnyt sekä operationaalisia että visuaalisia hommia vaateliikkeessä ja elänyt menevää elämää. Vapaa-aikani kuluu ystävien ja musiikin parissa. Olen aina tiennyt haluavani opiskelemaan ihmisläheiselle alalle, ja nyt oli selkeästi pienen tauon jälkeen oikea aika hakea. Yleinen ja aikuiskasvatustiede on opintosuuntana mielenkiintoinen sen monipuolisuuden vuoksi, ja odotankin innolla kaikkea tietoa mihin pääsen opintojeni aikana perehtymään.

Heti ensimmäisessä ryhmätapaamisessa keskustelu kävi kiivaana ja aihe onkin sellainen, jota lähdemme innolla työstämään. Ideoita sateli joka suunnasta ja meininki ryhmässämme oli avoin! Odotamme kovasti tulevaa syksyä ja tämän ryhmän yhteisiä projekteja sekä tapaamisia.

Terkuin

Sharon, Laura, Henna, Viola, Mayling, Veera, Helka, Nadine, Janina ja Annika / Maahanmuuttivat

Moi!  

 Olemme kahdeksasta kotitalouden opiskelijasta ja kahdesta yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoista koostuva porukka. Tieto, kokemus, mielenkiinto ja eriävät käsitykset ajoivat meidät yhteen ”Lasten paapomiselle on tultava stoppi” -lööpin ympärille.  

 Porukastamme löytyykin monenlaisia näkökulmia tähän otsikkoon ja helikopterivanhemmuuteen. Näkökulmamme ja heräävät kysymykset perustuvat niin henkilökohtaisiin kokemuksiin, äitinä oloon, helikopterivanhemman lapsena kasvuun ja yksinkertaisesti mielenkiintoon siitä, mitä on helikopterivanhemmuus ja paapominen. Yhteisenä nimittäjänä meillä kaikilla on kuitenkin se, että jokaisella on sanansa sanottavana lööppiin. Erilaisten mielipiteiden vuoksi blogitekstimme ja argumentaatiomme on varmasti mielenkiintoista seurattavaa!  

 Ryhmämme koostuu toisen tutkinnon suorittajista, töiden, perheen, matkustamisen ja univelan välillä tasapainottelevista yksilöistä sekä ensimmäistä yliopistotutkintoaan suorittamassa olevista opiskelijoista. Blogiimme väriä tuokin erilaiset elämäntilanteemme, sukupuolemme, ikäjakaumamme ja synnyinpaikkakuntamme. 

 Myös harrastuksia ja tietoa meiltä löytyy laidasta laitaan: täydellisen kakun leipominen ei tässä porukassa ole ongelma, kirjallisuus ja omien teosten tuottaminen on osalle ryhmästämme arkipäivää, iltaisin porukkamme urheilee 

–yksin tai yhdessä, tavoitteellisesti tai vähän rennommin– ja musiikista huolehtii monilahjakkaat muusikkomme. Luonnollisesti rakastamme kaikki myös ruokaa, kuten ryhmän valtaosan opiskeluista voi päätellä.  

 Yhteisenä nimittäjänä meille kaikille toimii se, että olemme innokkaita, motivoituneita ja tuotteliaita yksilöitä, jotka porukkana muodostavat varmasti enemmän kun hyvän ryhmän! 

 Palaamisiin 

 

Tia, Anu, Emilia, Enni, Iida, Lotta, Maija, Minni, Sanna, Varpu ja Tommi  

Moikka,

Täällä kirjoittelee ryhmä nimeltä Virhekäsitykset!

Ryhmämme nimi oli lööppimme innoittama “Tutkija paljastaa: Yliopisto-opiskelijoilla on samanlaisia virheellisiä käsityksiä kuin lapsilla”. Sana “virhekäsitykset” kuvaa otsikon aihetta yksinkertaisen kompaktisti. Yksilön tai ryhmän virhekäsitys voi poiketa oletetusta varsinaisesta totuudesta. Virhekäsityksiin kuuluvat esimerkiksi nyrkkisäännöt, oletetut totuudet sekä muuntuneet faktat. Lapselle totuus muotoutuu pääsääntöisesti auktoriteeteilta saadusta tiedosta. Virhekäsitykset yliopisto-opiskelijoilla voivat olla näitä lapsuudesta juurtuneita tietoja tai asioita, joista ei ole itse ottanut selvää. 

Keskustelimme ryhmämme kesken, miksi valitsimme kyseisen lööpin ja mikä siinä erityisesti herätti kiinnostuksemme: 

Marika: “No onhan tuo otsikko aika provosoiva, herätti ajatuksia ja kysymyksiä.” 

Noora: “Virhekäsitykset luovat usein ongelmatilanteita arkiseenkin kommunikaatioon.” 

Jari: “Me kaikkihan tiedämme tälläisiä yliopisto-opiskelijoita, joilla on tälläisiä lapsellisia virhekäsityksiä.” 

Olivia: “Ehkä jopa hieman huvittava lööppi, mutta kiinnostava varsinkin, kun on juuri itse aloittamassa yliopisto-opinnot.” 

Sofia: “Lööppi on aika kärjistävä, joten se herätti kiinnostuksen.” 

Saskia: “Lööppi herätti huomion ja sai miettimään, kuinka aikuisilla, jotka opiskelevat yliopistossa, voi olla samankaltaisia virhekäsityksiä kuin heitä nuoremmilla ja kokemattomammilla lapsilla. ”

Tiia: “Aihe oli erityisen mielenkiintoinen moniulotteisuutensa takia. Virhekäsitykset ovat myös hyvin ajankohtainen aihe esimerkiksi “fake news”-ilmiön takia.”

Sini: “Aihe liittyi myös meihin aloittavina yliopisto-opiskelijoina.” 

Keijo: “Lapset ovat monesti tiedonhaluisia. Niin ovat opiskelijatkin. On suhteellista, mikä on virheellinen käsitys. Totuus on suhteellinen. On kiinnostavaa pohtia totuuden olemusta. Lapset ja opiskelijat eivät periaatteessa eroa toisistaan käsityksiensä perusteista.”

Anni-Liisa: “Kiinnostuin aiheesta erityisesti käsitysten kehityksen näkökulmasta.” 

Ryhmämme jäseniin kuuluvat: 

Tiia: Olen ensimmäisen vuoden käsityötieteen opiskelija. Aiemmin olen opiskellut musiikkia sekä valmistunut kuvataiteilijaksi. Olen työskennellyt peruskoulussa aineopettajien sijaisena sekä luokanopettajana noin 15 vuotta. Artesaanina olen työskennellyt Suomessa ja ulkomailla, olen erikoistunut kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen käyttö– ja koristetuotteissa. 

Olivia: Nimeni on siis Olivia ja opiskelen nyt ensimmäistä vuotta yleistä– ja aikuiskasvatustiedettä. Olen kotoisin Siuntiosta. Valmistuin lukiosta viime keväänä ja olen ollut vaihdossa Yhdysvalloissa, Etelä–Carolinassa. Kasvatus, kehitys ja oppiminen ovat mielenkiintoisia aiheita ja kiva päästä oppimaan niistä lisää! Olen innoissani uusista opinnoista ja haasteista! 

Noora: Moi, olen ensimmäisen vuoden opiskelija yleis– ja aikuiskasvatustieteen parista. Olen valmistunut ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulun Musiikkilukiosta ja toiminut sen jälkeen Helsingissä tanssinopettajana. Odotan että saan tulevista opinnoista monipuoliset vaikuttamisen taidot kasvatuksen alalla. 

Sofia: Hei, olen Sofia ensimmäisen vuoden opiskelija. Opiskelen yleistä– ja aikuiskasvatustiedettä. Takana minulla on kaksi välivuotta lukion jälkeen. Olen innoissani alkaneista opinnoista. Kasvatustiede vaikuttaa kiinnostavalta ja haluan perehtyä aiheeseen lisää tulevilla kursseilla. 

Marika: Olen Marika ja ensimmäisen vuoden käsityötieteen opiskelija. Ennen yliopistoon pääsyä olen ollut aktiivisesti työelämässä sekä olen myös yhden vuoden asunut Australiassa. Odotan innoissani mihin opinnot vievät minut. Vapaa-ajallani urheilen ja matkustelen. 

Anni-Liisa: Aloitin juuri ensimmäisen vuoden yleisen– ja aikuiskasvatustieteen opinnoissa. Olen viettänyt lukion jälkeen kolme vuotta ravintola-alan töissä, samalla miettien erilaisia opiskelumahdollisuuksia. Kiinnostus kasvatustieteitä kohtaan kasvaa päivä päivältä, joten odotan mielenkiinnolla tulevia opintoja. 

Keijo: Nimeni on Keijo ja opiskelen ensimmäistä vuotta Yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. Olen kiinnostununut kasvatustieteellisestä tutkimuksesta. Haluan perehtyä hyvin kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin. Haluaisin myös toimia asiantuntijana opinto– ja oppimisasioissa. Minua kiinnostaa oppimisen edistäminen itsellä ja muilla. 

Sini: Opiskelen yleistä ja aikuiskasvatustiedettä ensimmäistä vuotta. Olen aiemmalta koulutukseltani henkilöstöjohtamisen tradenomi ja olen työskennellyt erilaisissa henkilöstöhallinnon tehtävissä. Haluan syventää tietämystäni oppimisesta ja osaamisen kehittämisestä.  

Saskia: Olen Saskia, 18-vuotias tyttö Porvoosta. Valmistuin keväällä lukiosta ja nyt olen yleisen ja aikuiskasvatustieteen fuksi. Valitsin tämän opintosuunnan, koska olen kiinnostunut ihmisen oppimisesta ja kasvatuksesta, mutta en kuitenkaan halua opettajaksi. Minua kiehtoo, millainen rooli kasvatuksella on yksilön kehitykselle ja sille millainen ihminen hänestä muovautuu. Tulevaisuudessa toivoisin työskenteleväni jossakin ihmisläheisessä ammatissa. 

Jari: Nimeni on Jari ja opiskelen kasvatustieteitä sivuaineena. Varsinaisesti olen yliopistolla tekemässä väitöskirjaa kehitysmaatutkimuksesta. Olen filosofian maisteri yleisestä historiasta. Opiskelen työn ohella ja kasvatustieteet liittyvät läheisesti työtehtäviini, joten oletan saavani paljon hyviä ideoita opinnoistani. 

Tässä meidän jengi, ensi kertaan!

Tiia, Olivia, Noora, Sofia, Marika, Anni-Liisa, Keijo, Sini, Saskia & Jari

 

 

 

Ryhmämme koostuu sekä yleisen ja aikuiskasvatustieteen, kotitalouden, sivuaineen ja käsityön opiskelijoista. Meillä on keskimäärin 2,4 vuoden edestä korkeakouluopintoja. Ryhmästämme löytyy osaamista kulttuuritutkimuksen, teologian, matkailualan, matematiikan, vaatetuksen, tekstiilialan, lastenhoidon ja psykologian saralta. Sukupuolidiversiteettimme on moninainen ja keskiarvoikämme on 25,2 vuotta. Meistä löytyy siis monenmoista kulkijaa! 

Lemmikkikatraimesta löytyy kissaa, koiraa, kanaa ja pupua. Ajolupia meiltä löytyy polkupyörään, ompelukoneeseen, autoon, mopoon, traktoriin sekä pienlentokoneeseen.  Osakuntaedustusta löytyy tällä hetkellä vain Varsinais-Suomen osakunnasta, mutta kiinnostusta löytyy muuallekin. VAKAVA-kokeessa on näytetty naamaa keskimäärin 1,9 kertaa. Mainittakoon sekin, että ryhmäläisiltämme löytyy keskimäärin kaksi kättä. 

Mutta, ryhmästämme löytyy myös heikkouksia. Yksi ei osaa viheltää, eräs ei osaa luetella kaikkia kuukausia putkeen. Löytyy myös ajanhahmotuksen ongelmia (tästä johtuen myös ajoittaisia myöhästymisiä) sekä kielitaito ei kaikilla riitä kielen rullaukseen asti. 

Mikäli tarvitset erityisosaamista voit turvautua ryhmäämme lautanauhan tekemisessä, viiksien hoitamisessa, macaronien leipomisessa, mihin tahansa nukahtamisessa, kartanlukemisessa tai minne vain eksymisessä, ota ihmeessä yhteyttä.  

Polkumme saattoi yhteen lööppi tutkimuksesta, jossa väitetään arpapelin kehittävän luovan ongelmaratkaisun taitoa.  Tämän tehtävän lisäksi tartumme jokaiseen haasteeseen innolla ja arvuuttelemme lisää myöhemmin.   

 

Terkuin, Aino, Oula, Neeta, Mari, Hanna, Eetu, Noora, Annika, Jenni ja Emilia 🙂 

Tämä on meidän yhteinen kurssiblogimme! Tehdään siitä maailman paras!